Harry Potter ja kristitty

Kunhan tiedät että sadut ovat satuja, ja epäjumat ovat...niin eihän sellaisia edes olemassa Raamatun mukaan.

Jeesus on Jumala, taivaan ja maan, ja kaiken näkyvän ja näkymättömän Luoja.

Minäkin katselen useasti kaiken maailamn "roskaa", vaikkakin hauskaa sellaista, tapan sillä aikaa, kunnes aika vihdoin päättyy, ja pääsen Jumalan luo.


Mutta luen, ja tutkin, myös Raamattua, joskun hyvinkin paljon.

Itse olen katsonut ne Potterit myös, mutta sillä erotuksella että koska katsoin ne kun lapsi katsoi, pystyin keskustelemaan hänen kanssaan kysymyksista jotka siitä ohjelmasta tuli hänelle mieleen. Se ei olisi ollut viisasta jos lapsi olisi katsellut niitä omia aikojaan, mutta olen ollut itse niin kauan uskossa etten niistä säiky, vaan osaan vastailla yleensä kysymyksiin, ja erottaa sadun ja tosiasiat, ymmärtää Raamattua ja ja jatkaa tyytyväisenä uskossani eteenpäin...!

Tällainen lause tuli minulle mieleen ja se lukee siellä Raamatussa: Uskovainen tutkiskelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan pysty tutkiskelemaan.

Sen takia sydämmen uskoinen voi katsoa sellaisetkin ohjelmat eikä se vaikuta uskoon, vaan herättää ehkä ajatuksia ja tulee tutkituksi lisää Raamattua, mielenkiintoisemmalla mielellä...!

Jos sinulla tule huono omatunto, niin miksi sinä luet?mikä se jono on mitä yrität sillä lukemisella sammuttaa?myös Pyhä Henki voi näin puhua sinun sydämeesi. Itse olen kokenut samaa tiettyjä tv.ohjelmia katsoessa, tulee olo niinkuin Pyhä Henki loittonis.

ja varmasti loittonee ja maailman henki saa valtaa..siksi heittakaamme pois pimeyden teot ja pykikaamme valoa kohden ..valo on Kristus..

Mikä muka erottaa kristinuskon ja sadun toisistaan?

Fantasiakirjat on vain joutavia taruja, joihin kristityn ei kannattaisi tuhlata aikaansa. Lisäksi niissä opetetaan noituutta ja pakanuutta ja muuta jumalatonta.

ntbrve
Mikä muka erottaa kristinuskon ja sadun toisistaan?

kerron sinulle---- totuus ja satu erottaa kristinuskon ja sadun toisistaan

ei enempaa/ei vahempaa

Raamatun oma sana kirkastaa Jeesusta, potteri ohjaa henkimaailmaan, siihen josta Jeesus tuli meidät vapauttamaan.

J.K. Rowling on sanonut, että hän ei korota noituutta Harry Potter kirjoissa. J.K. Rowling on myös sanonut, että hän ei usko noituuteen sillä tavoin kuin kritiikot ovat hänestä puhuneet. J.K. Rowling on edelleen sanonut ettei hän usko taikuuteen siten kuin hän on sitä kirjassaan kuvaillut. Noista kommenteista voi päätellä, että hän uskoo jollakin tavalla noituuteen ja taikuuteen. Kirjojen perusteella hän tietää paljon okkultiikasta sekä noituudesta. J.K. Rowling on myöntänyt, että hän on tutkinut paljon mytologiaa, okkultiikkaa, pakanauskontoja, kelttien uskomuksia, druidien uskontoa, noituutta sekä satanismia. J.K. Rowling myös tietää, että jotkut kirjan loitsuista ovat oikeita loitsuja, joita käytetään tosielämässä okkultiikassa ja noituudessa. J.K. Rowling kirjoittaa pahuudesta, vaikka hän koittaa uskotella toisin. Rowling ei ole kirjoittanut kirjaansa pelkästään mielikuvitusta käyttäen, vaan on hakenut täsmällistä ja tarkkaa tietoa okkultiikasta Harry Potter kirjoihin, kirjat eivät siten ole pelkkää mielikuvitusta, vaan myös perustuvat todelliseen pahuuteen.

J.K. Rowling on sanonut olevansa kristitty ja uskovansa Jumalaan. Miksi ihminen joka sanoo uskovansa Jumalaan kristittynä kirjoittaa kirjoja, jotka korottavat noituutta ja okkultiikkaa? J.K. Rowling luulee uskovansa Jumalaan, mutta hän ei usko Jumalaan siten kuin Raamattu opettaa. Ihminen joka uskoo Jumalaa ja Raamatun sanaa ei kirjoita, että on olemassa hyviä ja pahoja noitia (velhoja), kuten J. K. Rowling kirjoittaa kirjassaan. Raamattu sanoo, että kaikenlainen noituus on pahaa ja syntiä. J.k. Rowling kirjoittaa kirjassaan, että Potterin taikuus on hyvää ja tämä jo yksistään todistaa sen että Potter kirjojen sanoma on pimeydestä ja tietenkin kirjassa on paljon muuta, joka edustaa pimeyttä. Kaikki kirjat, jotka kertovat noituudesta eivätkä sano niiden olevan syntiä ovat kirjoja, jotka edustavat pimeyttä olkoon sitten niiden kirjoittaja kristitty tai ei. Raamattu sanoo taikuuden ja noituuden olevan syntiä ja Jumalaan uskovan tulee uskoa siten kuinka Raamattu opettaa.

J.K. Rowling on valinnut päähenkilön nimeksi Harry Potter (Potter eng. savenvalaja). Babyloniassa oli naisjumalatar (Aruru/Istar), joka tarinan mukaan loi savesta (savenvalaja) ihmisen. Feminiiniset noituuskultit opettivat (Babyloniassa) naisen synnytysprosessin tuovan uuden elämän, jonka kautta ihminen kasvaa ja muuttuu elämään koko ajan korkeammalla tietoisuuden tasolla. Tämän saman idean voit nähdä Potterissa, joka sai "uuden elämän" Hogwartin noitakoulussa, jossa hän opettelee uutta korkeampaa tietoisuuden tasoa noituuden avulla. J.K. Rowlingin päähahmo on syntynyt noituuden kultin muokkaamana ja hän opettaa noituutta kirjoissaan lapsille.

tekstin lähde; http://koti.phnet.fi/petripaavola/HarryPotter.html

"Olen siis uskossa. Lueskelen kuitenkin mielelläni Harry Pottereita ja muita fantasiakirjoja. Usein iskee huono omatunto. Voiko uskovainen pitää kirjoista, joissa harjoitetaan noituutta?" -- Voi.... Tarina on tarina, ja tarkoitettu viihdyttämään. Jos semmoisesta viihdyt niin anna palaa vaan. :P Sitten on eri asia jos uskoo moisiin kirjoihin.

"Mikä muka erottaa kristinuskon ja sadun toisistaan?" -- Satu on tarkoitettu viihdyttämään tai opettamaan. Kristinusko on uskomista johonkin asiaan oikeasti. No hankala selittää sillei, mutta voit tutkia näiden sanojen eroja: satu - usko

"Fantasiakirjat on vain joutavia taruja, joihin kristityn ei kannattaisi tuhlata aikaansa. Lisäksi niissä opetetaan noituutta ja pakanuutta ja muuta jumalatonta." -- Jos uskovainen voi käyttää aikansa 100% hyödyksi, niin sitten ei kannata lukea. Mutta aina jää joutoaikaa jostakin, joten eiköhän sen saa käyttää niin kuin itse haluaa? :P
Hyvin kummallinen käsite että fantasiakirjoissa opetettaisiin jotakin..? Ne eivät sisällä mitään opetuksia, vaan ovat pelkästään ajanvietettä. Usein myös fantasiakirjojen tarinoissa eletään jossain ihan muussa todellisuudessa kuin tässä. Onko synti syntiä maailmassa jossa Jumalaa ei ole olemassa?
Höpsöä tuomita tarinoita niinkuin ne olisivat jotakin elämänohjeita. :D

"totuus ja satu erottaa kristinuskon ja sadun toisistaan" -- Hups äläpäs mene sanomaan uskontoa totuudeksi. Niillä on vissi ero. Uskominen on uskomista juuri siksi että sitä ei voi tietää / siitä ei voi tietää onko se totta.

"Raamatun oma sana kirkastaa Jeesusta, potteri ohjaa henkimaailmaan, siihen josta Jeesus tuli meidät vapauttamaan." -- Taas tää kumma käsite siitä että viihdekirja ohjaisi jonnekkin. Se ei ohjaa minnekkään, jos sen ei usko olevan totta. Ei ihmisestäkään tule uskovaista pelkästään raamattua lukemalla.

"Jeesus on oikeasti olemassa, tässä on se ero." -- Hups. taas mentiin lupaamaan jotakin mitä ei voida tietää. :P

"J.K. Rowling kirjoittaa pahuudesta, vaikka hän koittaa uskotella toisin. Rowling ei ole kirjoittanut kirjaansa pelkästään mielikuvitusta käyttäen, vaan on hakenut täsmällistä ja tarkkaa tietoa okkultiikasta Harry Potter kirjoihin, kirjat eivät siten ole pelkkää mielikuvitusta, vaan myös perustuvat todelliseen pahuuteen." -- Näihin pitäisi aina lisätä: perustuu todelliseen pahuuteen kristinuskon mukaan.

"Miksi ihminen joka sanoo uskovansa Jumalaan kristittynä kirjoittaa kirjoja, jotka korottavat noituutta ja okkultiikkaa?" -- Nyt pitää ymmärtää termi "koroittaa". Asiasta kertominen tai tarinoiminen on eri asia kuin sen koroittaminen.

"Ihminen joka uskoo Jumalaa ja Raamatun sanaa ei kirjoita, että on olemassa hyviä ja pahoja noitia (velhoja), kuten J. K. Rowling kirjoittaa kirjassaan." -- Eli uskovainen ei voi kirjailla mistään muusta kuin todellisuudesta? Nämä kirjat ovat satua, eli Jumalan lait eivät päde tässä satumaailmassa.

"J.K. Rowlingin päähahmo on syntynyt noituuden kultin muokkaamana ja hän opettaa noituutta kirjoissaan lapsille." -- Taas sama virhe. Väitetään että kirja opettaa jotakin, vaikka se on satukirja. Jos lapset ovat niin herkkäuskoisia niin kannattaa ennen kirjan antamista tehdä selväksi että tämä on sitten satua ja mielikuvituksen tuotetta, tämä ei ole todellista. Aikuinen ihminen sen tietää jo ennestään... tai ainakin pitäisi.

http://www.kotipetripaavola.com/HarryPotter.html

Harry Potterin lukeminen ei itsessään ole synti, mutta jos se viettelee sinua harjoittamaan noituutta, niin se on parempi jättää lukematta. Eli lue vaan ihan rauhassa.

Gal5:16 Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä.
Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte. Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla.

Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niin kuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.

Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki.
Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.

Tottelemattomuus on jo taikuuden syntiä sanoi Samuel kuningas Saulille.

Ei Harry Potter taikuutta ole olemassa. Harry Potter on pelkkää satua.

Muuten, missä vaiheessa Rowling sanoo että ne Harry Potter loitsut olisi totta? Voitteko te antaa linkin?

Nykyään kaikki tällainen kirjallisuus sekä elokuvat, joissa käsitellään jotain yliluonnollista, viehättää ihmisiä. Miksi ei viehättäisi, sillä kyllä meillä on jossain se tieto, ettei tämä maailma ole vain ankeaa realismia. Kun uskosta on tullut jotain epäilyttävää tai vähemmän arvostettavaa, suuntautuu tämä tarve silloin muuhun yliluonnosiin ilmiöihin. Siksi kai osa ateisteista ei enää halua kiistää yliluonnollista?

Huvittaa tuo jako vain satuihin ja todellisuuteen. Sadut ja tarinat ovat vahvoja tulkkeja ja vaikuttajia ihmisten elämässä sekä maailmankuvan muodostumisessa. Ei siis ole VAIN satuja, sillä etenkin hyvässä sadussa on aina osa todellisuutta mukana. Kun satuihin ja tarinoihin eläydytään, eläydytään siis niihin osiin mitkä saattaisivat tai joiden toivotaan olevan totta.

Vasta noin 15 vuotiaalla on kyky erottaa todellisuus ja kuvitelmat toisistaan samoin kuin aikuisilla. Eikä aina kaikilla aikuisillakaan tämä ole itsestään selvää, sillä se täytyy oppia. Mitä enemmän saa harjaannusta ajattelutaidoissa ja laajaa tietämystä, sitä paremmin osaa tämän erottelun tehtyä.

Tämä innostus kaikkeen yliluonnollisiin tai muuten mystisiin ilmiöihin on sikäli huolestuttavaa, että sen vastapainoksi ei enää ole tarjolla kuin vähän hengellisyyttä. Se mikä ennen saatiin uskosta tai uskonnosta, haetaan nyt näistä ”saduista”.

En koe pahaksi asiaksi lukea vaikka Pottereita, olen lukenut niitä itsekin välipalaksi. Niitä tulee kuitenkin lukea varsin kriittisesti. Ainakin herkemmät eläytyjät voivat vaikuttua aivan liikaa, halusi tai ei. Jos näiden lukemisesta tulee sellainen ahdistava olo, joka vaivaa liian kauan, on parempi sivuuttaa ne.

Miksi luet niitä, kun kerran iskee huono-omatunto? Potterit ovat hauskoja ja opiskelua auttaa, kun välillä irrotan itseni todellisuudesta, kuitenkin uskovaisena satu ja todellisuus on pystyttävä erottamaan toisistaan, jos menee liian syvälle on parempi lopettaa. Niissä on kiusattuna sekä kunnon psyykksensairauden eläneenä jotain lohdullistakin, ja siinä musiikissa on jotain rauhoittavaa, joka auttaa keskittymään opiskeluun silloin, kun mikään muu ei auta, riittää, kun ne vain pyörii selän takana. . Taianomaista ja silti fiktiota, joka täytyy muistaa. Opiskelen siis terveys -ja sosiaalialaa, joka on täysin kristitylle ihmiselle sallittua ja pitää minut järjissäni Raamatun ohella. En tosiaankaan harrasta mitään noituuteen viittaavaa!!!!!!!!! Käyn Jouluna ja pääsiäisenä kirkossa ja omistan oman Raamatun jota aina Välilä luen perusteellisestikkin, jos opiskelut antavat myöten.

Uskovaisten tulee lukea vain ja ainoastaan raamattu. Kaikki rauhanyhdistykse ulkopuolinen saarna on hengellistä huoruutta eli saatanan palvontaa. Toiset ruokalajit ovat epäpuhtaita esim pirsa, hampurilainen, kebab, tortilla yms, ei sovi kristitylly, vain kaurapuuro sopii Jumalan valtakunta kansalaiset, musiikkia sopii vain siionin laulut, Some on saatananpalvontaa

"kun Jeesus ja opetus lapset tulivat jordanvirran rantaan näkivät he siellä joitakin naisia jotka kaikki kansa näki että he olivat alasti, he viettelivät opetuslapset yrittäen syntisin tekoihin mutta Jeesus näki tämän ja vihastui suuresti sanoen" menkää ja peittäkää saastaiset ruumiinne". Näin opettaa Raamattu että nainen on saastaisin Jumalan valtakunnassa