Vapaasta ratkaisuvallasta uskovat ja tunnustavat lutherilaiset seurakunnat opettavat, että inhimillisellä tahdolla on tietty vapaus pitää yllä yhteiskunnallista vanhurskautta ja tehdä valintoja järjelle alistetuissa asioissa.
HUOM! Ilman Pyhän Hengen apua se ei kuitenkaan kykene saamaan aikaan Jumalan vanhurskautta eli hengellistä (1 Kor. 2:14) vanhurskautta, sillä sielullinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on. Tämä vanhurskaus syntyy sydämissä, kun Pyhä Henki otetaan vastaan sanan välityksellä. HUOM!Tämän Augustinus sanoo samalla tavoin.
Yllä olevasta kirjoituksesta voi päätellä uskoon väkisin itsensä tunkeneet, kuten jaikal-teapot ja monet muut.
Mikä on sama kuin pukea yllensä suden nahat ja sitten hiipivät nämä fariseuksia vielä pahemman lajin edustajat seurakuntiin, myös helluntailaisten pariin heitä on luikkinut ja siellä kasvattavat sikiöitänsä.
Nämä levittävät myrkkyänsä siellä ettei parannuksen ja uudistavan muutoksen mahdollisuudet saata tehdä hedelmää esim. helluntailaisten parissa.
Se että mainitaan eri nimiä ja heidän opetuksiaan ei merkitse että niillä nimillä lyödään eriseuraiset ja eriuskoiset kuoliaaksi vaan että jokaisella olisi mahdollisuus uudistavaan muutokseen.
Mielenkiintoista olisi kuulla jakautuma eri käsitysten kohdalla.
Kumman kanta on oikea ja Raamatullinen.
Onko vapaa ratkaisuvalta vain pelkkä näennäinen harhauttava käsite vai onko käsitys sidotusta ratkaisuvallasta oikea oppi?
HUOM! Ilman Pyhän Hengen apua se ei kuitenkaan kykene saamaan aikaan Jumalan vanhurskautta eli hengellistä (1 Kor. 2:14) vanhurskautta, sillä sielullinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on. Tämä vanhurskaus syntyy sydämissä, kun Pyhä Henki otetaan vastaan sanan välityksellä. HUOM!Tämän Augustinus sanoo samalla tavoin.
Yllä olevasta kirjoituksesta voi päätellä uskoon väkisin itsensä tunkeneet, kuten jaikal-teapot ja monet muut.
Mikä on sama kuin pukea yllensä suden nahat ja sitten hiipivät nämä fariseuksia vielä pahemman lajin edustajat seurakuntiin, myös helluntailaisten pariin heitä on luikkinut ja siellä kasvattavat sikiöitänsä.
Nämä levittävät myrkkyänsä siellä ettei parannuksen ja uudistavan muutoksen mahdollisuudet saata tehdä hedelmää esim. helluntailaisten parissa.
Se että mainitaan eri nimiä ja heidän opetuksiaan ei merkitse että niillä nimillä lyödään eriseuraiset ja eriuskoiset kuoliaaksi vaan että jokaisella olisi mahdollisuus uudistavaan muutokseen.
Mielenkiintoista olisi kuulla jakautuma eri käsitysten kohdalla.
Kumman kanta on oikea ja Raamatullinen.
Onko vapaa ratkaisuvalta vain pelkkä näennäinen harhauttava käsite vai onko käsitys sidotusta ratkaisuvallasta oikea oppi?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Vastaus riippuu siitä, kenen "ratkaisu" ratkaisee.
Jos luottaa ainoastaan vanhempien tekemään ratkaisuun, kun he päät-
tivät viedä sinut vauvana kasteelle, se ratkaisu vie helvettiin.
Mistä muuten heillä on "vapaa ratkaisuvalta" toisen puolersta?
Mutta jos itse teet ratkaisun Jumalan puoleen ja otat vastaan Jumalan
tarjoaman pelastuksen, pääset taivaaseen:
"Kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan
lapseksi; niille, jotka uskovat Hänen nimeensä."
sinä onnellinen mies...
"Kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan,Hän antoi voiman tulla Jumalan lapseksi; niille, jotka uskovat Hänen nimeensä."
Näin se on!
Näin sitä perisynnin kadottavavuus kielletään kun löydetään itsestä armon omistamiseen tarvittava "ratkaisu"
Voi pyhä yksinkertaisuus kaksinkertaisesti.
Millä tavalla Jumalan armo vastaanotetaan?
Sitä ei järki käsitä.
>>Vastaus riippuu siitä, kenen "ratkaisu" ratkaisee.
A kysyy:
"Millä tavalla Jumalan armo vastaanotetaan?"
No ei ainakaan siten, että pappi heittää vettä päänupille ja vauvan on PAKKO VASTAANOTTAA JUMALAN ARMo!!!!
Tuollainen on sitä pakotettua armoa. Niin toimittiin keski-ajalla. Joka
kieltäytyi "kasteen armosta", menetti päänsä.
Niin käsite tehdä "ratkaisu on kyllä selitettävissä en nyt ala etsimään sen määrittelyä kunhan jokainen muistaa että ei ole ratkaisuautmaattia ei vapaata tahtoa vaan ihmisen pelastuakseen täytyy tulla Jumalan hyväksymäksi eli vanhurskauttamaksi.
Kirkon kääntymätön sakki ajattelee myös vapaan ratkaisun osallisuudesta pelastukseen kuvittelevathan hekin luulouskossaan uskovansa ja kun eivät kiellä Kristusta suullisesti pitävät itseänsä taivaaseen menijöistä ensimmäisinä.
Muiden kuten lahkolaisten tulee omata oikeat käsitykset ja opettaa toisia että Jumala tulisi kunnioitetuksi Hänen teoissaan ja me tulisimme tekojemme kaltaiseksi...eli paskahousuiksi suoraan sanoen.
Suun tunnustus vahvistaa uskoamme se ajaa meitä eteenpäin kohtaamaan ihmisiä joilta puuttuu pelastus ja jotka eivät näe sitä ristin puulla tapahtuneeksi.
ps. ei sen kunnian sanan kautta voida itse asiaa muuttaa tai tehdä toiseksi.
Onko se parempi tapa, että vanhemmat löytävät itsestään vauvan armon omistamiseen tarvittava ratkaisu.
Voi pyhä kaksinkertaisuus yksinkertaisesti.
On se parempi ja oikein löytää kasteestaan vauvan ja Jeesuksen vauvan kanssa omistamatta mitään muuta ratkaisua minkä Jumala toteuttaa.
Äläkä vääntele minun sanojani.
>>ei sen kunnian sanan kautta voida itse asiaa muuttaa tai tehdä toiseksi.
* Nuorempi vastaan vanhempi, sama henkilö, keskustelee itsensä kanssa, bööööööööööööööööööööö!!!!!!!!!!
Jatkoa.
Aikoinaan minäkin yritin kelvata Jumalalle ja yritin ja yritin olla hyvä ihminen, kuitenkaan siinä onnistumatta. Eräänä päivänä Jumala sanoi; Minä tulen poistamaan sinusta kovuutta. Minäkö kova ihminen, ajattelin? Minä, joka yritän ja yritän olla ja tulla paremmaksi ihmiseksi.
Mutta niin se on, minä olin kova ihminen ja kovuutta on minussa vieläkin.
Jumala näytti minulle, että yritin omassa voimassani. Hän näytti minulle, että minulla on kivisydän ja, että Hän tahtoisi sen pehmittää.
Minä toimin aivan väärin. Parantelin itseäni, yrittäen kelvata Jumalalle, vaikka olisi pitänyt antaa Jumalan tehdä se työ. Siitä asti Jumala on vähitellen vapauttanut minua itseltäni.
Vielä minulle jäi yksi oljenkorsi, jos niin voi sanoa. Ajattelin, että tein varmaan suurenkin päätöksen alkaessani seuraamaan Jeesusta. Ajattelin, että se olisi se minun osuuteni pelastuksessa. Mutta niin on nekin harhaluulot karisseet minulta.
Minä itsessään olen jo Jumalan teko. Jumala on luonut kaikki ihmiset, minut mukaanlukien. Ja kaikki ihmiset on olemassa vain yhtä tarkoitusta varten. Kaikki eivät vain tahdo, mutta Jumalan tarkoitus on tämä.
Ef. 2:10
Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.
Luodut hyviä töitä varten. Jumala alusta asti tarkoitti näin minunkin kohdallani. Minä vaan en tahtonut. Minä kieltäydyin kymmeniä vuosia.
Kuvittelin vielä, että se olen minä, joka päätän, se on minun ihka oma päätökseni, mutta Jumalan armo pudotti minut oksalta ylimmältä maan pinnalle. Minähän en edes omista itseäni. Kuinka sitten vpoisin ottaa Jumalan työstä jotakin itselleni. Se ei vaan käynyt enää päinsä. Jumalalle kiitos, että Jumalan armo on totinen armo, jossa minäkin olen otettu Jeesuksen omaksi. Kunnia ja teot on Herran. Ainakin minun kohdallani on näin.
1. Kor. 6:19
Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat?
Kunnia Herralle.
>Onko vapaa ratkaisuvalta vain pelkkä näennäinen harhauttava käsite vai onko käsitys sidotusta ratkaisuvallasta oikea oppi?<
Riippuu mitä vapaalla ratkaisuvallalla ja sidotulla ratkaisuvallalla tarkoitetaan. Totta kai kaikki on sidottu johonkin ja on vapaata vain määrätyssä merkityksessä. Kuitenkin tuo merkitys on olemassa, niin että vapaasta tahdosta voidaan ja tulee puhua. Muutoinhan vastuullisuus menettäisi merkityksensä. Ainoastaan se joka voi sanoa "kyllä" tai "ei" hänelle tarjottuun lahjaan, on vastuussa siitä, kuinka sanoo. Jos vaihtoehtoja olisi vain yksi en olisi vastuussa siitä mitä valitsen, koska Jumala olisi jo valinnut puolestani joko taivaan ja helvetin.
Otsikkosi kysymys jo on perin kummallinen. Ilmeisesti pidät "vapaana ratkaisuvaltana" sitä, että ihminen ottaa vastaan hänelle tarjotun armon, eli tulee uskoon? Kuinka ihmeessä se voi olla kadottava tekijä? Järjenjuoksusi tässä asiassa on peräti kummallinen.
Voi olla ettei kristitty kaikin kohdin osaa juuri oikealla tavalla määritellä ja selittää näitä ratkaisuvalta-asioita, ei edes toiselle uskovalle saati sitten maailmalliselle uskonnollisuudelle, ja voi olla etten minäkään onnistu asiaa parhaalla mahdollisella tavalla muotoilemaan niin että se olisi Jumalan edessä täysin pätevä ja korrekti, mutta kiitos Jumalalle, meidän pelastuksemme ei ole kiinni tällaisten asioiden muotoilemisesta ja selittämisestä. Usko Herraan Jeesukseen riittää pelastukseen.
Usko on Jumalan lahja ja sen lahjan (kristillisen uskon, joka on yhteyttä Jumalaan, hengellinen suhde ja elämäntila) sain Jumalalta suostuessani ottamaan Jeesuksen vastaan. Ja sinunko mielestäsi tämä Jeesuksen vastaanottaminen, joka oli ja on kokonaisuudessaan Jumalan teko ja jossa ei ole mitään minun ansiotani, vie minut nyt kadotukseen koska ajattelen ratkaisuvallasta eri tavalla kuin sinä?
Jos tällaisten ratkaisuvaltamääritelmien perusteella mitätöit uskoontuloni ja väität etten ole Jeesuksen oma, niin minä väitän että sinä möykkäät oppisi sokaisemana ja lahkohengessä. Ihan sama ketä kristittyä ajattelijaa käytät lahkolaisuutesi pönkittämiseen, mutta Jumalalle on olemassa ainoastaan yksi tosi srk ja se on nimilappuihin katsomatta ne jotka tunnustavat Jeesuksen Herraksi, ovat valkaisseet vaatteensa Hänen veressään ja tahtovat elää Häntä rakastaen ja kunnioittaen.
Olehan vähän varovaisempi kiihkoillessasi Jumalan lapsia vastaan joiden syntien tähden rakastava Vapahtaja Jeesus Kristus on vuodattanut pyhän, kalliin sovintoverensä. Ettet vain pilkkaisi ja väheksyisi Hänen armotekojaan.
En pidä sinua Jumalan lapsena vaan itse uskoisena joka on hiipimässä eturiviin opettamaan omia hömpötyksiä.
Näennäiskäsitteet antamat neuvot järkesi päätelmin ja saatana vasemmalla puolellasi nouvovat sinua päinvastaisuuteen ja et sillä tavoin voi tulla armosta osalliseksi.
Jumala ratkaisee, päättää,ja toteuttaa kaiken iankaikkisen muuttumattoman ja erehtymättömän tahtonsa voimalla.
Tämä on sitä tervettä ja hyödyllistä molemminpuolista väittelyä ei kannata suuttua.
>Jumala ratkaisee, päättää ja toteuttaa kaiken iankaikkisen muuttumattoman ja erehtymättömän tahtonsa voimalla.<
Näin minäkin uskon. JUURI NÄIN.
Eikö kaikkivaltiaalla Jumalalla ole oikeus päättää, että Hän sitoo tahtonsa toteutumista ihmisen valintoihin? Mitä me olemme asettamaan Jumalan kaikkivaltiudelle rajoja ja neuvomaan kuinka Hänen tulee toimia, sinun luterilaisen "sidottu ratkaisuvalta" -oppiesi mukaan tai jollain muulla tavalla?
Jos Jumala on tahtonut ja tahtoo ottaa huomioon ihmisen reaktion Hänen kutsuunsa, niin varmasti Hän on myös ilmoittanut sen sanassaan. Jos Jumala on ratkaissut ja päättänyt niin, että toteuttaessaan pelastuksen Hän kutsuu ihmistä ja sitten antaa Pyhän Henkensä niille, jotka vastaavat kutsuun, niin varmasti Hän ilmaisee sen sanassaan. Kyllä ja kyllä. Tarvitaan melkoista vääntöä jos aiot UT:n perusteella selittää ihmisen vastuullisuuden tyhjiin ja mitätöidä valintojemme merkitykset suhteessa Jumalaan. Se ei yksinkertaisesti onnistu.
Perisyntiä vastaan en ole puhunut. Mutta tässäkin on taas sellainen käsite joka pitäisi määritellä. Yksinkertaisinta on pitäytyä Raamatun määritelmässä:
"Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa," 1.Kor.15:22.
Roomalaiskirjeen luku 5, erityisesti jakeet 12 - 21.!
Mutta perisynnin lisäksi uskon myös:
"Katso, minä asetan tänä päivänä teidän eteenne siunauksen ja kirouksen: siunauksen, jos te tottelette Herran, teidän Jumalanne, käskyjä, jotka minä tänä päivänä teille annan, mutta kirouksen, jos te ette tottele Herran, teidän Jumalanne, käskyjä, vaan poikkeatte siltä tieltä, jota minä tänä päivänä käsken teidän vaeltaa, ja seuraatte muita jumalia, joita te ette tunne."
5.Moos.11:26-28.
Totteleminen on valinta.
Jeesuksen vastaanottamiseen eli Hänen luokseen tulemiseen sisältyy myös valinta. "Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon." Lepoon on asetettu ehto. Tulkaa.
Miksi Jeesus sanoi: TULKAA minun tyköni - jos kerta ihminen ei voi tulla? Miksi Hän kysyi: Mitä TAHDOT että minä sinulle tekisin - jos ihminen ei voi tahtoa oikein? Miksi Hän lupaa tulla niihin jotka kuulevat ja AVAAVAT sydämensä oven - jos ihminen sidotussa ratkaisuvallassaan ei kykene avaamaan?
TULKAA sanoo Jumalan sana. "Joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi" (Ilm.22:17). Kuinkas voit tämän Jumalan sanan tehdä tyhjäksi ja vääntää sen kieroon, niin että Jumalan sanan noudattaminen on muka "perisynnin kieltämistä" tai "ihmistekoihin turvaamista"?
Kuinka ymmärrät Joh.1:12, johon on viitattu?
"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä..."
Vielä... Roomalaiskirje 3:22 sanoo että Jumalan vanhurskaus tulee erotuksetta kaikkiin, jotka uskovat, ja nyt sinä kuitenkin sanot ettet pidä minua Jumalan lapsena, vaikka uskonkin Jeesukseen? Tapa jolla erottelet kristittyjä ei edusta Jumalan valtakuntaa vaan lahkohenkeä.
Mitä ihmettä minun pitäisi sinun mielestäsi tehdä, että hyväksyisit minut kristityksi ja pelastuisin? Kuinka sanot ihmiselle, joka tulee luoksesi ja kysyy pelastuksen tietä? Itse kyllä tiedän että minulla on pelastus Kristuksessa, mutta esitä sinä nyt oma näkemyksesi kuinka minun tulisi mielestäsi toimia, että sinä voisit pelastukseni hyväksyä?
:-)
Jumala ratkaisee, päättää ja toteuttaa kaiken iankaikkisen muuttumattoman ja erehtymättömän tahtonsa voimalla.<
Näin minäkin uskon. JUURI NÄIN.
Eikö kaikkivaltiaalla Jumalalla ole oikeus päättää, että Hän sitoo tahtonsa toteutumista ihmisen valintoihin? Mitä me olemme asettamaan Jumalan kaikkivaltiudelle rajoja ja neuvomaan kuinka Hänen tulee toimia, sinun luterilaisen "sidottu ratkaisuvalta" -oppiesi mukaan tai jollain muulla tavalla?
Vastaus: Näin sinä sanot uskovasi mutta toisin puhut ja se johtuu ettet vielä ymmärrä et sitä mitä perisynti vaikuttaa meissä kaikissa.
Kymmenen sekuntia aikaisemmin ajattelin juuri tuota mitä sanoit:...että Hän sitoo tahtonsa toteutumista ihmisten valintoihin...
Ja sinäpä sen sanoit, mutta Jumalan tahto on Hänen omissa valinnoissaan eikä kuten sinulla on ajatus että Jumala ja me yhdessä Kristuksen ollen armonsa kanssa mukana toteuttamassa pelastusta.
ITSE asetat Jumalalle neuvojasi opettamalla Jumalan sanan vastaisia tekoja
Eikö joku helluntailainen osaa liittyä mukaan hyvin tärkeään opin kohtaan.
Jokaisella on oikeus ilmaista kantansa eikä ole häpeä jos huomaa olleen väärässä kuten minäkin, en ennen ymmärtänyt, mitä ratkaisu merkitsee?
>Vastaus: Näin sinä sanot uskovasi mutta toisin puhut ja se johtuu ettet vielä ymmärrä et sitä mitä perisynti vaikuttaa meissä kaikissa.<
Minun ymmärrykseni on vajavainen, se on totta. Siksi turvaankin pyhään Jumalan sanaan, jossa ja jonka kautta Hän tätäkin asiaa aivan riittämiin avaa ja valaisee. En turvaa Lutherin tai kenenkään muunkaan ihmisviisauksiin jotka tahtovat vääntämällä vääntää Raamatun ilmoitusta katolisten oppiensa mukaiseksi. Jos puheeni sinusta vaikuttaa joltain muulta kuin se on, niin ehkä vika on siinä, että luet puhettani äärikirkollisen tulkintasi läpi ja annat sitten sanoille kuten "ratkaisu" omia merkityksiäsi, joita minä en niille anna.
En ole koskaan ajatellut että omilla teoilla voisin itseni pelastaa. Jos väität minun todellisuudessa ajattelevan toisin kuin puhun, tai toisessa kohtaa puhuvani jotain toista, selitä asia. Äläkä vänkää ilman perusteluja ja vastoin Jumalan sanaa, jossa Hän selvästi kehoittaa VASTAANOTTAMAAN armon.. Se on Jumalan teko kun ihminen sisimmässään kuulee ja ymmärtää Jumalan kehotuksen ja ottaa vastaan. Siihen Jumalan tekoon minä luotan mieluummin kun sinun herjauksiisi ja vähättelyihisi.
>Ja sinäpä sen sanoit, mutta Jumalan tahto on Hänen omissa valinnoissaan eikä kuten sinulla on ajatus että Jumala ja me yhdessä Kristuksen ollen armonsa kanssa mukana toteuttamassa pelastusta.<
Höpsistä, Aakusti Junior. Tässäkin taas annat sanoilleni omia merkityksiäsi, kun et voi tunnustaa että joku olisi uskossa niin kuin Raamattu sanoo, sinulle kun kelpaa uskon määritelmäksi vain tunnustuskirjojen ääritulkinta, jonka valossa ja läpi Raamattusi luet.
Minulla ei ole ajatus että "Jumala ja me yhdessä" vaan Jumala yksin toteuttaa pelastuksen. Mutta niin tehdessään Hän ei sivuuta ihmisen ratkaisua ja tahdonpäätöstä. Tässä on sinulla mietinnän paikka, kumpaa mieluummin uskot, Jumalan sanan todistusta, vai "Sidottun ratkaisuvallan" (tai sen perusteella muodostamasi oman tulkintasi!) sepustuksia.
>ITSE asetat Jumalalle neuvojasi opettamalla Jumalan sanan vastaisia tekoja.<
VÄÄRIN. Ei Jumalan sanan vastaisia, vaan Jumalan sanan mukaisia tekoja. Jeesuksen sanoin: Se on Jumalan teko, että te uskotte. En aseta Jumalalle neuvoja vaan kerron sinulle mitä Hän sanassaan ilmoittaa. Se on eri asia.
>Jokaisella on oikeus ilmaista kantansa eikä ole häpeä jos huomaa olleen väärässä kuten minäkin, en ennen ymmärtänyt, mitä ratkaisu merkitsee?<
Et taida ymmärtää vieläkään, ikävä kyllä. :-)
Mutta eipä se mitään, Aakusti tai Eenokki, kuka lienetkin... Toivon että olet tehnyt ratkaisun, vaikka et sitä ymmärtäisikään... koska ratkaisu voi tapahtua monella tavalla. Jollain tavalla se on tapahtunut jos kerta uskossa olet. Jumala sinunkin sydämentilasi näkee ja kaikki tietää.
Toivon sinun kuuluvan Jumalan perheväkeen ja että saisimme kumpikin kerran olla perillä taivaan kodissa. Siellä kaikki on täydellistä, ja ehkä voidaan sitten jo hymyillä näillekin kiistoille.
Jeesuksen Kristuksen täydellisen teon riittävyyteen luottaen
-teepotta
jailalin tarvitsisi ottaa vastaan "perseet olalle" ainakin atventistien sapatinpäivän johdosta ja ehkä sitten kovaan päähän voi mennä hieman pikkiriikkisen tietoa joka voisi jaikalinkin ylpeän mielen ja itsepäisyyden murtaa.
Näkemykseni mukaan sinulta puuttu omakohtainen risti jota et ole ottanut vastaan vapaaehtoisesti etkä pakon välttämätömyydella joten en siihen puutu mutta itse Herra Kristus hylkää armosta kerskaajat ja Herra on niiden ristinkantajien läheisyydessä erittäin lähellä heitä ja opettaa heidän kärsiessään pilkkaa Kristuksen nimen tähden.
Eenokki taitaa olla lutherilainen ainakin kirjoittelee sen suuntaisesti.
En minä aikanaan ratkaisua ymmärtänytkään vaan tarkoitin sillä että ihmisen on tultava uskoon ja olla uskossa jos mielii pelastua helvetin tulesta.
Sitä toivon jokaiselta ihmiseltä joka on laittanut uskonsa Kristuksen päälle ja jos niin on tuskin kukaan kadotukseen joutuu.
Jaikaliin en ota kantaa, vastatkoon itse puolestaan, jos näkee ja kokee.
Ylpeys on sellainen asia että Jumala tuntee niin minun, sinun kuin Jaikalinkin sydämen. Jos joku jotakin kerskaa, hänen kerskauksensa olkoon Herra.
>Näkemykseni mukaan sinulta puuttu omakohtainen risti jota et ole ottanut vastaan vapaaehtoisesti etkä pakon välttämätömyydella joten en siihen puutu...<
Puutuit jo sen verran että kerroit näkemyksesi. Joinain päivinä risti toimii elämässäni hyvinkin, vapauttaen lihan teoista ja loukkaantumisesta, ja päästäen sieluni kokemaan armoa, jossa voi yltäkylläisestä elämästä kiittäen vaeltaa kiusojenkin keskellä, kiitos Jumalalle; joskus taas huonommin, ja se on minun häpeäni se. Olen käytännössä huomannut että paljon riippuu siitä missä määrin ja millä mielellä aamuisin Herrani edessä hiljennyn, saako Hän siinä tehdä minua hiljaiseksi ja vähäiseksi, niin että kerskaukseni olisi vain Hänessä ja saisin uuteen päivään lähteä kokien riippuvaisuutta yksin Hänestä, vapahtajastani. Silloin Pyhä Henki auttaa ristin todellisuuteen ja ristin todellisuus auttaa pysymään Hengen kuljetettavana. Ei voi olla Kristuksen ylösnousemuselämän tunnossa, jos ei suostu oman minän kuolemaan, ja siksipä juuri risti onkin suurenmoinen lahja. Siinä karisevat omat luulot ja oppii yhä syvemmin rakastamaan Herran tekoja. Mutta tämä tästä...
>Sitä toivon jokaiselta ihmiseltä joka on laittanut uskonsa Kristuksen päälle ja jos niin on tuskin kukaan kadotukseen joutuu.<
Kiitos tästä. Niin minäkin toivon ja uskon. En ihmisen vaan Kristuksen tekoon luottaen.
Risti(omakohtainen kärsimykset ahdistukset jne) ne eivät toimi hetkittäin eikä pätkittäin vaan omakohtainen risti toteuttaa meissä Jumalan tahdon vaikuttaessaan meissä uutta luomista mikäli me emme ole tai toimi sitä vastaan.
Pyhä Henki kyllä auttaa ristin todellisuudessa muutenhan emme kestäisi ja mitä puhuit aamuisesta niin en siihen puutu koska se voi olla omaasi ja ei välttämättä väärin.
Ei sinun uskosi vielä tiedä rististä mutta on oikein sinulta väitellä ja sen kautta kyllä etenet uskossa niinkuin minäkin olen pyrkinyt etenemään että pystyisin ja osaisin kertoa kaikkein parasta mitä Herrasta Kristuksesta löytyy.
Mitkä tahansa omakohtaiset kärsimykset ja ahdistukset eivät ole Jumalan Pojan vapauttavaa ristiä, koska silloinhan jokaisella, myös maailman ihmisillä olisi ristinsä. Rististä on kyse silloin, kun Herran Jeesuksen tähden laitamme omat halumme ja toiveemme toiselle sijalle ja valitsemme mieluummin sen mitä Herra tahtoo, sekä myös silloin, kun meitä Hänen seuraamisensa tähden pilkataan ja piestään. Risti vapauttaa elämään Jumalan lahjoittamassa yltäkylläisessä armossa, koska se käsittelee ja poistaa elämästämme ne tekijät (oma lihallinen minä) jotka ovat tosi elämän esteenä.
Totta kai risti on yhtä totta joka päivä ja vaikuttaa joka päivä, mutta kuvasin asian käytännöllistä puolta, siis missä määrin vaellamme ristin kautta (oman minän kuolemisen tietä) ja missä määrin lankeamme lihallisuuteen. Jos koskaan et lankea lihallisuuteen vaan aina täydellisesti elät ristin kautta, kiitos Jumalalle, olet päässyt pitkälle Jumalan kasvattavassa armossa, ja se on varmasti tehnyt sinusta hyvin nöyrän?
>omakohtainen risti toteuttaa meissä Jumalan tahdon vaikuttaessaan meissä uutta luomista mikäli me emme ole tai toimi sitä vastaan.<
Tässä sanot kauniisti ja hyvin... kun luen rauhassa ja ajatuksen kanssa... vaikka en täysin tiedä mitä uudella luomisella tarkoitat... uuden luomuksen olotilaa kaiketikin, niin, sitä Jumalan armo meissä vaikuttaa, siinä vaeltaaksemme... erityisesti tuo lauseen loppuosa on tässä yhteydessä tärkeä, koska se juuri on mitä edellisesä viestissä tarkoitin:
mikäli emme ole tai toimi sitä vastaan.
Minun täytyy häpeäkseni myöntää että on ollut hetkiä ja tilanteita joissa olen toiminut ristin työtä vastaan. Olen langennut lihalliseen kiivailuun ja omassa oikeudenmukaisuudentunnossa vastannut herjaukseen herjauksella, vieläpä kuvitellen olevani oikeassa. Voi olla että asian suhteen olen ollut oikeassa, kun olen kärsinyt epäoikeudenmukaisuutta ja siinä itseäni puolustanut, mutta asenteessani olen ollut väärässä, koska se ei ole ilmentänyt Kristusta. Jälkeenpäin, kun Jumalan armo on osoittanut lankeemukseni, olen tehnyt parannusta ja pyytänyt anteeksi niiltä, joita olen loukannut. Odottamatta ja vaatimatta heiltä anteeksipyyntöä, koska se on heidän asiansa. Raamatun mukaan minun pitäisi elää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa, mikäli se minusta riippuu. En voi siis käyttäytymisestäni syyttää toisia ja heidän käyttäytymistään. Risti kuuluu minulle joka tapauksessa.
Kun jokapäiväistä ristin ottamista tältä kannalta ajatellaan - ja niin kuin mm. Roomalaiskirjeen luku 6 siitä puhuu - väitän että emme joka päivä elä ristin todellisuutta samassa määrin ja samalla tavalla. Tuskinpa sinäkään tarkoitat ettet koskaan lankea syntiin, että käyttäytymisesi ei koskaan ole lihallista, että aina käyttäydyt ja vastaat Herran mielen mukaisella tavalla, et koskaan oman lihallisen mielen mukaan? Et milloinkaan lankea etsimään omaa kunniaa tai vääränlaisella asenteella puolustamaan oikeuksiasi?
Voi olla ettei uskoni vielä tiedä rististä niin paljon kuin tietää tulisi... joka tapauksessa siinä on varmasti oppimista joka päivälle... mutta jotain uskon itsekin oppineeni, ja sen perusteella voin sanoa, että tuskin missään olen kokenut niin suurta Herran läheisyyttä ja iloa Hänen armostaan kuin siellä, missä kärsimysten keskellä olen saanut laittaa omien tarpeiden perään huutavan minäni syrjään ja hiljentyä Herrani edessä... joka on osoittanut olevansa luotettava ja riittävä.
Sekin on osittain valinta. RISTI on jokaiselle kristitylle voimassa oleva todellisuus, joka ei muutu, mutta millä tavalla risti saa meitä vapauttaa vanhan luomuksen vallasta KÄYTÄNNÖN ELÄMÄSSÄ ilmentämään Kristuksen mielenlaatua ja tarkoituksia, se on monta kertaa hetkittäistä ja pätkittäistä juuri sen vuoksi, koska emme ole hiljentyneet ja ammentaneet Herran hyvyyttä ollaksemme jo etukäteen valmistettuja niihin yllättäviin tilanteisiin, joissa vaellustamme äkillisesti koetellaan. Jos olen jo aamulla viettänyt aikaa Herrani kohtaamisessa, ammentaen Hänen hyvyyttään sanasta ja siinä suostuen Jumalan Hengen vaikuttamaan riippuvaisuuteen Kristuksesta, kyllä fakta on, että sitten on huomattavasti helpompi elää ristin kautta, kun se omaa minää koetteleva tilanne tulee. Ja kun tilanne tulee, että tiedämme että nyt olisi viisasta miettiä kuinka Herra haluaa minua ristinsä kautta tässä auttaa käyttäytymään soveliaasti, mutta oma tunnereaktio ja mielenlaatu vaatii toisenlaista toimintamallia, niin silloin teemme valinnan:
Käännynkö sisimmässäni Herran puoleen nöyrtyen Hänen tahtoonsa, vaikka se inhimillisesti merkitsisi tappiota, vai ryhdynkö lihan käsivarrella vaatimaan oikeuksiani.
Jos olet ristin merkityksestä aivan eri mieltä Herra johtakoon sinuakin syvempään käsittämiseen, ja samaa toivon ja rukoilen itselleni, koska pohjimmiltaan kyse ei ole sinun tai minun käsityksistä vaan Jumalan todellisuudesta. Kumpa se todellisuus saisikin kristikunnan keskellä enempi kasvaa ja syventyä...
Uskon ettei ole pelkästään Herran tahdosta kiinni jos risti niin vähän saa toteuttaa Kristuksen mielenlaatua ja tekoja seurakunnassa, kyllä kyse on myös ihmisten vääristä valinnoista, omaan itseen ja oppikäsityksiin turvaamisesta, että ei ole annettu Herran riisua turvaamaan yksin Hänen täytettyyn työhönsä...