Aikaa tuosta on älyttömän kauan..yli vuosi!!!
En vieläkään saa mielestäni häntä, salilla treenaavasta miehestä :D
Salilla ollessani, hän tuli luokseni ja kysyi pelkästään voiko hän tulla laitteeseen pitäessäni hengähdystaukoa..Se normi kysymys ei pitäisi liikuttaa lainkaan, sitä nyt kuulee usein..varsinkin salilla.
Mutta kun käänsin katseeni ääntä kohti..sydämeni lähti läpättämään ja aivotoimintani "katkesi" hetkellisesti :D Tuntui, että aika pysähtyi.
Eli suoraansanottuna hyppäsin pelästyneenä penkistä ja annoin tuolle miehelle paikan.
Tummat hiukset, jotka olivat hieman "pörröllään", sininen t-paita ja mustat housut.
Tuo tuntematon mies antoi kertarysäyksellä koko olemuksellaan, unelmamiehelleni kasvot. Samoin äänen.
Kolme viikkoa myöhemmin astellessani salille aamulla, jo rappusten yläpäässä huomasin tuon miehen taas..menin ihan sekaisin jo pelkästä hänen olemuksestaan.
Taas hän tuli jotain pientä sanomaan(tälläkin kertaa muutama ihminen meidän kanssa salilla samaan aikaa), ja jotain painoista oli puhetta, niin en siihenkään osannut sanoa oikein mitään järkevää..Kiitos katkeilevan aivotoimintani, hormoonit! Tai piiloutuneen teiniminäni yllättävän paluun :D Ikää siis minulla oli tuolloin 25 vuotta.
Tuon jälkeen en enää ole nähnyt tuota miestä...ja vieläkin hän on mielessäni aika-ajoin.
Päähänpinttymä? Ehkäpä niin.
Hullua? Mahdollista.
Sairasta? Todennäköistä.
Totta? Kyllä.
En ole aikaisemmin näin vahvoja "tunteita" kokenut tuntemattomista..
Ja nykyään vaan "metsästän" tuota oloa (tosin en baareissa liiku, mutta jos treffeille menen ni se todella tärkeää, että kolahtaa), jota kutsun "kolahtamiseksi".
Tietenkin, tuota vahvaa kolahtamista ei ole tullut sen koommin..mutta tiedän sen ainakin olevan totta :)
Olin tuolloin vaaleahiuksinen nuori nainen, joka käytti harmaita salivaatteita..
En vieläkään saa mielestäni häntä, salilla treenaavasta miehestä :D
Salilla ollessani, hän tuli luokseni ja kysyi pelkästään voiko hän tulla laitteeseen pitäessäni hengähdystaukoa..Se normi kysymys ei pitäisi liikuttaa lainkaan, sitä nyt kuulee usein..varsinkin salilla.
Mutta kun käänsin katseeni ääntä kohti..sydämeni lähti läpättämään ja aivotoimintani "katkesi" hetkellisesti :D Tuntui, että aika pysähtyi.
Eli suoraansanottuna hyppäsin pelästyneenä penkistä ja annoin tuolle miehelle paikan.
Tummat hiukset, jotka olivat hieman "pörröllään", sininen t-paita ja mustat housut.
Tuo tuntematon mies antoi kertarysäyksellä koko olemuksellaan, unelmamiehelleni kasvot. Samoin äänen.
Kolme viikkoa myöhemmin astellessani salille aamulla, jo rappusten yläpäässä huomasin tuon miehen taas..menin ihan sekaisin jo pelkästä hänen olemuksestaan.
Taas hän tuli jotain pientä sanomaan(tälläkin kertaa muutama ihminen meidän kanssa salilla samaan aikaa), ja jotain painoista oli puhetta, niin en siihenkään osannut sanoa oikein mitään järkevää..Kiitos katkeilevan aivotoimintani, hormoonit! Tai piiloutuneen teiniminäni yllättävän paluun :D Ikää siis minulla oli tuolloin 25 vuotta.
Tuon jälkeen en enää ole nähnyt tuota miestä...ja vieläkin hän on mielessäni aika-ajoin.
Päähänpinttymä? Ehkäpä niin.
Hullua? Mahdollista.
Sairasta? Todennäköistä.
Totta? Kyllä.
En ole aikaisemmin näin vahvoja "tunteita" kokenut tuntemattomista..
Ja nykyään vaan "metsästän" tuota oloa (tosin en baareissa liiku, mutta jos treffeille menen ni se todella tärkeää, että kolahtaa), jota kutsun "kolahtamiseksi".
Tietenkin, tuota vahvaa kolahtamista ei ole tullut sen koommin..mutta tiedän sen ainakin olevan totta :)
Olin tuolloin vaaleahiuksinen nuori nainen, joka käytti harmaita salivaatteita..
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.