Ehdotus luterilaisen kirkon puhdistamiseksi

Apostolinen uskontunnustus. Ihmettelen, miksi uskontunnustusta ei käytetä, kun sellainen kerran on meille annettu.

Uskontunnustus edellytettäisiin todellisena uskonsa tunnustamisena, ei vain sanalitaniana. Seurakunnassa käytäsiiin eräänlainen uskovien rippikoulu, jonka pääteema on apostolisen uskontunnustuksen tarkentuminen Nikean uskontunnustukseksi.
Lapsikaste olisi yhä voimassa, mutta kasteelle voisivat tuoda lapsensa vain Nikean tunnustuksen mukaan uskonsa todella tunnustaneet ja eläväksi eläneet vanhemmat, jotka sitoutuvat kasvattamaan lapsensa elävään uskoon...ei siis kristillisiin tapoihin ja kirkkovuoden tapahtumiin.
Luterilaiselle kirkolle jäisi perinteinen rippikoulutyö uskonsa tunnustaneiden vanhempien nuorille. Rippikoulussa ei vain soitettasi kitaraa ja puheltaisi mukavia, vaan nuori todella haastettaisiin ratkaisemaan suhteensa Jeesukseen ja Jumalaan. Jos nuori riparin lopussa päättää, ettei usko, hän voi vaivatta vapaasti erota luterilaisesta kirkosta.
Kirkolle jäisi haarakonttoriksi eräänlainen uskoon kasvattava laitos, johon voisivat kuulua ne, jotka häilyvät uskon ja epäuskon maastossa, ja josta uskoon päätyvät voisivat aikuisrippikoulun kautta siirtyä luterilaisen seurakunnan jäseniksi. Lapsena kastamattomat kastettaisiin riparin päätteeksi, jonka jälkeen he pääsisivät seurakunnan uskovien ripariin. Lapsena kastetut paluumuuttajat palaisivat sydämessään lapsena saatuun kasteeseen ja osallistuisivat uskovien ripariin.