Olen tullut siihen tulokseen,ettei keneenkään ole
luottamista.Aina kun olen tullut jonkun ihmisen
kanssa tutuksi,läheiseksi,niin ei kulu aikaakaan
kun huomaan olevani yksin.Tuntuu kuin oma
turvapaikkani on yksinäisyys.Halusin tai
en.Turvallisin paikka,jossa kukaan ei
haavoita.Onko muita jotka kokevat samoin?
luottamista.Aina kun olen tullut jonkun ihmisen
kanssa tutuksi,läheiseksi,niin ei kulu aikaakaan
kun huomaan olevani yksin.Tuntuu kuin oma
turvapaikkani on yksinäisyys.Halusin tai
en.Turvallisin paikka,jossa kukaan ei
haavoita.Onko muita jotka kokevat samoin?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Luotan Vaimooni ja Lapsiini, Bändini jäseniin,
moniin ystäviini sekä moniin liiketuttaviin kuten
ystäviini. Jos joku pettää on luottavaisen
elämän jatkuttava ,näin elämä tuntuu paremmalta.
Jos ei huonoa tuuria lasketa - ihminen on yksin
vastuussa omista teoistaa.
Olen onnellinen kun sinulla on luottamus
tallella.Itseesi ja muihin.Minulta kai puuttuu
luottamus juuri itseeni,siinä kai tässä on kyse.
Sinä olet tyttö? Miehet on sikoja mutta kyllä
kaikille luulis löytyvän hyviäkin ystäviä.
Surkea homma jos ei löydy, olisi varmaan tosi
vaikeaa tallustaa yksikseen päivästä toiseen.
Miten sinua on haavoitettu? Onko tämä joku
ihmissuhde/rakkausongelma vai koulukiusaamista
vai mitä? Kuinka vanha olet?
Kuinka vanha muuten pikku-Keppo on??
Kyllähän se joskus tosiaan siltä tuntuu ettei
ihmisiin voi luottaa. Mullakin oli joskus
sellanen pelko... ja on ehkä vähän vieläkin että
en halunnut päästää ketään liian lähelle. Kun se
kuitenkin jättää. Kai se vähän niin onkin että
ihmiset on aika ilkeitä olentoja, ainakin
välillä.
Mutta mä löysin vuosi sitten jonkun joka ei ole
jättänyt mua eikä tule jättämään.
Arvaat varmaan... =)
Kirjottelin väärään paikkaan... sori... =)
Oli niin ylimielinen kysymys että jääköön
salaisuudeksi...
Ei se mitään, sattuuhan niitä... :-)
Kepon peppuun sattuu.
Voi voi.
Laita Tummelia.
älä nyt aina viitti. Keppo on ihan ok tyyppi. =)
Ei kannata pyytää uskonto palstalta apua, mene
ennemmin vaikka ihmis suhde palstalle!
Täällä sinä saat vain vastauksia: "Jeesus on
ystäväsi", "Jeesus tulee kotiisi syömään kun
avaat hänelle oven", "Jeesus pelastaa", "Jeesus
lohdutta, plää plää
Jeesustelijat tunkevat jeesuksensa joka ikiseen
väliin, jopa työ asoissa, tärkeisiin
asiapapereihin tunketaan jeesus nimeä.
Voi pojat noita sanojasi, et taida ymmärtää yhtään mitä puhut. Sulje jo suusi, jollet edes tiedä kuka Jeesus on.
Täytä suusi sonnalla nyt nuorena, mutta kyllä se sieltä vielä vanhemmin kaivetaan pois vaikka väkivalloin.
vallalla.Siinä näette fundamentalistin
luonteen . Kauheaaa. Tehkää jotain näiden
saamiseksi linnaan tai hoitoon.
Psalmi 51:19 Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää.
Arvaat luultavasti miten tulen jatkamaan. Paras neuvo mitä voin ikinä antaa, on että lue Raamattua. Se on auttanut minua, ja auttaa sinuakin jos vain annat. Se auttoi suurmiehiä taistelun keskellä ja antoi suurille taitelijoillekkin leivän keskellä köyhyyttä.
En tiedä oletkos ikinä saanut käteesi sellaista lappusta kadulla jossa on erään nuoren miehen kirje kotiin hänen ollessaan sodassa, tiedätkös? Se oli oikea kirje toisesta maailmansodasta (jos en nyt väärin muista), jossa tämä nuori mies kirjoitti äidilleen että kuinka hän oli juuri tullut siellä keskellä sotaa, uskoon. Hän kertoi että hän tiesi kuolevansa pian, mutta hän rauhoitteli äitiään kirjeessä ja kertoi että hänellä ei ollut mitään hätää eikä äidin tarvinnut huolehtia. Hän kertoi myös ystävistään, kuinka jotkut hänen uskovat ystänsä eivät pelänneet tämän sodan keskellä kun taas jotkut ateistit olivat miltei hermoraunioina. Raamattu ei ole mitään löpinää ja yleistä pohdintaa, vaan se on Jumalan itsensä lohdutus ihmiselle.
Jos sinulla on oikeasti särkynyt sydän, niin ainoa tapa korjata sydämmesi oikeasti on Jeesus. (antijeesustelijat eivät tätä faktaa voi muuttaa).
Ei muuta kun ase käteen tappamaan kristuksen
tähden. Tästä jeesustelussahan on kyse yhä
edelleen ,niin ja raamattu vielä toiseen käteen,
ettei vain jeesuksen opetukset unohdu.
Odota Arvi hetki niin hoitajatäti tuo tupla-
annoksen lääkettä.
Kyllä se siitä.
Yhteen sydämeen ei mahdu kahta ämmää!
lausuu siinä mielipiteensä
Jotain hieman samansuuntaista minullakin... Minulla on hyviä kavereita ja tuttuja, mutta ei oikeastaan yhtään ystävää. En kerro syvimpiä ajatuksiani ja tunteitani kenellekään. Olen oppinut olematta luottamaan - mm. koulukiusauksen takia. No, olen tässä vuosien varrella kuitenkin alkanut luottaa hieman enemmän. Rakkauspuolella on tullut aika ikävästi takkiin, seurauksena se että yksinäisyys tuntuu paljon helpommalta ja turvallisemmalta vaihtoehdolta kuin vastakkaisen sukupuolen edustajan lähestymiseen sisältyvä riskinotto.
No, et siis ole yksin yksinäisyydessäsi... heh. Ja asiat kyllä voivat kehittyä parempaan päin, vaikkeivät aina huikaisevan nopeasti. Yksinkin on ihan mukava olla (ja parempi olla yksin kuin roikkua väkisin huonossa ihmissuhteessa, vai mitä?).
"Kaikki, mikä ei tee minusta pessimistiä vahvistaa optimismiani." -- minä
btw: katso www.insp.fi, sieltä löytyy apua mm. yksinäisyyteen.
Kiitos osoitteesta jonka annoit,aion siellä käydä
tutustumassa.Minulla on kyllä paljon hyviä
ystäviä,ajoittain kerron heille asioitani mutta
sitten tulee kuin lukko,ajattelen mitä he niillä
tiedoilla oikein tekee mitä kerron.Tuntuu kuin ei
olisi oikeutta puhua mitään.Aika omituinen
tilanne,suojaan lähimmäisiäni omilta
murheiltani.Tulee sellainen olo kuin olen täällä
elämässä vain kaikille taakaksi.Läheinen
ystävä,miespuolinen,johon olin luottanut,hän yhtä-
äkkiä käänsikin takkinsa minulle.Tuntui tosi
pahalta,mutta kai kaikkeen tottuu.Me naiset
olemme kai vaan niin hauraita olentoja,miehet
saavat sanoa ja tehdä mitä vaan,on kai aika
kääntää toinenkin poski.Kärsiä ja miettiä
yksinäisyydessään,mitä on jäänyt sanomatta.Olen
aivan liian kiltti,siitä kärsin.Tämä on kai tätä
elämää:)
> Kiitos osoitteesta jonka annoit,aion siellä käydä tutustumassa.
Kiva että tällä palstalla roikkumisesta on edes jotain hyötyä jollekin...
> Minulla on kyllä paljon hyviä ystäviä,ajoittain kerron heille asioitani mutta sitten tulee kuin lukko,ajattelen mitä he niillä tiedoilla oikein tekee mitä kerron.Tuntuu kuin ei olisi oikeutta puhua mitään.Aika omituinen tilanne,suojaan lähimmäisiäni omilta murheiltani.Tulee sellainen olo kuin olen täällä elämässä vain kaikille taakaksi.
Hmm. Tuollaista minä en ole tuntenut. Minun ongelmani on "luottamuspula" tai naurunalaiseksi joutumisen pelko.
> Läheinen ystävä,miespuolinen,johon olin luottanut,hän yhtä-äkkiä käänsikin takkinsa minulle.Tuntui tosi pahalta,mutta kai kaikkeen tottuu.Me naiset olemme kai vaan niin hauraita olentoja,miehet saavat sanoa ja tehdä mitä vaan,on kai aika kääntää toinenkin poski. Kärsiä ja miettiä yksinäisyydessään,mitä on jäänyt sanomatta.Olen aivan liian kiltti,siitä kärsin.Tämä on kai tätä elämää:)
Minulla on päinvastaisia kokemuksia... Kyllä naisetkin osaavat olla ilkeitä ja ajattelemattomia, ja miehtkin voivat olla hauraita, jopa niin hauraita että alkavat pallotella itsemurha-ajatuksia rakkaussotkujen takia. Mutta pahasta olosta voi ihan oikeasti päästä ajan myötä yli. Eivät tällaiset asiat varmaan täysin unohdu koskaan, mutta ne jäävät vähitellen taka-alalle kun elämä alkaa taas hymyillä.
Ja kiltteydestä vielä: Minusta toisenposkenkääntäminen on valinta, eikä sitä voi verrata liialliseen "kiltteyteen". Minusta TPK (oma lyhenne...) on sitä, että voisit halutessasi antaa samalla mitalla takaisin, mutta päätät olla antamatta. Kiltteys on hyvä asia, mutta kannattaa opetella pitämään puolensa. Helppo sanoa, joo, mutta voin todistaa että mahdollista se on...
Joskohan tämä riittäisi... hyvää jatkoa vaan. Ja kirjoita jos tulee vielä jotain asiaa. Tai jos haluat kysyä kirja/levy/harrastusvinkkejä...