Surullinen äiti

MItä mieltä itse olet mistä syystä äitisi väistää sinun lapsista koituvia
huolenaiheta ?
Johtuisiko äitisi tekemiset ilkeämielisyydestä sinua ja lapsiasi kohtaa
vai jopa välinpitämättömyydestä ?
Oletko tehnyt äitisi kanssa mitään sopimusta etukäteen synnytystä
seuraavasta avuntarpeestasi.
Myöhäseksi olet uskaltanut heittää lastesi kohtalon synnytyksen aikana
kun et ole muutoin sitä vielä saanut järjestettyä.
Johan naapurit joita olet niin ahkeraan ollut auttamassa voivat nyt ottaa
sinun lapsesi hoitoon synnytyksesi ajaksi tai ystävättäresi.
Mies taitaakin olla sinulla vain hupina kun et hänestä muuta apua
näytä saavan kuin Ei oota.
Älä kuitenkaan rassaa äitiäsi omilla huolillasi koska hän ei nähtävästi
halua kauttasi lastenhoitohuoliisi puuttua.
Kysele mahdollista synnytyksen jälkeistä kodinhoitoapua perheesi
tilanteeseen.
Ei sinun kannata tuhlata äitisi tekemisiin aikaa eikä myöskään voimia.
Sinullahan on nyt oma perhe joka välittää sinusta vai kuinka ?

Mieheni on apuna niin kotitöissä, kuin lastenhoidossa tasapuolisesti. Lastenhoito apuakin olen hyvissä ajoin sopinut synnytyksen ajaksi. Pointti on äitini ja lasteni välit. Itse selviäisin kyllä ilman äitiäni, olisi varmasti helpompaakin....Ei tulisi pettymyksiä.

Pettymyksien välttäminen vaatisi, kuitenkin välejen katkaisemisen kokonaan. Silloin, kun todella harvoin lapset mummuaan näkevät jää kaipuu kaivertamaan lapsia pitkäksi aikaa. Kyllähän mummu osaa vetää oikeista naruista oikeaan aikaan. Asumme maalla ja täällä ystäväperheillä on läheiset välit sukupolvien välillä. Lapset näkevät päivittäin, kuinka mennään mummulaan syyslomaksi, mummu tai vaari hakee hoidosta tai isovanhemmat harrastavat lasten kanssa.

Olen yrittänyt lapsille selittää tilannetta, mutta vastaus on "miksi muilla on mummu ja vaari tai mummuhan lupasi".

Äidille olen muutamaan otteeseen huomauttanut, etteikö hän ymmärrä kuinka lapset odottavat, jonka jälkeen pettyvät. Äitini vetoaa oman elämänsä tarpeeseen ja samaan hengenvetoon ehdottaa innoissaan, että ehkä sitten kun....

Olen todella surullinen, koska en keksi muuta ratkaisua, kuin katkaista välit lasten ja mummun väliltä.

Meillä on tasapainoinen ja onnelinen perhe ja hyvät verkostot, mutta lapsille mummu on aina mummu, siksi niin vaikeaa ja epäreilua.

Eipä sinun tilanteeseen auta muu kuin annat asioiden vain olla
Antaisit äitisi käydä silloin kun käy lapsen lapsiasi tapaamassa.
En välejä lähtisi katkomaan luulenpa sellaisen olevan lapsillesi kaikkein
kovin isku kuitenkin he odottavat mummuaan käymään.
Voisit kysyä lastesi mielipidettä ensin ennenkuin leikkaat välit äitisii poikki.
Voit yrittää selittää lapsillesi äitisi olevan väsynyt tai muuta lapsille
sopivampaa selitystä mummupulaan.
Toivottavasti lapsesi saavat miehesi vanhempien kautta isovanhempienkin
seuraa .
Tärkeintä on teidän keskinäin välittäminen ja huolenpito toisistanne.
Vanhempiaan vain ei voi valita oman toivomusten mukaisiksi.
Äidilläsi on nyt oma uusi elämänvaihe edessä kuten sinullakin oma perhe.
Sinulla asustaa kaiketi onni omassa kodissasi .
Mistä syystä etsit äitisi valintoihin ratkaisua erolla?
Kysy kuitenkin lapsiltasi kumpi heille on suurempi pettymys mummun
välillä poisjäämiset vai mummun ja heidän välien kokonaan rikkominen.

Toivon ettet pettynyt kirjoituksiini.Ymmärrän hyvin tilasi vaikeuden äitisi
uuden elämän edessä .Tuntuu se minustakin pahalta kun et saa äitiäsi
lähelle lastesi hoitotarpeessa mutta ehkä hän on jo lopen kyllästynyt
lasten hoitoon eikä jaksa enää sinun osaasi kantaa.
En kuitenkaan usko hänen olevan ilkeä tai täysin välinpitämätön
sinua ja perhettäsi kohtaan.
Tunnet kuitenkin parhaiten äitisi luonteen joten ehkä olen väärässä
tässä asiassa.
Toivottavati saat levättyä väsymystäsi pois ennen pikkuisen syntymää,)

ompas kurja tilanne! minkälainen teen suhde oli ennen lapsia, olitteko silloin tekemisissä?

törkeetä että sitten toisen lapset huomioidaan ja kerrotaan kuinka ihania ovat! tai siis lapsi tässä tapauksessa. kuinka mummu voi olla noin ajttelematon! ymmärrän kyllä sen ettei välttämättä halua/jaksa ottaa kaikkia teen kolmea lasta kotiinsa hoitoon, mutta ettei tule teille ja halua auttaa. itse en voisi kuvitella ettei äitini olisi todella iso osa elämääni yhä, minulla siis yksi vauvaikäinen lapsi, ja hänellä yht 5 last.lasta. ja auttelee meitä kaikkia ja käy kyllä itsekin töissä. aina on voinut pyytää kun on apua tarvinnut ja useimmiten on onnistuttu järjestämään. en ole kuitenkaan mikään mummun hyväksikäyttäjä! hän aina hehkuttaa kuinka rakkaita ja ihania kaikki 5 on. ja soveimme myös juuri viikonlopusta jolloin meistä kukaan ei mene heille ja saavat olla kaksin, samoin jopa viime äitienpäivänä, emme kukaan käyneet sinä päivänä siellä vapaa vkon loppu oli tavallaan osa lahjaa, näemme niin usein ja muistamme toisiamme ettei sinä yhtenä päivänä tarvinnut kertoa kuinka rakas hän on, kerromme sen muina päivinä :)

sori kun kerroin kuinka ihana mummu minun lapsellani on, en vaan voi ymmärtää äitisi käytöstä!

olen myös surullinen lastesi puolesta! kuinka vanhoja he ovat? entä veljesi lapsi?

Me mummut voimme olla ihan itsekkäitä ihmisiä, kuten ennen lastenlasten syntymääkin.
Ei lasten ilmaantuminen muuta mummun luonnetta.
Samat piirteet meillä on aina ollut.

Yksi ei jätä kiveä kääntämättä lastenlasten vuoksi, toinen ei edes yritä kääntää ensimmäistäkään. Mutta se on ollut huomattavissa jo aikaisemminkin. Jotkut ihmiset antavat lastensa elää omaa elämäänsä sen jälkeen kun he lähtevät kotoa. Lapset eivät enää kuulu perheeseen samalla tavalla, eikä lastenlapset muuta tilannetta.
Lapsenlapset kuuluvat lasten perheisiin ja mummot tuskastuvat, kun heiltä odotetaan sitä kivenkääntäjämummon asennetta, joka monelta puuttuu.
Moni mummu on sitä mieltä, että hellä ei ole velvollisuutta hoitaa lapsenlapsia. Ei kärsivällisyys riitä, ei huvita olla joka hetki valppaana, ei jaksa pukea, syöttää, nukuttaa. Se on monelle hermoja koettelevaa. Nuoret vain eivät käsitä sitä, koska heidän kullannuppujaan jokaisen pitäisi kilvan hoitaa.Eivät todellakaan käsitä, että hoivavietti on isovanhemmpilta jo haihtunut elämän tuulissa.
Mummut eivät tohdi sanoa sitä, tai eivät ehkä itsekään ymmärrä, miksi lapsenhoito on niin tukalaa. Niinpä he antavat turhia lupauksia, uskovat, että ensi viikolla jaksavat tulla tai ottaa hoitoon, mutta kun ensi viikko tulee, on hoitaminen kivireen vetoa.
Eihän se ole lastenlasten vika. Mummot voivat rakastaa heitä koko sydämestään, mutta se on ihan eri asia kuin arkipäiväinen vaipanvaihto.

Oma äitini ei vaihtanut ensimmäistäkään vaippaa minun lapsilleni. Hän sanoi oksentaneensa ihan tarpeeksi omien lapsiensa kanssa aikanaan.

Kiitos ihanista ja tukevista vastauksista. Olkaa onnellisia upeista mummuista ja vaareista, ne ovat elämän yksi rikkauksista. Itse en olisi lapsia hankkinut lainkaan, jos en olisi ensin käsitellyt omaa suhtautumistani isovanhemmuuteen.

Meillä ei ole mummua väsytetty. Lapset 14,6,5. Nuorin ei ole ollut koskaan mummullaan hoidossa. Keskimmäinen kerran muutaman tunnin ja vanhin alle kouluikäisenä yhden yön.

Vanhin lapseni ehdotti, että voisi mennä yksin mummulle siivoamaan ja mummun mökille vaikka ajamaan nurmikon. Halusi auttaa, kun ajatteli mummulla olevan raskasta. Eipä käynyt, oli muita kiireitä.

"Höhlälle"...:) Veljeni lapsi on 2.

Kuulepa, jos tämä mummo ei halua näyttää sille uudelle miehelleen, että on niin vanha. Monille naisille tulee vielä ikääntyessä pakokauhu iästään - varsinkin jos on aloittanut uuden suhteen myöhempänä. Hän ei oikeastaan halua olla mummo vaan 'nuorikko' sille uudelle siipalle.

Mutta... oikeastaan tosi outo ja ilkeä se äitisi on, koska 14-, 6- ja 5-vuotiaat lapsenlapset ovat yleensä kovin avuliaita ja ihania meille vanhemmille ihmisille. Heistä on jo kivaa seuraa ja monet tuonikäiset lapsenlapset tekevät jopa pieniä palveluksia isovanhemmilleen. Heidän kanssaan on kiva jutella ja kommunikoida, koska he näkevät maailmaa jo uusin silmin, heidän kanssaan voi lähteä vaikka reissuun, leffaan tai käydä vaikka MC'Donalsissa hampurilaisella jne.

Oletko muuten pystynyt puhumaan asiasta äitisi kanssa? Joskus me isovanhemmat emme vaan huomaa olevamme niin omissa asioissamme kiinni, itsekkäitä tai edes myönnämmekään pitävämme toisista lastenlapsista enemmän.

Itse en voisi suosia jonkun lapseni lapsia enemmän kuin muita - yritän olla tasapuolinen kaikille lastenlapsilleni sekä tietenkin aikuisille lapsillenikin.