Konetta. Hess oli varajohtaja ja lensi niin mallikkaasti Kanaalin yli Skotlantiin. Sama ei taatusti olisi onnistunut Molotovin, Voroshilovin, Litvinovin tai Edenin kaltaisilta onnettomilta surkimuksista.
Moniko valtionpäämies osasi edes lentää
toxx
25152
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
valtionpäämies, vaan Hitlerin sijainen natsipuolueen johdossa. Varsinainen kakkosmies valtionpäämiehenä oli kuitenkin alusta alkaen marsalkka Göring.
Jopa Göring osasi lentää ainakin nuorempana. Onnistuiko lentäminen esim. Konevilta ja Zhukovilta. Ei tainnut. Myönnetään. Novikov hallitsi lentämisen joten kuten kuin myös Harris ja länen ilmapomot. Mitään punaisia paroneita ne ei kuitenkaan olleet.
Onko lentäminen jotenkin erityinen lahja ihmisellä?
Pitääkö valtionpäämiesten osata lentää?
Riittää että rökaa, kännää ja ajelee luxus-autoilla kuten liittoutuneiden pomot. Suursillillä kyllä aika runsaasti painoa Joe-Setään ja Rooseveltiin verrattuna.
Oliko sinusta soveliasta että Ruotsin ja Suomen ilmavoimien komentajat eivät osanneet lentää. Friis oli maavoimien upseeri ja Jaarli Saksassa jääkärikoulutuksen saannut pelle. Novikov ja Göring jotka olivat pahin uhka osasivat tai nooh ei roskaläjä Novikovia voi verrata Punaisen Paronin työtoveriin. Jos olet toista mieltä niin kerro ihmeessä tilanne jossa Jarl Lundqvist tai Torsten Friis menivät ohjaamoon ja lentelivät kuin nuori Göring konsanaan. Suomelle ja Ruotsille naurettiin Berliinissä ja Moskovassa.
Ranskan sotakorkeakoulun ja suoritti tähystäjätutkinnon Ranskassa 1934. Hän oli hyvin perehtynyt ajan ilmasotaoppeihin.
Niih nooh Friis ei ainakaan ollut perehtynyt ja eikös Ruotsin pitännyt tämän pellen mielestä olla tuki ja turva kun anglot eivät niitä Hawkereita ja Brewstereita oikein voineet antaa.
ei olisi edes mahtunut koneeseen. Mannerheimi taas pelkäsi kaikkea hevosta ja kuularuiskua uudempaa tekniikkaa kovasti.
Nooh ei olisi kyllä Zhdanovikaan mahtunut.
Suomen ensimmäiset ajanmukaiset sotakoneet ( ja panssarit) 1919 ja järjesti lentäjien koulutuksen Ranskassa. Vuosina 1943-35 hän tutustui perusteellisesti Saksan, Ranskan ja Englannin ilmailuteollisuuteen. Hänen vaatimuksestaan hankittiiin Fokker-hävittäjät ja Blenheim-pommikoneet. Samoin Vickers-panssarit.
Jostain syystä punaisilla oli kuitenkin jopa lentokoneita joita Mannerheimin kaarti ei ollut ennen nähnyt ja jopa taikauskoisesti pelkäsi.Sama jälkijättöisyys toisti itseään, polttopulloin ja haloin kävivät korpisoturit panssareita vastaan.
Ja niistä Mannerheimin hankkimista romuista oli apua siksi koska Venäjän ilmavoimat oli puhdistettu perusteellisesti. Samoja tyyppejähän niitä meitä vastaan otteli mitä myöhemmin saksalaisia. Polikarpov toki oli aidosti mersua huonompi härveli mutta kyllä se sille vastustuksen tarjosi osaavissa käsissä toisin kuin Buldog ja Fokker.
Mutta eikös se ollut Zhdanov joka kömpi PS-84/DC-3 matkustamosta Malmin lentokentällä lokakuussa -44?
Olihan se. Kertoo jotain Neuvostoliiton tasosta että kuljetuskoneet jouduttiin tilaamaan amerikkalasilta. Nasut sentään osasi Junkersin pistää siivili käyttöön eikä mitään Douglaseja tarvinneet vaikka ei se Junkerskaan mitään eliittiä ollut. Hitlerin meinasi muistaakseni Suomen-vierailulla tappaa koneen pieni tekninen vika. Junkers oli ilmeisesti meinannut osua puhuihin kun lensi liian alhaalla.
lentokoneita 1918 maaliskuusta alkaen. Niitä oli lopuksi kymmenkunta. Punaisillakin oli pari kappaletta.
"Sama jälkijättöisyys toisti itseään, polttopulloin ja haloin kävivät korpisoturit panssareita vastaan."
Panssarintorjuntaan oli pst-tykkejä Talvisodan alkaessa 112 ja sodan päättyessä yli 200. Pst-kiväärejä oli 130. Telamiinoja oli 15 000. Siihen kasapanokset ja polttopullot päälle. Halot käytettiin lämmitykaseen.
Talvisodassa oli päähävittäjä hieman vanhentunut Fokker. Lisäksi oli jo vanhentuneita Gladiatoreita ja Buldogeja. Tärkein pommikone oli Bristol Blenheim.
Sodan aikana ostetut koneete eivät juuri ehtineet mukaan.
"Hitlerin meinasi muistaakseni Suomen-vierailulla tappaa koneen pieni tekninen vika. Junkers oli ilmeisesti meinannut osua puhuihin kun lensi liian alhaalla. "
Tämä on yleinen legenda, tai jotkut kertovat että tehtaanpiippuihin. Mutta ei. Todellisuudessa vaaratilanne oli tämä: FW Condorin toisen laskutelineen jarrujärjestelmän venttiili oli tukkeutunut, kun se oli painettu huoltotoimenpiteen yhteydessä lyttyyn. Koneen laskeutuessa ja jarruttaessa järjestelmä kuumeni niin, että pyörä syttyi tuleen. Silloin oltiin jo tukevasti maan kamaralla, missä tietysti tulipalo on uhka sielläkin. Palo saatiin sammumaan nopasti. Saksalaiset tutkivat tekoa sabosaasina, mutta todisteita siitä ei löydetty. Hitler ei tiettävästi huomannut koko asiaa eikä hänelle kerrottu. Hän nimittäin ei muutoinkaan luottanut Condorin tekniikkaan, jota piti liian monimutkaisena.
Hitlerin edustuskoneena oli Focke Wulf Condor. Sillä hän kävi mm. Suomessa.
Varmaan hän lenteli myös Ju-52:lla.
"Junkers oli ilmeisesti meinannut osua puhuihin kun lensi liian alhaalla."
No jos Fokkerista oli palstan "asiantuntijan" mielestä vastusta Polikarpoville niin mikä minä olen vastaan sanomaan.
"tox hist nh bertl" näkemys Zhdanovin jylhän ruhon mahtumisesta lentokoneeseen on siis vähemmän totuuspohjaista.
En kiellä etteikö tante-ju:lla ollut varsin suuri merkitys siviili-ilmailussa, mutta koneellahan on kolme moottoria ja Douglas Comercialilla vain kaksi. Kuulostaisi aivan kuin siltä kuin NL:n edustajien etsiessä sopivaa matkustajakone tyyppiä tuotantoon, ne olisivat valinneet DC-3:n täti junnua parempana.
Entäpä jos aatun Condorin jarrujärjestelmä olisi hirtäytynyt kiinni jo lähtiessä ja liekihtelevä fillari olisi klopsahtanut telinekuiluun muutaman tuhannen lentobensiinin litran viereen...
Ai sotilaslentokoneita? Kuten mitä? Murometsejako?
Wikipedia: "Hallituksen joukkojen, valkoisten lentotoiminta
Pääartikkeli: Suomen sisällissodan valkoisten ilmavoimat
Suomen hallituksen eli Suomen tasavallan joukkojen, valkoisten lentotoiminta sai alkunsa ruotsalaisista ja venäläisiltä jääneistä koneista. Tammikuussa 1918 muodostetuilla tasavallan joukoilla ei ollut yhtään konetta eikä lentäjää ja tällöin sotilasjohto pyysi Ruotsista apua. Se ei kuitenkaan antanut apua valtiona ja myös aktiivipalvelussa olevia ruotsalaisia lentoupseereja kiellettiin lähtemästä Suomeen. Ensimmäinen kone, N.A.B. Albatros ostettiin ruotsalaisten lahjoitusvaroilla 20. helmikuuta 1918. Kuusi muuta ruotsalaiskonetta saatiin sodan aikana, ensimmäisenä Eric von Rosenin lahjoittama Morane-Saulnier Parasol 6. maaliskuuta, josta muodostui Suomen ilmavoimien vuosipäivä. Tarkoituksena oli käyttää lentokoneita valkoisten tukena, mutta ne eivät olleet sopivia sisällissodan olosuhteisiin.
Suomalaisia ohjaajia ei ollut, vaan koneiden lentäjät ja mekaanikot tulivat Ruotsista. Jääkäreistä luutnantti Bertel Mårtenson oli saanut Saksassa lentäjäkoulutuksen, mutta hän jäi sisällissodan ajaksi Saksaan muun muassa ostamaan lentokoneita Suomelle.
Suomen ilmavoimissa oli sisällissodan aikana:
29 ruotsalaista: 16 ohjaajaa (sotilaslentäjiksi koulutettu 4, joista tähystäjänä toimikin 1), 2 tähystäjää ja 11 mekaanikkoa
28 suomalaista: 4 ohjaajaa (sotilaslentäjiksi koulutettu Väinö Mikkola ja Bertel Mårtensson), 6 tähystäjää (tähystäjäksi koulutettu Arvi Pajunen), 2 insinööriä ja 16 mekaanikkoa
7 venäläistä: 6 ohjaajaa, 1 tähystäjä
2 tanskalaista: 1 ohjaaja, 1 tähystäjä
Ilmaivoimien toiminta oli hajanaista tiedustelua, kunnes Saksan asevoimat toivat omat lentokoneensa, mutta niidenkin käyttö oli sodan kulun kannalta merkityksetöntä.
Itsenäisen Suomen ensimmäinen lentoasema sijaitsi Kolhossa sahan rannassa. Sinne rakennettiin vaja kolmea lentokonetta varten. Ensimmäinen lentokone tuotiin Kolhoon rautateitse 7.3.1918. 17. maaliskuuta 1918 nousi lentokone Kolhossa ensimmäisen kerran Kaijanselän jäältä ilmaan. Suomen ilmavoimat saivat 1918 käyttöönsä yhdeksän venäläisten jättämää Stetinin M-9-lentokonetta.
Ensimmäinen sotalento suoritettiin Lylyn suuntaan, jossa lentotähystyksen avulla saatiin tietoja punaisten liikkeistä. Taisteluiden siirtyessä kohti Tamperetta siirtyi lentoasema ensin Orivedelle ja sitten Tampereen Kaukajärvelle. Ilma-aseen merkitys sisällissodassa oli olematon. Toki saksalaisilla oli käytössään "runsaasti" lentokoneita, joita käytettiin myös taistelulentoihin Suomessa.
Suomen ilmavoimia johti 10. maaliskuuta 1918 alkaen ruotsalainen luutnantti John-Allan Hygerth, joka erotettiin 18. huhtikuuta 1918 syynä sopimattomuus hoitamaan virkaansa ja lukuisat lento-onnettomuudet. Seuraava komentaja oli saksalainen kapteeni Carl Seber. Hän toimi komentajana 28. huhtikuuta 1918 - 13. joulukuuta 1918.
Sodan lopussa ilmavoimilla oli 40 konetta, joista 20 sotasaaliskoneita (luku on suurempi kuin punaisten konemäärä, koska koneita löydettiin muun muassa Ahvenanmaalta), 5 venäläisten valkoisiin liittyneiden lentäjien Neuvosto-Venäjältä lentämiä, 4 ruotsalaisten lahjoittamia ja 8 Saksasta ostettua"
Niinhän se on että saksalaisilta ne svensson pellet sen lentämisen oppi kuten mekin. Myöhemmin Pohjoismaat yrittivät suuntautua ilmailussa Ranskaan ja Englantiin.
Carl Sederström oli toki Ranskaan suuntautunut mutta loput ilmailusta kiinnostuneet katsoivat Saksaan.
Kyllä oli perseestä Skotlannin ilmapuollustus jos yksi nasu pääsi Rust-tyylillä sinne lentämään vaikka useat hävittäjät jahtasi sitä ja IT-tykit oli Hamiltonin käskystä laitettu valmiiksi. Moinen lento esim. Alaskaan tai Tbilisiin ei olisi koskaan onnistunut.