Sisäisessä itseydessä ei ole olemassa mielipiteitä tai mielipiteiden esittäjää. Täällä on ainoa totuus, joka on yksi. Kun vanhat ovat sanoneet, että " totuus on yksi ja ainoa ", niin he vittaavat ykseyteen. Tämän kokemuksen mukaan.
Täällä myös maailma katoaa aivan konkreettisesti ja se korvautuu äärimmäisen abstraktilla "valolla", missä ei ole havaittavissa mitään muotoihin vittaavaa.
Tämä on niin abstraktia, että luulenpa että ihmiset mielellään syntyvät kauan tämän jälkeenkin. Sillä tässä on vain oleminen suunnattomana autuutena. Ehkä tähän ilmaantuu, aukenee, jotain muutakin. Ihmisen koettavaksi.
Näen elämän ainoana tarkoituksena eri puutarhojen kasvatuksen. Absolutely. Puutarhan saa jokainen määritellä itse, sillä se tarkoittaa eri asioita eri "tasoilla". Joku sanoo sitä evoluutioksi.
Täällä myös maailma katoaa aivan konkreettisesti ja se korvautuu äärimmäisen abstraktilla "valolla", missä ei ole havaittavissa mitään muotoihin vittaavaa.
Tämä on niin abstraktia, että luulenpa että ihmiset mielellään syntyvät kauan tämän jälkeenkin. Sillä tässä on vain oleminen suunnattomana autuutena. Ehkä tähän ilmaantuu, aukenee, jotain muutakin. Ihmisen koettavaksi.
Näen elämän ainoana tarkoituksena eri puutarhojen kasvatuksen. Absolutely. Puutarhan saa jokainen määritellä itse, sillä se tarkoittaa eri asioita eri "tasoilla". Joku sanoo sitä evoluutioksi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Auttaisiko yhteys kaksoisliekkiin sen ykseyden saavuttamiseksi? Juuri nyt se yhteys on hieman heikko.
http://ihanatenkelit.suntuubi.com/?cat=4&aid=5&fid=711&mid=711&c=711
Juupa, ihmisillä näyttää olevan "oma sisäinen totuus" niinkin sokeaa että siitä pidetään kiinni vaikka "totuudet" voi kyseenalaistaa ja perustellen todeta jopa epä-todeksi.
Käytännössä "totuus joka olisi yksi ja ainoa " ei "palaisi tulessakaan".
Totuus on oltava perusteltavissa ja kun sanalla sanoen lähes kaikki abstraktin alueen(puhumattakaan kristiuskosta,islamista jne) "totuudet" ovat epä-logisia (mm. sisäisen ulkoisen ristiriitana) eli kyseenalaistettavissa, niin sekin totuus on kadoksissa.
Yleensä "totuudet palavat tulessa",, eli viittaukset abstraktin ja ei-abstraktin eli hengen ja materian maailman yhdistämiseen ovat tuomittu epä-onnistumaan.
Yksi totuus tietty pelaa kun se totuus on edistyvää ja sidottua yhteen kontekstiin.
Tiede jättää pois laskuista sen abstraktin/hengen-maailman ja siksi reali-maailmaa ilman abstraktia/mm. jumal-yhteyttä toimii.
Tarkennan mitä tarkoitan "yhdellä ja ainoalla totuudella, joka on yksi [ykseys]."
se on aina subjektiivinen
se perustuu uskoon, vaikka olisi havainto ja kokemus
Kaikki havainnot, jotka koetaan, perustuvat uskoon. Kaikki kokemukset konkretisoituvat vain uskon kautta. Uskossa kokemus tulee olevaiseksi, muuten sitä ei ole.
Kun ei ole kokijaa eikä koettavaa eikä uskoa, niin siellä ei ole totuuttakaan, sillä totuus ilmenee uskon kautta.
Tämä on vinkki totuuden ylittämiseen.
Missään tekstissä ja muodossa itsessään ei ole totuuden häivääkään. Ei myöskään kokijan tekstissä ja puheessa.
Millaista on Elämä, missä totuus on ylitetty? Se on uskomatonta Elämää.
Se on sellaista mistä kukaan ei voi kirjoittaa mitään, eikä ole koskaan kirjoittanut, sillä elämä ja sen vastakohta kuolema on ylitetty. Siihen voi vain viitata mitä uskomattomimmilla sanankäänteillä, mutta kaikki ovat kuin tuulen tavoittelua.
Tämän Elämä kannnlta mitä tahansa tapahtuukin, tapahtuu aina oikein.
Kaikki on aina oikein.
Tämä aiheuttaa mitä suurinta huvittuneisuutta, että kaikki todellakin on aina oikein.
Jaaha, jaaha, entiteetti "kokija"… Asia menee ensinnäkin niin että Jumala on yhtä kuin Elämä ja Jumala on Totuus. Absoluuttinen totuus. Totuus ilman tulkintaa. Totuus on yksi ja ainoa merkitsee minusta tätä.
Ihminen taas pitää usein tulkintaa totuutena. Öö…mitähän puutarha tarkoittaa tällä tasolla? Tahtoisin niin kovin päästä tulkinnoista eroon…
Mieli havaitsee, tulkitsee ja merkityksellistää asiat. Tähän kuuluu mainitsemasi subjektiivisuus ja usko. Havaintokyky pystyy tekemään minkä tahansa kuvan, jonka mieli toivoo ja uskoo näkevänsä. Kun mieli hiljenee ja havaintokyky vaimenee, valkeudelle on tilaa palata takaisin. Silloin pystyy kokemaan Olemisen, olotilan jota sanat eivät riitä kertomaan.
Jumalan Tahto on kaikki mitä on olemassa (oleminen), sillä ei ole vastakohtaa. Jumalan Tahtoon voi esim. nimimerkki kokija liittyä suoraan tästä harhojen maailmasta, tästä todellisuudesta, jonka itse kukin on kuvitelmillaan ja ajatuksillaan rakentanut. Jumalan Tahtoon yhdistymällä saa siis yhteyden Totuuteen. Totuus ja varmuus kulkevat käsikkäin. Oletkin tästä jossain yhteydessä kirjoittanut. Kun Jumalan Tahtoon yhdistyy, kokee ykseyden. Eikä voi olla väärässä. Näin minä ymmärrän asian. Ykseys on minulle myös sitä, että mielet yhdistyvät, ovat yhtä.
Lopuksi vielä: ”Ei ole olemassa yhtään ajatusta, joka vastustaisi Hänen Tahtoaan, ja voisi silti olla totta.” IOK:ssa opetetaan näin. Ihan kiva kun otit ykseys ja totuus -asiat esiin, sillä lueskelin niistä juuri eilen.
Sitä paitsi kyllä tekstissä voi olla totuuden häivä…ja muodon maailmassa totuuden hetkiä voi kokea… Vai mitä? :)
Kiitos tekstistä, siinä ei totuutta ole. Olen tämän kertonut jo kauan sitten Mitä Kuoleman jälkeen palstalla. Teksti on vain viite.
Todellisuus on relativistinen. Ainakin minulle. En sitoudu IOK:iin enkä mihinkään muuhunkaan kirjaan, sillä ne eivät totuutta kerro. Ne viittaavat.
Totuus on yksi ja ainoa viittaa ykseyteen relativistisuuden kautta tämän subjektiivisen näkökannan mukaan. Kaiikki mitä on kiirjoitettu on subjektiivista.
Olen samaa mieltä että Jumalan tahtoon yhdistyminen on ykseys. Oleminen. Se ei ole mielen ykseys.
Tässä tarkoitan mielellä psykologista mieltä. sanojen merkitykset saattavat vaihdella kirjoitusten edetessä.
Henkisen mielen ykseys se on, mutta se ei kirjota. Se on. Se on koettavissa relativistisesti, mutta en väitä että relativistisuus ei voisi tietyllä tasolla yleismaailmallista olla.
Relativistisuuden kautta saatamme törmätä yleismaailmallisuuteen. Mahdollisesti. Tähän viittaan ykseydellä ja olemisella, ja totuuden ylittämisellä.
Subjektiivista ja suhteellista, mikä ajoittain saattaa lähestyä subjektiivisuuden kautta objektiivisuutta.
Muistisääntönä:
Absoluuttinen on suhteellisen absoluuttista.
Suhteellinen on absoluttisen suhteellista.
Eli mitään kovin yhtenäistä oppijärjestelmää ei kokijan kirjoituksista tule löytymään. Nämä ovat vain heittoja sinne sun tänne, sillä periaatteella että kun katsotaan jonkun olevan hyödyllistä, synteesin hengessä, niin se kirjoitetaan.
" Sitä paitsi kyllä tekstissä voi olla totuuden häivä…ja muodon maailmassa totuuden hetkiä voi kokea… Vai mitä? :) "
Kyllä jos totuuden häivällä ajatellaan viitettä, joka viittaa totuuteen. Riippuu mitä merkityksiä sanoihin lataamme.
Muoto itsenään ei ole totuus. Se voi kokea totuuden hetkiä.
Kun totuus on ylitetty, niin mielipiteet lakkaavat. Kokija lakkaa, koettava lakkaa, kokemukset lakkaavat. Tällöin: On vain on.
Ihanaa että se on :)
:)
Jos jumalalla on tahto, niin se on silloin aikaa ja ainetta eikä se silloin ole ihmistä kummempi
Kaiken lähde on ajaton kuolematon tietoisuus, jolla ei ole itsetietosuutta, sillä vain ajallisella persoonalla on itsetietoisuus, joka on tuo eriollisyyden harha
Itsetietoisina, emme voi olla tietoisia tuosta tietosuudesta, joka on kaikkialla läsnä ja ajallisina emme voi tajuta sen läsnäoloa
Myös elämä ajassa ja aineessa on riippuvainen tuosta elämästä, sillä olemmehan osa sitä
Kun jollai planeetalla syntyy syyn ja seurauksen lain mukaiset olosuhteet, niin ajaton elämä saa sen elämään joka sitten kehittyy lain mukaan korkempaan muotoon
Arjuuna puhuu neljännestä dhyanasta. Tuo on suolistossa oleva umpilisäkkeen haara, joka on umpikuja. Sieltä on vielä kvanttihyppy.
Se kvanttihyppy on myötätunto.