Jatkuuko vai päättyykö ihmisen tietoisuus hänen ruuminsa kuollessa?
Tiedemiesten mukaan kaikki päättyy, ihminen ei enää tiedosta mitään, ei omaa olemassaoloaan, ei ympärillä tapahtuvaa, eikä sitä että hän kuoli. Henkimaailman mukaan taas tietoisuus jatkuu ruumiin ulkopuolella, toisessa olomuodossa. Tiedostat olevasi olemassa, tajuat ruumiisi kuolleen.
Näitä on aika jännä, mutta samalla pelottavakin pohtia.. Vielä kun ottaa huomioon kuolemanrajakokemuksen kokeneet, joita siis on n. 20% kuolleena olleista, mutta jotka on saatu elvytettyä henkiin. Tiedemiehet selittävät kokemuksia jonkinlaisina illuusioina tai harhoina, mutta sen teorian voi helposti kumota sillä faktalla, että aivojen toiminta loppuu n. 15 sekuntia sydämen pysähdyksen jälkeen. Kokemukset ovat lisäki olleet niin tarkkoja, kokijat ovat pystyneet jälkekäteen selittämään esim. tilanteen, jossa ovat nähneet itseään elvytettävän, he muistavat tapahtumat ja esineet täsmälleen niin kuin olivat ja tämä on todistettu. Rajakokemuksen kokeneet eivät siis millään ole voineet keksiä ja sepittää jälkikäteen tarinaansa.
Tämä viittaa vahvasti henkimaailman kokemukseen, koska harhat ja illuusiot ovat täysin mahdottomia aivojen ollessa toimimattomat. Miksi kuitenkaan eivät kaikki hetkellisesti kuolleena olleet pysty muistamaan mitään rajakokemusta, miksi vain n. 20%?
Ei näistä kukaan voi varmaksi mennä sanomaan, kaikki on oman uskon pohjalla. Mikä on oma kantani? Uskon kyllä henkimaailmaan. Siitä on niin lukemattomasti epäsuoria todisteita, tapahtumia ja tilanteita, joita tiedemiehet eivät kertakaikkiaan pysty uskottavasti selittämään. Samaan hengenvetoon on heti kuitenkin mainittava, että olen tieteen suuri ystävä, tilaan tiedelehtiä ja luen tiedekirjoja. Tässä on kuitenkin asia, jota tiede ei pysty selittämään, ehkä jopa hyvä niin..
Näitä ketjuja on paljon, mutta otin asiakseni avata taas tuoreen. Ajatuksia..?
Tiedemiesten mukaan kaikki päättyy, ihminen ei enää tiedosta mitään, ei omaa olemassaoloaan, ei ympärillä tapahtuvaa, eikä sitä että hän kuoli. Henkimaailman mukaan taas tietoisuus jatkuu ruumiin ulkopuolella, toisessa olomuodossa. Tiedostat olevasi olemassa, tajuat ruumiisi kuolleen.
Näitä on aika jännä, mutta samalla pelottavakin pohtia.. Vielä kun ottaa huomioon kuolemanrajakokemuksen kokeneet, joita siis on n. 20% kuolleena olleista, mutta jotka on saatu elvytettyä henkiin. Tiedemiehet selittävät kokemuksia jonkinlaisina illuusioina tai harhoina, mutta sen teorian voi helposti kumota sillä faktalla, että aivojen toiminta loppuu n. 15 sekuntia sydämen pysähdyksen jälkeen. Kokemukset ovat lisäki olleet niin tarkkoja, kokijat ovat pystyneet jälkekäteen selittämään esim. tilanteen, jossa ovat nähneet itseään elvytettävän, he muistavat tapahtumat ja esineet täsmälleen niin kuin olivat ja tämä on todistettu. Rajakokemuksen kokeneet eivät siis millään ole voineet keksiä ja sepittää jälkikäteen tarinaansa.
Tämä viittaa vahvasti henkimaailman kokemukseen, koska harhat ja illuusiot ovat täysin mahdottomia aivojen ollessa toimimattomat. Miksi kuitenkaan eivät kaikki hetkellisesti kuolleena olleet pysty muistamaan mitään rajakokemusta, miksi vain n. 20%?
Ei näistä kukaan voi varmaksi mennä sanomaan, kaikki on oman uskon pohjalla. Mikä on oma kantani? Uskon kyllä henkimaailmaan. Siitä on niin lukemattomasti epäsuoria todisteita, tapahtumia ja tilanteita, joita tiedemiehet eivät kertakaikkiaan pysty uskottavasti selittämään. Samaan hengenvetoon on heti kuitenkin mainittava, että olen tieteen suuri ystävä, tilaan tiedelehtiä ja luen tiedekirjoja. Tässä on kuitenkin asia, jota tiede ei pysty selittämään, ehkä jopa hyvä niin..
Näitä ketjuja on paljon, mutta otin asiakseni avata taas tuoreen. Ajatuksia..?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuolemassa me vain palataan sinne mistä tulimme sinne missä olimme ennen syntymäämme.
Täytyy mustaa että Maapallo on vesiplaneetta ja kehomme on 75% vettä ja 25% hiiltä. Eli kehomme tämä lihapukumme on 100% Maapalloa.
Se on vain kulkuneuvo jonka olemme itse itsellemme kehittäneet evoluution kautta ja jota käytämme kulkiessamma maankamaralla ja kuvitellen että egon luoma maailmamme on totta.
Kierrämme maan päällä niin kauan kunnes todella arvostamme fyysisyyttä ja ruumiillistumme siihen.
Olemme luoneet kuin varpaat jotka eivät muista että loppukehokin on olemassa.
Ja olemme vielä luoneet takaperinkulkien.
Sen kyllä huomaa nykymaailman tilanteesta.
Iloisia uutisia kuitenkin kaikille, sillä olemme kääntämässä suuntaa.
Alamme luomaan jälleen etuperinkulkien.
Jumala ei suinkaan ole lopettanut luomistyötään, vaan se jatkuu kaiken aikaa.
Aloituksen otsikko on täydellinen, koska on kysymys tietoisuudesta.
Tiedostaen että olemme kvanttisia eli moniulotteisia eikä tyhjää tilaa ole olemassa.
Tietoisuus tiedosti itsensä ja halusi kokea sen minkä tiedosti hajoten äärettömiksi kappaleiksi jotka jokainen on edelleen yhteydessä Lähtökohtaansa.
Me olemme näitä pisaroita joita levisi, kun Lähteen tietoisuus räjähti.
Rakkaus ja Rakkauden tuökaluna toimii Valo. Jota myös on kaikki fyysinen sekä kaikki mitä on fyysisten välissä.
Käytännössä ei ole mitään muuta kuin yhtä Valoa.
Kaikki nitoutuu yhteen sekä kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Olkaa hyviä toisillenne.
Edelliset kommentit ovat erittäin hyviä. Tuli vain mieleeni yksi mielenkiintoinen kuulemani asia. Kun ihminen esim. Etelänapamatereella lumipyryssä hiihtäessään sattuu eksymään eikä näe kuin valkeaa, eikä kuulu mitään, hän saattaa mennä jonkinlaiseen transsiin jossa hän harhailee eksyksissä minne tahansa olematta huolissaan . Silti hän ei suinkaan ole tajuttomuuden tilassa, vaan eriytymättömässä tietoisuudessa. Olen lapsena lumipyryssä Pohjanmaan lakeudella hiihtäessäni itse kokenut jotakin tuollaista, selittämättömän huikeaa. Tietoisuudesta puhuttaessa ihmiset unohtavat yleensä tämän: Ajattelu ja tuntemukset eivät ole yhtä kuin tietoisuus, vaan tietoisuudessa nämä tapahtuvat.
Kirjoittaja varmastikin nyt ymmärtää meditoijia ja jatkuvasti meditoijia. Tällainen eriytymätön tietoisuus blokkaa tehokkaasti kaiken yksinäisyyden ja huyolestuneisuuden tunteen. On turvallisessa turvassa luontoemon tai universumin sylissä miksi sitä sanotaankin. Oleellinen pointti tämän selittämiseen on tietoisuus, jossa on ajatuksia ja tuntemuksia. Tietoisuus itsessään on kaiken sisäänsä sulkeva turvallinen "syli", "luola", "avaruus", "eriytymättömyys", "taustatarkkailija", "aina oleva ei koskaan syntynyt ei koskaan kuoleva", "täyteys tyhjyydessa". Lukemattomin termein voimme viitata. Tunne erillisestä persoonasta lakannut on kuitenkin tiettävästi olemassa ja kykenee toimimaan silti.
Tietoisuus ei sammu pysyvästi koskaan, mutta jos henki on eläessään tehnyt kovasti Itselle sopimattomia tekoja, niin siinä tapauksessa tietoisuus nukkuu, mutta herää varmasti joskus.
kuolema 91:lle
vastaus
Jatkuuko vai päättyykö ihmisen tietoisuus hänen ruuminsa kuo,Kerran Jeesus tekee työtään isän luona on tietoisessa tilanteessa.
Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten.Luuk 16:23
Silloin hän huusi: 'Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.
Kyllä on tietoisessa tilassa näiden kirjoitusten perusteella,tuska kasvaa siellä aina eikä pääty.
Tiedemiehet ovat siinä kohtaa väärässä,uskovilla jatkuu ikuisena ylistyksenä Jeesuksen lunastus työstä,he saavat elää ainan ja ijankaikkisesti Jeesuksessa.
koskä hänellä on elämä itsessään hänen omansakin saavat elää.
Sana voi mennä sanomaan varmaksi,se ei muutu,kaikki muut katoavat,erottelu on sitten sitten viimeisellä tuomiolla,sen jälkeen on kaikki toisin vanha on mennyt uusi on sijaan tullut. Mutta kun kaikki eivät sitä usko se on heidä häpeänsä kerran.
Elävät jeesuksessa? ovatko siis jonkinlaisia jeesuksen loisia, kuten lapamato esim?
Ja minä taas en usko henkimaailmaan, koska siitä ei ole mitään todisteita.
Harhjoja näkee ja kuvittelee tietty prosentti ihmisistä. Ne eivät ole todisteita henkimaailmasta.