VOI SIENET!!!
Nyt näin syksyllä, kun sienestäjät ovat jälleen
liikenteessä ja poikkeavat tieltä metsään, on
heidän hyvä tietää eri sienilajit. Heidän on
varsinkin kyettävä erottamaan myrkky- ja
ruokasienen toisistaan. Kukapa nyt
tarkoituksenmukaisesti veisi ruokapöytäänsä
myrkkyseitikeitä taikka valkokärpässieniä? Tuskin
kukaan nyt niin hölmö on, että asettaisi itsensä
ja koko muun perheensä alttiiksi sienimyrkyille.
Suurin osa kaikista luonnossa esiintyvistä
sienistä on myrkkysieniä, jotka eivät
asiantuntevan sienestäjän matkaan pääse. Ne
jäävät maahan mädäntymään ja lahomaan ja ne ovat
yksilöitä, joita kukaan ei vapaaehtoisesti
pöytäänsä huoli. Vain tarkkaan valitut ja
puhtoiset ruokasienet pääsevät metsän
synkkyydestä sienestäjän ruokapöytään. Näiden
hyvien ruokasienten kasvu ei ole mennyt hukkaan,
kuten metsään kylmyyteen jäävien myrkkysienien.
Erityisen hyviä ruokasieniä ovat mm. ukonsieni,
mesisieni, koivunkantosieni, keltavahvero ja
isohapero. Onhan niitä tietysti muitakin. Sen
sijaan todelliset myrkkysienet, joita ei
sienestäjä koriinsa huoli ovat; valkokärpässieni,
punakärpässieni, sappitatti ja lakritsarousku.
Jokuset sienet saattavat vaikuttaa metsässä
hiippailevan sienestäjän mielestä
houkuttelevilta, ruokasieniksi kelpaavilta, mutta
kauniin ulkokuoren sisälle saattaa kätkeytyä
pirullisen salakavala myrkkysieni. Tällaisia
sieniä ovat esimerkiksi hengenvaarallinen
suippomyrkkyseitikki taikka punakärpässieni.
Kokenut sienestäjä kyllä erottaa epäkurantit
yksilöt täydellisistä eikä nosta tällaisia
yksilöitä koriinsa suojaan varmalta
mädäntymiseltä ja kuolemalta. Nämä tällaiset
myrkkysienet näyttävät aikansa kauniilta ja
kukoistavilta, mutta lopulta ne mädäntyvät ja
lahoavat siihen muotoon mistä ovat tulleetkin.
Toisinaan sienestäjän on myös jätettävä hyviksi
tarkoitetut ruokasienet metsään, koska ne ovat
joko ehtineen paleltua taikka niihin on iskenyt
sienimato. Tällaiset sienet saattavat näyttää
ulospäin aivan hyviltä, mutta kun ne halkaistaan,
niin sisältä paljastuukin madonsyömää.
Keltavahvero on erittäin altis madonsyömälle.
Tällaisilla yksilöillä ei ole pääsyä sienestäjän
koriin.
Kaikki tämä löytyy sienikirjasta, jota hartaasti
tutkimalla voit oppia todelliseksi
sienituntijaksi ja kykenet valitsemaan oikean
tien todellisille sieniapajille. Opit myös
tuntemaan sienet, joita kannattaa välttää ja
sienet, joiden vuoksi kannattaa kahlata pitkiäkin
matkoja metsän uumenissa. Uhraus hyvän yksilön
löytämiseksi ei ole koskaan liian suuri.
Joku voi ajatella, että tekstini on melkoista
haperoa ja jokuset eivät edes ymmärrä, mitä
yritän sienistä kertoa. No, mutta hyvät
syksynjatkot ja loistavaa sienestyskautta
kaikille.
© Kyynel kyyhky ;-) HAH HAH HAH
Nyt näin syksyllä, kun sienestäjät ovat jälleen
liikenteessä ja poikkeavat tieltä metsään, on
heidän hyvä tietää eri sienilajit. Heidän on
varsinkin kyettävä erottamaan myrkky- ja
ruokasienen toisistaan. Kukapa nyt
tarkoituksenmukaisesti veisi ruokapöytäänsä
myrkkyseitikeitä taikka valkokärpässieniä? Tuskin
kukaan nyt niin hölmö on, että asettaisi itsensä
ja koko muun perheensä alttiiksi sienimyrkyille.
Suurin osa kaikista luonnossa esiintyvistä
sienistä on myrkkysieniä, jotka eivät
asiantuntevan sienestäjän matkaan pääse. Ne
jäävät maahan mädäntymään ja lahomaan ja ne ovat
yksilöitä, joita kukaan ei vapaaehtoisesti
pöytäänsä huoli. Vain tarkkaan valitut ja
puhtoiset ruokasienet pääsevät metsän
synkkyydestä sienestäjän ruokapöytään. Näiden
hyvien ruokasienten kasvu ei ole mennyt hukkaan,
kuten metsään kylmyyteen jäävien myrkkysienien.
Erityisen hyviä ruokasieniä ovat mm. ukonsieni,
mesisieni, koivunkantosieni, keltavahvero ja
isohapero. Onhan niitä tietysti muitakin. Sen
sijaan todelliset myrkkysienet, joita ei
sienestäjä koriinsa huoli ovat; valkokärpässieni,
punakärpässieni, sappitatti ja lakritsarousku.
Jokuset sienet saattavat vaikuttaa metsässä
hiippailevan sienestäjän mielestä
houkuttelevilta, ruokasieniksi kelpaavilta, mutta
kauniin ulkokuoren sisälle saattaa kätkeytyä
pirullisen salakavala myrkkysieni. Tällaisia
sieniä ovat esimerkiksi hengenvaarallinen
suippomyrkkyseitikki taikka punakärpässieni.
Kokenut sienestäjä kyllä erottaa epäkurantit
yksilöt täydellisistä eikä nosta tällaisia
yksilöitä koriinsa suojaan varmalta
mädäntymiseltä ja kuolemalta. Nämä tällaiset
myrkkysienet näyttävät aikansa kauniilta ja
kukoistavilta, mutta lopulta ne mädäntyvät ja
lahoavat siihen muotoon mistä ovat tulleetkin.
Toisinaan sienestäjän on myös jätettävä hyviksi
tarkoitetut ruokasienet metsään, koska ne ovat
joko ehtineen paleltua taikka niihin on iskenyt
sienimato. Tällaiset sienet saattavat näyttää
ulospäin aivan hyviltä, mutta kun ne halkaistaan,
niin sisältä paljastuukin madonsyömää.
Keltavahvero on erittäin altis madonsyömälle.
Tällaisilla yksilöillä ei ole pääsyä sienestäjän
koriin.
Kaikki tämä löytyy sienikirjasta, jota hartaasti
tutkimalla voit oppia todelliseksi
sienituntijaksi ja kykenet valitsemaan oikean
tien todellisille sieniapajille. Opit myös
tuntemaan sienet, joita kannattaa välttää ja
sienet, joiden vuoksi kannattaa kahlata pitkiäkin
matkoja metsän uumenissa. Uhraus hyvän yksilön
löytämiseksi ei ole koskaan liian suuri.
Joku voi ajatella, että tekstini on melkoista
haperoa ja jokuset eivät edes ymmärrä, mitä
yritän sienistä kertoa. No, mutta hyvät
syksynjatkot ja loistavaa sienestyskautta
kaikille.
© Kyynel kyyhky ;-) HAH HAH HAH
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jos pysytellään asianomaisessa asiassa ilman
symbolisia sivumerkityksiä, niin liialliset
sienioppaat pilaavat yksinkertaisen
sieninautinnon. Silloin joskus kauan sitten, "kun
isä sienikirjan osti", oli olemassa suunnilleen
yksi kirja hyviä suomenkielisiä sienikirjoja ja
siinä oli kuvailtuna n. 350 sientä kuvin ja
selityksin ja ehdottoman tappavia ei ollut kuin
yksi, valkoinen kärpässieni.
Punakärpässienellekin oli valmistusresepti.
Kun metsästä haki sienen ja uppoutui sen seurassa
sienikirjaan, niin sille sienelle löytyi miltei
aina nimi ja sieni päätyi pannuun (useinmiten) ja
maisteltiin joukolla ja arvioitiin maistuvuutta
ja jos oli hyvä, haettiin samaa lajia korillinen
ja syötiin ja se sienilaji oli suunnileen sillä
opeteltu tuntemaan.
Entäs nyt? Sienikirjoja on ilmestynyt pilvin
pimein ja jatkuvasti ilmestyy uusia. Eri tavoin
myrkyttäviä sieniäkin putkahtelee tutkimuksen
myötä koko ajan lisää sienikirjojen lehdille. Jos
nyt haluaa saada sienestä täydellisen selon,
hakee sienen ja levittää kymmenkunta erilaista
sienikirjaa auki ja uppoutuu sen sienen
tutkimukseen niin kauaksi aikaa, että toukat
ehtivät pistellä sienen poskeensa ja siltikin jää
epävarmuus kaihertamaan mieleen, että jospa se
olikin joku sienikirjoihin toistaiseksi vielä
pääsemätön kummajainen, jossa on ties mitä
myrkyllisen oloisia aineita.
Olen palailemassa omissa sieniharrastuksissani
sellaiseen vähän summanmutikkaiseen mässyttelyyn.
Ei niin tarkkaa väliä tietää, mikä sen sienen
nimi on puolella tusinalla sivistyskielellä
tarkalleen alalajilleen, vaan vähän sinne päin.
Äsken juuri paistoin pannullisen
joitain "tienvarsisieniä"
raskasmetallirikastuksella höystettynä ja
pistelin poskeeni. Toiset olivat "jotain
herkkusienen sukulaisia" ja toiset olivat vähän
sinivalmuskan oloisia ja mennäviikolla söin
jotain sieniä, mitä luulin härmämalikoiksi, mutta
tuoksuefektiltään ne olivat jotain vielä
parempia. Ehkä joskus, kun jää paljon
kirjojenpläräilyaikaa, etsin niillekin
makuelämyksille jonkin nimen. Toistaiseksi
riittää, että tiedän kasvupaikan ja käyn aina
joutessani syksyisin tsekkailemassa kuinka niitä
putkahtelee pannuni täytteeksi.
(Sivuhuomautuksena taivaallisia asioita, (kun
kerran vähän niinkuin taivaskanavalla ollaan)
tätä kirjoittaessani iski auringon
massapurkauksen shokkiaalto maan
magneettikenttään, eli ne viimeyöksi odotellut
revontulet alkavat kypsyä vasta nyt ja ne
parhaimmat "amputähdet" (shooting stars) menivät
muille mantereille:
>>Observers at the Marshall Space Flight Center
report:18 meteors per hour at 0715 UT on Oct. 21<<
Tarkennuksia edelliseen: >>iski auringon
massapurkauksen shokkiaalto maan
magneettikenttään<<
Se oli vasta sellainen "puuskarintaman" tapainen,
varsinaista myrskyä edeltävä tuulahdus.
Kunnollisempi tuli puolitoista tuntia myöhemmin
ja aurinkotuulen nopeus hyppäsi hetkessä 400:sta
600:aan kilometriin sekunnissa ja revontulet ovat
riehuneet taivaalla koko viime yön (pilvien
takana) ja päivän Amerikan puolella ja ovat
jälleen saapumassa maapallon kierrettyään meidän
pituuspiireillemme ja nyt selkeämmillä taivailla.
Kurkistin ikkunasta, siellä ne näkyvät nytkin
pohjoisella taivaalla Etelä-Suomea myöten. Kipi
kapi siitä tietokoneen äärestä kurkkimaan
sopivasta ikkunasta tai ulkoa!
(muistakaa silmien pimeäänsoputumisaika 10-15
minuuttia)
pitäisi sanoa ei koskaan. Kuvittelin viime
maanantai-iltana kuumehoureeksi kun ulos
katsoessani taivas loimotti vihreänä. Aikaani
ilmiötä pähkäiltyäni menin hakemaan kiikarit,
mutta palatessani taivas olikin aivan normaalin
oloinen.
Kömmin takaisin sänkyyn mukanani nenäliinoja ja
flunssalääkkeittä. Seuraavana päivänä sitten
kuulin, etten ollutkaan nähnyt harhoja.
JIPPII, meikäläinen näki kuin näkikin revontulet!!
Onnittelut ajoituksellisesti paikalleen osuneesta
tarkkanäköisyydestä. Se edellinen olikin varsin
pitkällinen taivaallinen valoshow ja siitä on yli
sata valokuvaa ympäri maapalloa, että kunhan
satut nopeiden linjojen ääreen (jotkut kuvat ovat
aika isokokoisia), voit vilkuilla sivulta:
http://www.spaceweather.com/aurora/gallery_21oct01
.html
Suunnilleen ensiyölle (tai seuraavalle)
odotellaan uusia revontulia, toissapäiväisen X-
luokan flaren seurauksena, tuskin kuitenkaan niin
mahtavia, kuin edelliset. Säätilanne vaan
vastustelee taivaan näkymistä, mutta on pieni
mahdollisuus, että selkenee, kunhan nykyinen
matalapaine poistuu koilliseen ja ennen
seuraavan, Biskajan lahdelta voimaansa keräävän
ennättämistä tänne.
Tupakkamies on tiede ja
filosofiapalstalla.Käväiskääpä tervehtimässä.
Sieniaika on. Sieniä on jokapaikassa, luultavasti
jalkapohjassasikin, sienet ovat erinomaista
ravintoa, kuituja ja ravinteitahan niissä riittää
vaikka kuinka. Pitkän iän salaisuudeksikin on
niitä kehuttu. Toisaalta joiltain on taas henki
lähtenyt turhankin vilkkaasti, sieniä nautittuaan.
Vaikkakin monilla alueilla Tshernobylin
sivuvaikutus on yhä sienissä,kin, kyllä niitä
syödä voi, riskejä kun otat elämässäsi muutenkin.
Jos keräät sienet itse, eipähän tarvitse maksaa
arvonkarvonlisäosaveroakaan. Luultavsti olet sen
verran urbancowboy, että vetäset autolla korpeen.
Siitä vain, itse kävelen, sattuneesta syistä.
Lähipusikoissa samoillessaan, ei todennäköisesti
eksy, ainakaan kovin kauas. Kokemuksesta voin
kertoa, että kannattaa pysytellä kävelymatkan
päässä kotiovesta. Sitäpaitsi, omalta pihaltakin
löytyy usein yllättävän paljon monenmoista
herkullista suuhun pantavaa.
Kerran muutama vuosi sitten, uuden,
sienestysharrastukseni innoittamana, suuntasin
foortini keulan itään ja polkaisin oudoimmille
seuduille jonnekin egyptinkorpeen, sieltä ei Usan
valiojoukotkaan olisi meitsiä löytänyt. Siellä
sitä luontoa riitti ja mukava oli samoilla,
mahtavan korven keskellä. Suppilovahveroa oli
runsahasti ja karhujen ja susien kanssakin
melkein siinä tanssittiin.
Eräänä päivänä hokasin yllätyksekseni seisovani
Pietarin kirkon rappusilla, Pietarissa. Olin
kävellyt harhaan ja eksynyt sienireissullani
pahemman kerran. Miliisi vei siitä paikasta oudon
hepun putkaan, päivätolkulla vielä pamputteli
tietoja ulos. Eihän minulla tietenkään mukani
papereita ollut, sähköisistä henkilökorteista tai
voitelurahoista puhumattakaan.
Viimein, muutaman viikon päästä, suurlähetystön
avustuksella pääsin kotio. Matkarahat kääräisin
myymällä keräämäni sienet venäläisille, siinä
eremitaasiin jonottaville ihmisille.
Tästä episodista viisastuneena, olen laatinut
sienestäjän tarvikelistan, vastaisen varalle,
pahimman varalle. Sellaiseen valmistauminen, on
se, järkevän ihnisen käytöstä.
--------------------------------------------------
----------SIENESTÄJÄN TARVIKELISTA
--------------------------------------------------
----------
(En tässä luettele kaikkia normaaleja tai
epänormaaleja sienestys- eli yleisesti metsässä
tarvittavia perustarvikkeita, ne kun ovat
jokaisen henkilökohtainen asia. Yleensä niitä
tulee iso kasa haalittua, epämääräistä ja
vähemmän sellaista roinaa ja putelia mukaan.
Suurin osa jää sitten metsiin metsiin pyörimään,
karhunpentujen ja sellaisten iloksi.)
- Voimassa oleva passi (ei tietenkään vatu)
- Muovinen ajokortti tai elektrooninen
henkilökortti
- Kansainvälinen ajokortti
- Kansainvälinen luottokortti, mieluummin
useammanlaisia (esim. Visa, Dineri yms.)
- Naapurivaltioiden valuuttaa (kannattaa ottaa
riittävästi pidempienkin vierailusessioiden
varalle)
- Matkashekit ja niiden numerolistat sekä kopiot
niistä (mikäli tykkäät käyttää matkashekkejä)
- Matkavakuutusasiakirjat ja kopiot niistä (pidä
kaikki mahdolliset vakuutukset ainakin syksyisin
voimassa)
- Nivaska voimassa olevia matka-, lentolippuja,
lähimaista kotiin (saat niitä tosin myöhemminkin
hankittua)
- Tavaroihin kiinnitettävät läpyskät,
kotiosoitteineen
- Lähivaltioiden karttoja, opas- ja sanakirjoja
(mikäli sattuu olemaan)
- Kyniä ja paperia sytkäri ja valo- että
hätäraketteja
- Lisää paperia muistiinpanoja varten
(ajatuksiaan on hyvä laittaa ylös, jos sellaisia
on)
- Mahdollisten sukulaisten osoitteet
lähivaltioissa
- Kunnon tukeva lompakko tai kaulaan ripustettava
malli (vaikeampi pölliä)
- Pikkukukkaroon puhelin-, metro-, taksi-,
ilotyttö- yms. pikkurahaa
- Allakka (ehdoton kapine, voit miettiä vaikka
tulevan lapsesi nimeä, ihan rauhassa)
- Osoitekirja (mikäli yleensäkään lähettelet
postikortteja)
- Kamera filmiä tai digitaali (eihän kukaan
muute usko juttujasi)
- Herätyskello taskulaskin mahdolliset
taskupelikoneet (ja kassillinen paristoja)
- Korvalappustereot radiolla kunnolliset
kuulokkeet (ei mitää suhinarimpuloita
kassillinen paristoja)
- Partahöyliä deukkis ja parfyymia (olemmehan
eurooppalaisia)
- Hammasharja tahnaa (mikäli peset leegojasi)
- Shampoo nestesaippuaa pikkupulloon
- Aurinkoöljyä (jos sellaisia itseesi läträät)
- Rantakassi salatasku rahoille muovikasseja
- Kampa aurinkolasit (mieluiten trendikkäät
reibanit)
- Kotiavaimet (muita on turha metsään raahata)
- Lankaa neula vikaneula eli hakaneula
- Purkkiin jotakin pyykinpesuainetiivistettä
- Suolaa ja sokeria (jos käytät)
- Muutama pyykkipoika taskupeili
- Sveitsin tai muun armeijan puukko
- 35 askia röökiä ((tuttua merkkiä)(jos
tarkoituksellisesti myrkytät itseäsi)
- Kondoomeja lääkkeitä (mikäli olet
riippuvainen)
Kannattaa vielä improvisoida matkaan muutakin
tarpeellista, mitä nyt ulkomailla luuletkin
tarvitsevasi, kravattia, hattua, plaisteissonia,
laadukasta lukemista ym. sen semmoisia. Muista
vielä ennen sieneen lähtöä ilmoittaa tutuille tai
naapureille että hoitavat luukkuasi jos sinua ei
rupea kohta korvesta kuulumaan.
Ennen kaikkea tätä, opettele tuntemaan
myrkkysienet ja poimi sen jälkeen vain tuntemiasi
sieniä! Lisäksi erittäin tärkeä pointti, jos
törmäät korvessa uskonnolliseen fundikdseen, niin
sano sille että pysyy siellä metsässä vain muita
kaltaisiaan kiusaamasta.
Sienestäjät ovat metsässä ei liikenteessä. Eivät
he poikkea metsään. Metsässä tollo ne sienet
kasvaa. Ei liikenteessä.
Uskonnollisessa mielessä otsikkosi oli parasta.
Näät sen mun otsikosta.Moi.ps.Varo
liikennettä.Jotkut kuskit on sienessä.
... siirtyä sieniaiheinesi johonkin muuhun
keskusteluun. Tämä on uskontopalsta. Yhden kerran
sienivertaukset menee, mutta jatkuvalla syötöllä
ampuvat yli. Keksipä henkisempiä vertauks
Otetaan käsittelyyn sitten sienten
kreationistenen asema teologian puussa. Minkä
päivän luomisalaa ne ovat? kuuluvatko ne
kasveihin vai eläimiin? Miksei Raamatussa puhuta
sienistä sen enempää kuin siellä puhutaan? Eikö
Israelin maassa kasva sieniä? Eivätkö
Raamatunkirjoittajat ole tunteneet sieniä?
Kuuluvatko ne oikeaoppisten juutalaisten
ruokalistoille vai eivät? Mikä tulisi olla
oikeaoppisen kristityn teologinen suhde sieniin.
Nehän ovat kuoleman, tuhon, sairauden ja muun
sellaisen välikappaleita. Onko ne luotu vasta
syntiinlankeemusen ja paratiisista karkoituksen
jälkeen ja kuka on siinä tapauksessa niiden luoja?
Olisiko siinä nyt alkupaloja siihen, miksi sienet
kuuluvat juuri tälle palstalle.
Heiluivat.Viimeinkin!!
Repolaismetsään osumisesta oikeaan aikaan.
Joopa joo, sä et ainakaan ole mikään sienestyksen asiantuntija. Lakritsarousku, sappitatti ja punainen kärpässieni kun eivät ole erityisen myrkyllisiä. Kärpässieniä on iät ja ajat poppamiehet popsineet, että näkisivät halluja. Sappitatista ja lakritsarouskusta voi mennä masu sekaisin, mutta tiettävästi kukaan ei ole koskaan niihin kuollut. Pitääkö joku suippomyrkkyseitikkiä kauniina?
Tattista.
Sano että sä kaipaat
luokse mun takaisin
sano että sä tahdot
olla kuin ennenkin
sano että sä tiedät
kaksi meitä vain on
jotka kohtaamaan johti
kerran tie kohtalon
Sano että yhä ainoa olen sun
sano että yksin olla sä tahdot mun
silloin satulinna kaukomaan
meille kuuluis kokonaan
Sinulle mä aarteeni antaisin
jonka vuoksi kärsin ja taistelin
Sinulle mä antaisin sydämen
jos sä otat sen
Sano että kaipaat
tuota iltaa myös näin
Kun sä rintasi painoit
vasten mun sydäntäin
Sano että sä uskot
meidät kohtalon tie
niinkuin kerran se johti
vielä yhteen näin vie
Sano että yhä ainoa olen sun
sano että yksin olla sä tahdot mun
silloin satulinna kaukomaan
meille kuuluis kokonaan
Sinulle mä aarteeni antaisin
jonka vuoksi kärsin ja taistelin
Sinulle mä antaisin sydämen
jos sä otat sen
Sano että yhä ainoa olen sun
sano että yksin olla sä tahdot mun
silloin satulinna kaukomaan
meille kuuluis kokonaan
Sinulle mä aarteeni antaisin
jonka vuoksi kärsin ja taistelin
Sinulle mä antaisin sydämen
jos sä otat sen
Sano että yhä ainoa olen sun
sano että yksin olla sä tahdot mun
silloin satulinna kaukomaan
meille kuuluis kokonaan
Sinulle mä aarteeni antaisin
jonka vuoksi kärsin ja taistelin
Sinulle mä antaisin sydämen
jos sä otat sen
Sinulle mä antaisin sydämen
jos sä otat sen
No daaa hei vitun faarao, kannattaa vastata johonkin fossiiliseen viestiin hei...