Muammar Gaddafi syntyi paimentolaisen beduiiniperheen nuorimpana lapsena lähellä Sirteä 7. kesäkuuta 1942 Italian Libyassa. Hän sai perinteisen uskonnollisen islamilaisen kasvatuksen ja kävi koulua Sabhassa. Jo teini-iässä Gaddafi alkoi suunnitella monarkian kaatamista ja vallankaappausta. Hänen suuri esikuvansa oli arabinationalismin keulakuvana tunnettu Egyptin presidentti Gamal Abdel Nasser. Vuonna 1961 Gaddafi karkotettiin Sabhasta poliittisten aatteidensa takia.
Gaddafi onnistui pääsemään Tripolissa sijaitsevaan Libyan yliopistoon, jossa opiskeli oikeustiedettä ja sai hyviä arvosanoja. Vuonna 1963 hän meni opiskelemaan sotilasakatemiaan Bengasiin, josa valmistuneena hänet 1965 lähetettiin jatkamaan sotilaskoulutustaan Britanniaan British Army Staff Collegeen. Hän palasi Libyaan 1966 ja liittyi viestijoukkoihin.[5] Gaddafi opiskeli myös Jugoslaviassa maan ilmailuakatemiassa, mistä periytyvät Libyan hyvät suhteet Balkanille
Valtaannousu
1. syyskuuta 1969 pieni joukkio Gaddafin johtamia upseereja suoritti vallankaappauksen Turkissa hoidossa ollutta kuningas Idris I:stä vastaan. Idris luopui kruunusta, jolloin hänen seuraajakseen tuli kruununprinssi Sayyid Hasan ar-Rida al-Mahdi as-Sanussi. Kuningas Sayyid Hasan ar-Rida al-Mahdi as-Sanussin valtakausi kesti kuitenkin vain vuorokauden, sillä jo seuraavana päivänä Gaddafi julisti Libyan tasavallaksi ja asetti uuden kuninkaan kotiarestiin.
Useimmista sotilasdiktaattoreista poiketen Gaddafi ei ottanut vallankaappauksen jälkeen itselleen suurellista sotilasarvoa, vaan tyytyi symboliseen ylennykseen kapteenista everstiksi. Käytännössä hän oli kuitenkin armeijan ylipäällikkö.
[muokkaa] Vallassa
Gaddafi ja Nasser vuonna 1969.
Gaddafin hallinto perustui aatteellisen järjestelmään, jota hän itse kutsui "islamilaiseksi sosialismiksi". Se oli eräänlainen sekoitus arabinationalismia, hyvinvointivaltiota ja suoraa demokratiaa. Aatteidensa pääkohdat Gaddafi kirjasi Vihreään kirjaan. Islamilaisessa sosialismissa pienet yritykset voivat harjoittaa markkinataloutta, mutta suuret olivat valtion hallinnassa. Hyvinvointi, vapaus ja koulutus olivat tärkeitä. Alkoholijuomat ja uhkapeli olivat lailla kiellettyjä.
Muut eivät aina pitäneet Gaddafin hallintoa yhtä ideaalisena kuin hän itse, mikä johti väkivaltaisuuksiin. 1970- ja 1980-luvuilla Libya tuki avoimesti monia terroristijärjestöiksi luokiteltuja usein islamilaisia ryhmiä. Monien ryhmien ideologia oli kaukana Gaddafin omasta. Erityisen innokkaasti hän tuki Palestiinan vapautusjärjestöä. Tämän vuoksi suhteet Egyptiin katkesivat Egyptin solmiessa rauhan Israelin kanssa 1979. Suhteiden katkettua Egyptiin Libya lähestyi Neuvostoliittoa, vaikka maiden suhteet jäivätkin etäisiksi.
Gaddafi onnistui pääsemään Tripolissa sijaitsevaan Libyan yliopistoon, jossa opiskeli oikeustiedettä ja sai hyviä arvosanoja. Vuonna 1963 hän meni opiskelemaan sotilasakatemiaan Bengasiin, josa valmistuneena hänet 1965 lähetettiin jatkamaan sotilaskoulutustaan Britanniaan British Army Staff Collegeen. Hän palasi Libyaan 1966 ja liittyi viestijoukkoihin.[5] Gaddafi opiskeli myös Jugoslaviassa maan ilmailuakatemiassa, mistä periytyvät Libyan hyvät suhteet Balkanille
Valtaannousu
1. syyskuuta 1969 pieni joukkio Gaddafin johtamia upseereja suoritti vallankaappauksen Turkissa hoidossa ollutta kuningas Idris I:stä vastaan. Idris luopui kruunusta, jolloin hänen seuraajakseen tuli kruununprinssi Sayyid Hasan ar-Rida al-Mahdi as-Sanussi. Kuningas Sayyid Hasan ar-Rida al-Mahdi as-Sanussin valtakausi kesti kuitenkin vain vuorokauden, sillä jo seuraavana päivänä Gaddafi julisti Libyan tasavallaksi ja asetti uuden kuninkaan kotiarestiin.
Useimmista sotilasdiktaattoreista poiketen Gaddafi ei ottanut vallankaappauksen jälkeen itselleen suurellista sotilasarvoa, vaan tyytyi symboliseen ylennykseen kapteenista everstiksi. Käytännössä hän oli kuitenkin armeijan ylipäällikkö.
[muokkaa] Vallassa
Gaddafi ja Nasser vuonna 1969.
Gaddafin hallinto perustui aatteellisen järjestelmään, jota hän itse kutsui "islamilaiseksi sosialismiksi". Se oli eräänlainen sekoitus arabinationalismia, hyvinvointivaltiota ja suoraa demokratiaa. Aatteidensa pääkohdat Gaddafi kirjasi Vihreään kirjaan. Islamilaisessa sosialismissa pienet yritykset voivat harjoittaa markkinataloutta, mutta suuret olivat valtion hallinnassa. Hyvinvointi, vapaus ja koulutus olivat tärkeitä. Alkoholijuomat ja uhkapeli olivat lailla kiellettyjä.
Muut eivät aina pitäneet Gaddafin hallintoa yhtä ideaalisena kuin hän itse, mikä johti väkivaltaisuuksiin. 1970- ja 1980-luvuilla Libya tuki avoimesti monia terroristijärjestöiksi luokiteltuja usein islamilaisia ryhmiä. Monien ryhmien ideologia oli kaukana Gaddafin omasta. Erityisen innokkaasti hän tuki Palestiinan vapautusjärjestöä. Tämän vuoksi suhteet Egyptiin katkesivat Egyptin solmiessa rauhan Israelin kanssa 1979. Suhteiden katkettua Egyptiin Libya lähestyi Neuvostoliittoa, vaikka maiden suhteet jäivätkin etäisiksi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.