Efesolaiskirje 5:18 sekä Hengen täyteys – väärä
ja oikea.
Paljon puhutaan ns. Pyhän Hengen täyteydestä ja
Pyhällä Hengellä täyttymisestä sekä
henkikasteesta. Mielipiteitä riittää. Katsotaan
erästä avainjaetta tässä asiassa, Efes. 5:18.
kai mê methuskesthe oinô en ô estin asôtia alla
plêrousthe en pneumati
analyysi:
kai = konjunktio, koordinoiva
mê = adjektiivi, adverbi
methuskesthe = verbi, imperatiivi, preesens
passiivi, 2 pers., monikko
oinô = substantiivi, datiivi, maskuliini, yksikkö
en = prepositio, dativii
ô = adjektiivi, pronominaalinen, relatiivi,
datiivi, maskuliini, yksikkö
estin = verbi, indikatiivi, preesens aktiivi, 3
pers., yksikkö
asôtia = substantiivi, nominatiivi, feminiini,
yksikkö
alla = konjunktio, hyperordinoiva
plêrousthe = verbi, imperatiivi, preesens
passiivi, 2 pers., monikko
en = prepositio, datiivi
pneumati = subst., datiivi, neutri, yksikkö
käänn.: ”Ja älkää olko juopuneita viinistä, jossa
on irstailu, vaan päinvastoin olkaa täytetyt
Hengestä!”
Engl.: ”And be ye not inebriated by wine,
wherein is profligacy, but to the contrary be ye
filled by [the] Spirit!”
Komm.: Koko tämä jae on imperatiivissa, eli se on
käsky. Kenelle se on käsky? Katso Efes. 1 luku.
Tämä Paavalin kynän kautta annettu käsky on
annettu niille jotka ovat Kristuksessa
Jeesuksessa. Ketkä ovat Kristuksessa Jeesuksessa?
Sellaiset ihmiset joihin soveltuu Raamatun
kuvaukset kristitystä ihmisestä. Jokaisella
Jumalan lapsella on nämä kolme asiaa yhteistä,
joita ilman ei kukaan mene taivaaseen. 1. Isän
Jumalan ehdoton armovalitsemus Kristuksessa ennen
aikojen alkua ja edeltä säätäminen pelastukseen
Hänessä (Efes. 1). 2. Kristuksen rajallinen ja
tehokas sovitustyö Golgatan ristillä näiden
edestä (Jes. 53, Matt.26:28 jne). 3. Kristuksen
lunastustyön tehokas sovellus Pyhän Hengen
synnyttäessä ylhäältä iankaikkiseen elämään
(Tiit.3:4-7, 1Piet.1:3). Jokainen joka sisältyy
tähän ryhmään tulee löytymään taivaasta kun aika
loppuu ja iankaikkisuus alkaa, ainoastaan Jumalan
suverenista tahdosta ja sulasta armosta
(Matt.25:34). Ja kyseinen käsky on tällaisille
ihmisille, eikä muille. Ei niille jotka ovat itse
tehneet itseään uskoviksi (Joh.10:1), vaan
päinvastoin niille joita Jumala on tehnyt
kristityiksi suverenissa armossaan ja omasta
tahdostaan (Efes.2:8, 2Piet.1:1). Alussa on käsky
olla juopumatta viinistä, sillä siinä (viinistä
juopumisessa) on irstailu. Tämä sana ”oinô” –
viini – on sama sana minkä Johannes käyttää kun
kuvaa miten Herra Jeesus muutti veden viiniksi
(Joh. 2). Ja sama sana jonka sama Paavali käytti
kun kehoitti Timoteusta juomaan vähän viiniä
vatsansa tähden (1Tim.5:23). Huomaa miten Paavali
inspiraation alla tuomitsee juopumisen ja siitä
seuraavan irstailun. [Tässä vaiheessa jo tulisi
olla selvä että Jumala tuomitsee
Torontolaisuutta, missä ns. ollaan ”juovuksissa
Pyhästä Hengestä” ja vastaavat irstailut
karismaattisessa hurmahenkisyydessä. Edellä
mainitut liikkeet eivät olekaan sanan
varsinaisessa mielessä kristillisiä.] Paavali
sanoo että päinvastoin kristityn tulee olla
täytetty (jatkuvasti – preesens passiivi)
Hengestä, tämä on imperatiivi muodossa eli käsky.
KR-38 sanoo ”täyttykää Hengellä”. Tämä jae
itsessään ei kerro mitä on olla täytetty
Hengestä, joten tämän yhden jakeen perusteella on
turha tehdä ehdotonta oppia miten täytytään
Hengestä tai mitä se on ja miten se tulee ilmi.
Helluntalaiset ovat ryhmä jonka kautta tämä jae
on tullut kovaan huutoon, niin sanotusti. He
opettavat omilleen (ja muille) että tulee etsiä
ns. Pyhän Hengen kastetta bonus kokemuksena. Jos
olen ymmärtänyt heitä oikein he opettavat
että ”henkikaste” on sama asia kuin ns. ”Pyhällä
Hengellä täyttyminen”. He mieltävät Raamatun
opettavan että ihminen voi olla kristitty mutta
ei ”henkikastettu”. He aktiivisesti kehoittavat
seuraajiaan etsimään ”henkikastetta”/”Pyhällä
Hengellä täyttymistä”. Mutta, Raamattu on selvä
että kaste Pyhässä Hengessä on eri asia kuin se
Hengestä täyttyminen josta Paavali tässä puhuu.
Siitä en tässä vaiheessa puhu. Vaan haluan
näyttää miten helluntalaiset ja vastaavanlaiset
hurmahenkiset saavat omansa ”täyttymään
hengellä”. Kaikki oikeastaan alkaa siitä että
helluntalaiset uskovat että Jumala jakaa
täsmälleen samat armolahjat ihmisille tänä
päivänä kuin mitä Hän jakoi alkuseurakunnalle. Ja
he uskovat nimenomaan että helluntailiike ja
siitä haarautuneet liikkeet omistavat Pyhän
Hengen kaikkine armolahjoineen. Ja heidän oppinsa
on joksenkin tällainen, että ns. ”henkikasteessa”
(niin kuin he sen ymmärtävät) ihminen tulee
osalliseksi Jumalan Hengen armolahjoista (kukaan
ei saa kaikkia vaan yhden tai muutaman).
Helluntalaiset tunnetusti painottavat ns.
kielillä puhumisen armolahjaa (niin kuin he sen
ymmärtävät) ja sanovat (useimmiten) että tämä
lahja on ehdoton merkki siitä että ihminen on
saanut ”henkikasteen”/”täyttynyt Hengellä”. He
opettavat että useimmat saavat ”kielet” ns.
henkikasteessa, ja että jotkut saavat myöhemmin
(”täyttyessä Hengellä” uudestaan).
Helluntalaisuutta on oikeutetusti moitittu siitä
että he tekevät erotusta uskovien välille, he
jakavat uskovia kahteen
ryhmään; ”henkikastettuihin” ja
ei ”henkikastettuihin”. Eli heidän oppinsa jakaa
ihmisiä eliittiryhmään ja huonompiin. Raamattu ei
sinänsä kiellä erotusten tekemistä, mutta tässä
asiassa Raamattu ei tee mitään erotusta. Jokainen
todellinen Uuden Liiton pyhä on Pyhässä Hengessä
kastettu (tapahtuu kääntymyksessä) (1Kor.12:13).
Suurin piirtein jokainen joka tulee kosketukseen
helluntalaisten kanssa saa kuulla miten uskova
tulisi olla ”Hengellä täytetty”, ”henkikastettu”.
Sitten ihmistä aletaan opettaa miten tärkeää
tämä ”henkikaste”/”Hengen täyteys” on, ja mitä se
on, ja miten se saadaan. Sitten ihmistä usein
voimakkaasti kehoitetaan tulemaan osalliseksi
tästä ”toisesta siunauksesta”, ja etsimään sitä.
He näennäisesti tukevat opetuksiaan Raamatulla.
Ellen ole pahasti erehtynyt useimmiten opettavat
että helpommiten ”täytytään Hengellä” kun mennään
jonkun tai joidenkin arvostettujen julistajien
kätten alle ”siunattavaksi”.
Tässä seuraavassa haluan ainoastaan kuvailla tätä
menetelmää, miten olen joskus nähnyt
helluntalaisten ja muiden hurmahenkisten
toimivan. Eräässä kokouksessa, muutama vuosi
sitten, tarkkailin miten toimittiin.
Karismaattinen julistaja, Harri Johansson,
saarnasi. Saarnan aikana ja eritoten lopussa hän
painotti armolahjojen ja ns. ”voitelun”
tärkeyttä. Hän puhui tärkeydestä olla ”Hengellä
täytetty” jne. Kun saarna oli loppu hän
ns. ”avasi alttarin”. Hän oli lupautunut rukoilla
niiden puolesta jotka olivat rukouksen tarpeessa
ja jotka halusivat ”täyttyä Pyhällä Hengellä”
tai ”uudistua”. Katselin miten eräs keskiikäinen
nainen meni eteen. Hän polvistui alttarilla. H.
J. tuli hänen tykönsä ja kysyi mitä hän halusi.
Nainen kuiskasi hänelle tarpeensa. Saarnaaja
laski kätensä naisen päälle (vrt.1Tim.5:22) ja
alkoi ääneen rukoilemaan. Hän vähän aikaa
yleisesti rukoili siunausta naisen elämän ylle.
Sitten hän kehoitti naista alkaa ”kiittelemään
Herraa”. Naisen alkaessa vaisusti ”kiittelemään
Herraa” saarnaaja koko ajan kannusti tätä ääneen
rukoilemalla. Naisen ääni hieman voimistui. Hänen
sanansa olivat ”kiitos Jeesus, kiitos Jeesus,
kiitos Jeesus”. Tätä hän koko ajan toisti ja ääni
vielä vähän voimistui. Saarnaajan ääni myös koko
ajan voimistui ja hänen intonsa myös voimistui,
toinen käsi oli korkealla ilmassa kohotettuna.
Hän myös vähän väliä toisti tyyliin ”kiitos
Jeesus kiitos Jeesus, kiitos Pyhä Henki”. Sitten
naisen toistot tulivat nopeimmiksi ja
nopeimmiksi, koko ajan
hokien ”kiitosJeesuskiitosJeesuskiitosJeesuskiitos
Jeesus”. Saarnaaja koko ajan kehoitti jatkamaan
samaa kiittämistä ja monesti ikään kuin käski
Jumalaa ja Pyhää Henkeä täyttämään
naista ”voimalla ja voitelulla” (vrt. Apt. 8:19-
23). Naisen ”kiittäminen” nopeni nopenemistaan,
se kuulosti jotenkin tällaiselta –
”kiitskiitskiitskiitskiitkiitkiitkiitkiitkitikitk
itkitkit”. Nainen toisti näitä epämääräisiä
sanoja valtavalla nopeudella. Yhtäkkiä hänen
äänensävynsä muuttui enemmän miehen äänensävyn
kaltaiseksi ja myös toistetut sanat muuttuivat ja
äänikin voimistui. Kuulin hänen nyt kovalla
äänellä hokevan seuraavasti (kuulosti vähän niin
kuin vanhanaikainen sisämoottorivene) –
”obbobbobbobbOBBOBBOBBOBBOBBOBOBOBOBOBO”.
Tällaisena tämä epämääräinen toistaminen jatkui
vähän aikaa ja naisen yläruumis tärisi ja hän oli
hieman noussut kyykkyasennostaan. Sitten hän
vihoviimein nousi ja tuli, vilkuillen muita
kuulijoita, omaan istuimeensa, silmät kyynelissä
ja koko ajan toistaen
sanat ”kiitosJeesuskiitosJeesuskiitosJeesuskiitski
itskiitskiitskiits jne”. Tuolillaan istuessa hän
vielä jatkoi tämän saman nopean toistamisen ikään
kuin olisi mantraa hokenut. Kuulijat olivat
iloisia tämän naisen ”uudistumisen” ja ”Hengellä
täyttymisen” puolesta ja mielsivät sitä aidoksi
Pyhän Hengen teoksi. Tässä vaiheessa tulin vielä
enemmän vakuuttuneeksi siitä että helluntalaisuus
ja muu hurmahenkisyys oli suurta eksytystä ja
tiesin että minun tuli lähteä ulos siitä kaikesta
jonain päivänä.
Tämä ei ollut ainoa kerta jolloin olen nähnyt
vastaavanlaista ”hengellä
täyttymistä”/”uudistumista”. Muitakin kertoja
olen kuullut samanlaista toistamista –
”OBBOBBOBBOBBOBOBOBOBOB” kun joku on ollut
helluntalaisen tai muun hurmohenkisen julistajan
kätten alla. Tätä ilmiötä helluntalaiset
mieltäisivät ”Hengellä täyttymiseksi” ja näin he
ovat myös mieltäneet minun kuullen. He usein
opettavat henkikastekandidaateille että
tulee ”kiitellä Herraa niin paljon kuin sydämestä
lähtee”. He joskus sanovat ”kiitä kiitä, jatka
vaan kohta tulee kielillä”. He opettavat usein
että ”Hengellä täyttymistä” ns. vastaanotetaan
kiittämällä Herraa, ja saattavat kandidaattia
kiittämään valtavalla nopeudella ja innolla. Tätä
tehdessään olettavat Jumalan palkitsevan
heitä ”Hengellä täyttymisellä”. Samalla he
opettavat että kielillä puhumisen lahja on
armolahja. Mutta käytännön tasolla se usein on
heille raskaan työn (jatkuvan nopean
kiittelemisen) palkka. Nämä mielettömät ihmiset
eivät ymmärrä mitä sana armo tarkoittaa, ja he
käyttävät koko ajan tätä sanaa väärin. Muistutan
mitä itse Herra Jeesus sanoi, ettei tule rukoilla
niinkuin pakanat jotka toistavat samoja turhia
lauseita ja sanoja (mantroja) (Matt.6:7). Nämä
(hurmoshenkiset) tekevät juuri päinvastoin kuin
mitä Herra sanoi ja näyttävät kaikille
mielettömyytensä. He itse asiassa pumppaavat
lihassaan ja lihan voimassa niin että joskus jopa
hiki tulee pintaan (vrt. Juud.19 – sielullisia).
Tämä ei ole mitään muuta kuin eksytystä
kristillisyyden nimessä, valhekristillisyyttä,
avointa epäjumalan palvontaa, pahoja tekoja ja
hedelmän kantamista kuolemalle (Room. 7:5).
On mielenkiintoista katsoa mitä Vanha Testamentti
puhuu vainajahengistä. 3Moos.19:31:ssä meillä on
sana ”vainajahenki”. Englanninkielisissä
raamatuissa sana on ”familiar spirit”. Alkukielen
(hebrean) sana jota on käännetty vainajahengeksi
on ”ob”. Eli on kyse ns. ob-hengestä (spirit of
ob), tai ihmisestä jolla on tämä ob-
henki. ”Hebrean sana ”vainajahengelle” on ob,
tarkoittaa ”nahkaleili”. Muinaisten hebrealaisten
korville vainajahengen kumea ääni, puhuen meedion
kautta, kuulosti ikäänkuin se olisi tullut
nahkaleilistä.”(The Children’s Bread Ministry:
Confronting Familiar Spirits). Kyseisen naisen
ääntelehtiminen (vrt. 2Piet.2:18 ”phtheggomai” –
ääntelehtien, ”uperogka” – ylipaisuneita, KR-
38 ”pöyhkeitä” ) ei ollut kaukana tästä. Vrt.
myös Jes.8:19, missä profeetta puhuu ob-henki
meedioista ja tietäjistä, jotka supisevat ja
mumisevat. Tässä tulee mieleen nykyajan
siansaksan
mongertajat ”profeetallisella” ”voitelullaan”.
Monen hurmahenkisen ”kielilläpuhuminen” on juuri
tätä, supisemista ja mumisemista. Vertaa vaikka
tällaiseen ”kielilläpuhumiseen” –
”kiitskiitskiitskitkitkitkitkitkit”, ”shktashktas
hktashkta”, ”dadadadadadadadadadada”, ”lololololol
olololodadadadada”, ”upuzukupududududu”. Jos se
ei kuulosta jokseenkin tuollaiselta niin se on
selvää siansaksaa, mongerrusta tyyliin –
”aposiidikapaadikapandikapaaagaddissaidikapaa”, ”
shamoolikamoolikamiilikasaa”, ”apodisikidipakadiha
padisapadasisai”, ”shokorediashokoremundiakoredia”
, ”aforekraisdupreisdufrous”, ”akridopolofidilamar
otisnakubadidikamalamashokofolohamalama”. Sitten
vielä mielettömyyttään sanovat että moinen ylitse
paisuva ääntelehtiminen ”rakentaa” – sancta
simplicitas.
Kun olin vielä karismaattisuuden eksyttämä eräs
hurmahenkinen joka oli helluntalaisten
raamattukoulussa Keuruulla sanoi että kun ihminen
täyttyy Pyhällä Hengellä hänen kaikki solunsa
täyttyvät Hengellä. Tämä on vain eräs esimerkki
miten väärin nämä ihmiset voivat opettaa Pyhästä
Hengestä (2Piet.2:1). Se henkivalta joka tulee ja
ottaa vallan näissä ihmisissä kun ”täyttyvät
Hengellä” ei ole Kristuksen Pyhä Henki, vaan
antikristillinen henki. Se, miten nämä ihmiset
käyttäytyvät ollessaan ”täynnä henkeä”, kertoo
mikä henki on ottanut heidät valtaansa. Joskus
tapahtuu kaatumista, hillitöntä nauramista,
tajunnan menettämistä, eläimen tavoin karjumista
tai muuta ääntelehtimistä, kätten nopeaa
vatkaamista, siansaksan mongerrusta, supisemista
ja mumisemista, sanojen toistamista mantran
tavoin jne jne (vrt. Juudaksen kirje, 2Piet. 2
jne). On myös tiedetty että jotkut ovat
tietoisesti teeskennelleet joitakin ilmiöitä,
kuten ”kaatumista hengessä”, kielillä puhumista
jne. Ilmiöt jotka esiintyvät hurmoshenkisyydessä
kuuluvat näihin kahteen ryhmään. Jumalan
todellinen Pyhä Henki ei vaikuta tällaista
epäpyhää ja hillitöntä ja irstasta menoa (vrt.
1Kor.14:33). Sitten kun tullaan heidän oppinsa
koettelemiseen Raamatun kokonaisilmoituksen
valolla, silloin viimeistään heidät havaitaan
vääriksi ja henki kaiken takana paljastuu
antikristuksen hengeksi.
Hurmoshenkisyydessä esiintyy myös muuntuneen
tietoisuuden tiloja (ASC – altered states of
consciousness). Tällaisesta Pietari puhuu,
2Piet.2:16, puhuessaan profeetan (Balaamin)
mielettömyydestä. Sana joka on
käännetty ”mielettömyyden” on
alkukielessä ”paraphronian”. Tarkoittaa tässä
että Balaam ei ollut normaalissa mielentilassa,
vaan mielentilassa johon hyvin sopii sana
mielettömyys. Englanniksi ”beside the mind”, ”out
of one’s senses”, ”insanity”, ”madness” kaikki
hyvin kuvaavat sitä mielentilaa jossa nykyajan
Balaamien esikuva oli. Mahdollisesti jonkinlainen
hurmoksellinen ekstaasin tila (vrt. Juudas 8).
Kuitenkin näemme Jumalan tuomion tällaista
hurmoksellisuutta vastaan (vrt. Juud. 4, 5, 6,
13).
Mennään takaisin jakeeseen Efes.5:18.
Sanat ”plêrousthe en pneumati” voidaan myös
kääntää ”olkaa täytetyt hengessä!” Tarkoittaen
että ne, joille Paavali puhuu kyseisessä
kirjeessä, tulee olla (jatkuvasti) täytetyt
omassa hengessään. Henki tässä tapauksessa
(pienellä h:lla) tarkoittaen Jumalan lapsen
sisäistä ihmistä, uutta luomusta. Millä tavalla
täytetty? Sillä tavalla täytetty että seuraus tai
todiste on se mistä Paavali puhuu jakeissa 19-21.
Rinnakkaiskohta tälle kontekstille (5:18-21) on
Kol. 3:16-17. Kol.3:16 antaa selityksen
Efes.5:18:lle. Substanssi millä sisäinen ihminen
tulee olla täytetty on Kristuksen sana, eläväksi
tehtynä Pyhän Hengen kautta, Pyhässä Hengessä. Ei
niin kuin hurmoshenkiset opettavat että tulee
täyttyä jollain epämääräisellä ”pyhähengen
voimalla ja voitelulla”, jota eivät
raamatullisesti edes pysty määrittelemään. Kun
Jumala Pyhä Henki täyttää kristittyä Hän täyttää
ensi kädessä tämän sisäistä ihmistä, ja se millä
Hän täyttää on hengellisellä ymmärryksellä ja
viisaudella – Kristuksen elävällä sanalla, uskon
sanalla (en tarkoita nyt missään nimessä sitä
Uskon Sanaa mistä hurmahenkiset puhuvat).
Käännetiin niin tai näin; ”olkaa täytetyt
Hengestä!” tai ”olkaa täytetyt hengessä!”, niin
se millä pyhän tulee olla täynnä on Kristuksen
sana, eläväksi tehty Pyhässä Hengessä niin että
se on elämän veden lähde hänen sisimmässään.
Monet sanovat että kun ihminen on Hengen täyttämä
niin pääasiallisesti se näkyy valtavana
evankelioimisintona. Mutta, näissä kahdessa
rinnakkaiskohdissa Paavali ei suoranaisesti opeta
mitään tällaista hedelmää/seurausta Hengen
täyteydestä. Mutta se ei silti pois sulje tätä,
ja se tuli ilmi alkuseurakunnassa myös tällä
tavalla.
Eli, todellinen Pyhän Hengen täyteys ei ole sitä
mitä hurmoshenkiset opettavat sen olevan, vaan se
on sitä mitä Paavalin kirjeet ja muu Raamattu
opettaa että se on. Hurmoshenkisten ”henkikaste”
ei myöskään ole sama kuin se kaste Pyhässä
Hengessä josta pyhä Raamattu puhuu. Tämä kaste on
tullut jokaiselle Jumalan valitulle lapselle
kääntymyksessä ja aivan armosta ilman yhtään
tekoa ihmisen taholta. Hurmoshenkisyyden ”hengen
täyteys” kokemukset ovat eksytystä, ja eivät
kestä koettelemista Sanan kokonaisilmoituksen
valossa, samaten kuin heidän monet kerettiläiset
oppinsa.
ja oikea.
Paljon puhutaan ns. Pyhän Hengen täyteydestä ja
Pyhällä Hengellä täyttymisestä sekä
henkikasteesta. Mielipiteitä riittää. Katsotaan
erästä avainjaetta tässä asiassa, Efes. 5:18.
kai mê methuskesthe oinô en ô estin asôtia alla
plêrousthe en pneumati
analyysi:
kai = konjunktio, koordinoiva
mê = adjektiivi, adverbi
methuskesthe = verbi, imperatiivi, preesens
passiivi, 2 pers., monikko
oinô = substantiivi, datiivi, maskuliini, yksikkö
en = prepositio, dativii
ô = adjektiivi, pronominaalinen, relatiivi,
datiivi, maskuliini, yksikkö
estin = verbi, indikatiivi, preesens aktiivi, 3
pers., yksikkö
asôtia = substantiivi, nominatiivi, feminiini,
yksikkö
alla = konjunktio, hyperordinoiva
plêrousthe = verbi, imperatiivi, preesens
passiivi, 2 pers., monikko
en = prepositio, datiivi
pneumati = subst., datiivi, neutri, yksikkö
käänn.: ”Ja älkää olko juopuneita viinistä, jossa
on irstailu, vaan päinvastoin olkaa täytetyt
Hengestä!”
Engl.: ”And be ye not inebriated by wine,
wherein is profligacy, but to the contrary be ye
filled by [the] Spirit!”
Komm.: Koko tämä jae on imperatiivissa, eli se on
käsky. Kenelle se on käsky? Katso Efes. 1 luku.
Tämä Paavalin kynän kautta annettu käsky on
annettu niille jotka ovat Kristuksessa
Jeesuksessa. Ketkä ovat Kristuksessa Jeesuksessa?
Sellaiset ihmiset joihin soveltuu Raamatun
kuvaukset kristitystä ihmisestä. Jokaisella
Jumalan lapsella on nämä kolme asiaa yhteistä,
joita ilman ei kukaan mene taivaaseen. 1. Isän
Jumalan ehdoton armovalitsemus Kristuksessa ennen
aikojen alkua ja edeltä säätäminen pelastukseen
Hänessä (Efes. 1). 2. Kristuksen rajallinen ja
tehokas sovitustyö Golgatan ristillä näiden
edestä (Jes. 53, Matt.26:28 jne). 3. Kristuksen
lunastustyön tehokas sovellus Pyhän Hengen
synnyttäessä ylhäältä iankaikkiseen elämään
(Tiit.3:4-7, 1Piet.1:3). Jokainen joka sisältyy
tähän ryhmään tulee löytymään taivaasta kun aika
loppuu ja iankaikkisuus alkaa, ainoastaan Jumalan
suverenista tahdosta ja sulasta armosta
(Matt.25:34). Ja kyseinen käsky on tällaisille
ihmisille, eikä muille. Ei niille jotka ovat itse
tehneet itseään uskoviksi (Joh.10:1), vaan
päinvastoin niille joita Jumala on tehnyt
kristityiksi suverenissa armossaan ja omasta
tahdostaan (Efes.2:8, 2Piet.1:1). Alussa on käsky
olla juopumatta viinistä, sillä siinä (viinistä
juopumisessa) on irstailu. Tämä sana ”oinô” –
viini – on sama sana minkä Johannes käyttää kun
kuvaa miten Herra Jeesus muutti veden viiniksi
(Joh. 2). Ja sama sana jonka sama Paavali käytti
kun kehoitti Timoteusta juomaan vähän viiniä
vatsansa tähden (1Tim.5:23). Huomaa miten Paavali
inspiraation alla tuomitsee juopumisen ja siitä
seuraavan irstailun. [Tässä vaiheessa jo tulisi
olla selvä että Jumala tuomitsee
Torontolaisuutta, missä ns. ollaan ”juovuksissa
Pyhästä Hengestä” ja vastaavat irstailut
karismaattisessa hurmahenkisyydessä. Edellä
mainitut liikkeet eivät olekaan sanan
varsinaisessa mielessä kristillisiä.] Paavali
sanoo että päinvastoin kristityn tulee olla
täytetty (jatkuvasti – preesens passiivi)
Hengestä, tämä on imperatiivi muodossa eli käsky.
KR-38 sanoo ”täyttykää Hengellä”. Tämä jae
itsessään ei kerro mitä on olla täytetty
Hengestä, joten tämän yhden jakeen perusteella on
turha tehdä ehdotonta oppia miten täytytään
Hengestä tai mitä se on ja miten se tulee ilmi.
Helluntalaiset ovat ryhmä jonka kautta tämä jae
on tullut kovaan huutoon, niin sanotusti. He
opettavat omilleen (ja muille) että tulee etsiä
ns. Pyhän Hengen kastetta bonus kokemuksena. Jos
olen ymmärtänyt heitä oikein he opettavat
että ”henkikaste” on sama asia kuin ns. ”Pyhällä
Hengellä täyttyminen”. He mieltävät Raamatun
opettavan että ihminen voi olla kristitty mutta
ei ”henkikastettu”. He aktiivisesti kehoittavat
seuraajiaan etsimään ”henkikastetta”/”Pyhällä
Hengellä täyttymistä”. Mutta, Raamattu on selvä
että kaste Pyhässä Hengessä on eri asia kuin se
Hengestä täyttyminen josta Paavali tässä puhuu.
Siitä en tässä vaiheessa puhu. Vaan haluan
näyttää miten helluntalaiset ja vastaavanlaiset
hurmahenkiset saavat omansa ”täyttymään
hengellä”. Kaikki oikeastaan alkaa siitä että
helluntalaiset uskovat että Jumala jakaa
täsmälleen samat armolahjat ihmisille tänä
päivänä kuin mitä Hän jakoi alkuseurakunnalle. Ja
he uskovat nimenomaan että helluntailiike ja
siitä haarautuneet liikkeet omistavat Pyhän
Hengen kaikkine armolahjoineen. Ja heidän oppinsa
on joksenkin tällainen, että ns. ”henkikasteessa”
(niin kuin he sen ymmärtävät) ihminen tulee
osalliseksi Jumalan Hengen armolahjoista (kukaan
ei saa kaikkia vaan yhden tai muutaman).
Helluntalaiset tunnetusti painottavat ns.
kielillä puhumisen armolahjaa (niin kuin he sen
ymmärtävät) ja sanovat (useimmiten) että tämä
lahja on ehdoton merkki siitä että ihminen on
saanut ”henkikasteen”/”täyttynyt Hengellä”. He
opettavat että useimmat saavat ”kielet” ns.
henkikasteessa, ja että jotkut saavat myöhemmin
(”täyttyessä Hengellä” uudestaan).
Helluntalaisuutta on oikeutetusti moitittu siitä
että he tekevät erotusta uskovien välille, he
jakavat uskovia kahteen
ryhmään; ”henkikastettuihin” ja
ei ”henkikastettuihin”. Eli heidän oppinsa jakaa
ihmisiä eliittiryhmään ja huonompiin. Raamattu ei
sinänsä kiellä erotusten tekemistä, mutta tässä
asiassa Raamattu ei tee mitään erotusta. Jokainen
todellinen Uuden Liiton pyhä on Pyhässä Hengessä
kastettu (tapahtuu kääntymyksessä) (1Kor.12:13).
Suurin piirtein jokainen joka tulee kosketukseen
helluntalaisten kanssa saa kuulla miten uskova
tulisi olla ”Hengellä täytetty”, ”henkikastettu”.
Sitten ihmistä aletaan opettaa miten tärkeää
tämä ”henkikaste”/”Hengen täyteys” on, ja mitä se
on, ja miten se saadaan. Sitten ihmistä usein
voimakkaasti kehoitetaan tulemaan osalliseksi
tästä ”toisesta siunauksesta”, ja etsimään sitä.
He näennäisesti tukevat opetuksiaan Raamatulla.
Ellen ole pahasti erehtynyt useimmiten opettavat
että helpommiten ”täytytään Hengellä” kun mennään
jonkun tai joidenkin arvostettujen julistajien
kätten alle ”siunattavaksi”.
Tässä seuraavassa haluan ainoastaan kuvailla tätä
menetelmää, miten olen joskus nähnyt
helluntalaisten ja muiden hurmahenkisten
toimivan. Eräässä kokouksessa, muutama vuosi
sitten, tarkkailin miten toimittiin.
Karismaattinen julistaja, Harri Johansson,
saarnasi. Saarnan aikana ja eritoten lopussa hän
painotti armolahjojen ja ns. ”voitelun”
tärkeyttä. Hän puhui tärkeydestä olla ”Hengellä
täytetty” jne. Kun saarna oli loppu hän
ns. ”avasi alttarin”. Hän oli lupautunut rukoilla
niiden puolesta jotka olivat rukouksen tarpeessa
ja jotka halusivat ”täyttyä Pyhällä Hengellä”
tai ”uudistua”. Katselin miten eräs keskiikäinen
nainen meni eteen. Hän polvistui alttarilla. H.
J. tuli hänen tykönsä ja kysyi mitä hän halusi.
Nainen kuiskasi hänelle tarpeensa. Saarnaaja
laski kätensä naisen päälle (vrt.1Tim.5:22) ja
alkoi ääneen rukoilemaan. Hän vähän aikaa
yleisesti rukoili siunausta naisen elämän ylle.
Sitten hän kehoitti naista alkaa ”kiittelemään
Herraa”. Naisen alkaessa vaisusti ”kiittelemään
Herraa” saarnaaja koko ajan kannusti tätä ääneen
rukoilemalla. Naisen ääni hieman voimistui. Hänen
sanansa olivat ”kiitos Jeesus, kiitos Jeesus,
kiitos Jeesus”. Tätä hän koko ajan toisti ja ääni
vielä vähän voimistui. Saarnaajan ääni myös koko
ajan voimistui ja hänen intonsa myös voimistui,
toinen käsi oli korkealla ilmassa kohotettuna.
Hän myös vähän väliä toisti tyyliin ”kiitos
Jeesus kiitos Jeesus, kiitos Pyhä Henki”. Sitten
naisen toistot tulivat nopeimmiksi ja
nopeimmiksi, koko ajan
hokien ”kiitosJeesuskiitosJeesuskiitosJeesuskiitos
Jeesus”. Saarnaaja koko ajan kehoitti jatkamaan
samaa kiittämistä ja monesti ikään kuin käski
Jumalaa ja Pyhää Henkeä täyttämään
naista ”voimalla ja voitelulla” (vrt. Apt. 8:19-
23). Naisen ”kiittäminen” nopeni nopenemistaan,
se kuulosti jotenkin tällaiselta –
”kiitskiitskiitskiitskiitkiitkiitkiitkiitkitikitk
itkitkit”. Nainen toisti näitä epämääräisiä
sanoja valtavalla nopeudella. Yhtäkkiä hänen
äänensävynsä muuttui enemmän miehen äänensävyn
kaltaiseksi ja myös toistetut sanat muuttuivat ja
äänikin voimistui. Kuulin hänen nyt kovalla
äänellä hokevan seuraavasti (kuulosti vähän niin
kuin vanhanaikainen sisämoottorivene) –
”obbobbobbobbOBBOBBOBBOBBOBBOBOBOBOBOBO”.
Tällaisena tämä epämääräinen toistaminen jatkui
vähän aikaa ja naisen yläruumis tärisi ja hän oli
hieman noussut kyykkyasennostaan. Sitten hän
vihoviimein nousi ja tuli, vilkuillen muita
kuulijoita, omaan istuimeensa, silmät kyynelissä
ja koko ajan toistaen
sanat ”kiitosJeesuskiitosJeesuskiitosJeesuskiitski
itskiitskiitskiits jne”. Tuolillaan istuessa hän
vielä jatkoi tämän saman nopean toistamisen ikään
kuin olisi mantraa hokenut. Kuulijat olivat
iloisia tämän naisen ”uudistumisen” ja ”Hengellä
täyttymisen” puolesta ja mielsivät sitä aidoksi
Pyhän Hengen teoksi. Tässä vaiheessa tulin vielä
enemmän vakuuttuneeksi siitä että helluntalaisuus
ja muu hurmahenkisyys oli suurta eksytystä ja
tiesin että minun tuli lähteä ulos siitä kaikesta
jonain päivänä.
Tämä ei ollut ainoa kerta jolloin olen nähnyt
vastaavanlaista ”hengellä
täyttymistä”/”uudistumista”. Muitakin kertoja
olen kuullut samanlaista toistamista –
”OBBOBBOBBOBBOBOBOBOBOB” kun joku on ollut
helluntalaisen tai muun hurmohenkisen julistajan
kätten alla. Tätä ilmiötä helluntalaiset
mieltäisivät ”Hengellä täyttymiseksi” ja näin he
ovat myös mieltäneet minun kuullen. He usein
opettavat henkikastekandidaateille että
tulee ”kiitellä Herraa niin paljon kuin sydämestä
lähtee”. He joskus sanovat ”kiitä kiitä, jatka
vaan kohta tulee kielillä”. He opettavat usein
että ”Hengellä täyttymistä” ns. vastaanotetaan
kiittämällä Herraa, ja saattavat kandidaattia
kiittämään valtavalla nopeudella ja innolla. Tätä
tehdessään olettavat Jumalan palkitsevan
heitä ”Hengellä täyttymisellä”. Samalla he
opettavat että kielillä puhumisen lahja on
armolahja. Mutta käytännön tasolla se usein on
heille raskaan työn (jatkuvan nopean
kiittelemisen) palkka. Nämä mielettömät ihmiset
eivät ymmärrä mitä sana armo tarkoittaa, ja he
käyttävät koko ajan tätä sanaa väärin. Muistutan
mitä itse Herra Jeesus sanoi, ettei tule rukoilla
niinkuin pakanat jotka toistavat samoja turhia
lauseita ja sanoja (mantroja) (Matt.6:7). Nämä
(hurmoshenkiset) tekevät juuri päinvastoin kuin
mitä Herra sanoi ja näyttävät kaikille
mielettömyytensä. He itse asiassa pumppaavat
lihassaan ja lihan voimassa niin että joskus jopa
hiki tulee pintaan (vrt. Juud.19 – sielullisia).
Tämä ei ole mitään muuta kuin eksytystä
kristillisyyden nimessä, valhekristillisyyttä,
avointa epäjumalan palvontaa, pahoja tekoja ja
hedelmän kantamista kuolemalle (Room. 7:5).
On mielenkiintoista katsoa mitä Vanha Testamentti
puhuu vainajahengistä. 3Moos.19:31:ssä meillä on
sana ”vainajahenki”. Englanninkielisissä
raamatuissa sana on ”familiar spirit”. Alkukielen
(hebrean) sana jota on käännetty vainajahengeksi
on ”ob”. Eli on kyse ns. ob-hengestä (spirit of
ob), tai ihmisestä jolla on tämä ob-
henki. ”Hebrean sana ”vainajahengelle” on ob,
tarkoittaa ”nahkaleili”. Muinaisten hebrealaisten
korville vainajahengen kumea ääni, puhuen meedion
kautta, kuulosti ikäänkuin se olisi tullut
nahkaleilistä.”(The Children’s Bread Ministry:
Confronting Familiar Spirits). Kyseisen naisen
ääntelehtiminen (vrt. 2Piet.2:18 ”phtheggomai” –
ääntelehtien, ”uperogka” – ylipaisuneita, KR-
38 ”pöyhkeitä” ) ei ollut kaukana tästä. Vrt.
myös Jes.8:19, missä profeetta puhuu ob-henki
meedioista ja tietäjistä, jotka supisevat ja
mumisevat. Tässä tulee mieleen nykyajan
siansaksan
mongertajat ”profeetallisella” ”voitelullaan”.
Monen hurmahenkisen ”kielilläpuhuminen” on juuri
tätä, supisemista ja mumisemista. Vertaa vaikka
tällaiseen ”kielilläpuhumiseen” –
”kiitskiitskiitskitkitkitkitkitkit”, ”shktashktas
hktashkta”, ”dadadadadadadadadadada”, ”lololololol
olololodadadadada”, ”upuzukupududududu”. Jos se
ei kuulosta jokseenkin tuollaiselta niin se on
selvää siansaksaa, mongerrusta tyyliin –
”aposiidikapaadikapandikapaaagaddissaidikapaa”, ”
shamoolikamoolikamiilikasaa”, ”apodisikidipakadiha
padisapadasisai”, ”shokorediashokoremundiakoredia”
, ”aforekraisdupreisdufrous”, ”akridopolofidilamar
otisnakubadidikamalamashokofolohamalama”. Sitten
vielä mielettömyyttään sanovat että moinen ylitse
paisuva ääntelehtiminen ”rakentaa” – sancta
simplicitas.
Kun olin vielä karismaattisuuden eksyttämä eräs
hurmahenkinen joka oli helluntalaisten
raamattukoulussa Keuruulla sanoi että kun ihminen
täyttyy Pyhällä Hengellä hänen kaikki solunsa
täyttyvät Hengellä. Tämä on vain eräs esimerkki
miten väärin nämä ihmiset voivat opettaa Pyhästä
Hengestä (2Piet.2:1). Se henkivalta joka tulee ja
ottaa vallan näissä ihmisissä kun ”täyttyvät
Hengellä” ei ole Kristuksen Pyhä Henki, vaan
antikristillinen henki. Se, miten nämä ihmiset
käyttäytyvät ollessaan ”täynnä henkeä”, kertoo
mikä henki on ottanut heidät valtaansa. Joskus
tapahtuu kaatumista, hillitöntä nauramista,
tajunnan menettämistä, eläimen tavoin karjumista
tai muuta ääntelehtimistä, kätten nopeaa
vatkaamista, siansaksan mongerrusta, supisemista
ja mumisemista, sanojen toistamista mantran
tavoin jne jne (vrt. Juudaksen kirje, 2Piet. 2
jne). On myös tiedetty että jotkut ovat
tietoisesti teeskennelleet joitakin ilmiöitä,
kuten ”kaatumista hengessä”, kielillä puhumista
jne. Ilmiöt jotka esiintyvät hurmoshenkisyydessä
kuuluvat näihin kahteen ryhmään. Jumalan
todellinen Pyhä Henki ei vaikuta tällaista
epäpyhää ja hillitöntä ja irstasta menoa (vrt.
1Kor.14:33). Sitten kun tullaan heidän oppinsa
koettelemiseen Raamatun kokonaisilmoituksen
valolla, silloin viimeistään heidät havaitaan
vääriksi ja henki kaiken takana paljastuu
antikristuksen hengeksi.
Hurmoshenkisyydessä esiintyy myös muuntuneen
tietoisuuden tiloja (ASC – altered states of
consciousness). Tällaisesta Pietari puhuu,
2Piet.2:16, puhuessaan profeetan (Balaamin)
mielettömyydestä. Sana joka on
käännetty ”mielettömyyden” on
alkukielessä ”paraphronian”. Tarkoittaa tässä
että Balaam ei ollut normaalissa mielentilassa,
vaan mielentilassa johon hyvin sopii sana
mielettömyys. Englanniksi ”beside the mind”, ”out
of one’s senses”, ”insanity”, ”madness” kaikki
hyvin kuvaavat sitä mielentilaa jossa nykyajan
Balaamien esikuva oli. Mahdollisesti jonkinlainen
hurmoksellinen ekstaasin tila (vrt. Juudas 8).
Kuitenkin näemme Jumalan tuomion tällaista
hurmoksellisuutta vastaan (vrt. Juud. 4, 5, 6,
13).
Mennään takaisin jakeeseen Efes.5:18.
Sanat ”plêrousthe en pneumati” voidaan myös
kääntää ”olkaa täytetyt hengessä!” Tarkoittaen
että ne, joille Paavali puhuu kyseisessä
kirjeessä, tulee olla (jatkuvasti) täytetyt
omassa hengessään. Henki tässä tapauksessa
(pienellä h:lla) tarkoittaen Jumalan lapsen
sisäistä ihmistä, uutta luomusta. Millä tavalla
täytetty? Sillä tavalla täytetty että seuraus tai
todiste on se mistä Paavali puhuu jakeissa 19-21.
Rinnakkaiskohta tälle kontekstille (5:18-21) on
Kol. 3:16-17. Kol.3:16 antaa selityksen
Efes.5:18:lle. Substanssi millä sisäinen ihminen
tulee olla täytetty on Kristuksen sana, eläväksi
tehtynä Pyhän Hengen kautta, Pyhässä Hengessä. Ei
niin kuin hurmoshenkiset opettavat että tulee
täyttyä jollain epämääräisellä ”pyhähengen
voimalla ja voitelulla”, jota eivät
raamatullisesti edes pysty määrittelemään. Kun
Jumala Pyhä Henki täyttää kristittyä Hän täyttää
ensi kädessä tämän sisäistä ihmistä, ja se millä
Hän täyttää on hengellisellä ymmärryksellä ja
viisaudella – Kristuksen elävällä sanalla, uskon
sanalla (en tarkoita nyt missään nimessä sitä
Uskon Sanaa mistä hurmahenkiset puhuvat).
Käännetiin niin tai näin; ”olkaa täytetyt
Hengestä!” tai ”olkaa täytetyt hengessä!”, niin
se millä pyhän tulee olla täynnä on Kristuksen
sana, eläväksi tehty Pyhässä Hengessä niin että
se on elämän veden lähde hänen sisimmässään.
Monet sanovat että kun ihminen on Hengen täyttämä
niin pääasiallisesti se näkyy valtavana
evankelioimisintona. Mutta, näissä kahdessa
rinnakkaiskohdissa Paavali ei suoranaisesti opeta
mitään tällaista hedelmää/seurausta Hengen
täyteydestä. Mutta se ei silti pois sulje tätä,
ja se tuli ilmi alkuseurakunnassa myös tällä
tavalla.
Eli, todellinen Pyhän Hengen täyteys ei ole sitä
mitä hurmoshenkiset opettavat sen olevan, vaan se
on sitä mitä Paavalin kirjeet ja muu Raamattu
opettaa että se on. Hurmoshenkisten ”henkikaste”
ei myöskään ole sama kuin se kaste Pyhässä
Hengessä josta pyhä Raamattu puhuu. Tämä kaste on
tullut jokaiselle Jumalan valitulle lapselle
kääntymyksessä ja aivan armosta ilman yhtään
tekoa ihmisen taholta. Hurmoshenkisyyden ”hengen
täyteys” kokemukset ovat eksytystä, ja eivät
kestä koettelemista Sanan kokonaisilmoituksen
valossa, samaten kuin heidän monet kerettiläiset
oppinsa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
...veikeä tarina.
p.s.
Engl.: ”And be ye not inebriated by wine,
wherein is profligacy, but to the contrary
be ye filled by [the] Spirit!” (Spirit = viina)
-Kannatetaan! Lisää viinaa,silmät liikkuu vielä!