Isäni narrattiin alttarille.
Haluaisin tässä vähän lyhyesti kertoa mitä
Suomessa voi tapahtua. Kävin v. 1998 erään
karismaattisen seurakunnan kokouksessa, illalla.
Olin ottanut isän mukaan. Tilaisuus
oli ”evankeliointikokous”. Istuimme aika lähellä
saarnaspönttöä. Tilaisuuden lopussa eräs
seurakunnan karismaattinen miesjäsen, joka tunsi
isän, tuli isän tykö ja kuiskasi jotain hänen
korvaansa. Jostain syystä minä olin hälyttynyt
sydämessäni, mutten tiennyt mitä ajatella. Mies
johdatti isää alttarille. Toinen mies
tuli ”apuun”, luterilainen vankilapappi, ja nämä
kaksi miestä yhdessä laskivat käsiään isäni
päälle ja alkoivat rukoilemaan suureen ääneen
hänen puolestaan. Isä oli polvillaan. Kun olivat
lopettaneet isä tuli tyköni taas. Sama
pokerinaama oli päällä kuin aina, ei mitään
näennäistä muutosta. Olin vielä levoton mutta en
osannut sanoa miksi. Tultuamme pois kokoussalista
halusin puhua sen miehen kanssa joka oli isää
johdattanut alttarille. Kysyin mitä oli
tapahtunut alttarilla. Mies vastasi
voitokkaana ”No kyllä sun isäs anto elämänsä
Jeesukselle”. Se ei mitenkään lohduttanut minua,
olinhan minä ennenkin kuulunut vastaavat sanat
ihmisten suusta, vaikka elämän hedelmä oli
kaikkea muuta kuin pyhyyttä ja Kristuksen
kaltaisuutta. Tämän jälkeen laskettiin että
Jumala pelasti isän siinä kokouksessa, kaikki
paitsi minä. Olivat nopeita ottamaan kaiken
kunnian oletetusta uskoontulosta. Ei kestänyt
kauan kun paimen alkoi patistamaan isää ottamaan
upotuskastetta että voisivat liittää
seurakuntaan. Alettiin saarnaamaan enemmän
kymmenysten antamisesta ja vaadittiin tuloksia
evankelioinnissa että saataisiin lisää jäseniä.
Minä katselin surullisena isän menemistä ja
tulemista. Mitään ei muuttunut. Isä ei lopettanut
tupakanpolttoa, kiroilemistaan, kortinpelua. Isä
ehkä muuttui enemmän uskonnolliseksi ja oli hyvin
ahkera käymään kokouksissa ja halusi osallistua
toimintaan missä pystyi olla mukana. Isä ei
lopettanut seurustelemasta vieraiden naisten
kanssa (isä oli eronnut äidistä monta vuotta
aiemmin), vaan sinä lyhyenä aikana jona hän oli
seurakunnassa hän seurusteli 3-4 eri naisen
kanssa. Isä oli säälittävä esimerkki miten
Suomessa eksytetään ihmisiä. Moneen otteeseen
minä menin ja kasvotusten puhuin asiasta
vanhimmistoon kuuluvien kanssa. Sanoin suoraan
että mikään ei muuttunut isässä vaikka oli
oletettavasti ”tullut uskoon”. Sanoin että
päinvastoin hän oli muuttunut pahemmaksi. Aina
sain samoja lihallisia vastauksia tyyliin ”No
kuule sun isäs on vielä vähä lihallinen, kyllä se
siitä” tai ”No kuule sun isäs on niin vanha
(tällöin 55) että Jumalan on vaikea noin vanhoja
miehiä enää tosta muuttaa.” Olivat kyllä
hanakoita ottamaan kaiken kunnian isän oletetusta
pelastuksesta mutta kun konfrontoin heitä niin
olivat säälittäviä kuunnella. Olin kovin pettynyt
tällaisiin vastauksiin. Tiesin nyt että oli
tapahtunut väärä kääntymys, isää oli narrattu. Ja
hän ei tosiaankaan muuttunut. Saivat ainakin
muutaman kuukauden häneltä rahaa kymmenysten ja
kolehtirahan muodossa. Ja vielä hän oli paljon
auttamassa mm. kirpputoritoiminnassa, ja oli
kaikkien aikojen paras myyjä. Tästä he kyllä
iloitsivat ja kehuivat häntä kasvotusten sekä kun
hän oli muualla. Tulipahan heille markkoja
kassaan. Jälkeenpäin Jumala opetti minulle miten
kaikki tällainen alttarikutsu toiminta oli
lähtöisin C G Finneystä, joka oli samalla lailla
pelagiolainen kuin se karismaattinen seurakunta
jossa isää eksytettiin. Sittemmin olen pyytänyt
isältä anteeksi että vein hänet kokoukseen, ja
uskon että hän on antanut minulle anteeksi.
Parasta olisi jos hän olisi jäänyt umpipakanaksi
kuin tulla näin eksytetyksi näiden
valhekristittyjen toimesta. Sittemmin hänelle on
selvinnyt mikä karismaattisuus ja
ratkaisukristillisyys on eikä enää käy kyseisessä
seurakunnassa. Monesti ovat patistaneet häntä
palamaan seurakuntayhteyteen ja ovat olevinaan
ystävällisiä, mutta ei vielä ole kukaan tullut
pyytämään häneltä anteeksi että häntä
johdatettiin väärään kääntymykseen. Rahaa
haluavat muutteivät totuutta salatuimpaan saakka,
tahi oikeutta.
Haluaisin tässä vähän lyhyesti kertoa mitä
Suomessa voi tapahtua. Kävin v. 1998 erään
karismaattisen seurakunnan kokouksessa, illalla.
Olin ottanut isän mukaan. Tilaisuus
oli ”evankeliointikokous”. Istuimme aika lähellä
saarnaspönttöä. Tilaisuuden lopussa eräs
seurakunnan karismaattinen miesjäsen, joka tunsi
isän, tuli isän tykö ja kuiskasi jotain hänen
korvaansa. Jostain syystä minä olin hälyttynyt
sydämessäni, mutten tiennyt mitä ajatella. Mies
johdatti isää alttarille. Toinen mies
tuli ”apuun”, luterilainen vankilapappi, ja nämä
kaksi miestä yhdessä laskivat käsiään isäni
päälle ja alkoivat rukoilemaan suureen ääneen
hänen puolestaan. Isä oli polvillaan. Kun olivat
lopettaneet isä tuli tyköni taas. Sama
pokerinaama oli päällä kuin aina, ei mitään
näennäistä muutosta. Olin vielä levoton mutta en
osannut sanoa miksi. Tultuamme pois kokoussalista
halusin puhua sen miehen kanssa joka oli isää
johdattanut alttarille. Kysyin mitä oli
tapahtunut alttarilla. Mies vastasi
voitokkaana ”No kyllä sun isäs anto elämänsä
Jeesukselle”. Se ei mitenkään lohduttanut minua,
olinhan minä ennenkin kuulunut vastaavat sanat
ihmisten suusta, vaikka elämän hedelmä oli
kaikkea muuta kuin pyhyyttä ja Kristuksen
kaltaisuutta. Tämän jälkeen laskettiin että
Jumala pelasti isän siinä kokouksessa, kaikki
paitsi minä. Olivat nopeita ottamaan kaiken
kunnian oletetusta uskoontulosta. Ei kestänyt
kauan kun paimen alkoi patistamaan isää ottamaan
upotuskastetta että voisivat liittää
seurakuntaan. Alettiin saarnaamaan enemmän
kymmenysten antamisesta ja vaadittiin tuloksia
evankelioinnissa että saataisiin lisää jäseniä.
Minä katselin surullisena isän menemistä ja
tulemista. Mitään ei muuttunut. Isä ei lopettanut
tupakanpolttoa, kiroilemistaan, kortinpelua. Isä
ehkä muuttui enemmän uskonnolliseksi ja oli hyvin
ahkera käymään kokouksissa ja halusi osallistua
toimintaan missä pystyi olla mukana. Isä ei
lopettanut seurustelemasta vieraiden naisten
kanssa (isä oli eronnut äidistä monta vuotta
aiemmin), vaan sinä lyhyenä aikana jona hän oli
seurakunnassa hän seurusteli 3-4 eri naisen
kanssa. Isä oli säälittävä esimerkki miten
Suomessa eksytetään ihmisiä. Moneen otteeseen
minä menin ja kasvotusten puhuin asiasta
vanhimmistoon kuuluvien kanssa. Sanoin suoraan
että mikään ei muuttunut isässä vaikka oli
oletettavasti ”tullut uskoon”. Sanoin että
päinvastoin hän oli muuttunut pahemmaksi. Aina
sain samoja lihallisia vastauksia tyyliin ”No
kuule sun isäs on vielä vähä lihallinen, kyllä se
siitä” tai ”No kuule sun isäs on niin vanha
(tällöin 55) että Jumalan on vaikea noin vanhoja
miehiä enää tosta muuttaa.” Olivat kyllä
hanakoita ottamaan kaiken kunnian isän oletetusta
pelastuksesta mutta kun konfrontoin heitä niin
olivat säälittäviä kuunnella. Olin kovin pettynyt
tällaisiin vastauksiin. Tiesin nyt että oli
tapahtunut väärä kääntymys, isää oli narrattu. Ja
hän ei tosiaankaan muuttunut. Saivat ainakin
muutaman kuukauden häneltä rahaa kymmenysten ja
kolehtirahan muodossa. Ja vielä hän oli paljon
auttamassa mm. kirpputoritoiminnassa, ja oli
kaikkien aikojen paras myyjä. Tästä he kyllä
iloitsivat ja kehuivat häntä kasvotusten sekä kun
hän oli muualla. Tulipahan heille markkoja
kassaan. Jälkeenpäin Jumala opetti minulle miten
kaikki tällainen alttarikutsu toiminta oli
lähtöisin C G Finneystä, joka oli samalla lailla
pelagiolainen kuin se karismaattinen seurakunta
jossa isää eksytettiin. Sittemmin olen pyytänyt
isältä anteeksi että vein hänet kokoukseen, ja
uskon että hän on antanut minulle anteeksi.
Parasta olisi jos hän olisi jäänyt umpipakanaksi
kuin tulla näin eksytetyksi näiden
valhekristittyjen toimesta. Sittemmin hänelle on
selvinnyt mikä karismaattisuus ja
ratkaisukristillisyys on eikä enää käy kyseisessä
seurakunnassa. Monesti ovat patistaneet häntä
palamaan seurakuntayhteyteen ja ovat olevinaan
ystävällisiä, mutta ei vielä ole kukaan tullut
pyytämään häneltä anteeksi että häntä
johdatettiin väärään kääntymykseen. Rahaa
haluavat muutteivät totuutta salatuimpaan saakka,
tahi oikeutta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Älä menetä toivoasi, vaan jatka rukousta isäsi
puolesta. Kun Jumala uudestisynnyttää hänet niin
elämä on sen jälkeen elävää uskonelämää :) Se ei
ole jouten oloa tai pakkotyötä. Ei myöskään
pelkästään kokouksissa juoksemista. Jumala
johdattaa jokaista lastaan, varustaa lahjoillaan
ja kasvattaa aikataulunsa mukaisesti.
Uskoontulossahan ihminen siirtyy kuolemasta
elämään, pimeydestä valkeyteen ja Jumala tekee
hänestä uuden luomuksen. Vanha on kadonnut ja
uusi tullut tilalle. Helvetin sijasta suuntana on
iankaikkinen taivas.
Uskonelämä on vanhurskautta, rauhaa ja iloa
Pyhässä Hengessä.
Siunauksin topman
kokonaisia kansoja alttareille vajaan 2 tuhannen
vuoden aikana. On se niin väärin!
"On se niin väärin!"
Näin lausuu väkevällä rintaäänellä sekä Oulun
että tämän palstan suurin paskanpuhuja Pakana(M).
olisi minusta se oikea sana tällaiselle.
Mitä minä ymmärän hypnoosin käyttö
on laissa säädelty.
Tätä olisi syytä kokeilla oikeudessa!
Niin sitä vain ihmistä kustaan silmään. Ikävä
homma. Uskonnot on humpuukia rajaseltaan, jumalaa
ei ole.