Perusteltaessa ihmisen ja (muiden) eläinten tietoisuuden samanlaisuutta viitataan usein Antonio Damasion kirjaan “Descartesin virhe: Emootio, järki ja ihmisen aivot”. Kirja tukee asiaa kuvaamalla ihmistietoisuuden anatomisen perustan (neuroverkko) ja tietoisuuden pohjana olevat sen toiminnot yhtäläisiksi kaikelle elämälle. Se myös hylkää sen osoittamalla useampia tietoisuuden piirteitä, joita vain ihmisellä on; ennen muita kielellisen kyvyn sekä taidon suunnitella eli tuottaa mutkikkaita tulevaisuuden ja vaihtoehtoisen menneisyyden hahmoja.
Damasio toteaa aivojen muistin olevan joukon ”kuvia” eli tallentuneita synapsikytkentöjen joukkoja, jotka esiin kutsuttuina rekonstruoivat aistimuksia ja mielikuvia samoilla mekanismeilla (toisten synapsikytkentöjen joukoilla) kuin niitä uusinakin havaitaan ja synnytetään. Tämä tietotekniikkaan tottuneelle virkistävän uusi asia selittää paljon muistin epäluotettavuuden ja joustavuuden syitä, mutta myös sen, miten nykyhetken, menneisyyden, kuviteltujen tulevaisuuksien ja jopa kuviteltujen menneisyyksien kuvat voivat elellä rinnakkain. Tietoisuuden perustan Damasio näkee kolmena kuvista koostettuna työmuistiin nostettuna esityksenä:
- Havaittu tai kuviteltu esine
- Eliö (ihminen tai muu) reagoimassa esineeseen
- Itsen (eliön) tila muutostilassa, joka johtuu vastineesta esineeseen
Tämä peruskoneisto ei hänen mukaansa edellytä kieltä, joten se on tiettyä rajaa mutkikkaammalle elämälle yhteinen. Ihmisellä on kielestä johtuvia ”toisen kertaluvun kertomuksellisia kykyjä”, jotka tuottavat, paitsi ”hienostuneen subjektiivisuuden muodon”, myös paljon laajemmat ”kuvittelun” mahdollisuudet.
Vaikka aion jatkaa opiskelua Damasion uudemmilla kirjoilla, pääosa hakemistani vastauksista näyttää löytyneen. Ihmisaivot ovat erittäin mutkikas nano- ja pico-tasoinen analoginen biologinen tietokone, jonka alkurakenteen saamme geenien ja syntymää edeltävän yksilökehityksen ohjaamana. Ihmistietoisuus kasvaa sen varaan aistisyötteiden ja oman aivotoiminnan aikaansaamina muutoksina koko elämän ajan. Vaikka suurin osa aivojen tekemästä kehon ohjauksesta on tiedostamatonta, myös tietoiset ajatukset voivat vaikuttaa siihen ja myös pysyvästi muuttaa aivojen rakennetta.
Fysiikalla ei ole vastausta siihen, onko maailmankaikkeus kvantti- ja kaaossatunnaisuuden alla kuitenkin täysin deterministinen, jolloin myös kaikki ihmisen tekemiset olisivat ennalta määrätyt. Ellei näin ole, ihmisen tietoiset ajatukset voivat selvästikin olla vapaan tahdon todellinen ilmentymä eikä pelkkä illuusio. Damasio kirjoittaa, niin kuin näin olisi, mutta ei ota asiaan täsmällistä kantaa, painottaen kuitenkin perin vähäistä tietoamme siitä, miten subjektiivinen käsitys itsestä aivoissa muodostuu.
Ihminen ei siis ole biologinen robotti eikä vapaa tahto illuusio, ellei fysiikka ole toisin päättänyt, ja sitä emme voi tietää.
Damasio toteaa aivojen muistin olevan joukon ”kuvia” eli tallentuneita synapsikytkentöjen joukkoja, jotka esiin kutsuttuina rekonstruoivat aistimuksia ja mielikuvia samoilla mekanismeilla (toisten synapsikytkentöjen joukoilla) kuin niitä uusinakin havaitaan ja synnytetään. Tämä tietotekniikkaan tottuneelle virkistävän uusi asia selittää paljon muistin epäluotettavuuden ja joustavuuden syitä, mutta myös sen, miten nykyhetken, menneisyyden, kuviteltujen tulevaisuuksien ja jopa kuviteltujen menneisyyksien kuvat voivat elellä rinnakkain. Tietoisuuden perustan Damasio näkee kolmena kuvista koostettuna työmuistiin nostettuna esityksenä:
- Havaittu tai kuviteltu esine
- Eliö (ihminen tai muu) reagoimassa esineeseen
- Itsen (eliön) tila muutostilassa, joka johtuu vastineesta esineeseen
Tämä peruskoneisto ei hänen mukaansa edellytä kieltä, joten se on tiettyä rajaa mutkikkaammalle elämälle yhteinen. Ihmisellä on kielestä johtuvia ”toisen kertaluvun kertomuksellisia kykyjä”, jotka tuottavat, paitsi ”hienostuneen subjektiivisuuden muodon”, myös paljon laajemmat ”kuvittelun” mahdollisuudet.
Vaikka aion jatkaa opiskelua Damasion uudemmilla kirjoilla, pääosa hakemistani vastauksista näyttää löytyneen. Ihmisaivot ovat erittäin mutkikas nano- ja pico-tasoinen analoginen biologinen tietokone, jonka alkurakenteen saamme geenien ja syntymää edeltävän yksilökehityksen ohjaamana. Ihmistietoisuus kasvaa sen varaan aistisyötteiden ja oman aivotoiminnan aikaansaamina muutoksina koko elämän ajan. Vaikka suurin osa aivojen tekemästä kehon ohjauksesta on tiedostamatonta, myös tietoiset ajatukset voivat vaikuttaa siihen ja myös pysyvästi muuttaa aivojen rakennetta.
Fysiikalla ei ole vastausta siihen, onko maailmankaikkeus kvantti- ja kaaossatunnaisuuden alla kuitenkin täysin deterministinen, jolloin myös kaikki ihmisen tekemiset olisivat ennalta määrätyt. Ellei näin ole, ihmisen tietoiset ajatukset voivat selvästikin olla vapaan tahdon todellinen ilmentymä eikä pelkkä illuusio. Damasio kirjoittaa, niin kuin näin olisi, mutta ei ota asiaan täsmällistä kantaa, painottaen kuitenkin perin vähäistä tietoamme siitä, miten subjektiivinen käsitys itsestä aivoissa muodostuu.
Ihminen ei siis ole biologinen robotti eikä vapaa tahto illuusio, ellei fysiikka ole toisin päättänyt, ja sitä emme voi tietää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ymmärtääkseni todellisuus on kvanttitasolla tilastollisesti satunnainen, joten mitään asiaa ei ole etukäteen "määrätty".
Tämä taas ei muuta sitä mitenkään, etteikö ihminen tai muut elävätkin oliot voisi olla "koneita*", jotka toimivat vain ennalta olevan (syntynyt evoluution tuloksena) päättelykoneen ja sen saaman inputin mukaan. Tähän täytyy tietysti lisätä vielä tuo todellinen kvanttitason satunnaisuus, joka saa joissakin tapauiksissa täysin identtisessä tilanteessa "koneen" toimimaan hienma eri tavoilla.
Kannattaa musitaa, että jkainen aistimus minkä "kone" vastaanottaa, muuttaa sen reagointia tuleviin ärsykkeisiin.
Ei mahdollinen satunnaisuus auta yhtään vapaan tahdon todistelussa. Ihminen ei tosiaankaan pysty vaikuttamaan kvanttitason sattumiin.
Koska aktuaalisessa maailmassa ei ole suoraa syytä kvanttitason tapahtumalle, niin silloin syy saattaa hyvinkin olla muualla kuin aktuaalissa maailmassa.