Apostolinen uskontunnustus. Ihmettelen, miksi uskontunnustusta ei käytetä, kun sellainen kerran on meille annettu.
Uskontunnustus edellytettäisiin todellisena uskonsa tunnustamisena, ei vain sanalitaniana. Seurakunnassa käytäsiiin eräänlainen uskovien rippikoulu, jonka pääteema on apostolisen uskontunnustuksen tarkentuminen Nikean uskontunnustukseksi.
Lapsikaste olisi yhä voimassa, mutta kasteelle voisivat tuoda lapsensa vain Nikean tunnustuksen mukaan uskonsa todella tunnustaneet ja eläväksi eläneet vanhemmat, jotka sitoutuvat kasvattamaan lapsensa elävään uskoon...ei siis kristillisiin tapoihin ja kirkkovuoden tapahtumiin.
Luterilaiselle kirkolle jäisi perinteinen rippikoulutyö uskonsa tunnustaneiden vanhempien nuorille. Rippikoulussa ei vain soitettasi kitaraa ja puheltaisi mukavia, vaan nuori todella haastettaisiin ratkaisemaan suhteensa Jeesukseen ja Jumalaan. Jos nuori riparin lopussa päättää, ettei usko, hän voi vaivatta vapaasti erota luterilaisesta kirkosta.
Kirkolle jäisi haarakonttoriksi eräänlainen uskoon kasvattava laitos, johon voisivat kuulua ne, jotka häilyvät uskon ja epäuskon maastossa, ja josta uskoon päätyvät voisivat aikuisrippikoulun kautta siirtyä luterilaisen seurakunnan jäseniksi. Lapsena kastamattomat kastettaisiin riparin päätteeksi, jonka jälkeen he pääsisivät seurakunnan uskovien ripariin. Lapsena kastetut paluumuuttajat palaisivat sydämessään lapsena saatuun kasteeseen ja osallistuisivat uskovien ripariin.
Uskontunnustus edellytettäisiin todellisena uskonsa tunnustamisena, ei vain sanalitaniana. Seurakunnassa käytäsiiin eräänlainen uskovien rippikoulu, jonka pääteema on apostolisen uskontunnustuksen tarkentuminen Nikean uskontunnustukseksi.
Lapsikaste olisi yhä voimassa, mutta kasteelle voisivat tuoda lapsensa vain Nikean tunnustuksen mukaan uskonsa todella tunnustaneet ja eläväksi eläneet vanhemmat, jotka sitoutuvat kasvattamaan lapsensa elävään uskoon...ei siis kristillisiin tapoihin ja kirkkovuoden tapahtumiin.
Luterilaiselle kirkolle jäisi perinteinen rippikoulutyö uskonsa tunnustaneiden vanhempien nuorille. Rippikoulussa ei vain soitettasi kitaraa ja puheltaisi mukavia, vaan nuori todella haastettaisiin ratkaisemaan suhteensa Jeesukseen ja Jumalaan. Jos nuori riparin lopussa päättää, ettei usko, hän voi vaivatta vapaasti erota luterilaisesta kirkosta.
Kirkolle jäisi haarakonttoriksi eräänlainen uskoon kasvattava laitos, johon voisivat kuulua ne, jotka häilyvät uskon ja epäuskon maastossa, ja josta uskoon päätyvät voisivat aikuisrippikoulun kautta siirtyä luterilaisen seurakunnan jäseniksi. Lapsena kastamattomat kastettaisiin riparin päätteeksi, jonka jälkeen he pääsisivät seurakunnan uskovien ripariin. Lapsena kastetut paluumuuttajat palaisivat sydämessään lapsena saatuun kasteeseen ja osallistuisivat uskovien ripariin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Uusi uskonpuhdistus on pakko suorittaa tässä maassa. Suomen kirkko on langenneessa tilassa, synnin vallassa, erheiden ja harhaoppien eksyttämä. Seurakuntalaiset on jätetty saatanan armoille. Papit saarnaavat surutta Raamatun sanaa vastaan. Tämä on hirmuista. Muutoksen on tultava, muuten Suomen kansan perii hukka, niin henkisessä kuin tämänpuoleisessakin mielessä. Voi kurjia, joita eksyttäjät johtavat harhaan!
Jumala vihaa syntiä ja rankaisee siitä. Katumattomien rangaistus on helvetin ikuinen tuli, piina joka ei lakkaa milloinkaan. Sinnekö suomalaiset ovat matkalla? On uuden uskonpuhdistuksen aika. Nyt seurattava meidän Herramme esimerkkiä ja ajatteva rahanvaihtajat ja kaupustelijat ulos temppeleistä, kiivailtava syntiä vastaan, nostettava ryhtiliike joka panee asiat paikoillensa. Ankara puhdasoppisuus on palautettava. Samoin kirkkokuri ja kirkon jokaisen jäsenen elämän valvonta Jumalan lain noudattamisen kannalta.
Kuuluttaisivat, mitä on kirjoitettu Uuteen Testmenttiin homoilusta eli tuomitsisivat synnin synniksi jumalisesti, niinkuin Jumalan sana opettaa, niin Kirkko puhdistuisi, kun ei uskovaiset eroaisivat Kirkosta!