Mitä ajattelet, Jt ?

katuiko kukaan syntejään tai katui ettei ollut jt? edes kuoleman kolkuttaessa??

Minä kadun yltöissä olemista.
Ihan hukkaan meni, p.a. olen ja pankille velkaa loppuikäni kuitenkin.....

Olisin voinut tutkia enemmän Raamattua,
Salkkareitten katsomisen sijasta.

Kysymyksen asettelu asiaa kosien on milestäni kyseenalainen ja provosoivahtava: "Mitä ajattelet, Jt ?"

Ikäänkuin avauksen tekijä koittaisi jehovantodistajien puolesta sanoa tai saada heidät sanomaan kuluttanensa aikansa ja elämänsä hukkaan(?)

Varsin moni Jt on kuolinvuoteellaan pikemminkin vakuuttuneessa ylösnousemuksen odotteessaan ja mahdollisestikin tyytyväien siihen, että uskoo ja katsoo eläneensä Jumalaa kunnioittaen je tehden hänen tahtonsa.

Tälläkin palstalla esiin tuotu ja Järjestön omalla materiaalilla perusteltu kritikki kohdistuu Järjestöön, sen oppihistoriaan ja menettelytapoihin, ei yksittäisiin jehovantodistajiin, jotka lisäksi ovat yleensäkin Järjestön todllisesta historiasta sellaisena kuin se todellisuudsa on ,varsin tietämättömiä.

Se mikä puolestaan mikä on lievästi ilmaistuna kyseenalaista avaukseenkin liittyen jaon tuskin edes verhottua julkeaa painostusta Järjestön jäseniä kohtaan, jotta heistä voitaisiin puristaa maksimisuoritus, on herätellä jäsenissä ajatuksia tulevasta vanhuudestaan, fyysisestä rajoittuneisuudestaan tai jopa kuolinvuoteestaan kehoittaen heitä ajattelemaan tuollaista tilenetta ja visioiden tuota hetkeä ja kysymään itseltään, teinkö riittävästi Jumalan työssä. Heitä ei ainoastaan jatkuvasti painosteta suorittamaan aina vainenempi ja enempi tunteessa ettei liki mikään riitä ja syyllistetä, vaan maalaillaan jopa syyllisyydentunteita heidän vanhoille päiville elleivät nyt suorita "riittävästi".

Tuo avauksen kiinnostava aihe koskettaa kaikkia ihmisiä tasapuolisesti miljööstä riippmatta ja mielestäni olisikin kaikille tervettä pysähtyä pohtimaan elämänsä tarkoitusta ja arvojaan, jotta voisi elää haluaamaansa tervettä ja rikasta elämää.

Enemmän kentällä käyntiä ja kerrostalojen rappujen kiipeämistä olisi voinut pitää kuntoni hyvänä,?

Sen sijaan että ajuduin kotisohvalle mässyttämään sipsejä oluen kera, surffaillen netissä, kunnes erosin Kerhosta kokonaan.....

Mitä ajattelen katuvani kun kuolema lähestyy? jos mitään..
Eikös se ole aika normaalia että kuollessa kantaa huolta niistä jotka jäävät jälkeen .. lapista ja ehkä lasten lapsista ja niin edelleen.. mutta jos nyt jotain katuu niin eiköhän se ole huonoja ihmissuhteitaan .. että ei antanut anteeksi tai ei itse pyytänyt anteeksi kun siihen oli mahdollisuus.. Monet tekevät sovinnon kuolinvuoteellaan ja saavat rauhan ainakinn siitä asiasta. Minusta tuntuu että jos kuolee katkerana, on se kaikkein pahin kuolema - siksi kannattaa mennä sellaisen ihmisen luo joka on katkera ja tehdä sovinto - jos se on mahdollista...

Paratiisin portille?
Maastahan TEHDÄÄN Paratiisi, vasta Harman jälkeen.
Perusasitkin oppimatta joillakin?