Jos olisit pienen/keskisuuren yrityksen omistaja Suomessa, ja olisit palkkaamassa avainasemaan ihmistä ja sinulla olisi noin päällisin puolin kaksi työkokemukseltaan, koulutukseltaan ja muutenkin yleisilmeeltään samanveroista kanditaattia, nainen ja mies, alle kolmikymppisiä, lapsettomia, naimisissa/avoliitossa eläviä.
Kumman palkkaisit? Miksi? (Ts. perusteet).
Entä, jos kyseessä olisi 25-vuotias vastavalmistunut nuorimies vs. yli kolmekymppinen kahden lapsen äiti? (muutoin sama koulutus ja työkokemus)?
Kumman palkkaisit? Miksi? (Ts. perusteet).
Entä, jos kyseessä olisi 25-vuotias vastavalmistunut nuorimies vs. yli kolmekymppinen kahden lapsen äiti? (muutoin sama koulutus ja työkokemus)?
Vastaukset 23
Vanhimmat
viisikymppisen. Mitä minä nuorisolla. Riippunee kai myös bisneksen luonteesta. Jollei tarvitsisi välittää raa'asta todellisuudesta, haluaisin kirjakaupan tai antikvariaatin. Niillä ei elä yksinkään saati sitten voisi pitää palkattua työvoimaa.
Kyllä minä tiedän, mitä ajat takaa. Totta, mikäli olisi pakko valita lapsukaisista, totta kai ottaisin pojan enkä tyttöä. Näinä aikoina varminta on kuitenkin pitää pätkillä olivat kumpia tahansa.
Oliko aivan selvään ja yksiselitteiseen kysymykseen vastaaminen noin vaikeaa? Kun 30-vuotiaista pitää valita niin Sanelma ottaa viisikymppisen. Ja "bisneksen luonne" - hah. Jos hakijat ovat tasavahvoja, niin se siitä! Tasavahvoja terästehtaaseen, tasavahvoja lääkintään, tasavahvoja puunjalostukseen, tasavahvoja kosmetiikkamyyntiin...
Keskity! Muuten ryhdyn kohta yleistämään, että NAISILTA EI IKINÄ SAA SUORAA VASTAUSTA.
Bisneksen luonne tarkoittaa: mikäli jostain omituisesta syystä olisin esim atk-alan yrittäjä tai pintamuotia skideille -kauppias EHKÄ voisin hyväksyä jonkun kolmikymppisen.
Muuten mikäli ehdokkaina tosiaan olisi kaksi pentua, laittaisin uuden ilmoituksen.
Olet aivan oikeassa, 25-vuotias poika avainhenkilöksi - yrityksen on oltava todella epätoivoinen tai kyse on ihmelapsesta.
Miksi toivot suoria vastauksia? Mitä hauskaa Sinullakaan täällä sitten olisi...
Ennen kuin kommentoin kysymystäsi suorista vastauksista, haluaisin lyhyesti tuoda julki seuraavaa: vastauksen suoruus, joka korreloi kääntäen kysymyksen eksaktisuuden kanssa, voidaan suhteuttaa termiin, jonka merkitys käsitteistön viitekehyksessä yhdistyy aihepiirin yleiseen luokitukseen. Tämä taas, kuten useissa tutkimuksissa on todettu (Pavlov: Koirakokeet 1911; Kyrö: Hormonaaliset muutokset 2001; Antsu: Nettipaskaa 2004), rinnastuu informaatioon varsin yleisissä puitteissa ottaen huomioon frekvenssin, jossa funktio.... funktio... siis - pahus, ajatus katkesi.
No kuitenkin. Viimeinen virkkeesi miellytti minua - pidin erityisesti isosta ässästä.
sanon, että saamatta keskustelukontaktia ja näköyhteyttä kandeihin, ei asiaa voi päättää.
Mutta jos nyt leikitään, että molemmat myöskin tekevät minuun saman vaikutuksen, valitsen ekassa tapauksessa miehen. Syy: ei äitiyslomaa ja uutta sijaisen hakua hetken kuluttua.
Toisessa tapauksessa valitsen luultavasti samoin. Syynä edelleen lapset.
...jälkimmäisen tapauksen suhteen, kun mainitset syyksi "edelleen lapset"... miksi?
kolmekymppinen kahden lapsen äiti voisi olla hetken kuluttua kolmekymppinen kolmen lapsen äiti, saatuaan hyväpalkkaisen duunin?
Lisäksi ne lasten takia poissaolot, jotka useimmiten koskevat äitejä...
Marian katsantokanta asiaan ei-feministinä ja siten yleismaailmallisena? käsityksenä naisudesta ja mieheydestä ja rooleista yhteiskunnassa saa aikaan pakon todeta seuraavaa, jotta näemmä sille feminismille löytyisi sijaa ihan proffankin perheessä. Perheenne utopistiset käsitykset naisen varmasta menestymisestä perheen ulkopuolella työelämässä eivät sittenkään ole ihan itsestäänselvyyksiä... Aina se ei ole itsestä ja omista kyvyistä kiinni.
tasa-arvo koskee sekä miehiä että naisia - toisaalta mieskään ei voi ajatella "varmasti menestyvänsä" maailmassa.
Nyt ihmettelenkin vastauksessasi lähinnä sitä, että mitä konkreettisia keinoja suosittelet siihen, että pienyrittäjät tohtisivat
a) yleensäkin työllistää ihmisiä paremmin
b) työllistää naisia.
(itse palkkaisin yli kolmekymppisen perheellisen naisen, mikäli yleensä tulisi hänestä hyvä vaikutelma, kirkkaasti ennemmin kuin perheettömän 25-vuotiaan miehen - olen sen verran ollut vaikuttunut useimpien tuntemieni äitien organisointikyvyistä ja järjesetelmällisyydestä - ja kyvystä tarttua toimeen. Toisaalta esim. meidän perheessämme oma työni sallisi lasten sairastuessa useammin minun jäämiseni kotiin (voin tehdä kotona työtä), olen havainnut myös laitoksellani, että perheenisät ovat sairaan lapsen takia kotona siinä missä äiditkin).
Uskon, että tulevaisuudessa "sinkkuihannointi" koskettaakin sekä miestä että naista siinä määrin, että Marian tavoin ajattelevat yhtä lailla jättävät sen perheellisen miehen työllistämättä.
Kukaan ei "menesty varmasti" työelämässä - miksi yhteiskunnan yhtäkkiä pitäisi varmistaa asia erityisesti naisille - tai luukuttaa sellaista sanomaa kulttuuriimme, esim. esittämän laisillasi mielipiteillä (jotka ovat todella se yleinen linja: "naisen" menestyminen on tärkeää, yleensä esim. perheen tai miesten menestyminen ei sitten niinkään)?
(nykyisinhän indikaattorit osoittavat, että juuri miehet syrjäytyvät yhteiskunnassamme jo naisia huomattavasti enemmän).
"Nyt ihmettelenkin vastauksessasi lähinnä sitä, että mitä konkreettisia keinoja suosittelet siihen, että pienyrittäjät tohtisivat
a) yleensäkin työllistää ihmisiä paremmin
b) työllistää naisia."
En ole vastannut alkuperäiseen kysymykseesi enkä ennätä nyt pohtia sitä.
"Kukaan ei "menesty varmasti" työelämässä - miksi yhteiskunnan yhtäkkiä pitäisi varmistaa asia erityisesti naisille - tai luukuttaa sellaista sanomaa kulttuuriimme, esim. esittämän laisillasi mielipiteillä (jotka ovat todella se yleinen linja: "naisen" menestyminen on tärkeää, yleensä esim. perheen tai miesten menestyminen ei sitten niinkään)? "
Siteerasin vaimosi esittämää käsitystä (aiemmista yhteyksistä saatu). Vaimosi on puhunut siten, että nainen kyllä pärjää työelämässä ja etenee ilman feminismiäkin, riittää että itse on pätevä ja ylenemishaluinen. Hän on tuonut erittäin vahvasti näkemystään esille täällä.
"(nykyisinhän indikaattorit osoittavat, että juuri miehet syrjäytyvät yhteiskunnassamme jo naisia huomattavasti enemmän). "
Itse asiassa myös naiset enenemässä määrin ovat syrjäytymisuhassa, sillä myös naisten pitkäaikaistyöttömyys on lisääntynyt. Vuonna 2000 esim. oli naisia pitkäaikaistyöttömistä 44 %. 1993 'vain' 34 %. Useat työntutkijat ovat yllättyneet tästä selvinneestä seikasta. VArsinkin ikääntyneet naiset juuttuvat pitkäaikaistyöttömyyteen, ikä on myöskin seikka joka vaivaa erityisesti naisten rekrytoimista. Tyämarkkinat eivät ota avosylin vastaan päälle nelikymppistä naista! Eläkeikään aikaa on kuitenkin vielä 25 vuotta! Pitkäaikaistyöttömyys on naiselle raskas taakka ja on varmasti sitä myös miehelle. Elinolotutkimuksesta tiedetään että työttömät naiset oireilevat psyykkisesti enemmän kuin pitkäaikaistyöttöminä olevat miehet. Miehillä reagointitapa on taas usein alkoholin käytön runsastuminen.
Tilastokeskus:
"Pitkäaikaistyöttömät ovat työttömiä, joiden työttömyys on kestänyt yhtäjaksoisesti yli vuoden. Pitkäaikaistyöttömyys on varsinkin ikääntyneiden ja matalan koulutustason työttömien ongelma. Se on vakava ongelma siksi, että työttömyyden jatkuessa pitkään työttömän ammattitaito rapistuu ja työttömällä on suuri riski syrjäytyä lopullisesti työmarkkinoilta."
Koskee sekä naisia että miehiä.
Maria ajattelee firman etua, ei omia mieltymyksiään, kun hän palkaa firmaan henkilökuntaa.
Minulla ei ole varaa heittäytyä tunteitten varaa siinä kohdassa. Tai olen entinen uranainen. En ole päässyt asemaani perseitä nuolemalla, enkä aio sieltä tippuakaan smasta syystä!
En myöskään ole päässyt tänne asti suosimalla naisia valinnoissani. Olen tässä missä nyt olen, koska olen pätevä.
Ovela kysymyksenasettelu. Ykköskysymyksessä huomasin heti miettiväni asiaa tasa-arvolain kannalta: jos valitset naisen, tuskin joudut selittelemään mitään, mutta jos valitset miehen, sinua todennäköisesti aletaan grillata syrjimisperusteilla tyyliin "Valitsit miehen vain siksi että hän on mies, eikä esim. jää kotiin äitiyslomille ja lapsiaan hoitamaan". Tämä uhkakuva mielessäni vastaan: palkkaan miehen. En riko tasa-arvolakia, koska hakijat ovat tasavahvoja, eikä miessukukuntaan kuuluminen saa olla este työmarkkinoilla. Femakoilta tulee lunta tupaan, mutta tässä tapauksessa ei juridisilla perusteilla.
Kakkoskysymys. Sympatiat kääntyvät naisen suuntaan. Yli 30-vuotias nainen, koulut käyty ja perhettä kertynyt... kyllä sekin kertoo tehokkuudesta. Vuodet lasten parissa ovat tietenkin varsinaisesta työelämän kokemuksesta pois, mutta missään tapauksessa hän ei ole ikäloppu. Miehen nuori ikä sen sijaan epäilyttää: 25-vuotiaana avaintehtävään - minusta ei siihen olisi ollut. Palkkaan naisen.
"
koulutukseltaan ja muutenkin yleisilmeeltään samanveroista kanditaattia, nainen ja mies, alle kolmikymppisiä, lapsettomia, naimisissa/avoliitossa eläviä.
"
Näistä todennäköisesti miehen. Ovat siinä elämäntilanteessa jossa lapsenteko alkaa kiinnostaa, joten en uskaltaisi palkata naista. Valitettavasti. Toimin alalla jolle ei niin vain sijaista koulutetakkaan ja homma vaatii hmm... sitoutumista.
"
Entä, jos kyseessä olisi 25-vuotias vastavalmistunut nuorimies vs. yli kolmekymppinen kahden lapsen äiti? (muutoin sama koulutus ja työkokemus)?
"
No, näistä ilmanmuuta naisen. Ikä ja lapset tuovat vastuuntuntoa jota on melkoisen turha odottaa reilu parikymppiseltä klopilta.
Valitettavasti Suomessa naisen työnantaja vastaa edelleen äitiysloman kustannuksista. Niinpä houkutus valita lapsettoman naisen sijasta lapseton mies on kova, semminkin kun tietää, että yleensä nainen jää vielä hoitamaan lapsia kotiin. Puhtaasti taloudellisista syistä. Jos äitiyslomakustannukset tasattaisiin kaikkien työnantajien kesken (mikä olisi ideaali), jäisi enää haastattelussa miellyttävämmäksi osoittautuvan valinta mahdolliseksi.
Toisessa tapauksessa avainhenkilöksi voisi valita naisen, joka perhetilanteensa takia todennäköisesti on vakaampi työntekijä. Lisäksi elämänkokemus on bonusta. Tietysti riippuen avainaseman tyypistä, jos myydään rullalautoja nuorille, voisi mies taas olla parempi.
...pitäisi vastata äitiysloman kustannuksista? (paitsi sellaisista välttämättömyyksistä, jotka aiheutuvat esim. sijaisten etsimisestä jne.).
Esim. itsekin 50-vuotiaana maksaisin paljon mieluummin veroja kauaskantoiselle lapsimyönteiselle yhteiskunnalle, joka pitkällä tähtäimellä rakentaa maatamme, kuin sellaiselle, joka rokottaa pienyrittäjää kaikin mahdollisin tavoin siitä, kun hän tohtii työllistää ihmisen.
Sen kannalta, että pienet yksityiset työnantajat yleensäkin tohtisivat työllistää lapsientekoiässä olevia ihmisiä (niin miehiä kuin naisia), olisi ehdottomasti parempi, ettei heidän niskaansa pistettäisi lainkaan mitään ekstrakustannuksia... Ellei sitten haluta, että naisille (ja nuorille perheenperustamisiässä oleville parisuhteisille miehille, jos esim naisunionin ajatus siitä, että korvausvelvollisuuksia vain laajennetaan) löytyy vain julkisen sektorin työpaikkoja tulevaisuudessa.
(Tämä vähän kärjistäen, mutta ennustaisin tämmöistä trendiä - yhä enemmän vain kuristetaan pienyrittäjiä, jotka nykyisin, yllätys yllätys, työllistävät miehiä).
Suomessa yritysten määrä on jo nyt laskeva.. vaikka hallituksella oli juhlava tavoite 90000 uudesta. Sekin osoittaa jo, miten vieraantunutta nykyinen sosiaalidemokratia on todellisuudesta... (luen suomalaiseen sosiaalidemokratiaan mukaan mm. keskustan ja kokoomuksen puolueina yhtä lailla).
Tarkoitatko siis, että miksi äitiysloman kustannuksia ei makseta veroista? Sama kai se, voihan sen niistäkin maksaa, kestämätöntä on joka tapauksessa se, että vain äidin työnantaja ne maksaa. Yhtä kestämätöntä olisi se, että molempien vanhempien työnantajat maksaisivat, silloin syrjinnän kohteeksi päätyisivät myös nuoret miehet. Siis joko verorahoilla tai kaikkien työnantajien kesken tasan olisi hyvä.
Mieluummin katsoisin, että homma olisi verorahoilla, koska joka tapauksessa lapset ovat kansamme yleisessä intressissä. Jo se, että nyt sanottaisiin, että "kaikkien työnantajien" pitää maksaa homma, tarkoittaisi sitä, että tulonsiirto tapahtuisi entisestään taas julkisen sektorin niskasta yksityiselle.
Pitääkö esim. itsensä työllistävän yksityisyrittäjän maksaa toisten lapsista erityisesti? Kun taas esim. työttömät ja muut mitääntekemättömät ihmiset vain nautiskelevat kansan karttuisasta kädestä kuten ennenkin - ts. "sakottaisimme" kutistuvaa yksityissektoriamme yhä enemmän sen eteen, mihin kaikkien pitäisi yhtä lailla ponnistella.
Noh, itse hoidin asian muuttamalla pois perhevihamielistyvästä suomesta, joten asia ei nyt sen enempää hetkauta, kunhan kerron, mitä olen mieltä.
...ts. homman tulisi olla verorahoilla siten, että ensisijaisesti hoidettaisiin asia lapsiperheessä tulonsaajalle suoraan kohdistettavin mittavin verohelpotuksin, jotta tuo äitiysloma/isyysloma rahoitettaisiin suoraan ensi sijassa sitten hänen omalla työpanoksellaan ennakoivasti.
Ts. raskaana olevalta naiselta ennen äitiyslomaa muutamilta kuukausilta ei esim. pidätettäisi veroa ollenkaan (kolmella työkuukaudella 33% veroasteella rahoittaa jo yhden äitiyslomakuukauden, kuudella kaksi), joten niillä rahoilla voisi sitten rahoittaa lakisääteisen äitiysloman.
Tämä malli kannustaisi:
1. siihen, että ihmistä kannustettaisiin sekä työhön, josta tulokset voisi käyttää sitten myös lapsiluvun lisääntymiseen
2. pienyrittäjiä työllistämään erään riskin vähentyessä, kun sitten voisi säästyviä kustannuksia tosiaan käyttää sijaisten palkkaamiseen.
1.
Joo, parempi lienee kuitenkin maksaa veroista, jolloin jako tapahtuu sekä yrityksille että yksityisille. Mutta tasa-arvokysymys tässä lienee se, että vanhempainlomia ei saa laskuttaa erityisesti miehen tai naisen tai edes yhteisesti molempien työnantajilta.
...täysin samaa mieltä.
Siksi esim. olen kritisoinut mm. Naisunionia, joka silkasta "naisnäkökulmasta" ei ota huomioon lainkaan esim. ehdotuksiensa vaikutuksia vaikkapa nyt henkitoreissaan olevalle pk-yrityssektorille, johon todella lisäkustannukset purevat, kun pienillä marginaaleilla liikutaan.
Jotenkin tuommoinen sossumeininki, että "työnantaja" on se, jolta jotenkin "automaattisesti" ollaan aina ottamassa, on mielestäni meidän maassamme ajettu reippaasti yli sietorajan - joka näkyy juuri taloudessamme siinä, että pienyritysten määrä suhteessa väkilukuumme on siellä euroopan huonoimpien joukossa. Silti pienyritykset ovat ne, jotka oikeasti työllistävät - suomessa edelleenkin, huolimatta kurjistuvasta tilanteestamme, yli 60 (vai oliko peräti yli 70) % yksityisen sektorin työvoimasta.
Siihen ei kestä enää yhtään yksisilmäistä sossufeministipäätöstä lisätaakaksi, luulen ma.
Ongelma lienee lähinnä se, että on vaikea etukäteen tietää kumpi vanhemmista vanhempainlomaa käyttää. Sekään ei liene itsestään selvää, ainakaan raskauden alussa jolloin muutakin mietittävää yleensä on. Siis johtaisi helposti automaatiotasolla siihen, että äiti käyttää vanhempainloman ja isä on töissä (mikä suurelle osalle pareja on varmaan ihan hyväkin järjestely, ei sillä). Mutta pitäisi tehdä toistakin vaihtoehtoa vanhemmille tykö.
...että todennäköisesti suurituloisemman kannattaisi käyttää se vanhempainloma, etenkin, jos se purisi myös noihin marginaaleihin.
Jos ajatellaan, että suurituloinen yleensä tekee myös enemmän töitä, on stressaantuneempi jne... niin silloin tämänkaltaisten kannustimien kautta juuri kannustettaisiin siihen, että sen, joka normaalisti jo viettäisi vähemmän aikaa lapsen kanssa, olisi ainakin taloudellisesti houkuttelevampaa ottaa lomaa ja tutustua uuteen tulokkaseen.
Tulevaisuudessa se suurituloisempi lienee yhä useammin nainen... (koulutuslukuja nyt katsellessa).
Mekanismi noin periaatteena pitäisi suunnitella mielestäni jotenkin näin.
En oikein nyt käsitä. Jos kulut äitiyslomista jäisivät valtion kontolle, olisi pakko korottaa verotusta. Nyt, jos olen oikein ymmärtänyt, olette muuttaneet pois Suomesta, koska Suomessa on korkea verotus, ettekä koe saavanne tarpeeksi tukiaisia elämiseenne.
Mielestäni hieman ristiriitaista.
Sinänsä en ole vielä tässä vaiheessa vastaan ajatusta, että valtio ottaisi nuo kulut niskalleen, toisaalta en ole saanut lukea vielä yhtäkään perustelua tai erittelyä näiden kahden vaihtoehdon hyvistä ja huonoista puolista. Minusta aivan yhtä huono tai hyvä vaihtoehtoi ón tasata ne molempien työnantajien kanssa kuin valtion.