Kirjoituksen luettuani minulle tuli todella paha ja ahdistava olotila. Perhe elää selvästi jossain suorittamisen maailmassa jossa millään muulla ei ole väliä kuin se että saadaan puskettua viikko-ohjelma läpi verissä suin. Äidin ainoa tehtävä on juosta paikasta A paikkaan B ja kotiin tultuaan ensimmäisenä laitetaan pyykkikone laulamaan ja lopuksi kodin viimeinen ääni on samainen kone ennen uuvuttavan päivän kääntymistä iltaa ja yöpuulle? Missä on perheen rauhalliset hetket? Perheen vanhemmilla on niin tiukat aikataulut että kommunikointi tapahtuu vain lähinnä viesteillä ja sähköpostilla. Perheen äiti kaiken kiireen keskellä yrittää jopa netistä seurata poikiensa matseja? Onko perheellä yhteisiä rauhallisia ruokailuhetkejä vai syödäänkö kaikki ateriat juosten autoon ja loput hallilla? Miksi kukaan tekee tälläistä ja onko kaikki tämä tarpeellista ja ketä se palvelee? Onko lapset mukana aidosti harrastuksissaan vai onko tämä vanhempien tahto näyttää kaikille että meidän perhe jaksaa ja pystyy.
Perhe ei myöskään sanonut laskevansa harrastuksiinsa käyttämiään kuluja? tämä onnistuu vain sellaisilta perheiltä jossa rahaa on ylimääräistä ja köyhempien perheiden lapset jotka voisivat hyvinkin olla myös mestareita omissa lajeissaan saavat katsoa vain sivusta tälläistä touhua. Pihalle on talvisin pykätty myös jää? kenellä moisia tiloja löytyy. Kirjoitukseni ei ole tarkoitus olla yhtään katkera yms se ei ole kirjoituksen pointti. Kirjoituksellani haluan vaan herättää kaiken vastaavanlaisen suorittamisen tarpeellisuutta. Mitä jos perhe kohtaa onnettomuuden tai sairauden? onko elämä silloin menettänyt merkityksensä jos matsiin ei enää ole menemistä?
Usein kun perhe elää näin niin silloin tavallaan paetaan arkea ja ei eletä sosiaalista kanssakäymistä aidosti, kun on kiire niin siinä ei toisen vikoja tai ärsyttäviä tapoja paljon tule seurattua ja juna kulkee kiireellistä elämää kohti tuntematonta.
Lopuksi haluan kuitenkin toivottaa kaikille kiireellisille suorittajille rattoisaa syyslomaa joka on tarkoitettu myös pienten koululaisten riittävään lepoon.
Perhe ei myöskään sanonut laskevansa harrastuksiinsa käyttämiään kuluja? tämä onnistuu vain sellaisilta perheiltä jossa rahaa on ylimääräistä ja köyhempien perheiden lapset jotka voisivat hyvinkin olla myös mestareita omissa lajeissaan saavat katsoa vain sivusta tälläistä touhua. Pihalle on talvisin pykätty myös jää? kenellä moisia tiloja löytyy. Kirjoitukseni ei ole tarkoitus olla yhtään katkera yms se ei ole kirjoituksen pointti. Kirjoituksellani haluan vaan herättää kaiken vastaavanlaisen suorittamisen tarpeellisuutta. Mitä jos perhe kohtaa onnettomuuden tai sairauden? onko elämä silloin menettänyt merkityksensä jos matsiin ei enää ole menemistä?
Usein kun perhe elää näin niin silloin tavallaan paetaan arkea ja ei eletä sosiaalista kanssakäymistä aidosti, kun on kiire niin siinä ei toisen vikoja tai ärsyttäviä tapoja paljon tule seurattua ja juna kulkee kiireellistä elämää kohti tuntematonta.
Lopuksi haluan kuitenkin toivottaa kaikille kiireellisille suorittajille rattoisaa syyslomaa joka on tarkoitettu myös pienten koululaisten riittävään lepoon.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Kyseisen perheen idylli saattaa romahtaa kun pojat kasvavat murrosikään ja lätkän peluu vaihtuu muihin harrastuksiin. Toisaalta on ihmisiä jotka eivät vain osaa olla paikalla.
Hyvä kirjoitus ja täyttä asiaa!
Minä katsoin myös kirjoituksen ja olen täysin samaa mieltä kuin aloittajakin, aina myös ihmetellyt moista hosumista lapsiperheissä.
Ehkä hosumista pahempaa on se, että perheet pyörivät täysin lasten ehdoilla. Vanhemmat luopuvat kaikesta omastaan lastensa takia. Tietenkin terve vanhempi tekee paljon lastensa eteen, mutta omaakin elämää pitää olla.
Sanon tämän kahden lapsen äitinä. Isompi on jo omillaan, pienemmällä on kaksi harrastusta viikossa, ja se saa riittää.
Meillä oli aikoinaan lapsilla hetken 4krt viikossa harkat ja tulimme kaikki siihen tulokseen että siitä on tehtävä loppu. Huomasimme pian kuinka meillä kaikilla oli toisillemme enemmän aikaa ja perheen elämä parani huomattavasti:) Jälkeenpäin lapsemme ovat kiittäneet tehdystä päätöksestä ja siitä etteivät he jäänet mistään paitsi, tuon kuultuani herkistyin.....
Luin myös ja kauhistelin. Tekstistä ei mielestäni käynyt ilmi, kävikö äiti ansiotyössä.
Tää nyt oli taas näitä yhden näkökulman juttuja eli toimittajan silmälaput eivät sallineet laajempaa näkemystä. On perheitä, joissa isät huolehtivat lasten huollosta kun heidät viedään kerho- ym. harrastuksiin. On nimittäin valtava määrä harrastuksia, joiden jäljiltä eivät vaatteet likaannu tai kostu hiestä. Kuten sanottu, yksisilmäinen kraapaisu todellisuutta, jossa "pyhä" matriarkaalisuus loisti.
Ei tällaisia sepustelmia pitäisi ihmisille tyrkyttää.
Niinpä. Etelä-Pohjanmaan naisilla onkin Suomen ennätys rintasyöpämäärissä. Pakko pitää yllä ihanan perheen kulissia, muutoin naapurin akat ja aidanseipäätkin ilakoisivat. Etelä-Pohjanmaalla vahingonilo on se suurin ilo. Pitää ylittää itsensä arjessa, ettei vaan kukaan pääse sanomaan tai nauramaan.
Kamalaa on, että perheeet elävät elämäänsä pelkästään lasten ehdoilla. Kun lapset lopulta lentävät pesästä, vanhempien elämä lässähtää täysin. Avataan yksi pullo illassa, perjantaisin kolme ja lauantaisin viisi, kahteen pekkaan. Vieraiden vuoksi on pidettävä isoa viinivarastoa kotona varastossa - tietysti vierasvarana. Voidaan sitten parin pariskunnan kanssa vuorotella ja ryypätä kunnolla aamuun asti. Tunnen näitä tapauksia. Onneksi on ollut riittävästi pokkaa olla menemättä tähän rutiiniin mukaan, vaikka kutsuttu on.
Luin kyseisen Ilkan jutun ja totesin, ettei se pidä paikkaansa kuin murto-osan perheiden kohdalla. Enemmistö perheitä ja koteja hoitavaa asiat niin kuin pitää. Itse asiassa lehtikirjoitus oli hyvin yksipuolinen, ehkä vain toimittajan suppea näkemys.
Juttun tarkoitus oli kait tehdä perheen äidistä supermamma tai joku vastaava sankari? Oliko äiti työelämässä vai yrittääkö tuolla tavalla paikata jotenkin syyllisyyttään siitä kun on kotona? Jäi outo maku kyllä jutusta.
Eikös se perheen äiti ole päivät pitkät kotosalla. Tuskinpa niin kiirettä on kun kersat saatu aamulla kouluun ja ukko töihin. Iltapäivällä sitten alkaa taas supermamman roolin esittäminen kun perhe on kotosalla.
Ei tälläisia juttuja nykyaikana enää lehtiin saisi panna.
Is Hokkey Mammalle: Päin vastoin! Nykyään epäkohdat tuodaan esille, jotta ne voidaan vähitellen eliminoida eikä jättää niitä kytemään kulisseihin. Asioista pitää voida puhua. Oikea tapa tulee näin kaikkien tietoisuuteen ja päästään vääristä luuloista.
Tässä ei mikään epäkohta ole ollut olennainen, joku yksittäistapaus joka on paisuteltu suhteettomaksi. Iät ja ajat perheissä on harrastettu ja huolehdittu että ruoka ja aika riittää, mutta nykyaikana tällainen yksittäistapaus paapotaan ja säälitellään. Kyllä niitä oikeitakin epäkohtia on, että siinä mielessä.
Mitäs se mamma kesällä tekee kun ei kai ne pojat kesällä lätkä pelaa? Hirveä kiire kun johtui kuulemma lätkän pelaamisesta???
Lätkä on vain yksi rupinen - kyseenalainenkin - harrastus, jolle ei pidä antaa liian paljon tilaa, ei varsinkaan paikkakunnilla, joilla ei ole sarjamenestystä. Millä tavalla perheet huolehtivat esim. lasten huoltamisesta kun nämä harrastavat intensiivisesti musiikkia ja muita henkisiä rientoja? Siitä ei kirjoitella sydänverta vuotavia lehtijuttuja!
Huh mikä kirjoitus? laittoi miettimään mikä on kaiken tarkoitus kyseisessä perheessä?
Kuten joku mainitsi, on kyse marginaalisesta perheestä, josta nyt tehtiin muka tyyppitapaus.Ei tätä tosissaan kannata ottaa, niin kuin ei ihan kaikkia muitakaan lehden juttuja.
No kyllä siinä jutussa käy ihan selväksi mikä on homman nimi perheessä ja vastaavanlaisia suorittajaperheitä on valitettavan paljon nyky-yhteiskunnassa jossa kiire ja suorittamisen tarve pääosissa. Vanhemmat elävät kyseisissä tapauksissa jotenkin omaa menetettyä nuoruuttaan tai omia lapsuuden haaveita jotka eivät koskaan toteutuneet. Mielestäni lasten viikottaisia harrastuspäiviä tulisi ehdottomasti vähentää jos elämä perheessä alkaa pyöriä yhden pallon tai kiekon yms ympärillä. Koittakaa nyt hyvät vanhemmat alkaa rauhoittua ja ajatelkaa asioita vähän toisella lailla. Koululaisen viikkoon mahtuu korkeintaa kaksi harrastuspäivää eikä yhtään enempää.
Siis se lehdessä ollut juttu oli tuulesta tempaistu. Ei tuollaista eloa ole muualla kuin toimittajan suppeassa kallossa. Etelä-Pohjanmaalla lasten ja nuorien harrastaminen on ok. Eri asia sitten jossakin pääkaupunkiesudulla ja muilla monien lajien kilpakentillä kun matkat ovat vielä pitkiä. Turha tähän on vanhempien kunnianhimoa tyrkyttää, ja ei kai se pahitteeksi ole jos vanhemmat tukevat esim. balettitanssissa korkealle pyrkivää lasta. Tosin siinä harrastuksessa on ihan relevantti vaara varsinkin tyttöjen anoreksia. Ja kun lasosilla on harrastusta ja urheilua, niin pysyvät kaduilta ja muilta rähinäpaikoilta pois.
Siis harrastakaa vanhemmat lasten mukana tukemalla heitä.
Tuulesta temmaistu tarkoittaa kaiketi valehtelua. Meinaat että perheen äiti valehteli jutussa???? Oli keksinyt kaiken vai?
No tuskin oli tuules tempaistu? Täyttä totta koko kirjoitus. Monet harrastukset vaativat osallistumista jopa 6 krt viikossa ja päälle kilpailut ja matsit. Luoja mitä touhua? Voin melko pahoin pelkästä ajatuksesta.
Ollahan pöhölöjä, en muuta kolmen lapsen äiteena voi sano. Jos lapsi harrastaa jotakin 6 krt/viikko, on hän ihan varmasti alallaan huipulla. Olipa kysymys soittamisesta, urheilusta, tanssista tms., mutta missä nämä lahjakkuudet ovat? Älkää hyvät vanhemmat salliko lastenne harrastaa tuolla tavalla, kun ei tuloksia näy missään. Harrastusten vetäjiltä (valmentajilta) on vaadittava tulosvastuuta eli katetta sille, jos lapsi/nuori sitoutuu vanhempien suostumuksella tuollaiseen rääkkiin. Jos samalla energialla harjoiteltaisiin vaikkapa vieraita kieliä, olisivat tulokset kiistämättä aivan mainioita. Lopettakaa hyvät vanhemmat urheilun tukeminen ja laittakaa lapsenne enemmän henkisiin harrastuksiin, kuten näyttelemään, kirjoittamaan, piirtämään jne..
Voiko tuollaista elämää olla lapsiperheessä? Me kasvatimme vaimoni kanssa kolme lasta ja harrastuksia lapsilla oli vain 1 krt viikossa. Lapsemme ovat jo aikuisia ja hyvissä ammateissa. Tietysti jos huipulle meinaa tähdätä esim lätkässä niin sairaanloista rääkkiä se tietää koko perheelle.....ja mitäs sitten kun lapsi päättääkin lyödä pillit pussiin ja alkaa nuokkua kylillä? Ovatko vanhemmat silloin huonoja "valmentajia" alkaako perheessä toisten syyttely tapahtuman johdosta?
Täytyy myöntää että kirjoituksen aloittaja on melko oikeassa esittämissään asioissa.
Tiesittekö, että esim. taitoluistelussa alle kymmenvuotiailla on jo vähintään viidet lajiharkat viikossa, usein esim. iltapäivällä klo 14 alkaen (illan jäävuorot jääkiekolle) ja tuossa 10-v. nurkilla tulee vielä useammat aamuharjoitukset lisäksi. Näiden lajiharkkojen lisäksi omaa lenkkeilyä, venyttelyä, hyppyharjoituksia, balettia. Lisäksi viikonloppuleirit ja kisat. Kustannuksia menee sellaiset 4-5 te/vuosi (jäähallimaksut, lisenssit, vakuutukset, puvut ja etenkin luistimet; oikeat taitoluistimet ostetaan erikoisliikkeistä, kenkäosat ja terät erikseen, hyvä luistinpari maksaa yli tonnin ja näitä tarvitaan kaudessa ehkä useammat....) että ei mikään "harrastus" enää - koko perheen elämä täyttyy lapsen harrastuksen pyörittämisestä ja maksamisesta. Entä jos toinenkin lapsi haluaisi harrastaa jotain muuta, kenties yhtä kallista ja aikaa vievää lajia? Kumpi valitaan ja kumpi uhraa omat lahjansa?
Niin, siis valtaosa liikuntaharrastuksista on rikkaiden etuoikeus. Ei auta, vaikka lahjoja olisi, jos ei ole vanhemmilla rahaa ja mahdollisuuksia puskea lastaan eteenpäin.
Miten monta lahjakasta urheilijaa onkaan Suomi menettänyt, kun vanhemmilla ei ole ollut varaa harrastuksen rahoittamiseen.
Vanhemmat kun jättää vuodessa muutaman kymmenen kertaa perjantaipullon hankkimatta ja pari etelänmatkaa väliin, niin eiköhän lapsille löydy hokkareita ja hevosurheiluvälineitä. Eikä autonkaan tarvitse olla naapurin autoa parempi, myös asumisen tasossa voi tinkiä siinä vaiheessa kun lapset haluavat harrastaa. Enkä ole varma kannattaako lasten energiaa suunnataa liiaksi fyysisiin urheiluharrastuksiin. Kyllä Suomea ja Etelä-Pohjanmaata rakennetaan tulevaisuudessa muilla kuin pelkillä urheiluavuilla.
Niinhän se totuus on että urheilu ammattina ei kestä kovinkaan pitkälle. Lapsen etu on että urheilu jää vähemmälle ja että opiskelu oikeaan ja hyvään ammattiin olisi perheen tavoitteena.
Koko keskustelu on syntynyt Ilkka-lehden oudon ja yksipuolisen painotuksen johdosta. Kysyn, että mikä hemmetin maksiimi on joku jääkiekko, salibandy, jääkiekko tai jalkapallo? Ei yhtään mikään, on toimittajan omaa kokemusta tehdä tälläinen juttu. Mieluummin pitäisi kannustaa tällaisen maaseutukaupungin kuin Seinäjoen nuorisoa henkisten harrastusten pariin. Kyllä jalkapallo- ja muut joukkueet keräävät hyviä pelaajia rahalla. Ei uhrata lapsiamme tähän hurlumheihin.