Mänttä-Vilppulan kaupunki Pirkanmaalla on lopettanut sellaiset koulukyydit, joita annetaan lapsille karhuvaaran takia - taksit eivät riitä. Alueella on liikkunut paljon karhuja.
Nykyisin petokuljetuksen saa vain lääkärin lausunnolla, jossa lapsella todetaan olevan karhufobia. Sen sijaan kaupunki jakaa lapsille pieniä tiukuja, joiden kilinän on tarkoitus pelästyttää karhut pois.
Vanhemmat kuitenkin pelkäävät, että tiu´ut vain houkuttelevat karhuja, ja samaa mieltä ovat myös asiaa kommentoineet lappalaiset poromiehet. Heidän mukaansa karhu on Lapissa hyökännyt useimmin nimenomaan kellokasporojen kimppuun. Tekeekö Mänttä-Vilppula lapsistaan karhunsyöttejä? Lue lisää:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/pohjoisessa-saikahdettiin-houkutteleeko-tama-kilkutin-karhun-lasten-kimppuun/art-1288422037208.html
Nykyisin petokuljetuksen saa vain lääkärin lausunnolla, jossa lapsella todetaan olevan karhufobia. Sen sijaan kaupunki jakaa lapsille pieniä tiukuja, joiden kilinän on tarkoitus pelästyttää karhut pois.
Vanhemmat kuitenkin pelkäävät, että tiu´ut vain houkuttelevat karhuja, ja samaa mieltä ovat myös asiaa kommentoineet lappalaiset poromiehet. Heidän mukaansa karhu on Lapissa hyökännyt useimmin nimenomaan kellokasporojen kimppuun. Tekeekö Mänttä-Vilppula lapsistaan karhunsyöttejä? Lue lisää:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/pohjoisessa-saikahdettiin-houkutteleeko-tama-kilkutin-karhun-lasten-kimppuun/art-1288422037208.html
Vastaukset 24
Vanhimmat
Minä juon nyt Karhua!
Maksaako ne sitten niillä rahoilla Mänttäläisten huumeongelman kun ne eivät anna lapsille sitä koulukyytiä? Toivottavasti karhut ovat lapsiystävällisiä, jos niitä kerran siellä tosiaankin liikkuu, kun ne päättäjät itse menevät isoilla luksusautoillaan karhujen ohi!
Lathe Laphista?
Hyvää ruokahaluako omien kyliensä nalleille, nahän ovat pelkkiä lapsia, ja karhu sentään on aito luonnontuote, tekee oikeata paskaa!
Onks karhut syönyt muka lapsia suomessa, tollanen on aikuisten ihmisten tyhmää ja turhaa peloittelua. Joop.
Tiedän yhden tapauksen suvustani, mutta se tapahtui jo 1930-luvulla. Kyseessä oli sirkuskarhu, jota oli kiusattu vähän ennen kuin se tappoi sukulaiseni, ja karhu kosti ensimmäiselle vastaantulijalle, mutta mitäpä näistä. Muistaakseni virallisen tilaston mukaan karhu ei ole tappanut ketään Suomessa noin sataan vuoteen.
Aloitukseni ei kuitenkaan käsitellyt karhujen hyökkäyksiä lasten kimppuun, vaan Mänttä-Vilppulassa asuvien lasten vanhempien sekä Lapin poromiesten _pelkoa_ siitä, että karhu _voisi_ hyökätä.
Laitetaan tähän nyt vielä Raakkunalle yksi positiivinenkin tarina karhuista.
Olipa kerran, kauan aikaa sitten, kun Suomi vielä oli Venäjän suuriruhtinaskunta, lähellä Viipuria Venäjän tsaarin erään upseerin omistama hieno talo, jossa upseeri ja hänen vaimonsa asuivat aikana ennen Krimin sotaa.
Upseeri oli eräältä ulkomaanmatkaltaan tuonut mukanaan valkoisen karhunpennun. Valkoiset karhut, kuten tiedämme, eivät asu Venäjällä, vaan läntisemmillä arktisilla seuduilla, kuten Huippuvuorilla ja Grönlannissa.
Tsaarin upseeri oli kouluttanut karhun pennusta pitäen kesyksi kuin koiran, sillä sellaiseksi karhu voidaan kouluttaa, jos koulutus aloitetaan jo pienestä pitäen.
Kun upseeri lähti Krimin sotaan, ja sota oli lopuillaan, hän kirjoitti sieltä vaimolleen kirjeen, jossa hän lupasi palata takaisin venäläisen sotalaivan mukana tiettynä aikana vuodesta tiettyyn paikkaan Suomenlahden pohjukassa.
Vaimo kirjoitti takaisin ja lupasi odottaa häntä, ja kun paluun aika koitti, vaimo ja valkoinen karhu kiipesivät rantakalliolle odottamaan upseerin paluuta, paikkaan, josta he näkisivät laivan saapumisen.
Upseerin vaimo odotti ja odotti, vaikka sovittu ajankohta oli jo mennyt ohi. Hän ja karhu odottivat isäntää palaavaksi, ja kieltäytyivät sinä aikana syömästä mitään; rakkaus ja kaipuu olivat heidän ainoina eväinään.
Kului pitkä aika, eikä miestä kuulunut palaavaksi sodasta, mutta molemmat odottivat uskollisesti rantakalliolla - kunnes kuolivat nälkään.
Lopulta tsaarin upseeri palasi, paljon myöhemmin, kuin mitä hän oli arvioinut. Hän löysi rakkaan vaimonsa kuolleena rantakalliolta, ja vaimon viereltä kuolleen valkoisen karhun. Heidän kunniakseen hän rakennutti Karjalan kannakselle hautamuistomerkin, joka tunnettiin aikoinaan nimellä "Rakkauden hauta".
Juice Leskisellä on laulu nimeltä "Rakkauden haudalla", mutta se ei kerro tästä tarinasta. En tiedä, tunsiko hän tämän saman tarinan.
Ei ne päättäjät kohtaa otsoja kun ne pääsee autoillaan, lapset joutuvat taas!
Karhufobia?
Oikeesti. Karhujen pelko. Kai sitä voi karhufobiaksi nimittää? Vähän niin kuin homofobia, mutta sillä erotuksella, että kukaan ei oikeasti pelkää homoja, kun taas karhuja voi monikin pelätä.
pölötöt, ei ketään kiinnosta juutusi.
homoillahan on AIDS, kyllä niitä pitää pelätä.
Jos pelkää, niin auttaako molemmissa, että jää hiljaa paikalleen hengittämättä?
En tiedä. Hengittämisen lopettaminen ei kuitenkaan ole kovin terveellistä.
Oon tavannut tiikerin, krokotiilin. hirven, peuran, supikoiran, ketun, kengurun, kyyn, ja karhun, joka ainoana halusi tehdä lähempää tuttavuutta. Muut todellakin pyrkivät pakoon. Eli karhun vaarallisuus mietityttää.
minä tapasin kerran sääsken joka ei paennut vaan hyökkäsi raivokkaasti kimppuuni. En muista kumpi voitti.
teki tuttavuutta. Nuoli kättäni ja heilutti häntäänsä, kuin koira.
Voisivathan ne laittaa niiden lapsien koulukyydit taas KUNTOON, joohan???
No mee nyt joskus muualle kuin Korkeasaareen.
enemmin maita kuin sinä. Laitappa ensin 10 kasotaan natsaako. Ei kuitenkaan Ameriikkaa ja Australiaa.
Siis kuka, mitä, missä, milloin?
kello voi olla karhulle kuten mikroaaltouunin "PIM!" on meille ihmisille.
Voi muuten olla. Ennen vanhaan maalaistalon pihalla oli usein ns. ruokakello, jota kilisyttämällä kutsuttiin rengit ja piiat syömään.
Mänttässä, ei Mäntässä