Hyvä ihminen/Syyllisyys

Pidän itseäni hyvänä(ainakin suhteellisen hyvänä) ihmisenä.
Nykyään kun monet ihmiset puhuvat liberalismista, ja buddhalaisuus/new age/vastaavat uskomukset valtaavat alaa, niin haluan kysyä teiltä hyvät ihmiset: Miten selviätte syyllistämisen yli?

Minusta tuntuu jatkuvasti että en ole tarpeeksi hyvä ihminen, vaikka yritän tosissani, enkä kykene rakastamaan vihamiestäni niinkuin pitäisi. Siksi haluan kysyä teiltä jotka pyritte ennakkoluulottomuuteen/siihen että rakastatte kaikkea elämää ettekä toivo kenellekään pahaa, miten selviätte itsenne syyllistämisvaiheesta?

Miten voittaa se kamppailu ennakkoluulojansa vastaan ja tuntea oikeasti rakastavansa? Pyrin olemaan hyvä, ja ystävällinen mutta silti minulle tulee välillä pakkomielteisiä taipumuksia esittää miksi ihmiset tulisivat erotella toisistaan(esim. rasismi, seksuaalisuus yms)
1072
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

Kokiessasi syyllisyyttä, sinulla täytyy olla kohde, johon itseäsi vertaat. Mikäli vertaat itseäsi toisiin ihmisiin, saat eri päivinä luonnolliseti eri tuloksia, jotka ovat suhteessa "onnistumiseesi" olla "hyvä". Jos vertaat itseäsi absoluuttiseen hyvään, Jumalaan, koet auttamatta syyllisyyttä, et täytä vaatimuksia, jotka k o e t Jumalan itsellesi antaneen.Koet. Kysymys on vain kokemuksestasi, jonka keskellä toki elät.

Itse koen vapautuvani rakastamaan, ymmärtäessäni Jeesuksen merkityksen henkilökohtaisesti elämässäni. Täydellinen anteeksianto kaikkeen syyllisyyteeni, on a n n e t t u jo 2000 vuotta sitten ristillä., Täydellinen Jeesus, antoi anteeksi tekemäni virheet, synnit, asiat, jotka herättävät sisälläni syyllisyyden tunteen.

Kuoli ristillä. Ja tämä riittää. Jumala ei vaadi sinulta mitään. Ei onnistumisia, ei pingottamista. Saat levätä. Kun rakastat Jeesusta, tässä koko pelin avain, vapaudut itsestäsi. Saat katsoa ulospäin. Rakastaa Häntä, itseäsi ja muita. Ota löysin rantein, älä jännitä, ota vastaan e l ä m ä :) Herra sinua siunatkoon rakas.

eimen

Äänestä

Kiitos hyvästä vastauksesta, en tosin ole kristitty mutta uskon silti Jeesukseen hyvänä opettajana. Uskon siihen että Jumala ei halua kiduttaa ketään ikuisesti.

Uskon myös Buddhaan ja moneen muuhun hyvään opettajaan.

Kiitos myös aiemmasta kappaleesta, kieltämättä tulee tippa linssiin kun miettii kuinka ihmiset tekevät kaikkea mieletöntä rasismin nimiin, vaikka me olemme kaikki (valkoiset, tummat, keltaiset, eläimet) sitä samaa joukkoa, me kaikki tunnemme kipua, rakkautta, kaipuuta, empatiaa... eikä meillä ole oikeutta riistää toisiltamme sitä oikeutta elää tällä maapalolla.

Kiitos, ja rakkautta myös teille.

Äänestä

"Nykyään kun monet ihmiset puhuvat liberalismista, ja buddhalaisuus/new age/vastaavat uskomukset valtaavat alaa, niin haluan kysyä teiltä hyvät ihmiset: Miten selviätte syyllistämisen yli?"

Mitäpä sitä omaa sieluaan riivaamaan ja peilaamaan toisten kautta:
http://www.youtube.com/watch?NR=1&v=PkvikKm_acA

Äänestä

Ei kukaan ole täydellinen.......

Äänestä

liberalismi.net/wiki/terrorismi

Lue nyt tuotakin sivustoa, ei sanaakaan Yhdysvaltojen terrorismista.

Äänestä
  • Neuvotaan rikokseen ja perustellaan sen isänmaallisuus (veronkierto):
    liberalismi.net/wiki/Sveitsin_pankkisalaisuus

    Äänestä

Miksi pitäisi, ennekkoluulot ovat osa sinua,identiteettiäsi.
Olisi itsepetosta ja teeskentelyä lähteä muuttamaan sisintäsi.

Äänestä

Uskovaisen ihmisen tapauksessa sitä sisintä muuttaa Jumala, ei ihminen oikeastaan itse voi sellaista kunnolla tehdäkkään itse...!

Äänestä
  • voi Jumalan avoin Lähde virrata vanhurskauden elävää vettä ja voimaa.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Huonolla omatunnolla kirjoitti:

Pidän itseäni hyvänä(ainakin suhteellisen hyvänä) ihmisenä.
Nykyään kun monet ihmiset puhuvat liberalismista, ja buddhalaisuus/new age/vastaavat uskomukset valtaavat alaa, niin haluan kysyä teiltä hyvät ihmiset: Miten selviätte syyllistämisen yli?

Minusta tuntuu jatkuvasti että en ole tarpeeksi hyvä ihminen, vaikka yritän tosissani, enkä kykene rakastamaan vihamiestäni niinkuin pitäisi. Siksi haluan kysyä teiltä jotka pyritte ennakkoluulottomuuteen/siihen että rakastatte kaikkea elämää ettekä toivo kenellekään pahaa, miten selviätte itsenne syyllistämisvaiheesta?

Miten voittaa se kamppailu ennakkoluulojansa vastaan ja tuntea oikeasti rakastavansa? Pyrin olemaan hyvä, ja ystävällinen mutta silti minulle tulee välillä pakkomielteisiä taipumuksia esittää miksi ihmiset tulisivat erotella toisistaan(esim. rasismi, seksuaalisuus yms)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu