Georgios asusteli Hölmölän kylän eteläreunalla suurehkossa mutta melko lailla rapistuneessa talossaan. Talo oli aikoinaan ollut yksi kylän mahtitaloja sekä vauraudeltaan että oppineisuudeltaan, nykyisin luokiteltavissa lähinnä rappiotilaksi. Syykin oli selvä, Georgios kun ei oikein työn teosta välittänyt, oli tottunut siihen että muut kyllä kaveria auttavat hädän päivänä.
Talvi oli tulollaan ja Georgieksen polttopuut taas loppu. Vähän pohjoisemmassa suurta taloaan pitävä Francois oli lainannut Georgiokselle jo tuhnsia motteja halkoja ja olipa niitä Francoisen naapuri Wolfgankin Georgiokselle vienyt.
Francoiscsen talossa asuva vävypoika oli kylän etevimpiä nuoria miehiä, väitti tuntevansa numeroiksi kutsumansa kummalliset koukerot ja osaavansa suorittaa niillä jopa jonkinlaisia laskutoimituksia. Tämä samainen vävypoika oli laskeskellut, että vaikka Georgios tekisi lopuelämänsä viisi mottia halkoja päivässä, ei hän ikinä pystyisi maksamaan halkovelkojaan takaisin sen paremmin Francoicselle kun Wolfgangillekaan.
Eräänä päivänä Francois ja Wolfgang keksivät oivan idean. Kun saataisiin mukaan kaikki Hölmölän kylän asukkaat ja lainattaisiin Georgiekselle vielä lisää halkoja, niin homma jotenkin vain kummallisesti ratkeaisi ja kaikki saisivat pitää talonsa lämpiminä. Idea oli niin upea, että melkein koko kylä lähti riemuiten mukaan, mutta.....Kylän koillisessa kolkassa pientä mutta siisitä ja modernia mökkiään asuva Pekka ei oikein tahtonut ymmärtää tätä projektista koituvaa yhteistä hyvää vaan halusi varmistella saavansa
halkonsa taiaisin, olihan siellä koilliskolkassa kylmä ilmasto ja karut olot.
Pekan topakka emäntä lähti Francoicsen ja Wolfgangin luokse mesomaan ja palasi naama voiton riemusta muikeana takaisin kun Georgios, Wolfgang ja Francois olivat miehissä luvanneet kaarnan palan palkkioksi projektiin osallistumisesta, Niin emäntä rauhoittui ja Pekkakin taipui hienoon suunnitelmaan, eihän noin suuri enenmmistä voi olla väärässä, eihän....
Pekan talossa asuva nuoriso oli näistä projekteista varsin innoissaan. Niistä oli hienoa, että Wolfgangin ja Francoicsen isojen talojen väki halusi heidät mukaan leikkeihinsä. Niinpä tämä nuori katainen kansa oli jo lähdössä mukaan "apinan raivolla" seuraavaankin leikkiin, jossa kuulemma ryhdyttiin säkeillä kantamaan järjen valoa Holmolän kylän pimeneviin iltoihin. Wolfgang ja Francois olivat luvanneet, että Pekalle tuo suurta kunniaa ja mainetta olla mukana ja maksaa osansa säkeistä joilla valoa kannettaisiin.....
Talvi oli tulollaan ja Georgieksen polttopuut taas loppu. Vähän pohjoisemmassa suurta taloaan pitävä Francois oli lainannut Georgiokselle jo tuhnsia motteja halkoja ja olipa niitä Francoisen naapuri Wolfgankin Georgiokselle vienyt.
Francoiscsen talossa asuva vävypoika oli kylän etevimpiä nuoria miehiä, väitti tuntevansa numeroiksi kutsumansa kummalliset koukerot ja osaavansa suorittaa niillä jopa jonkinlaisia laskutoimituksia. Tämä samainen vävypoika oli laskeskellut, että vaikka Georgios tekisi lopuelämänsä viisi mottia halkoja päivässä, ei hän ikinä pystyisi maksamaan halkovelkojaan takaisin sen paremmin Francoicselle kun Wolfgangillekaan.
Eräänä päivänä Francois ja Wolfgang keksivät oivan idean. Kun saataisiin mukaan kaikki Hölmölän kylän asukkaat ja lainattaisiin Georgiekselle vielä lisää halkoja, niin homma jotenkin vain kummallisesti ratkeaisi ja kaikki saisivat pitää talonsa lämpiminä. Idea oli niin upea, että melkein koko kylä lähti riemuiten mukaan, mutta.....Kylän koillisessa kolkassa pientä mutta siisitä ja modernia mökkiään asuva Pekka ei oikein tahtonut ymmärtää tätä projektista koituvaa yhteistä hyvää vaan halusi varmistella saavansa
halkonsa taiaisin, olihan siellä koilliskolkassa kylmä ilmasto ja karut olot.
Pekan topakka emäntä lähti Francoicsen ja Wolfgangin luokse mesomaan ja palasi naama voiton riemusta muikeana takaisin kun Georgios, Wolfgang ja Francois olivat miehissä luvanneet kaarnan palan palkkioksi projektiin osallistumisesta, Niin emäntä rauhoittui ja Pekkakin taipui hienoon suunnitelmaan, eihän noin suuri enenmmistä voi olla väärässä, eihän....
Pekan talossa asuva nuoriso oli näistä projekteista varsin innoissaan. Niistä oli hienoa, että Wolfgangin ja Francoicsen isojen talojen väki halusi heidät mukaan leikkeihinsä. Niinpä tämä nuori katainen kansa oli jo lähdössä mukaan "apinan raivolla" seuraavaankin leikkiin, jossa kuulemma ryhdyttiin säkeillä kantamaan järjen valoa Holmolän kylän pimeneviin iltoihin. Wolfgang ja Francois olivat luvanneet, että Pekalle tuo suurta kunniaa ja mainetta olla mukana ja maksaa osansa säkeistä joilla valoa kannettaisiin.....
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kiitos tästä kirjoitelmasta. Tulevaisuudessa on käyttöä tarinankertojille, jotka leirinuotiolla viihdykkeeksi kertoilevat näistä ajoista. Yritä silloinkin säilyttää ripaus huumoria mukanasi, se tulee olemaan arvokasta.