THE LESTADIANS - CULT OUT OF HELL !
Tässäpä teille muutamia totuuksia lestadiolaisuudesta.
LARS LEEVI LAESTADIUS JA JUHANI RAATTAMAA.
Lestadiolaisuus syntyi 1800 -luvun lopussa Ruotsin Lapissa pastori Laestadiuksen saarnatoiminnasta ja levisi pian Suomen puolelle. Laestadiuksen itsensä julistus oli aivan tervehenkistä luterilaista parannussaarnaa, kuten käy ilmi hänen kirjoittamastaan kirjasta Hullujenhuonelainen (nimestään huolimatta vankkaa teologiaa).
Hänen jälkeensä liikkeen johtoon nousi Juhani Raattamaa (joskus näkee myös kirjoitusasua Raattama), joka sitten pilasikin koko liikkeen. Hän toi lestadiolaisuuteen käsityksen, jonka mukaan vain he itse pääsevät taivaaseen ja muut, jopa muut luterilaisetkin, joutuvat helvettiin. Hän alkoi myös opettaa rippiä pakollisena sakramenttina, vaikka luterilaisuudessa sillä ei ole sakramentin asemaa.
Raattamaasta kerrotaan tarinoita, joita on tallennettu 1930 -luvulla erääseen lestadiolaisuudesta kertovaan kirjaan. Kuuluisin lienee tarina riemuvällyistä.
Lestadiolaiset joutuivat seurojen aikana sellaiseen hurmostilaan, että alkoivat hihkua "HIH! HIH!". Siitä tulee nimitys hihhuli, joka siis tarkoittaa lestadiolaista. Hihkumisen päätteeksi Raattamaa johdatti laumansa valtavan, tarkoitusta varten valmistetun peiton, ns. riemuvällyn alle. Se, mitä siellä harrastettiin ei todellakaan kestä päivänvaloa.
Kerran Raattamaa piti seurojen jälkeen "yksityisrippiä" takahuoneessa eräälle nuorelle piikatytölle. Huoneeseen käveli vahingossa yksi lestadiolaismiehistä, joka kauhistui nähdessään saarnaajan itse teossa.
Mies kysyi, eikö haureus ole syntiä. Siihen Raattamaa vastasi, että se on syntiä, kun sitä tehdään epäuskossa (ei-lestadiolaisten kesken), mutta että se ei ole syntiä, kun sitä tehdään "Kristuksen koirina Jeesuksen veren puhtaiksi pirskottamina". Sanonta koirista tarkoittaa, että lestadiolaiset kokevat olevansa kerjäämässä armoa Herraltaan kuin koirat ruokapalaa isännältään.
KUULUSTELUT.
Lestadiolaisilla on tiukka keskinäinen kontrolli ja ilmiantojärjestelmä. Jos joku ilmiantaa naapurinsa synnistä, naapuri viedään vaikka keskellä yötä seurakunnan johtomiesten kuulusteltavaksi. 1980 -luvulla sattui tällainen tapaus, jossa 80 -vuotiasta mummoa kuulusteltiin pitkin yötä kunnes hänen terveytensä petti. Se, ja monia muita vastaavia tapauksia, on dokumentoitu kirjassa nimeltä Raportti lestadiolaisuudesta.
TEKOPYHYYS.
Kun takavuosina pidettiin Torniossa vuotuiset suviseurat, paikkakunnalle tuli niin paljon lestadiolaisia, että Tornion kaupoista loppuivat kondomit ja keskioluet kokonaan. Paikalliset kauppiaat muistavat kyllä asian. Kuitenkin lestadiolaiset väittävät, etteivät harrasta ehkäisyä, haureutta tai alkoholin juontia. Televisionkin katsominen on kielletty, mutta niinpä sisäantennibisnes kukoistaakin Pohjanmaalla. Ulkoantenni kun johtaisi heti kuulusteluihin.
USKONTOJEN UHRIT.
Suurin osa Uskontojen uhrit ry:n jäsenistä on entisiä lestadiolaisia. Kun he syyllistyvät johonkin, jonka perusteella heidät erotetaan "oikeauskoisten" yhteydestä, he menettävät kaikki ihmiskontaktinsa, jopa puolisonsa.Heidän koko elämänsä on pyörinyt lestadiolaisten parissa. Heistä tulee yleensä kivikovia ateisteja.
LAPSET.
Lestadiolaisnaista pidetään huonona ja viallisena, ellei hän synnytä vähintään 8 lasta. Tämän asian -kuten kaikki muutkin syytökset- lestadiolaiset itse kiistävät jyrkästi. Heidän yhteisönsä totuuttahan ei saa paljastaa ulkopuolisille.
Tässä näitä. Osa faktoista on kuultu omien kontaktien kautta nykyisiltä ja entisiltä lestadiolaisilta, osa luettu kirjoista.
Tässäpä teille muutamia totuuksia lestadiolaisuudesta.
LARS LEEVI LAESTADIUS JA JUHANI RAATTAMAA.
Lestadiolaisuus syntyi 1800 -luvun lopussa Ruotsin Lapissa pastori Laestadiuksen saarnatoiminnasta ja levisi pian Suomen puolelle. Laestadiuksen itsensä julistus oli aivan tervehenkistä luterilaista parannussaarnaa, kuten käy ilmi hänen kirjoittamastaan kirjasta Hullujenhuonelainen (nimestään huolimatta vankkaa teologiaa).
Hänen jälkeensä liikkeen johtoon nousi Juhani Raattamaa (joskus näkee myös kirjoitusasua Raattama), joka sitten pilasikin koko liikkeen. Hän toi lestadiolaisuuteen käsityksen, jonka mukaan vain he itse pääsevät taivaaseen ja muut, jopa muut luterilaisetkin, joutuvat helvettiin. Hän alkoi myös opettaa rippiä pakollisena sakramenttina, vaikka luterilaisuudessa sillä ei ole sakramentin asemaa.
Raattamaasta kerrotaan tarinoita, joita on tallennettu 1930 -luvulla erääseen lestadiolaisuudesta kertovaan kirjaan. Kuuluisin lienee tarina riemuvällyistä.
Lestadiolaiset joutuivat seurojen aikana sellaiseen hurmostilaan, että alkoivat hihkua "HIH! HIH!". Siitä tulee nimitys hihhuli, joka siis tarkoittaa lestadiolaista. Hihkumisen päätteeksi Raattamaa johdatti laumansa valtavan, tarkoitusta varten valmistetun peiton, ns. riemuvällyn alle. Se, mitä siellä harrastettiin ei todellakaan kestä päivänvaloa.
Kerran Raattamaa piti seurojen jälkeen "yksityisrippiä" takahuoneessa eräälle nuorelle piikatytölle. Huoneeseen käveli vahingossa yksi lestadiolaismiehistä, joka kauhistui nähdessään saarnaajan itse teossa.
Mies kysyi, eikö haureus ole syntiä. Siihen Raattamaa vastasi, että se on syntiä, kun sitä tehdään epäuskossa (ei-lestadiolaisten kesken), mutta että se ei ole syntiä, kun sitä tehdään "Kristuksen koirina Jeesuksen veren puhtaiksi pirskottamina". Sanonta koirista tarkoittaa, että lestadiolaiset kokevat olevansa kerjäämässä armoa Herraltaan kuin koirat ruokapalaa isännältään.
KUULUSTELUT.
Lestadiolaisilla on tiukka keskinäinen kontrolli ja ilmiantojärjestelmä. Jos joku ilmiantaa naapurinsa synnistä, naapuri viedään vaikka keskellä yötä seurakunnan johtomiesten kuulusteltavaksi. 1980 -luvulla sattui tällainen tapaus, jossa 80 -vuotiasta mummoa kuulusteltiin pitkin yötä kunnes hänen terveytensä petti. Se, ja monia muita vastaavia tapauksia, on dokumentoitu kirjassa nimeltä Raportti lestadiolaisuudesta.
TEKOPYHYYS.
Kun takavuosina pidettiin Torniossa vuotuiset suviseurat, paikkakunnalle tuli niin paljon lestadiolaisia, että Tornion kaupoista loppuivat kondomit ja keskioluet kokonaan. Paikalliset kauppiaat muistavat kyllä asian. Kuitenkin lestadiolaiset väittävät, etteivät harrasta ehkäisyä, haureutta tai alkoholin juontia. Televisionkin katsominen on kielletty, mutta niinpä sisäantennibisnes kukoistaakin Pohjanmaalla. Ulkoantenni kun johtaisi heti kuulusteluihin.
USKONTOJEN UHRIT.
Suurin osa Uskontojen uhrit ry:n jäsenistä on entisiä lestadiolaisia. Kun he syyllistyvät johonkin, jonka perusteella heidät erotetaan "oikeauskoisten" yhteydestä, he menettävät kaikki ihmiskontaktinsa, jopa puolisonsa.Heidän koko elämänsä on pyörinyt lestadiolaisten parissa. Heistä tulee yleensä kivikovia ateisteja.
LAPSET.
Lestadiolaisnaista pidetään huonona ja viallisena, ellei hän synnytä vähintään 8 lasta. Tämän asian -kuten kaikki muutkin syytökset- lestadiolaiset itse kiistävät jyrkästi. Heidän yhteisönsä totuuttahan ei saa paljastaa ulkopuolisille.
Tässä näitä. Osa faktoista on kuultu omien kontaktien kautta nykyisiltä ja entisiltä lestadiolaisilta, osa luettu kirjoista.
Vastaukset 20
Vanhimmat
"Yhteisön totuutta ei saa paljastaa
ulkopuolisille"?
Tilaisuutemme ovat avoimia, tervetuloa.
Pääsee taivaaseen muttei kaikki lutherilaiset ei
lähestulkoon.ERO ON SIINÄ että Luther uskoi
oikein Mutta ei lutherilaisuudessa ole tuota
suolaa.Usko on ollut ja on tänäänkin
henkilökohtainen. Lutherilla oli synnit
anteeksi .mutta onko Lutherilaisilla synnit
anteeksi ja rauha Jumalan kanssa?.
Ei TEOLOGIALAISUUS tarkoita elävää uskoa.
Mutta eri asia on, tarvitaanko syntien anteeksiantoon nimenomaan juuri LESTADIOLAISTA pappia. Lutherhan sanoi, että Jumalan sana, sakramentit ja rippi pysyvät oikeina ja vaikuttavina vaikka niitä jakaisi sellainenkin pappi, jolla ei ole uskoa. Ja monilla luterilaisilla papeilla lestadiolaisuuden ulkopuolella on usko.
LAhkot eivät pelasta, kuten ei niiden
messiaanisesti esiintyvät johtaja, Jumala
pelastaa.
Lahkot ovat usein tie kadotukseen.
galataiskirjekkin sanoo että minkälainen
toiminta, sen muodot ovat pahasta:
"5:13 Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet;
älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi
lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa.
5:14 Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä
käskysanassa, tässä: "Rakasta lähimmäistäsi
niinkuin itseäsi."
5:15 Mutta jos te purette ja syötte toisianne,
katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä.
5:16 Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette
lihan himoa täytä.
5:17 Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja
Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin
toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä,
mitä tahdotte.
5:18 Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina,
niin ette ole lain alla.
5:19 Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat:
haureus, saastaisuus, irstaus,
5:20 epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys,
riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat,
lahkot,
5:21 kateus, juomingit, mässäykset ja muut
senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon,
niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka
semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan
valtakuntaa."
Valitettavasti vain moni luottaa johtajiinsa siinä määrin, ettei aseta heidän oppejaan Raamatun arvosteltaviksi, vaikka Kirja käskee koettelemaan henget. Ja voi sitä johtajaa, joka viettelee yhdenkään pienimmistä!
siunausta sinulle.
Ei kannattaisi mennä suu vaahdolla puhumaan jos
asioista ei ole varmaa tietoa. En kiellä etteikö
ylilyöntejä voisi olla, mutta perusteltuja ja
sallittuja ne ei ole. Mistä te tiedätte millä
tavalla nämä ylilyönnit on käsitelty jälkeenpäin?
Suviseuroihin tulee väkeä, jotka eivät ole
lestadiolaisia. Suora yhteytenne siihen että
lestadioilaiset ostavat kaikki kaljat ja kortsut,
on paisuttelua ja halua ummistaa silmänsä, jotta
on helpompi haukkua väärää puuta. Aika harvoin
kuuleekin että teissä panettelijoissa jotain
vikaa olisi... kumma!
Ole hyvä ja esitä faktatietoa uskontojen
uhreista. Yksisilmäisyys tuossakin suhteessa on
aika helppoa, onhan Matti Ahdekin käpälöinnin
uhri... Ehkä Ahdekin olisi omalla toiminnallaan
voinut vaikuttaa asioihin. Miksei sitten muut?
Jokaista ihmistä tulee pitää ihmisenä ja
arvokkaana eikä alistaminen ole
lestadioilaisuudessa sallittua. Jos sellaista on
tapahtunut, se on ylilyönti eikä missään nimessä
oikeutettua.
Kirjoituksesi sisälsi selkeitä valheita, ja näin
panettelijat juuri toimivatkin. Joka on oikeasti
kiinnostunut asioista, saa kyllä oikeaa tietoa.
Jos kuulet tuollaisia kommentteja nykyisiltä
lestadioilaisystäviltä, olettaisin heidän olevan
tapakristittyjä (kulkevat matkassa mutta eivät
ymmärrä uskomisen asiaa). Sillä elävä usko ei
herätä tuollaisia ajatuksia.
Lestadioilaisia niin läheltä kuin vain voi ja
tiedän mistä puhun.
Ensimmäisessä teksissä oli ylilyöntejä,mutta totta
on toisten ihmisten kontrolli joka on vahva.
Poikkeamia tai erilaisuutta katsotaan
karsaasti,jopa liian pientä lapsi määrää
ihmetellään.Mielestäni Lestadiolaiset,jotka ovat
sukupolvesta toiseen opetettu pienestä lapsesta
tiettyyn muottiin ei muuta luonnollisestikkaan
osaa tehdä. Kasvatuksellahan voidaan muokata
ihmisestä millainen tahansa.
Kasvatuksen tulos on myös nämä
äärimuslimit,tuloksen jokainen tietää.
"Tässäpä teille muutamia totuuksia
lestadiolaisuudesta."
Olipa siinä mielenkiintoisia faktoja, totta
tosiaan.
"Hän alkoi myös opettaa rippiä pakollisena
sakramenttina, vaikka luterilaisuudessa sillä ei
ole sakramentin asemaa."
Ainakaan nykyään ei rippi ole pakollinen
sakramentti vaan ns. armoetu. Eli siis kukaan ei
vaadi sinua tunnustamaan syntejäsi, jos haluat
uskoa ne anteeksi. Rippi on vapaaehtoinen; jos
sinusta tuntuu siltä, että olet tehnyt jotain
väärää ja se painaa sinua, voit kertoa siitä
jollekin uskovaiselle joka saarnaa syntisi
anteeksi. Mutta sovintosaarnassa annetaan
kerralla KAIKKI synnit anteeksi, nekin, joita et
edes tiedä tehneesi. Ja tässä yhteydessä
tietenkin on mainittava, että rippisalaisuus on
ehdoton.
"Lestadiolaisilla on tiukka keskinäinen kontrolli
ja ilmiantojärjestelmä. Jos joku ilmiantaa
naapurinsa synnistä, naapuri viedään vaikka
keskellä yötä seurakunnan johtomiesten
kuulusteltavaksi. 1980 -luvulla sattui tällainen
tapaus, jossa 80 -vuotiasta mummoa kuulusteltiin
pitkin yötä kunnes hänen terveytensä petti. Se,
ja monia muita vastaavia tapauksia, on
dokumentoitu kirjassa nimeltä Raportti
lestadiolaisuudesta."
No huhhuijaa. Johan minutkin olisi
voitu "ilmiantaa" kymmeniä ja taas kymmeniä
kertoja, kun olen horjahtanut pois oikealta
tieltä. Tuollaisista kuulusteluista en ole
koskaan kuullut. Ainakaan
vanhoillislestadiolaisuudessa sellaisia ei
tunneta. Tuskinpa missään muuallakaan.
"Kun takavuosina pidettiin Torniossa vuotuiset
suviseurat, paikkakunnalle tuli niin paljon
lestadiolaisia, että Tornion kaupoista loppuivat
kondomit ja keskioluet kokonaan. Paikalliset
kauppiaat muistavat kyllä asian."
Muistutettakoon, että suviseuroissa eivät kaikki
ole uskovaisia. Mukana on ns. rajallakulkijoita,
tapakristittyjä sekä heitä, jotka eivät enää ole
uskomassa mutta ovat esim. uskovaisesta kodista
ja lähtevät suviseuroihin tapaamaan tuttuja ja
kavereita.
"Televisionkin katsominen on kielletty, mutta
niinpä sisäantennibisnes kukoistaakin
Pohjanmaalla. Ulkoantenni kun johtaisi heti
kuulusteluihin."
Hehheh. Varsinainen asiantuntija taitaa puhua.
Monissa lestadiolaiskodeissa on tv, se on totta.
Mutta yleensä siitä on poistettu tai rikottu
oleellinen osa, jolloin se ei toimi enää tv:nä
vaan pelkästään videoiden katselun apuvälineenä.
Tuttuja kyllä on Pohjanmaalla reippaastikin, en
ole koskaan kuullut että siellä olisi tv:itä
kaappiin jemmattuina.
"Suurin osa Uskontojen uhrit ry:n jäsenistä on
entisiä lestadiolaisia. Kun he syyllistyvät
johonkin, jonka perusteella heidät
erotetaan "oikeauskoisten" yhteydestä, he
menettävät kaikki ihmiskontaktinsa, jopa
puolisonsa.Heidän koko elämänsä on pyörinyt
lestadiolaisten parissa. Heistä tulee yleensä
kivikovia ateisteja."
Tuossa oli totuuden siemen. Mutta varsinainen
virhe oli se, että kukaan ei potkaise pihalle
uskovaisten yhteydestä. Ei eroteta, jollei itse
halua erota. Usko on henkilökohtainen asia,
kukaan ei voi sen enempää uskoa kuin kieltääkään
uskoa toisen puolesta. Eikä ihminen, joka kieltää
uskonsa suinkaan menetä kaikkia
ihmiskontaktejaan. Itselleni ainakin epäuskoiset
sisarukset ovat ihan yhtä rakkaita kuin
uskovaisetkin, ja kun ystäväni kielsi uskonsa,
jäin toki hänen rinnalleen kulkemaan. Näin
toimitaan yleisesti.
"Lestadiolaisnaista pidetään huonona ja
viallisena, ellei hän synnytä vähintään 8 lasta."
Mistä ihmeestä olet tällaista saanut päähäsi? Ei
todellakaan pidä paikkaansa. Jokainen meistä on
hyvä ja täydellinen juuri sellaisena, kuin Jumala
on meidät luonut. Jumala antaa lapset, tai jättää
antamatta jos hyväksi niin näkee. Tuommoinen on
aivan tuulesta temmattua.
Pyytäisin, että ensin tarkistaisit "tietosi"
(mutu- ja muku-juttusi) ennen kuin levittäisit
niitä. Yhtä lailla mä voisin yleistää, että joka
ainut ei-lestadiolainen on parantumaton
alkoholisti, homo, kleptomaani, raiskaaja,
murhaaja... Luetteloa voidaan jatkaa loputtomiin.
Jokainen meistä on erilainen. Jokainen meistä on
arvokas. Sovitaanko, että jätetään toisen
mollaaminen sikseen. Tosin, tällaisissa
tilanteissa nousee aina mieleen tuttuja pätkiä
siionin lauluista.
"Silmänne nostakaatte vain uskon alkajaan, kun
ivaa, pilkkaa saatte orjilta tämän maan."
Minä olen onnellinen lestadiolainen, enkä voi
kuin sääliä sinua, sillä kirjoituksesi kielii,
että olet hyvin onneton ihminen. Sen sijaan, että
etsisit kaunista ja hyvää, keskityt
lestadiolaisten vihaamiseen ja mustamaalaamiseen.
Tule seuroihin ja tee sitten vasta omat
päätelmäsi!
Lestadiolaiset ovat mitä suurimassa määrin tapa
uskovaisia.En jaksa usko,että jopa kaksi tai
kolme kertaa viikossa jaksaa käydä seuroissa tai
muissa tilaisuuksissa sanan nälän vuoksi.
Toisalta se ehkä on pakkokin näyttää/näyttäytyä
muille,ettei joudu silmä tikuksi tai puheiden
kohteeksi.Lahkon piirissä olevat eivät itsekkään
tiedä miten heitä käytetään hyväksi,koska kaikki
toiminta perustuu vapaaehtoistyön sekä
lahjoitusten varaan.Kaikki toiminta on budjetoitu
ja toiminnasta vastaavien henkilöiden on
suunniteltava paljonko kukin perhe voi varoja
antaa toimintaan.Ei siinä paljon kysellä kun 200
pulla pitää leipoa,haluaako vai ei.
Ja mihin tämä "tietosi" perustuu?
Miten nuoret ovat kovempia kuin ns"maailman
ihmiset". Jopa tytöt kiroilevat ja käyttävät rumaa
kieltä, vanhemmilta on saatu hiljainen hyväksyntä
tupakan poltolle. Minusta ei ole mikään niin
rumaa kuin 15v nuori ohjaa kesäjuhlissa autoa P-
paikalla tupakka suussa. Kuitenkin samat ihmiset
ovat pyytämässä syntejä anteeksi.
Olen asioita seurannut niin läheltä kuin ihminen
vain voi ja se on rankkaa mikäli hieman poikkeat
ruodusta. Tämä järjestö jos mikä on raadollinen.
Toisia, "uskottomia"katsotaan väheksyen. Olen
aivan varma,että tavallisissa ihmisissä löytyy
nöyrempiä , kuuliaisempia ja tunnollisempia
ihmisiä kuin lestadiolais piiristä nämä muut
eivät vain rummuta uskoaan ja hyvyyttään.
Kyllä meillä ainakin on tiukkaan pidetty huolta
siitä, ettei ajokortiton lähde yleisille teille
ajelemaan. Omalla tontillahan saa ajaa niin
paljon kuin huvittaa, ja niinpä sitä sitten onkin
harjoitellut itse kukin pihatietä pitkin.
Kesäseuroissa tuskin kukaan viisas päästää
ajokortitonta auton rattiin, siellä on niin
paljon riskejä: usein ajetaan pellolla ja pieniä
ja suuria ihmisiä saattaa aivan ykskaks ilmaantua
vaunurivistöjen välistä auton eteen. Mielestäni
väitteesi oli kohtuuton.
Mistähän muuten johtuu, että ihmiset, jotka minut
tuntevat (tarkoitan ei-lestadiolaisia) ovat
sanoneet, että lestadiolaisten kanssa on helppo
olla, koska he eivät tyrkytä ja "rummuta" uskoaan
sen kummemmin, sanovat vaan, että saa kysyä jos
kiinnostaa. Eipähän minulla vaan tulisi
mieleenkään kertoa, että MINÄPÄ olenkin
USKOVAINEN ja pääsen taivaaseen, SINÄPÄ ET!
Siitä sanannälästä. On se ihan totta, ettei sitä
välttämättä kolme kertaa viikossa lähde seuroihin
VAIN seurojen takia. Onhan se sosiaalinen
tapahtuma, näkee ystäviä ja tuttavia ja sen
jälkeen usein tulee helpommin lähdettyä
kyläilemäänkin. Mutta itse olen huomannut, että
nyt, kun en keskiviikkoisin pääse seuroihin, on
lauantaina jo niin kova nälkä, että iso este saa
olla etten lähde. Ja kyllä oli eilen niin ihana
olo, kun ei ollut päässyt kahteen viikkoon
seuroihin ja vihdoin pääsi... Voi sitä rauhaa,
iloa jonka siitä mielelle sai!
Ja edellisestä viestistäsi: "Lahkon piirissä
olevat eivät itsekkään
tiedä miten heitä käytetään hyväksi,koska kaikki
toiminta perustuu vapaaehtoistyön sekä
lahjoitusten varaan.Kaikki toiminta on budjetoitu
ja toiminnasta vastaavien henkilöiden on
suunniteltava paljonko kukin perhe voi varoja
antaa toimintaan.Ei siinä paljon kysellä kun 200
pulla pitää leipoa,haluaako vai ei."
Suviseuratalkoot ovat äärettömän hyvä esimerkki
vapaaehtoistyöstä. Palkkaahan ei makseta
oikeastaan muille kuin sille, joka ottaa
suurimman vastuun, eli tekee puolisen vuotta
työtä vain ja ainoastaan suviseurojen
järjestämiseksi. Muistanpa kun toissakesänä
kotisiionini oli päävastuussa
suviseurajärjestelyissä. Talkoisiin lähti
mielellään: oli ihanaa tehdä jotain hyödyllistä,
kun tiesi, että pian, pian täällä kokoontuu
juhlakansa, vuoden kohokohta on ihan kohta...
Mulle ei ole muuten koskaan tuotu lappua nenän
alle, että iskepä tuohon sen ja sen verran rahaa,
me ollaan laskettu, että sulta pitäis niin paljon
irrota. KAIKKI on vapaaehtoista, lahjoitukset,
leipominen myyjäisiin jne. Keittiövuorotkin
pyörivät vapaaehtoisvoimin - siellä olen toki
ollut monestikin. Onhan sitä välillä vähän
semmonen olo, että "keskiviikkona keittiölle,
EIIIH!" mutta koskaan ei ole ollut tympeä mieli
eikä harmittanut, että on tullut mentyä. On
mukavaa, kun voi tehdä jotain siionin työtä.
Niin ja ne jäsenmaksutkin ovat muuten
vapaaehtoisia sitten... Siis sua ei pakoteta
liittymään jäseneksi jos et halua. Itsekään en
ole, vaikka monesti on kyllä käynyt mielessä,
että eihän se ole kuin yksi lappu, mikä pitää
täyttää ja sillä hyvä. Koskaan ei vaan ole vielä
saanut aikaiseksi.
Muuten, eikö kaikki mahdollinen toiminta ole
budjetoitava? Ei Pyhästä Hengestä järjestetä
kahvituksia, eikä varsinkaan rakenneta uusia
toimitaloja. Tuttu lause meille, ja täysin
totta: "Usko rakkauden kautta työtä tekee."
Sinä olet läheltä seurannut. Niin minäkin ;
sanoisinko vielä lähempää, sillä olen itse
lestadiolainen!Eli katsoisin nyt tietävän edes
vähäsen minäkin tästä herätysliikkeestä :)
Tuohon seuroissa kyttäämisen pelossa johdosta
käymiseen : Asun seudulla, jossa lestadiolaisia
on vähän. Kotipaikkakunnallani on harvoin seuroja
ja minulla on aina pitkä seuramatka. Jos
seuroissa laskettaisiin, miten usein käy, luulen
että minulla olisi aika hyvät perustelut
poissaoloille! Yleensä, jos joku
seuroissakäyntiäni jotenkin kommentoi, se on
jotain sinnepäin, että kiva, että sinäkin olet
jaksanut sieltä pitkästä matkasta tulla.
Seuroihin on aina hyvä mennä ja jos ei viikolla
ole päässyt, niin kyllä on jo viikonloppuna ikävä
seuroihin.
Sitten maallisempiin eli raha-asioihin.
Seuratoiminta maksaa tietysti. Rauhanyhdistyksen,
kuten muidenkin talojen rakentaminen maksaa
RAHAA.Tilojen lämmitys ym...maksaa. Rahat on
pakko saada jostain. Sehän vasta noloa olisi, jos
laskut jäisi maksamatta.
Mutta : Toiminnasta vastaavat EI suunnittele,
paljonko kukin voi antaa rahaa toimintaan. Siinä
olet oikeassa, että toiminta on vapaaehtoistyötä.
Olisiko se vapaaehtoista, jos sanottaisiin,
paljonko kunkin tulee antaa? Varoja hankitaan
kahvituksilla, myyjäisiä pitämällä,
kolehtituloilla. mutta kertaakaan ei ole minulle
lykätty laskua käteen, että siinä on sinun osuus,
maksapa se!Jos kuluihin ei halua osallistua, niin
pakottaa ei voi kukaan.
Kahvitusvuoro minulla on. Olen itse pyytänyt
päästä mukaan kahvitusrinkiin, jossa ei myöskään
ole pakko olla mukana. Pullia olen leiponut
vuorollani, tosin en ihan 200 kpl koskaan.
Kyllähän sekin puoli välillä tuntuu tylsältä,
kuten mikä tahansa muukin työ. Mutta ymmärrät
varmaan, että kun on vapaaehtoistyöhön
lupautunut, niin tietysti silloin täytyy oma
vuoronsa hoitaa. Oli sitten kyse marttakerhon-,
laturetkeilijöiden-, taloyhtiökokouksen- tai
lestadiolaisten seurakahvituksista!
Vaan myös siksi että siellä on paljon
kavereita.
Oon kyllä aina ihmetellyt mistä kaikki tuo mitä
kirjoitit on saanu alkunsa. Juoruja..ja juorut
muuttuu!Siis ihan totta. Lapset on Jumalan lahja.
Niitä tulee niin paljon kun tulee. Meillä on 4
lasta. Lestadiolainen huom!
vanhoillislestadiolainen perhe. Mutta yleensäkki
oon sitä mieltä että ei kannata arvostella torua
uskontoja. Mieti ite omaa elämää....
ihmettelen mikä tarve tuolla ensimmäisellä
kirjoittajalla oli. no saahan sitä sanoa, mitä
asioista ajattelee. mutta haluaisin muistuttaa,
että suomessa on uskonnon vapaus, eli uskoa saa
niin kuin haluaa tai olla kokonaan uskomatta, ja
usko on jokaisen henkilökohtainen asia.
Kieltämättä rupesi vähän naurattamaan, kun luin,
että vähintään 8 lasta pitää olla ollakseen hyvä
uskovainen. ihmettelenpä vaan, mistä olet nuo
tiedot saanut.. suosittelisin lämpimästi esim.
jollakin rauhanyhdistyksellä käyntiä, vaikka ihan
tutustumismielessä. käy siellä monet muutkin ei-
lestadiolaiset, ihan vaan kattomassa, millaista
meillä siellä on.
Lestadiolaisuus ja puhun nyt vanhoillis
lestadiolaisuudesta, ei ole lahko, niinkuin
jossakin väitettiin. se on kirkon sisällä toimiva
herätysliike. ei kirkosta eronnut.
joku sanoi siitä, että kun seuroissa käydään
kolme kertaa viikossa, ja ihan
näyttämisen/näyttäytymisen halusta. omalla
paikkakunnallani seuroja on kerran viikossa, ja
käyn seuroissa, koska koen tarvitsevani sitä.
muuten en pysyisi uskomassa. tiiättäkö, että
uskominen on jokaisen henkilökohtainen asia,
jokaine saa vapaasti valita, uskooko, ja käykö
seuroissa. mitä hyödyttäisi käydä esim. seuroissa
vain muiden takia. kyllä siinä varmasti
mielenkiintoloppuisi ennen pitkää.
kaikki meidän tilaisuudet on avoimia kaikille.
ketään ei potkita ulos, eikä ketään käännytetä.
meistä on mukava, jos te viititte tulla kysymään,
että hei miten te ajtteletta tuosta asiasta, ja
miksi. uskon, että suurin osa meistä haluaa
kertoa siitä omasta uskosta, ihan oikeita
tietoja.. näin vältytään niiltä ikäviltä
väärinkäsityksiltä, ja tuulesta
temmatuilta "tiedoilta"
ihmettelen mikä tarve tuolla ensimmäisellä
kirjoittajalla oli. no saahan sitä sanoa, mitä
asioista ajattelee. mutta haluaisin muistuttaa,
että suomessa on uskonnon vapaus, eli uskoa saa
niin kuin haluaa tai olla kokonaan uskomatta, ja
usko on jokaisen henkilökohtainen asia.
Kieltämättä rupesi vähän naurattamaan, kun luin,
että vähintään 8 lasta pitää olla ollakseen hyvä
uskovainen. ihmettelenpä vaan, mistä olet nuo
tiedot saanut.. suosittelisin lämpimästi esim.
jollakin rauhanyhdistyksellä käyntiä, vaikka ihan
tutustumismielessä. käy siellä monet muutkin ei-
lestadiolaiset, ihan vaan kattomassa, millaista
meillä siellä on.
Lestadiolaisuus ja puhun nyt vanhoillis
lestadiolaisuudesta, ei ole lahko, niinkuin
jossakin väitettiin. se on kirkon sisällä toimiva
herätysliike. ei kirkosta eronnut.
joku sanoi siitä, että kun seuroissa käydään
kolme kertaa viikossa, ja ihan
näyttämisen/näyttäytymisen halusta. omalla
paikkakunnallani seuroja on kerran viikossa, ja
käyn seuroissa, koska koen tarvitsevani sitä.
muuten en pysyisi uskomassa. tiiättäkö, että
uskominen on jokaisen henkilökohtainen asia,
jokaine saa vapaasti valita, uskooko, ja käykö
seuroissa. mitä hyödyttäisi käydä esim. seuroissa
vain muiden takia. kyllä siinä varmasti
mielenkiintoloppuisi ennen pitkää.
kaikki meidän tilaisuudet on avoimia kaikille.
ketään ei potkita ulos, eikä ketään käännytetä.
meistä on mukava, jos te viititte tulla kysymään,
että hei miten te ajtteletta tuosta asiasta, ja
miksi. uskon, että suurin osa meistä haluaa
kertoa siitä omasta uskosta, ihan oikeita
tietoja.. näin vältytään niiltä ikäviltä
väärinkäsityksiltä, ja tuulesta
temmatuilta "tiedoilta"
En todellakaan ymmärrä, että mikä on ollut
ensimmäisen kirjoittajan tarkoitus. Kuulun itse
esikoislestadiolaiseen herätysliikkeeseen enkä voi
olla kirjoittamatta omaa näkemystäni tähän.
On todella ikävää huomata, että joku saa nautintoa
moisten valheellisten käsitysten levittämisestä.
Herätysliikkeen alkuaikoina seuroissa kulki mukana
myös ns. suruttomia ihmisiä, jotka pilkkasivat
uskovaisia ja yrittivät tehdä heidät
naurunalaisiksi muiden ihmisten silmissä.
Olen kuullut puhuttavan monista herjauskirjoista,
joita epäuskoiset ihmiset ovat kirjoitelleet.
Nimi ei todellakaan ketään pelasta ikuiselta
tuskalta ja vaivalta, vaan yksin usko Jeesuksen
lunastustyöhön. Sellainenen usko, jonka kautta
Pyhä Henki saa vaikuttaa ja ohjata ihmisen elämää.
Uskovaisen nimeä saattaa kantaa monenlaisella eri
sieluntilalla kulkeva ihminen.
Joskus saattaa myös esikoislestadiolaisen perheen
lapsi kulkea tuolla kaupungilla muiden mukana
viettäen syntielämää.
Sen vuoksi saattaa ulkopuoliselle joskus jäädä
sellainen kuva kristitystä, että he elävät
julkisesti synnissä.
Omin voimin kukaan ei jaksa taistella synnin
voimaa vastaan vaan ainoastaan Jumalan voiman
avulla.
Itse olen saanut suuren rikkauden uskosta ja
uskovista ystävistä ja olen onnellinen, että
elämälläni on päämäärä.
Toivoisin, että yhä useampien ihmisten sokeat
silmät aukenisivat näkemään sen hirvittävän tilan,
joka vallitsee nykymaailmassa.
Niin kauan kuin elämme täällä maailmassa, on
meille annettu armonaikaa. Mutta kerran armonaika
loppuu ja silloin ihmistä vaaditaan tilille
teoistaan elämänsä aikana.
Voi silloin sitä ihmistä, joka joutuu seisomaan
Jumalan edessä sovittamattomien syntejensä kanssa.
Mutta niin kauan, kuin Herra suo elonpäiviä, on
mahdollista kääntyä ja lähteä seuraamaan niitä
verisiä askeleita Getsemanelle ja Golgatalle
katsomaan, kuinka paljon on meidän syntimme
maksanut.
Toivottavasti ensimmäisen viestin kirjoittaja
lukee tämän ja miettii vähän puheitansa.