Uskonto ja tasa-arvo???

...taisit olla vähemmän tosissasi tuon jutun
kanssa. Siltä varalta kuitenkin, että jollakin
kävijällä ei olisi huumorintajua, valaisen
hiukan...

"...naiset lakkavat tekemästä pentuja"
Jaa. Minä kun olen tähän asti luullut että siihen
tarvitaan mieskin... Jännä homma. Ihmiset muuten
kuolis sukupuuttoon vajaassa sadassa vuodessa,
jos kaikki naiset yhtäkkiä "lakkaisivat tekemästä
pentuja". Ihan pieni sivuhuomautus vain.

"poissa töistä "naistenvaivojen" takia "
Harva nainen joutuu olemaan töistä poissa
naistenvaivojen vuoksi. Mutta olen täysin varma,
että jos miehellä olisi kuukautiset ja
kuukautiskivut, niin harva mies olisi töissä
yhtään päivää niitten aikana.

"naisille on oikein maksaa n.1/40
osaa pinempää palkkaa."
1/40 on 2,5%. Mutta kun vertaa mies- ja
naisvaltaisten alojen palkkausta: äitini on
erikoissairaanhoitaja, ammatillisia opintoja
takana yhteensä noin viisi vuotta. Palkka
lisineen noin 7500 mk/kuukausi. Isäni on
talonmies, ei minkäänlaista koulutusta
kansakoulun lisäksi. Peruspalkka noin 7500
mk/kuukausi. Onko tuo ihan reilua? Koulutus,
kolmivuorotyö jne. huomioiden pitäisi äitini
palkka olla huomattavasti parempi kuin isäni.
Mietipä sitä.

"Sitäpaitsi,miehethän ovat tunnetusti alykkämpiä
ja muutenkin tehokkaampia työntekijöitä,tosi on."
Pistetäänpä vertailuun vaikka semmoisessa
perusasiassa kuin kodinhoito. Sehän pitäisi olla
ihan jokaisella, sukupuolesta riippumatta,
hallinnassa, ilman koulutusta. Nainen leipoo,
siivoaa, laittaa ruoan ja vahtii siinä samalla
lapsia toisella silmällä. Kuvitellaanpa vaikka,
että hänellä on kolme lasta: 8-, 5- ja 1,5-
vuotiaat. Vanhin on päivät koulussa, nainen siis
keittää aamulla puuron, huolehtii samalla että
kaikki on mukana, vaatteet suunnilleen siistit ja
sääolosuhteet huomioiden sopivat. Samalla hän
syöttää nuorimmaisen, vaihtaa vaipat, huolehtii
keskimmäiselle ruokaa suuhun. Mies tulee
aamiaiselle, hän on lähdössä yhdeksäksi töihin.
Kahvi pitää olla valmista ja pöydässä
kotitekoista leipää. Mies siinä lukee päivän
lehden ja *hupsis* kahvia vähän läikähtää
pöydälle - no mitäs siitä, vaimohan on sitä
varten, että se siivoaa. Sen verran mies sentään
suostuu tekemään, että vie vanhimman koululle,
kun on ylimääräistä häslinkiä sattunut, eikä ehdi
kävellä.

No, isi ja esikoinen lähtevät, nainen pukee
keskimmäisen pihalle leikkimään ja alkaa laittaa
ruokaa. *KRLING* kuuluu olohuoneesta -
nuorimmainen on tehnyt tuttavuutta valtavat
jukkapalmun kanssa ja kaatanut ruukun lattialle.
Halkihan se on, ja koko olohuone multainen.
Nainen huokaa, sieppaa lapsen kainaloon ja vie
pesulle. Suihkussa se on pakko käyttää. Siinä
samalla pitää kuitenkin katsoa, ettei kastike
pala pohjaan. Sämpyläpelti uunista - ai niin,
tässä välissä voisikin laittaa pyykkikoneen
pyörimään. Sitten muksu syöttötuoliin katsomaan,
kun äiti juoksee keittiön ja olohuoneen väliä:
perunakattila kiehuu yli, olohuoneessa edelleen
hävityksen kauhistus. Puhelin soi, joku naapurin
emäntä soittaa. Olisihan se mukava muutama sana
vaihtaa, mutta nyt ei vaan ehdi... Sämpylät
melkein palavat uuniin.

No, olohuone on siistitty ja ruoka alkaa olla
valmista. Apua, ei yhtään puhdasta lautasta! No,
tiskataanpa käsin muutama. Pikkuinen on taas
lattialla ja tutkii keittiön kaappeja uudella
tarmolla. *KLONK-KLONK* ja sitten hirvittävä
karjunta: Pieni onnistui vetämään imurin
niskaansa siivouskomerosta. Äiti siinä
lohduttamaan ja samassa muistaakin: pitäisi
imuroida makuuhuonekin, miehellä kun on astma ja
pölyaika pahimmillaan.

No, ruoka saadaan syötyä ja keskimmäinen alkaa
piirtää pöydän ääressä. Nuorimmainen nukahtaa
päiväunille. Äiti siinä sitten silittää ja
pyykkää, pyöräyttää vähän imuria ja alkaa laittaa
välipalaa. Esikoinen tulee koulusta. Värikynistä
tulee hirveä riita, ja kuopus herää siihen kesken
uniensa. Pullakranssi kärähtää vähän pinnasta.
Äiti huokaisee hiljaa: olispa edes joskus vähän
OMAA aikaa...

Mies tulee töistä. Pulla tuoksuu ovelle vastaan,
sen hän sentään huomaa. Ei kuitenkaan sitä, että
koti on siisti, lapset syötetty, vaatekaapissa
taas puhtaat ja silitetyt vaatteet, tuoretta
leipää, vielä lämmintä keittiössä liinan alla.
Eikä sitä, ettei vaimo ole ehtinyt istahtaa muuta
kuin sen, mitä nyt hätäisesti lappoi naamaansa jo
vähän jäähtyneen kastikkeen ja perunat. Lehteä ei
ole ehtinyt vilkaistakaan. "Kuule, mulla ois
illalla vähän menoa, mentäis kavereitten kans
katsomaan vähän jalismatsia." "No voisitko ottaa
vaikka tuon vanhimman mukaan?" "Me kyllä
ajateltiin lähteä ihan ukkoporukalla, jättää
vaimot ja lapset kotiin" Vaimo huokaa. "No mene."
Mies sentään ymmärtää, ettei vaimollakaan niin
helppoa aina ole, rutistaa vähän ja kuiskaa
korvaan jotain semmoista, mikä saa vaimon
poskille punan ja huulille hymyn.

Muutaman päivän päästä miehellä alkaa
loma. "Kuules, kulta, haluaisitkos sä lähteä
huomenna vähän lomailemaan? Ottaisit vaikka nuo
kaksi vanhinta mukaan ja lähtisit kaupungille?"
Vaimoa hymyilyttää. Vai loma, jos uhmaiässä oleva
ja isonveljen roolia pikkuvanhasti kantava
lähtevät mukaan... No, hyväähän toinen vain
tarkoittaa, ja voisihan se olla ihan
mukavaakin. "No, jos on hyvä ilma."

Aamulla nainen taas keittää puuron. Mies nukkuu
pitkään - kyllähän sitä, lomalla. Kymmenen aikaan
viimein kömpii aamiaispöytään. Kahvi on valmista.
Nainen laittaa ruoan valmiiksi. "Lämmitä tuosta
sitten vaikka mikrossa tuota laatikkoa, jos et
viitsi koko vuokaa uuniin laittaa." Isommat
tappelevat siitä, kumpi pääsee etupenkille
istumaan. Nainen etsii kukkaroaan. "Mutta
täällähän piti olla vielä satanen, varasin, että
voin tankata matkalla." "Ei kun mä otin sen eilen
kun piti maksaa se mikroautovuoro." Nainen
huokaisee. "Eihän sulla sitten ois sen vertaa,
että päästäis kaupunkiin tankille?"

Nainen pääsee vihdoin lähtemään, kun on pedannut
pedit, vaihtanut pienelle vaipat ja syöttänyt
tämän, huolehtinut yhtä ja toista. Mies jää
ikkunaan vilkuttamaan. Hän tuntee tehneensä
uljaan urotyön, kun jää nuorimman kanssa kotiin
ja päästää vaimon ihan yksin liikenteeseen! Vähän
kuitenkin harmittaa, kun se viimeisen
viisikymppisen vei. Pitääkö sitä aina ostaa
sipulia ja juustoa, jäisi sitten rahaa bensaankin
eikä tarttis aina olla häneltä kinuamassa? Mies
kellahtaa olohuoneen lattialle ja aloittaa
tavallista huolellisemman lehden luvun. Muksu
kipittää sinne tänne ympäri taloa. Aika kuluu.
Yhtäkkiä mies havahtuu siihen, että on aivan
hiljaista. Ei ääntäkään kuulu mistään. Missä
pieni? Hetken mies vain huutelee. No, täytyy
vissiin nousta ja mennä katsomaan.

Ulko-ovi on raollaan. Mies menee kuistille.
Siellähän tuo vilistää, pelkkä body ja
sukkahousut jalassa pitkin pihatietä. Kohta jo
isolla tiellä. Mies kiroaa hiljaa hädissään,
sieppaa kengät jalkaansa ja juoksee
perään. "Miten sinä tänne asti, mokoma ipana?"
Mies tuhisee puoliksi harmissaan, puoliksi
helpottuneena, mutta halaa lasta, kun se
väläyttää hellyttävän hymyn. "Mennään sisälle."
Sisällä mies leikkii lapsen kanssa. Sitten hän
käy laittamassa makaroonilaatikkoa mikroon.
*tumps. tumps. tumps.* Mitä lie siellä touhuaa,
antaa leikkiä rauhassa. Pääasia ettei itke.

"Isin rakas, tulepa syömään!" Isi kävelee
olohuoneen ovelle ja pysähtyy tyrmistyneenä.
Lapsi istuu valtavan kirjaläjän keskellä.
Kirjahyllyn alimmat hyllyt ammottavat tyhjinä.
Siellä täällä muutama riekale kertoo, etteivät
kirjatkaan ole enää ihan yhtä hyvässä kunnossa
kuin äsken. Miehen huulilta pääsee vaimea kirous,
jonka muksu heti toistaa hymyssäsuin. "Taanana"
Mies tempaa pikkuisen kainaloonsa ja kantaa
keittiöön. Tyttö hoksaa, että isi on ehkä vähän
pahalla tuulella nyt. Säikähdyksestä ruokakin
sitten maistuu. Sitten isi, yhä vieläkin
kiukuissaan vie lapsen omaan sänkyyn. "Pää
tyynyyn, paapaa siellä." Suu mutrussa mies istuu
tietokoneelle ja käynnistää rallipelin. Jotainhan
tässä pitää harmia purkaakseen tehdä!

Nainen tulee kotiin. Keittiön pöydällä tervehtii
lämmennyt maito ja läärääntynyt margariini.
Olohuoneessa kirjat ovat edelleen läjässä
lattialla. Aamun tiskit ovat tiskialtaassa ja
roskis pursuaa viemättömänä. Mies pelaa yhä
tietokoneella, kuopus on jo herännyt - miehen
huomamatta - ja tutkii tarmokkaasti
puhelinluetteloa väriliitujen kanssa. Huokaus
kohoaa naisen rinnasta. Mutta lopulta. Osasi mies
sentään ajatella, että hän tarvitsi hetkisen
irtautumisen arjen ympyröistä. Nainen
ryhdistäytyy. Pian pyörii pyykkikone, kirjat ovat
hyllyssä ja tiskikone hyrskyää iloisesti. Nainen
lysähtää hetkeksi sohvalle, mies tulee siihen ja
painaa suukon naisen huulille. "Oliko mukava
päivä?" "On minulla hyvä mies."

Todellisuutta monessakin suomalaisessa perheessä.
Se siitä tehokkuudesta. Vähän pitkähkö tarina,
mutta se siitä. Minun mielestäni tasa-
arvovouhotus ei kuulu uskontopalstalle. Olen
oikeastaan sitä mieltä, ettei tasa-arvo -
sellaisena kuin sitä tavoitellaan - voi koskaan
toteutua.