n.60v/työssäkäyvät mummat ja paapat

Haiskahtaa itsesääli.
Moni 60-vuotias on edelleenkin mukana työelämässä, silti he jaksavat harrastaa jotakin vielä työpäivänkin jälkeen. En tarkoita valkokaulusherroja vaan tavallisia työntekijöitä. Itselläni kyllä riittää voimia lapsieni ja lastenlapsieni vierailuihin, ne tuovat vaihtelua elämääni, vaikka muutenkin elän harrastusten parissa.
Riittävä yleiskunnon ylläpitäminen auttaa kestämään nämä sinulle epätoivotut vierailut. Eläkeikään minulla on vielä 3 vuotta jäljellä ja mahdollisuuksien mukaan jatkan vielä työelämässä pitempäänkin. Ammatiltani olen kirvesmies.

Mielestäni alkuperäinen aloitus ei ollut mitenkään itsesäälikeskeinen.
Monesti olen kuunnellut miten uupuneita isovanhemmat ovat passamaan
nuorempaa väkeä ja haluaisivat olla rauhassa ja nimenomaan levätä
silloin kun tarve vaatii.
Jos on kuntoa ja intoa jälellä niin ei sekään ole pahasta silti näitä
uuvuksiin asti lasten lastensa"pakkohoito isovanhempia"on aivan liikaa.
Silloin kun on omat lapset hoidettu aikuiskään jokaisen isovanhemman
oikeus on itse päättää haluaako huolehtia enää jälkipolven passaamisista
tai lasten lastensa hoitamisista.
Isovanhemmat jotka jäävät varhaiseläkkeelle ovat myös usein sairauksien
vuoksi jääneet työelämän ulkopuolelle.
Jokainen isovanhempi on jo oikeutettu omaan rauhaan mikäli siihen tarvetta
ilmaantuu.
Väsymystäkään ei tule aliarvioida .
En voi käsittää kuinka huolettomasti osa lapsista siirtää rahahuolensa
ja lapsenhoito tarpeensa vanhempiensa niskoille.
Jos rahaa tai lastenhoitoa löydy haukutaan vanhemmat ja tätä rataa
vanhempi suostuu "kiristykseen" jos hän ei jaksa kinata samasta
asiasta yhteen putkeen.
Monella isovanhemmalla on todella tukala tilanne päällä jos lapset
vielä vaatimuksineen siirtävät asioita vanhempiensa harteille.
Näin ei tulisi olla isovanhempana olo tarttis olla täysin vapaaehtoista.
Moni isovanhempi hoitaakin mielellään vapaaehtoisesti lapsen lapsiaan
silti hoitojaksojen tulee olla isovanhemman tahdon mukaista.
Sitä itsestäänselvyyttä ei ole enää sen jälkeen kun on siirrytty omaan
elämään .Koti on paikka jossa voi käydä mutta vanhemman väen toiveita
noudattaen.
Väsyä voi varhaiseläkkellä olevat isovanhemmat samaten työn loppuun
kuluttamat joille oma rauha on useimmiten parasta seuraa.
Olen itse kieltäytynyt hoitamasta lapsen lastani jos liika väsymys vie
voiton muuten otan mielelläni hoitoon silti voinnin mukaan mennään
eteenpäin.
Itsestäänselvää ei ole kuin vanhempien osuus omien lastensa hoidossa
muu lisäapu on täysin isovanhempien voinnin ja jaksamisen tulosta.
Kotoa käsin passaamista ei kehtaa enää aikuiset lapset odottaakkaan .

Kuule kyllä kehtaavat.
Kyllä katsovat, jopa oikeudekseen, saada ilmaisen viikonloppuhoidon on lapsia sitten 1-3 ikäluokasta 0,5- 14 vuotta...

Kaiken lisäksi pitäisi antaa rahaa, joka käynnillä, kun lapset tulevat niin kalliiksi..

On niitä kyllä sellaisiakin isovanhempia, jotka vannovat olevansa niin hyväkuntoisia, että iloitsevat ja nauttivat kun lauma 2-6 kpl lapsenlapsia tulee viikonloppuhoitoon. Ja mikä sen mieluisempaa, kun lykätä kotiin viemisiksi leivonnaisia ja ruokaa. Näin se on raha ja tavara on herkässä mutta muusta ei sitten ymmärretä mitään.

Olet varsin oikeassa kehtaamisesta .Lapset odottavat kotoa muuton
ja oman perheen perustamisen jälkeen "täsyshoidon jatkuvan ja rahakirstun-
aukeavan tosta vaan puskien kolikoita syliin".
Liikaa on vaatimuksia vanhemmalle väelle .Ei suinkaan kaikki aikuistuneet
"huuda kurkku suorana palveluita " kotikynnyksen yli astuessa.
On varsin toimivia suhteita joissa aikuistuneet nuoret pärjäävät suhteellisen hyvin omillaan .
Voi taivas kuinka tiukalle yksinäisten talous joutuu (pienellä eläketulolla)
kun lapset poukkaavat jaolle.
Työssäkäyvänkin toimeentuloa "riistetään "työttömyyden ja oman hurvittelujen
nimeen sitten paukataan ettei lapsille ole ruokaa kun jääkapin sisältö
tarjoilee ei oota.
Isovanhempien kuuluisi saada "vapautus"kaikenlaisesta lapsenhoito
ja ruuanlaitto ja passaamisvaateista.Vapaehtoisuus kunniaan.
Osa isovanhemmista eivät jaksa enää venyä joka suuntaan.
Usein isovanhemmat joutuvat huoltamaan lisäksi omat vahempansa
haudan lepoon samanaikaisesti lapsen lasten hoitorulianssien yhteydessä.
Tähän kun lisää työssäkäynnit ja oman voinnin muutokset..
En yhtään ihmettele monen isovanhemman eväävän lapsen lapsensa
hoitoa ja muuta passaamista.
Isovanhemmus tulisi olla iloinen asia mutta liika paine ja vaatimukset
syövät voimia .Usein lapset kuvittelevat etteivät isovanhemmat muuta
tee kuin löhöää kotisohkan nurkalla .Kotityöt ja muut askareet ovat
päivittäisiä eivät ne työpäivän päättyessä katoa eikä sairaseläkeläisiltäkään.
Lapsen lapsistakaan ei jaksa iloita jos ainut isovanhemman tehtävä
on kantaa niska vääränä "purtavaa pöytään" samoin lapsen lapsen pyllyn pyyhkiminen ja tarpeiden tyydyttäminen kun vanhemmat lykäävät
penskansa hoitoon .
Isovanhemmuus on täysin vapaaehtoista samaten kieltäytyminen hoito
ja "varavanhemmuus vaatimuksista ".
Isovanhemmus täyttyy kun saa tavata lasten lastaan ja olla tämän kanssa
ilman suurempia "vanhemman roolin ottamisia ".
Isovanhemmus on iloinen asia .Tosi rasittavaa jos joutuu "pakkohoitamaan"
tai ruokkimaan lapsiaan ja lasten lapsiaan.Urakkatyö loppuu nyt =).
Vapaaehtoisuus antaa isovanhemmille tilaa valita haluamansa tavan
olla isovanhempi lapsen lapsilleen.
Tulipa pitkä joritus.Toivoisin alkuperäisen kirjoituksen tavoin vanhempien
muuttavan suuntaa jotka tunnistavat kuormittavansa omia vanhempiaan
"pyyteettömän "lapsenhoidon ja passaamisen nimeen.
Isovanhemmat saavat löhötä ja nauttia vanhemmiten jo omastakin
rauhasta kotisohvan nurkassa .

Kyllä näitä on juuri"uhriutruneita isovanhempia "joilla ei ole riittävästi keinoja
tai sydäntä sanoa EI .
Tottakai tämä on myös omaakin syytä kun ei jaksa kinata omia oikeuksiaan.
On myös isovanhempia joille on itsestään selvää että "akkaväki"hoitaa
lapsen lapset ja muunkin murkinan pöytään.
Vaarit,Ukit Paapat jättävät usein passamiset väliin ja nauttivat
isovanhemman osasta siinä sivussa =) loikotellen.
Vaikea tehdä yksi kantaan loppua passamisista kun saa "salamoita "
lasten haukkumisten taholta tai suuttumusten (syyllistämisten kautta)
Syyllistäminen on yleinen keino anoa vanhemmilta myötätuntoa lasten
omiin päämääriin.
Tosi paheellista lasten taholta (.
Itselläni on suhteellinen kelpo tilanne .En koe minua käytettävän hväksi
isovanhemman roolissa .Osaan sanoa jo EI =).
Usein vanhemmat vetoavat isovanhempiin omissa toiveissaan mutta
yhtä lailla alkuperäisen vetoomus on kohtuullinen .
Jättäkää lapset vanhempanne rauhaan "suuttumatta" mikäli heillä
on tarvetta olla omissa oloissaan.
Vanhemmat ovat halukkaita säätämään omia tapaamisiaan ja jaksamisiaan
oman voinnin ja tahdon mukaiseksi .
Sama ohjeistus riittää myös omien vanhempienne kohdalla ja isovanhempien lasten lasten hoitotilanteissa.
Uskon aikuisten lasten kykyyn muuttaa omia käyttäytymistapojaan
aikuisiällä ettei aina tarvita mamman ja papan ohjausta kotoa käsin
syylllistämällä vanhempaa väkeä.
Ei rasiteta vanhempaa väkeä liikaa.
Helppo sääntö ymmärtää ja myös noudattaa.
Näissä tilanteissa kun on irtaanuttu kotoa ei tule odottaa vanhempien
hoitavan kiellot .
Sen verran luulisi jo olevan omaakin harkintaa ja aikuisuutta jos kerran
perhekkin on saatu aikaiseksi .
Ei vanhempien enää kuulu laittaa ymmärrystä päähän .
Aikuiset ihmiset kyllä tietävät milloin on kysessä vanhempien "rassaaminen"
tai rasittaminen raha-asiolla tai muilla vaatimuksilla.
Jos vanhempi kertoo ettei nyt jaksa passata .Tämän luulisi menevän
päähän ilman takomattakin.

nimimerkki "pienet askeleet"

Toisessa ketjussa puolustelet kovati isovanhempien pikeutta omiiin lapselapsiin, ja lapset ovat julmia jos eivät jaksa isovanhempia viikottai nähdä.
Täällä sitten taas lapset ovat julmureita koska halauavt viikottain käydä...

Koita jo päättää miten tärkeä se suhde isovanhempiin on=)

Puolustan edelleen isovanhemman ja pikkuväen oikeutta tavata toisiaan.
Pyysin sinua miettimään asiaa lapsenkin näkökannalta .
Kerroit olevasi väsynyt näin ollen et jakasanut tavata isovanhempia
heidän haluamallaan tavalla ja pyysit neuvoa kuinka sanoa nätisti
isovanhemmille ettet halua nähdä heitä kodissasi miehesi kanssa
kuin teille sopivaan aikaan.
Pikkuisten ja isovanhempien tapaamiset on syytä järjestää mahdollisimman
joustaviksi vanhemman "syistä"huolimatta. .
Tämä etu tulee vain lapsen hyödyksi tulevaisuutta silmällä pitäen.
Nyt ei puhuta aikuisten ihmisten välisistä eduista vaan pikkuväen
oikeudesta ja mahdollisuudesta tavata isovanhempiaan .
Tämäkin tapaamisoikeus tulee noudattaa isovanhempien tahtoa
jos heillä on voimia ja halua tavata lapsen lapsiaan .
Sinulle ed.viestiketjun apon monta näkökulmaa toimia isovanhemman ja
oman lapsesi etuun nojaten .Teillä perheenä on mahdollisuus evätä
lapsen ja isovanhemman tapaamisoikeutta itselle sopivaan ajankohtaan.
Ajattelisin tässä asiassa vanhempana myös isovanhempienkin tahtoa
en vain omaani koska teillä on yhteinen päämäärä.
Lapsesi ja lapsenlapsesi hyvinvointi =).
Kerroit olevasi väsynyt ettet jaksa tavata viikoittain isovanhempia .
Sitä vastoin jaksoit kyllä tapailla kavereitasi ja käydä kirppareilla ja muuta
sen sun tällaista.
Toivoin sinun laittavan asiat tärkeysjärjestykseen.
Itse ole aikoinaan jättänyt lapsen ollessa 2 kk (kuten omasi )
turhat menot sivuun ja antanut tilaa isovanhempien ja lapsen lasten
suhteelle ja samaa mieltä oli lapseni isäkin.
Olin vasta 21 tullessani äidiksi .
Tässä ketjussa otetaan puolestaan kantaa siihen kuinka saada lapset
uskomaan etteivät isovanhemmat enää ole yhtä virkeitä mitä nuorempana.
Palutuminen on eri luokkaa mitä nuorena äitinä 21 vuotiaana ollessani.
Tottakai äidille pitää antaa lepoa ja rauhaa mutta äidin tulisi käyttää
äitysloma lepo-aikana (eikä niinkuin ed viestissä pompottaa 2kk lapsi
rinnoiltaan ja rientää viikonlopputyöhön.)
Jokainen vanhempi saa itse päättää mikä on parasta heidän perheelleen
mutta olisi myös syytä miettiä lapsenkin näkökulmasta käsin elämän
tärkeysjärjestystä.
Tämän jälkeen voimme jatkaa keskustelua ed.ketjussa jos jokin jäi
mieltäsi harmittamaan.
Aikainen ihminen ei tarvi hoitoa muuta kuin sairaan ollessaan.
Aikuisten kuuluu puoltaa pikkuväen oikeuksia tästä näkökulmasta
käsin voit tarkastella asiaa uudemman kerran.
Olet hyvässä asemassa kun isovanhempasi ovat miehen puolelta
innokkaita hoitamaan ja tapamaan lastasi =).
Aikuisen velvollisuus on hoitaa omat lapsensa Jos isovanhemmat
eivät jostain syystä jaksa tai halua huolehtia enempää jälkipolvesta.
Nyt on nuoremman väen vuoro mahdollistaa isovanhemman ja lapsen lapsen tapaamisvälit ,Tässä asiassa myös isovanhempien toiveita
tulisi kuulla jos haluatte heidät jakamaan lapsen lapsenne elämän
kulkua.Mielestäni tällainen pyyntö on kohtuullista.
Tällainen me päätämme itse mitä lapselle on parasta kuulostaa
melko lapsekkaalta ajatusmaailmalta.On hyvä ottaa isovanhemmatkin huomioon jos ylipäätään haluaa olla heidän kanssaan tekemisissä.

Pienet askelet, huh huh!

Isovanhempien ehdoilla! Mitä tapahtuukin, isovanhempien ehdoilla. Isovanhempien pitää saada päättää.

Jos he haluavat tavata lasta väsyttävän usein, se on ok.
Jos he eivät halua tavata, se on ok.

Tuli selväksi.

jos he haluavat tavata lasta väsyttävän usein, se on ok.
Jos he eivät halua tavata, se on ok.

Isovanhemmille tällainen päätös on ok.
Myös vanhemmille mikäli eivät haluta tavata isovanhempia on ok.
Oli syynä vaikka "kärpäsen paska ikkunanlaudalla"

Lapsen etuun nähden valinnat eivät ole kummatkaan ok.
Lapsen etu on sovittaa tapaamisoikeudet "syistä"huolimatta
mahdollisiksi ja mahdollisuuden mukaan molempien osapuolten
toiveita yhdistäen kunnes odotukset kummaltakin suunnalta
täyttyvät vasta sitten asia on "ok :t =)"
Vanhemman tehtävänä on ennen kaikkea tutustuttaa lapsensa
lapsen sukulaisiin .Isovanhemmat kuuluvat lapsen sukuun.
Mikäli sukulaiset eivät halua pitää yhteyttä vanhempiin tai
isovanhemmat eivät edes tahdo tavata lasten lapsiaan niin tälle asialle
ei voi yhtikäs mitään
Isovanhemmilla on oikeus kieltäytyä lapsen hoidosta ja muusta
vastuusta.
Vanhemmilla ainakin omasta mielestäni on taasen suurempi
vastuu saattaa lapsi sukulaisten tykö.
Tuskin vauva vaunuista ponkaisee isovanhempien ovikelloa soittaamaan.
Mielestäni vanhemmat eivät lapsensa vuoksi voi päättää huolettomasti
keitä sukulaisia "valikoivat "isovanhempien kastiin.

Harvoin isovanhemmat kieltäytyvät tapaamasta lapsen lapsiaan
jos sellainen mahdollisuus heille suodaan.
Sen nyt ei luulisi olevan suurikaan vaiva jos tunnin ,pari/viikossa vanhemmat
"uhraavat" lapsen lapsiensa ja isovanhempien tapaamisiin .
En kyllä kehtaisi laittaa isovanhempia lapsen syntymän jälkeen odotuslistalle
Kun kerran pääsette vanhempina liikkumaan ja muuhunkin seuraelämään
niin ei ole liikaa toivottu jos lohkaisette tunnin tai pari isovanhemmille toiveen mukaisen kerran viikossa tapaamisen vauvan ollessa 2 kuukautta vanha.
Sinäkin vielä onneton hurjistuit viikonlopputöihin lapsen synnyttyä.

Sehän riippuu paljolti siitäkin kuinka monta lasta itsellä on ja kuinka isot perheet heillä. Jos on töissä meluisessa tehtaassa tai vaikkapa opettajana niin olettaisin että sitä hiljaisuutta kaipaa enemmän viikonloppuisin.
Joskus jopa liikenteen melu on rasittavaa.
Mutta en kyllä tuntisi syyllisyyttä ilmaista lapsilleni jos olisin väsynyt. Omani kuitenkin niin harvoin käyvät luonani , heillä kun omat muksut alkavat olla harrastusiässä eivätkä useinkaan pääse viikonloppuina edes käymään kun lapsilla on aina menoa johonkin peliin tai soittoharjoituksiin.
Mutta silloin kun he lapsineen pääsevät käymään niin voi sitä jutustelua, kaikki puhuvat yhteen ääneen eikä mummolla ole korvia kuin kaksi.
Joskus olen myös ajatellut että ne lapset jotka ovat päivät tarhassa ja illalla kaikenmaailman kerhoissa ehkä haluaisivatkin sinne mummon ja papan luo rauhoittumaan jossa on hiljaista ja kaikki tapahtuisi verkkaiseen tahtiin.

On kaikenlaisia perheitä ja kaikenlaisia tapoja mutta työssä käyvänä mummona täytyy sanoa että kyllä välillä on tuntunut että lapset on tehty mummolle eikä itselle kun menoja on järjestetty joka viikonlopuksi.Kyllä tälläisellä eläkeikää lähestyvällä on raskaas työn lisäksi todella rasittavaa hoitaa pieniä lapsia usein.Kuuntelen kyllä toisia mummoja jotka tapaavat harvoin lapsenlapsiaan miten ihanaa taas oli tavata.Perhe haluaisi viettää lomatkin yhdessä että saavat lastenhoitoapua mutta olen vaihka kotona senkin ajan lepäämässä.Kohtuus kaikessa niin kaikki viihtyvät.

kohtuus kaikessa on hyvä, sillä jos väsyy lapsenlapsien kanssa ja silloin voi suuttua kuin omille lapsillekkin aikoinaan ja siitäpä vasta huono olo tulee väsymyksen päälle, eikä lapsenlapset käyttäydy hyvin kun liian usein heitä tapaa, eikä mummikaan, siksi ei kannata olla liian kiltti vaan sanoa, ei, kun ei jaksa..

voi miten samanlaista olen mummina kokenut, kun usein lapsenlapsia hoidan, hermoromahduksen partaalle melkein jo menen välillä ja suutun kans, mutta eipä lapset kauaa muista, enkä minäkään, uusi päivä ja uudet kujeet, näin se menee :)

meillä taas toisin päin :-). Emme juuri koskaan vieraile (ellei pyydetä) isovanhemmilla, koska emme halua olla vaivaksi (joskus valittavat, kuinka raskasta noiden 1- ja 3 -vuotiaiden kanssa on kun olemme käyneet), mutta anoppi ja appiukko kyläilevät joka viikko meillä (ilmoittavat siis, että tulevät käymään kylässä) ja sanovat että ei heitä varten tartte laittaa mitään tai siivota tms. Itse olen tosi väsy kun olen päivät 1- ja 3 vuotiaiden kanssa ja molemmat lapset valvottaneet ja siihen päälle teen ruoat, pyykkäykset ja siivoukset...en jaksa enää kestitä vieraita! Enka jaksa arvostelua kun on sotkusta tms. joten oon ruvennut tekemään niin, että häippäsen siksi ajaksi muualle välillä kun tulevat meille (esim. kauppaan tai lenkille). Vierailut rasittaa muakin vaikka olen nuori, mutta oon välillä aivan loppu noiden taaperoiden kanssa! Hoitoapua ei tipu, vaikka itse aikanaan hoidatuttivat lapsensa muilla. Enkä kyllä ymmärrä, kun nykyajan mummot sanoo "me ollaan aikanaan itse lapsemme hoidettu, emme siis enää lapsenlapsia hoida", onhan se ihan ok niinkin, mutta meillä ainakin kumpikaan meidän vanhemmista ei ole hoitanut itse meitä pieninä, vaan ne mummot! Itse en esim. muista juuri yhtään, että oma äitini olisi hoitanut minua, vaan ne mummot. Mutta tämän nämä nykyajan mummot ovat unohtaneet (että itsekin saivat hoitoapua aikanaan omilta vanhemmiltaan). Enkä kyllä tarkoita edes mitään jatkuvaa lastenhoitoapua, mutta edes pari, muutaman kerran vuodessa jos saisi apua...mutta sekin on kuulemma liikaa tai liian rankkaa jos pari kertaa vuodessa katsoisi lapsia yhden päivän. Mitä olen tuttavapiiristä nähnyt, niin kaikista eniten hoitoapua tarjoavat ne mummot, jotka ovat itsekin omat lapsensa hoitaneet, kun taas ne mummot, jotka hoidatuttivat omatkin lapsensa muilla, eivät kyllä myöskään lastenlapsien hoitamisiin tarjoa apua.

Musta on kurjaa kun isovanhemmat vinkuu näitä asioita. Itse olette lapsenne totuttaneet täyshoitolaan. Miksi luulette että mikääm muuttuu kun lapsenne saa omia lapsia. Minun lapset ei marise rahan perään tms eikä odota passausta kun tulevat. He tuovat ruokaa ja tekevät koko konkkaronkalle päivällistä ja antavat isovanhempien seurustella lasten kanssa. Isovanhemmille tullaan siksi että lapset saavat viettää aikaa isovanhempien kanssa. Ei tänne tulla passattavaksi. Olette itse opettaneet lapsenne näille tavoille ja se kostautuu viimeistään nyt.

Olen nyt eläkkeellä, enkä ole mitenkään niin väsynyt, etten jaksaisi vielä tehdä päivätyötäkin ja tämänkin lisäksi kyllä jaksan aina ottaa lapseni ja lapsenlapseni vastaan ilomielin. He ovat minulle niin rakkaita ihmisiä, että kaikkeni teen.
Kaapissa on on yleensä ollut ruokaa ja leipää , he saavat käydä kaapilla, en tee kaikkea valmiiksi, mutta leikin lastenlasten kanssa ja kuuntelen heitä, kuten kuuntelen heidän vanhempiaan.
Tiedän heillä olevan melko kiireistä ja raskasta aikaa, ruuhkavuodet. Tiedän mitä ne merkitsevät, sillä olenhan itsekin ne elänyt, silloin ei omilla vanhammillani ollut mahdollisuutta auttaa, joten olen ollut aika kovillakin. Päätin jo silloin, että tulen aina olemaan avuksi kun suinkin voin, mikään ei ole tärkempää kuin tuo pieni aika jonka saan olla heidän kanssaan olla se myös täysipainoisesti.
Teen kotityöt ennakkoon, jotta heidät tavatessani saan olla vapaa kotitöistä.

Ilahduin taasen kovasti, että saan pitää lapsenlapset luonani muutaman päivän, samalla autan omaa lastani saamaan aikaa hoitaa rankan työtehtävän ilman paineita siitä, että kuka hoitaa lapsia. Teen tämän ilomielin ja koko sydämestäni. Rakastan heitä kaikkia.

kyllähän muutaman päivän jaksaa ja jos ei jaksa vaikkapa kokonaista kuukautta, se ei tarkoita, etteikö rakasta vaan ettei jaksa ja riippuu montako lasta ja minkäikäsiä..