Ahvenanmaan sääntöjä

keskiviikko, kesäkuu 17, 2009
Ahvenanmaa - Suomalaisuuden tuska
Ahvenanmaan itsehallintojärjestelmä perustuu syrjintään. Suomalaiset ovat paikoittain vieraita omassa maassaan. Suomalaisuuden ja suomen kielen halveksimista esiintyy erityisesti Ahvenanmaalla, mutta myös mannersuomessa. Ahvenanmaalla etninen syrjintä perustuu keinotekoiseen ja EU:n periaatteiden vastaiseen lainvoimaan. Ahvenanmaalle on luotu sisäsiittoinen ruotsalaisuuden yhdyskunta joille annetut oikeudet polkevat suomalaisuuden jalkoihinsa. Ahvenanmaalla ruotsinkielisten asemaa pyritään vahvistamaan kieltämällä suomenkielisiltä perustuslakiin kuuluvia oikeuksia keinotekoiseen kotipaikkaoikeuteen vedoten. Suomenruotsalaiset ja erityisesti ahvenanmaalaiset pitävät itseään parempana osana suomalaista yhteiskuntaa. Ellei peräti erityisenä kansanosana joka on historiallisena perintönä ihannevaltakaudesta Ruotsin alaisuudesta.

Ahvenanmaa on Suomeen kuuluva itsehallinnollinen alue jonka väestöstä yli 90% on ruotsinkielisiä. Maakunnan ainoa virallinen kieli on ruotsi. Ahvenanmaan itsehallinnollisesta asemasta on säädetty itsehallintolaissa ja sen muutoksilla vuosina 1920, 1922 ja 1951. Viimeisin edelliset lait korvannut hallintolaki astui voimaan 1993. Ahvenanmaa toimii käytännössä kuten itsenäisen valtio, oman hallintokoneistonsa ja oman lainsäädäntönsä turvin.

Vuonna 2004 EU on nostanut Suomea vastaan kanteen EY tuomioistuimessa koska Ahvenanmaan erityishallintolaki estää suomalaisten tasavertaisen kohtelun omassa maassaan. Vuonna 2005 EU komissio huomautti toistuvasti Suomea siitä että yhdenvertaisuutta ei ole toteutettu. Suomen hallitus on kiistänyt koko asian. Yksi voimakkaimmista suomenkielisiin kohdistuvan rasismin tukijoista ja puolesta puhujista onkin ollut hallituksessa vuosi toisensa jälkeen vaikuttava Ruotsalainen Kansanpuolue, RKP.

Ahvenanmaalaisilla on kotiseutuoikeus (hembygdsrätt) mikä puuttuu mannersuomalaisilta. Kotiseutuoikeus ei ole vedenpitävä. Epävirallisesti on tiedossa, että manner-Suomessa asuville ruotsinkielisille kotiseutuoikeus voidaan myöntää joissakin tapauksissa myös ennen kotiseutuoikeuden ehtona olevan asumisvelvoitteen täyttymistä. Edellytys on kuitenkin ehdoton ruotsinkielisyys. Kotiseutuoikeus estää käytännössä suomenkielisten mahdollisuuden omistaa maata, asuntoja, kesämökkejä Ahvenanmaan alueella ja samalla kotiseutuoikeus estää myös laillisen liike- ja yritystoiminnan perustamisen Ahvenanmaalle vaikka EU direktiivit kieltävät selkeästi syrjinnän ammatinharjoittamisessa.

Ahvenamaalla suomenkielen asemaa pyritään polkemaan kaikin keinoin. Päiväkodeissa lapsille ei saa opettaa suomenkielisiä leikkejä tai lauluja. Samaan aikaan Ahvenanmaan itsehallinto on säätänyt lakeja jotka kieltävät suomenkielisten palveluiden rahoittamisen.

Katsotaan asiaa toisesta näkökulmasta. Paremman elintason toivossa Suomeen maahanmuuttavien ihmisten kohteluun vaaditaan ymmärtämystä ja ongelmasta puhuminen suorastaan kielletään ja vaiennetaan vedoten rasismiin. Ei ole rasismia sanoa ettei halua Suomeen parempaa taloudellista turvaa hakevia maahanmuuttajaloisia jotka Suomessa elävät veronmaksajien varoilla hyvän sosiaaliturvan varjossa antamatta yhteiskunnalla mitään muuta kuin kustannuksia. Maahanmuuttajien varjossa, samaan aikaan, unohdetaan todellinen rasismi. Suomessa harrastetaan valtiorasismia suomenkielisiä kohtaan joka konkretisoituu Ahvenanmaan statuksen ylläpitämisellä. Suomen laki kieltää selkeästi syrjinnän, mutta tämä ei tietenkään koske Ahvenanmaata. Suomessa vähemmistövaltuutettu on viranomainen jonka tehtävä on puuttua Suomessa etniseen syrjintään, rasismiin ja pitää huolta vähemmistöjen oikeuksista. Tähän kategoriaan ei tietenkään lasketa suomenkielistä enemmistöä eikä yksikään suomenkielisen tekemä kantelu syrjinnästä johda mihinkään. Enemmistöä ei voi syrjiä! Vai voiko?

Ahvenanmaan delimilitarisointi kieltää maakunnan alueelle sijoitettavat armeijan yksiköt. Demilitarisointi on ikivanhoja sopimusperuja aina vuodelta 1856, erillisellä sopimuksella vuodelta 1922 jossa asiasta sovittiin Suomen ja muutamien muiden valtioiden kanssa sekä Suomen ja Neuvostoliiton välisestä sopimuksesta vuodelta 1940. Kaikki sopimukset ovat vanhentuneita ja joissakin sopimuksissa toista osapuolta ei ole edes olemassa. Ahvenanmaalla miehillä ei ole asevelvollisuutta. Suomen perustuslaki (127§) ja asevelvollisuuslaki (2§) kuitenkin määrittävät jokaisen miespuolisen Suomen kansalaisen asevelvolliseksi. Ahvenanmaan hallintolailla kumotaan nämä velvollisuudet ja samalla altistetaan koko valtakunta sotilaalliselle tyhjiölle. Ahvenanmaa on osa Suomen valtakuntaa ja taktisesti arvokkaalla paikalla. Nykyinen järjestely on ehdottomasti purettava, Ahvenanmaalaiset miehet asetettava kutsuntoihin, mielellään jälkikäteen ja Ahvenamaalle on perustettava joukko-osastot turvaamaan alueen ja koko valtion koskemattomuutta.