Jotkut naiset sanovat kannattavansa tasa-arvoa.
Mitä he itseasiassa tarkoittavat?
Olen huomannut että feministinen nainen haluaa todellisuudessa latkia vain kerman perinteisistä miehen elämän etuuksista; se mitä miehen elämässä on kerman lisäksi, siltä monet heikkoälyiset ovat sulkeneet silmänsä -lapsellisuuttaan tosin ehkä.
Eli naiset ovat halunneet kaikki ne edut, joita miehillä on perinteisesti ollut, samalla säilyttäen perinteisesti yhteiskunnassa naiselle kuuluneet edut. Eli naiset ovat halunneet vain kaiken hyvän itselleen sekä naisen että miehen elämästä.
Mutta matkiessaan miehiä ja "miehistyessä" naiset joutuvat nielemään kissan karvoineen; lihan lisäksi suuhun tulee tukku karvoja yms....
On mahdotonta saada jotain hyvää saamata lisukkeeksi myös sen samaisen asian varjopuolia.
Lisäksi tasa-arvo tarkoittaa käytännössä myöskin sitä, että ne edut joita naiset ovat sukupuolensa nojalla tuhansia vuosia nauttineet, tulevat tasa-arvon myötä menemään...
Mitä he itseasiassa tarkoittavat?
Olen huomannut että feministinen nainen haluaa todellisuudessa latkia vain kerman perinteisistä miehen elämän etuuksista; se mitä miehen elämässä on kerman lisäksi, siltä monet heikkoälyiset ovat sulkeneet silmänsä -lapsellisuuttaan tosin ehkä.
Eli naiset ovat halunneet kaikki ne edut, joita miehillä on perinteisesti ollut, samalla säilyttäen perinteisesti yhteiskunnassa naiselle kuuluneet edut. Eli naiset ovat halunneet vain kaiken hyvän itselleen sekä naisen että miehen elämästä.
Mutta matkiessaan miehiä ja "miehistyessä" naiset joutuvat nielemään kissan karvoineen; lihan lisäksi suuhun tulee tukku karvoja yms....
On mahdotonta saada jotain hyvää saamata lisukkeeksi myös sen samaisen asian varjopuolia.
Lisäksi tasa-arvo tarkoittaa käytännössä myöskin sitä, että ne edut joita naiset ovat sukupuolensa nojalla tuhansia vuosia nauttineet, tulevat tasa-arvon myötä menemään...
Vastaukset 23
Vanhimmat
Mitä tällaiset edut mielestäsi on?
Eikö kuitenkin ole hienoa, että naisillakin on mahdollisuus miettiä, mitä hän elämältään haluaa ja millaisia merkityksiä hän elämälleen antaa?
Kyllä minua ainakin ahdistaisi, jos vanhempani olisivat valinneet puolisoni ja loppuelämäni olisi miehen ja lapsien passaamista. Minua eivät paljoa nämä mainitsemasi "oikeudet" lohduttaisi.
Älkäämme siis tarttuko tähän, vaan käytetään tätä kaavana laajempaa kokonaisuutta tarkasteltaessa:
Ennen ei Suomessa tullut kuuloonkaan, että naiset käyttäisivät housuja tai miehet hameita. Nykyisin naisilla näkee enemmän housuja, kuin hameita, mutta miehet ovat edelleen samassa muotissa.
Asevelvollisuus...
Elatusvelvollisuus...
Kiintiöt...
Väkivallan kohtaaminen...
Siinä sitä on miesasialiikkeelle työsarkaa.
Mutta eikö sinustakin kaiken kaikkiaan ole hyvä asia, että yksilöllä on enemmän liikkumatilaa toteuttaa omaa elämäänsä? Tämä oli kirjoitukseni tarkoitus. Ei se, että tarkastelleen asioita välittömästi vastakkaisista lähtökohdista, esimerkiksi naiset vs. miehet niin kuin sinä ilmeisesti haluat ajatella.
Ja minun mielestä nykyään myös miehillä on enemmän liikkumatilaa. Esimerkiksi jotkut miehet käyttävät hameita ja korvakoruja, ja näkisin mielellään tuon trendin yleistyvän.
Hämmästyttäviä väitteitä sinulla. Ongelmahan on pikemminkin päinvastainen. Naisten työelämässä toimimisen vuoksi miesten elatusvelvollisuusden taakka on merkittävästi vähentynyt. Kodinhoitamisen suorittavat edelleen pääasiassa naiset, nykyisin täyden työpäivän jälkeen. Yksinhuoltajaäidit ovat pahimmassa köyhyysloukussa olevia ihmisiä Suomessa, heidän tukiaan on karsittu eniten yhteiskunnan toimesta. Miesten elatusvelvollisuusvelka on ainoa velka joka vanhentuu viidessä vuodessa. Jos mies ei välitä huolehtia lapsistaan se on mahdollistettu hyvin. Naisilla on kuitenkin edelleen elatus- sekä huoltovelvollisuus lapsiinsa nähden. Tapaamisoikeutta ei lapsilla ole, miehillä sitävastoin on oikeus tavata lapsiaan, huolehtivatpa tai eivät lapsistaan muuten.
Kiintiöt ovat siirtymäajan ilmiö, eikä kiintiöitä tarvittaisi lainkaan jos miehet eivät olisi hyvävelijärjestelmän kautta jakaneet päätöksentekopaikkoja surutta toisilleen. Pikkupaikkakuntien päätöksenteon kannalta kiintiöpaikat ovat tärkeitä.
Väkivaltaa kokevat myös naiset. Naisten syyllistyminen väkivaltatekoihin on merkittävästi vähäisempää kuin miehillä. Suhteellisesti laskettaessa naiset kohtaavat huomattavasti enemmän väkivaltaa kuin aiheuttavat sitä, minusta tämä on ongelma.
Toisin kuin väität, laissa elatusvelvollisuudesta ei ole eroteltu miehiä ja naisia, laki on kaikille sama, toisin kuin esimerkiksi feministien hegemonian luoma tasa-arvolaki.
Kiintiöt ovat loukkaus sukupuolten tasa-arvoa vastaan, niissä asetetaan sukupuoli valintakriteerinä pätevyyden edelle.
Miehet joutuvat väkivallan uhriksi huomattavasti useammin kuin naiset. On vain feministien hegemonian syytä, että tasa-arvoviranomaisten toiminnasta saa sellaisen kuvan, että naisiin kohdistuva väkivalta olisi suurempi yhteiskunnallinen ongelma.
"Toisin kuin väität, laissa elatusvelvollisuudesta ei ole eroteltu miehiä ja naisia, laki on kaikille sama,"
Lukemisen ymmärtämisestä sen verran, etten ole väittänyt elatusvelvollisuuslain erottelevan sukupuolia. Väitin ja kykenen väitteeni tilastoin myös todistamaan, että naiset huolehtivat enimmäkseen lasten elatus- ja huoltovelvollisuudesta. Miesten mahdollisuudet luistaa vastuistaan ovat oleellisesti paremmat sekä kulttuurillisista syistä, että myöskin puutteellisen moraalin vuoksi. Merkillistä näissä keskusteluissa on miesten käsitys siitä, ettei heidän tarvitse kantaa minkäänlaista vastuuta OMISTA lapsistaan. Miten muuten voi ruikutuksen elatusvelvollisuudesta tulkita?
Kiintiöistä sen verran, että kyllä kiintiönaisistakin päteviä löytyy. Naisten pätevyyttä ei vaan ole huomioitu, koska miesten välinen "kiva touhuta yhdessä" käytäntö on sulkenut naiset päätösvallan ulkopuolelle.
Miehet tappelevat keskenään humalassa, onhan se toki ongelma. Jos naiset ryhtyisivät tappelemaan toistensa kanssa miesten tavoin, täytyisi parisuhdeväkivallan lähes täysin loppua, jotta tasa-arvo pahoinpitelytilastoissa saavutettaisiin. Osa kansanryhmästä siis tykkää tapella keskenään. Siihen kannattaa toki puuttua, mutta tasa-arvo ongelma se ei ole.
Niinpä niin, juuri niin...
Miesten välinen väkivalta, vaikka naisista johtuvakin, ei tietenkään ole tasa-arvo-ongelma. Naisiin kohdistuvan väkivallan ylikorostaminen ei ole tasa-arvo-ongelma. Eikä vain miehiä koskeva asevelvollisuus. Eikä naisten suosiminen avioeroissa ja lasten huoltajuudessa. Eikä miesten korkeammat itsemurhaluvut eikä syrjäytyminen. Eikä se, että niihin ei taideta uhrata yhteiskunnan resursseja yhtä paljon kuin muutenkin hyvinvoivien naisten etujen parantamiseen.
Yhteenvetona, eihän mikään sellainen ole "tasa-arvo"-ongelma, jonka poistaminen ei hyödytä naisia...
Vakavasti puhuen, miksi hitossa siis naisiin kohdistuva parisuhdeväkivalta olisi tasa-arvo-ongelma, kun ei mikään miesten ongelmakaan tunnu sitä olevan?
Yleensä miehiin kohdistuu väkivaltaa toisten miesten taholta. Minusta keskustelua tulisi käydä siitä, miksi miehillä tuntuu olevan "oikeus" selvittää erimielisyydet väkivallalla? Miksi yhä tietyissä piireissä ihaillaan miestä, joka turvautuu väkivaltaan? Millä tavalla yhteiskunta tai kulttuuri tuottaa sukupuolia?
Mielestäni on syytä pohtia miehen tai mieheyden roolia yhteiskunnassamme. Miesten keskeinen väkivalta ei tule vähentymään ellemme muuta asenteitamme ja käsityksiä, siitä mikä on suotavaa tai sallittua. Miksi väkivalta tuntuu olevan juuri suomalaisille tyypillinen tapa ratkaista ongelmat? Eikö kannattaisi tukea ilmapiiriä, jossa miehillekin sallittaisiin toisenlaiset toimintamallit? Tämä varmasti estäisi myös itsemurhia ja syrjäytymistä. Kenties poikia tulisi pienestä pitäen tietoisemmin kasvattaa kunnioittaa toisen yksilön koskemattomuutta. Voiman käyttö tulisi tuomita, eikä puolustautua "pojat on poikia" -fraasilla. Ja lisäksi tulisi poikia jo pienestä pitäen rohkaista ilmaisemaan tunteitaan sekä omaksua lähtökohta, että myös pojilla on lupa olla heikko.
Naisten miehiin kohdistama väkivalta on tietysti väärin ja siitä tulee käydä keskustelua. Toivon vaan, etteivät ihmiset käsittele asiaa aina vastakohtaisuuksia etsimällä. Esimerkiksi naisten väkivallasta puhuttuessa esiin nostetaan miesten väkivalta tai miesten väkivaltaa puolustellaan tyyliin "lyöväthän naisetkin miehiä".
Asevelvollisuus todellakin on tasa-arvo-ongelma. Syytä on kuitenkin muistaa, että armeija jos mikä on maskuliinisten rakenteiden ilmentymä, jossa naisilla on ollut hyvin vähän tekemistä. Kyse ei ole siis naisten tai naiskeskeisten rakenteiden sorrosta miehiä kohtaan. Kenties tulisi tässäkin pohtia miesten roolia yleisemmenkin. Ehkäpä palkka-armeija on ainoa oikea vaihtoehto tilanteeseen.
Mitä tulee väitteeseesi naisten suosimiseen avioerotilanteessa, se lienee lian yksinkertainen. Laki taitaa lähteä siitä, että taloudellisesti heikomman osapuolen asema turvataan. Tähän asti se on ollut yleensä nainen, mutta mikäli nainen on taloudellisesti vahvemmilla, ei hänellä ole mitään erityisoikeuksia miehiin nähden.
Naisten suosiminen huoltajuuskiistoissa on ollut paljon esillä ja aihe on mielenkiintoinen. Minusta on hyvä, että miehet peräävät oikeuksiaan, mutta kannattaa pitää mielessä muutama seikka. Eräässä ruotsalaisessa tutkimuksessa tarkasteltiin vanhempien hoitamista ja ajankäyttöä lasten kanssa. Ilmeni, että äidit käyttävät huomattavasti enemmän aikaa lasten hoivaamiseen ja muodollisten asioiden hoitamiseen (esim. neuvolat yms), joita isät eivät tehneet juuri ollenkaan.
Joten, jos lapset ovat enemmän äitiensä hoidettava ja vastuulla, miksi huoltajuuskiistoissa tulisi suosia isiä äitien sijaan? Mikäli tilanne on selkeästi niin, että isä osallistuu lapsien hoitamiseen äitiä enemmän, tulisi yksinhuoltajuus tietenkin määrätä isälle.
Mutta näinhän asia ei yleensä ole. Ja käsitääkseni tilanne muuttu vain, mikäli isät antavat lastenhoitoon saman panoksen kuin äiditkin. Se siis tarkoittaa isän roolin perinpohjaista muutosta. Tosin myös äitien täytyy luovuttaa vastuuta lapsen isälle.
Kun tilanne on tämä, myös nuorilta miehiltä kysytään työhaastattelussa aikovatko he hankkia tulevaisuudessa lapsia ja ura voi tyssätä siihen. Oletteko te miehet/isät valmiita siihen?
Parisuhdeväkivalta kohdistuu pääosin naisiin, miesten toimiessa suorittajina. Naisten tapellessa keskenään tasa-arvo ongelmaa ei ole, samoin sitä ei ole jos miehet tappelevat toistensa kanssa.
Parisuhde- ja perheväkivalta aiheuttaa huomattavia taloudellisia menetyksiä yhteiskunnalle. Perheväkivallan on myös todettu olevan merkittävä tekijä miesten syrjäytymisessä.
Lasten huoltajuudesta sovitaan usenmiten sovussa, lapset jäävät siis äideilleen yhteisen sopimuksen kautta. Tavallisin tapa nykyisin on sopia yhteishuoltajuudesta. Huoltajuusriidat ovat aika harvinaisia, riita tapauksissa myös miehet ovat saaneet huoltajuuden itselleen, naisille on silloin jäänyt elatusvelvollisuus.
Miesten syrjäytyminen nielee yhteiskunnan varoja varsin mittavasti. Menoja syntyy: Sekä vankein hoidosta, että sosiaalitoimen sektorilta, terveystoimella on kuluja myöskin, puhumattakaan järjestyspuolen menoista. Syrjäytyneet miehet aiheuttavat enemmän yhteiskunnallisia kuluja kuin esim. lapsiperheet.
Kiitos, hyvä kirjoitus. Olen hyvin monesta asiasta samaa mieltä. Näillä linjoilla voitaisiin mielestäni rakentaa todellista sukupuolten tasa-arvoa, jos siihen löytyisi halua.
Käsitykseni mukaan se, että mieheyteen valitettavasti ajatellaan liittyvän valmius käyttää ja ottaa vastaan väkivaltaa, on syvälle juurtunut asenneongelma joka osin juontaa ihmisen biologiasta. Kyseinen piirre on kuitenkin esimerkiksi suomalaisessa kulttuurissa ehkä vieläpä ylikorostuneessa roolissa. Asenneilmaston muovaamisessa on osansa miesten itsensä lisäksi myös naisilla - ehkä heidänkin tulisi taistella asenteitaan ja viettejään vastaan ja sallia myös miehelle ainakin näennäinen heikkous. Etteivät jotkut miehet kokisi, että heidän tarvitsisi ainakaan naisten takia todistella miehuuttaan väkivaltaisesti.
Asevelvollisuuden suhteen kannatan palkka-armeijan ja vapaaehtoisreservin yhdistelmää sekä liittoutumista EU:n tai Naton suuntaan. Jos asevelvollisuus halutaan säilyttää (huonompi vaihtoehto), sen pitäisi koskea molempia sukupuolia yhtäläisesti. Kun nykyään noin 80-90 % miehistä suorittaa aseellisen palveluksen, voisivat tasa-arvoistetussa järjestelmässä aseelliseen palvelukseen menijät valikoitua ensisijaisesti vapaaehtoisuuden perusteella ja esimerkiksi 60 % miehistä ja 30 % naisista voisi päätyä käymään armeijan. Lopuillakin olisi nykyistä lyhyempi siviilipalvelusaika. Nykyäänhän siviilipalveluksen pituus ajaa enemmistön miehistä armeijaan. Tässä on kaksi mielestäni aivan järkevää vaihtoehtoa nykyiselle epätasa-arvoiselle järjestelmälle.
Itselläni ei ole omakohtaista eikä läheistä kokemusta avioeroista, mutta olen saanut käsityksen että nainen usein hyötyy taloudellisesti suhteettoman paljon. Saahan hän puolet parin yhteisestä omaisuudesta, ja kun (mutu) naiset yleensä valitsevat rikkaamman miehen, nainen saa selvää taloudellista etua. Erotilanteessa mies varmaan tyypillisesti luopuu yhteisestä kodista ja omaisuudesta lasten ja naisen hyväksi joutuen itse aloittamaan uuden elämän melkein tyhjästä senhetkisessä työ- ja asuntomarkkinatilanteessa käteen jäävillä varoilla. Päälle tulevat vielä elatusmaksut, joiden määräytymisperusteista minulla ei ole tietoa.
Lasten huoltajuuden määrääminen äidille on tietenkin ymmärrettävää jos äiti on vastannut lasten hoidosta enemmän. Toisaalta, ehkä isä ei töiden takia ole kyennyt lapsia hoitamaan vaan hänen on ollut pakko hankkia leipä perheelle. Lasten kasvettua hieman isommiksi ja mentyä kouluun, äidinkään ei ole enää pakko olla kotiäitinä ja pois töistä jos hän on niin tehnyt aiemmin. Onhan isäkin yleensä tehnyt paljon työtä lasten eteen joten häntä ei ainakaan pitäisi voida ilman painavia syitä sulkea kokonaan pois lasten elämästä, vaikka äiti heidän huoltajakseen määrättäisiinkin.
Sen yhden tutkimuksen mukaan kolmasosa perheväkivallan uhreista on miehiä. Olen kuullut tosijuttuja siitä kuinka naiset ensin käyvät miehen päälle ja miehen puolustauduttua haukkuvat häntä ulkopuolisille naisenhakkaajaksi. En siis usko naisia aivan pulmusiksi parisuhdeväkivallasta puhuttaessakaan. Päinvastoin, naisten uhriaseman korostaminen vain tukee joidenkin naisen kieroutuneita asenteita joiden mukaan he itse saavat kyllä käyttää väkivaltaa mutta heihin ei saa koskea.
Miesten keskeinen väkivalta lienee sinunkin näkemyksesi mukaan tasa-arvo-ongelma siis ainakin tapauksessa, jossa mies saa köniinsä toiselta mieheltä naisen myötävaikutuksella. Semmoistakin tapahtuu.
Jos huoltajuudesta sovitaan sovussa niin että lapset jäävät äidille, voisin kuvitella että mies saattaa olla valmiiksi myöntynyt siihen ettei hän lapsia saa kuitenkaan, eikä halua enää enempää riitaa erotilanteessa.
Jos miesten syrjäytyminen nielee varoja vankeinhoidossa jne, niin eikö niitä varoja voisi suunnata ennaltaehkäisevään toimintaan sen sijaan että vain paikataan seuraamuksia (kun ei oikein muutakaan voida)?
"Sen yhden tutkimuksen mukaan kolmasosa perheväkivallan uhreista on miehiä." Kyllä miesten osuus perheväkivallan uhreista on suuri -tosin väkivallantekijöinä useimmiten ovat myöskin silloin miehet.
Tosijuttuja olen kuullut minäkin, mutta uskon kuitenkin enemmän esim. poliisin väkivaltatilastoihin. Uhriaseman korostamisessa ei kyllä minunkaan mielestäni ole järkeä. Syylistämistä olisi myös hyvä välttää puolin ja toisin. Miesten lyömättömän linjan ja Jorma-projektin antamien kokemuksien nojalla perheväkivallalle on paljonkin tehtävissä. Näistä luutuneista asenteista on vain päästävä eroon.
Tasa-arvo-ongelma muodostuu, kun nainen käy miehen kimppuun. Samoin käy, kun erirotuiset tappelevat keskenään. Somalien keskinäinen kahinointi on ongelma, mutta tasa-arvo-ongelma muodostuu vasta sitten kun mukaan liittyy suomalainen.
Huoltajuudesta tutkimuksien mukaan sovitaan useimiten perinteisesti siksi, koska naiset käyttävät perheessä muutenkin enemmän aikaa lastensa kanssa olemiseen. Muutosta on tosin tapahtumassa siitä kertovat huoltajuusriitojen lisääntyminen. Isät ovat alkaneet jakamaan arkeaan lastensa kanssa, kehitys on hyvä.
Miesten syrjäytymisen syitä on tutkittu. Ongelmalle on yritetty tehdä jotain. Poikien harrastustoimintaa on tuettu. Poikien kouluttauttumista ammattiin on tuettu erityisjärjestelyin. Perheväkivaltaan pyritään puuttumaan ajoissa. Neurologisten oireiden hoitoon on paneudettu. Aika paljon on siis jo tehty, tuloksia voidaan vaan odotella. Miesten syrjäytyminen on usein monien ongelmien summa. Tasa-arvo-ongelma miesten syrjäytyminen ei ole siksi, ettei miehen sukupuoli sinänsä ole syrjäytymisen syy, naisia syrjäytyy myös vähemässä määrin tosin.
Kirjoitat hyvin ja asiallisesti. Asevelvollisuudesta sanon vain sen verran, että vapaaehtoisuuden toteutuessa ei siviilipalvelus järjestelmää tarvittaisi lainkaan. Siviilipalvelus on vaihtoehto pakolliselle asevelvollisuudelle ja nykyisellään pituutensa vuoksi rangaistuksen luonteinen. Se on kallis ja tarpeeton systeemi. Vapaaehtoisuuteen kannustaisi paremmat päivärahat sekä ylimääräisten pisteiden antaminen, pyrittäessä jatko-opintoihin. Lisäpisteiden antaminen tasoittaisi myöskin korkeakoulujen vinoutunutta sukupuolijakaumaa. Tasa-arvo-ongelmaa ei muodustuisi, koska armeijan käyminen olisi mahdollista molemille sukupuolille.
Avioeroista: Naisten saama taloudellinen hyöty on varsin pieni jos ajattelee lähivanhempana toimivan aikuisen kokonaiskuluja. Kodin jättäminen lasten asuttavaksi on luonteva ratkaisu, toki kotiin jäävä aikuinen joutuu maksamaan muuttavalle tasoitusta. Elatusmaksut määräytyvät maksajan ansiotason mukaan. Elatusmaksuilla ei pyrittäkään kattamaan lapsista johtuvia kokonaiskuluja. Lähivanhemman taloudellinen osuus lasten elatuksessa on lähes poikkeuksetta suurempi. Yhteishuoltajuus joka on nykyisin valtasuuntaus lasten huollossa, antaa etävanhemmalle hyvät mahdollisuudet toimia lapsen elämässä ja myös olla päätöksenteossa mukana. Isien sulkeminen kokonaan pois lasten elämästä on harvinaista ja jopa lainvastaista. Tapaamisoikeuden kieltämisestä voidaan määrätä uhkasakkoja.
Kiitos samoin, ihan kiva olla tälläkin palstalla taas asiallisella linjalla. Yleensä näkee aika rankkoja yleistyksiä ja kärjistyksiä puolin ja toisin ja tulee usein itsekin kirjoitettua kärkevään tyyliin. Armeijasta vielä, että on ehkä vaikea arvioida, minkä suuruiset kannustimet riittäisivät että saataisiin riittävän suuruinen vapaaehtoisarmeija ja kuinka suuri osuus olisi palkattua työvoimaa. Mutta tuo voisi olla hyvä ratkaisu.
ja omaisuuden jakamisesta.
Ovatko kaikki tämän forumin miehet niitä kusetettuja? Kyllä tavanomaisessa elämässä toimitaan lakien ja asetusten mukaan. Moni tuntemani nainen on pelännyt eropäätöksen tekoa sen vuoksi, ettei ollut varma miten selviää taloudellisesti kun pitää maksaa miehen osuus asunnosta tai ostaa puolikasvaroilla uusi.
Mikäli kaksi nuorta aloittaa yhteiselämänsä tyhjätaskuina, on fifti-fifti jako ihan reilua. Mikäli tilanne poikkeaa jollain tavoin tästä alkuasetelmasta, täytyy olla tavallisen tahvo tampio jollei älyä alkeellisia perusasioita hoitaa kuntoon.
Oma tapaukseni oli sellainen, että siirsin nuoruuden erehdykseni ulkoruokintaan 1,5 avioliittovuoden jälkeen. Olin luonnollisesti tehnyt avioehdon, joten hän lähti henkilökohtaisen omaisuutensa ja hänen sukulaisiltaan saatujen häälahjojen kanssa. Mikäli olisin ollut yhtä tyhmä kuin täällä moni tuntuu olevan, olisi lähtenyt miehen mukana puolet minun asunnostani, minun huonekaluistani, minun kissastani... On siinä kai jokin pykälä lyhyestä avioliitosta.
Järki käpälään ja lakimiehen puheille ennen papin puheille menoa!!
Juuri näin. Ja jos tavallisen keskivertomiehen nauttimat "edut" keskivertonaiseen nähden ovatkin olleet suhteellisen vähäiset siihen verrattuna, mitä etuja keskivertonaisella on ollut keskivertomieheen nähden, ei tämä ole feministejä haitannut. He nimittäin tykkäävät verrata keskivertonaisen asemaa erityisesti kaikkien parhaissa asemissa oleviin miehiin. Tahtoo tahtoo! Kuin pikkulapsia, joille oikeudenmukaisuus ja TODELLINEN tasa-arvo ovat täysin vieraita.
Pikkulapset ovat oikeasti oikeudenmukaisia, ja leikkivät mielellään ihan tasa-arvoisesti.
Eräskin feministi totesi palstalla: Ei tasa-arvosta ole naisille mitään hyötyä, ellei sillä saada naisille miehiä parempaa asemaa.
Kuka feministi? Missä?
Niin, ja eräs mies ampui Bobrikoffin.
Aikaahan siitä on jo vuosi, joten nikkiä en enää muista.
Voi kauheeta.
---
Et liene markkinoinnin ammattilainen.
Etkä sinä liene vakuutusalan ammattilainen. Jotenkin ei vakuuta tuo "Voi kauheeta".