Elämän olemus on siinä, että minä lähestyn teitä persoonallisena JA persoonattomana.
Persoonaton kaikkiallinen elämä minä olen. Myös persoonallinen, joka asun ihmisissä. Tämä elämä elää teissä. Tästä minusta tulee teidän persoonallinen elämänne.
Voitte lähestyä elämää käsittäen minut persoonallisena tai persoonattomana. Se on lopputuloksen kannalta yhdentekevää. Kun näette ihmisen kadulla kävelemässä, te näette minut.
Kun kuolette, minä elän teissä. Kun elätte, elän minä teissä. Elämä elää ja muodostaa tietoisuutenne. Teidän on mahdotonta päästä eroon elämästä, joka elämä on.
Yksi muoto kuolee leikisti, sen elämä siirtyy toiseen muotoon, ja niin edelleen. Näin elämä uudistaa itseään, joka minä olen. Minä kasvan elämällä, ja elämä kasvattaa minua. Minä olen.
Persoonaton kaikkiallinen elämä minä olen. Myös persoonallinen, joka asun ihmisissä. Tämä elämä elää teissä. Tästä minusta tulee teidän persoonallinen elämänne.
Voitte lähestyä elämää käsittäen minut persoonallisena tai persoonattomana. Se on lopputuloksen kannalta yhdentekevää. Kun näette ihmisen kadulla kävelemässä, te näette minut.
Kun kuolette, minä elän teissä. Kun elätte, elän minä teissä. Elämä elää ja muodostaa tietoisuutenne. Teidän on mahdotonta päästä eroon elämästä, joka elämä on.
Yksi muoto kuolee leikisti, sen elämä siirtyy toiseen muotoon, ja niin edelleen. Näin elämä uudistaa itseään, joka minä olen. Minä kasvan elämällä, ja elämä kasvattaa minua. Minä olen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tässä taas näkee valitettavasti näkökantojemme välisen eron. Oletat että Jumala on persoonaton ja voiman voima joka "vain on"
Voin vakuuttaa että näin ei ole asian laita! Jumala on olemassa ja hyvin persoonallinen, mutta ei läsnä meidän jokapäiväisessä elämässämme, koska emme juuri hänen apuaan pyydä. Jollei pyydä, ei myöskään saa apua! Tämä on valitettavasti perusääntö.
Mitä tuohon muuhun hourinaasi tulee, niin fyysinen elämä on vain yksi elämän muoto. Elämä todella jatkuu kuoleman jälkeen. Tai enemmänkin TIETOISUUS jatkuu! Missä jatkuu. Siellä "yläkerrassa" ei kuitenkaan pelaa mitkään ennalta sovitut säännöt jotka ovat samat kaikille, ja jotka saa selville lukemalla jänniä internet sivustoja.
Totuus on monimutkainen, yksilöllinen ja vaikea. Jumalaa oppi ymmärtämään vain kuuntelemalla. Siihen menee vuosia, ennenkuin sen oppii!
Peruslähtökohta on että mitään ei saa jos ei pyydä. Ja jos sinulla jotain on, niin sinun pitäisi myös jakaa muiden kanssa. En minä varsinaisesti halunnut ikinä ryhtyä "tohtori kuolemaksi" internetissä. Minulle vain ilmaistiin että koska minä sain, niin minun pitäisi jakaa!
Eräällä lailla me olemme kaikki oman elämämme Jumalia. Me koemme täällä uusia asioita ja myös luomme uusia asioita. Itse koen että tieto ja taito rauhalliseen kuolemaan on osa luomistyötä. En enää ole riippuvainen toisista. Voin päättää myös lähtöhetkeni itse. En ole enää riippuvainen minun puolestani tehdyistä yksipuolisista järjestelyistä, joissa kirjaimellisesti istun kiltisti auton takapenkillä, kun joku toinen ajaa autoa. Ne päivät ovat ohi!
Kummallakin meillä tulee vielä joskus olemaan edessä iso yllätys. Kysymys on, kumpi meistä yllättyy enemmän?
Onko lopultakaan eroa sinulla ja minulla? Onko tätä ja tuota erillisinä? Olet aivan oikeassa, Jumala on persoonallinen kuten aloituksessa kirjoitettiin.
Minkä sinä teet yhdelle näistä vähäisimmistä, sen teet minulle.
Satuinpa lukaisemaan.. Täällä on taas näköjään sama tilanne kuin aika usein on maailmassa.. Kaksi ihmistä puhuu täsmälleen samasta asiasta mutta jostain kumman syystä luulee olevansa eri leireissä :) Kauhee vakuuttaminen ja ehdoton tieto vain itsellä.. Rispektii tosin kokijan yritykselle.. Mikähän se meidän perushyökkäysasenteen lähtökohta on?.. Peace and love dudes! :)
Tiedämme puhuvamme samasta asiasta. Koko ajan. Tässä ei kumpikaan hyökkää eikä kumpikaan puolustaudu, sillä kumpaakaan ei ole.
Mielikuvissa voi olla vastakkainasetteluja, mutta ei todellisuudessa.
Todellisuudessa on Yksi.
On vain Elämä.
Oon samaa mieltä tuosta. Ja siitä kollektiivisesta alitajunnasta jonka varmaan tiedät...
Olethan jatkossakin aina hyvisten puolella? :)
Mahdollisimman rehellisesti sanoen. En ole kummankaan puolella enkä kumpaakaan vastaan.
Pysyn sisäisesti valo-varjo -asetelmien ulottumattomissa. Duaalisuuden maailmassa valon ja varjon on kuitenkin liikuttava ja elettävä toinen toisiansa "nokittaen". Näinon ollut jo kauan, galaktisista sodista lähtien, jotka maan päälle siirrettiin.
Täällä me olemme jatkaneet tuota "nahistelua". Me löydämme ei-duaalisuudesta ratkaisun tuohon kamppailuun, joka jämähti paikoilleen tasapainoasemaan jo satojatuhansia vuosia sitten.
Ei-duaalisuus on "kvanttihyppy" valon ja varjon iankaikkisesta taistelusta Yksinolevuuteen. Siellä missä on vain se oleminen, tietoisuus ja autuus. Se on vastaus umpikujaan.