Kristinuskon mukaan Jumala on luonut maailman ja kaiken mitä siinä on. Tästä huolimatta näemme ympäröivän maailman olevan varsin epävakainen paikka; maailma sisältää paljon epäoikeudenmukaisuutta sekä mittaamattomat määrät inhimillistä kärsimystä, surua ja tuskaa. Näin asiat ovat olleet toki aina. Miten kristinusko selittää tämän ristiriidan oppinsa ja todellisen maailman välillä?
Keksimällä luojajumalan rinnalle toisen jumaluuuden: "tämän maailman jumalan". Jos siis Luoja edustaa kaikkea hyvää ja täydellistä, niin "tämän maailman jumalan" (Saatanan) osaksi jää luonnollisesti selittää kaikki ne ikävät asiat, mitä maailmassa on. Tällä tavalla jokaiselle asialle auringon alla löytyy kristinopin mukainen selitys, olipa se sitten ihmisen kannalta myönteistä tai kielteistä.
Aivan kuten kaikissa suurissa menestystarinoissa ja klassikoissa, myös Raamatun kertomuksissa tarvittiin maailman ääriä syleilevä hyvän ja pahan välinen vastakkainasettelu, Kosminen Sota Jahven ja hänen langenneen henkipoikansa välillä. Tässä vasta sitä sellaista sisältöä, joka kirvoittaa ihmisten kiinnostuksen ja saa ihmismielet samastumaan, ja lopulta uskomaan tuohon tarinaan.
Maailman selittämiseksi kristinuskossa tarvittiin siis kosminen sota henkivaltojen välillä, jonka sodan onnettomiksi pelinappuloiksi koko ihmiskunta on lopulta joutunut. Miettikäämme hetki vain Juudas Iskariotiakin, miten epäoikeudenmukaiseen ja epäkiitolliseen rooliin hänet oli tämän jumalten välisen taistelun takia etukäteen asetettu. Kuinka hän olisi voinutkaan väistää käsikirjoitukseen kirjoitettua kohtalonsa, kun itse Jumala oli jo kauan ennen hänen syntymäänsä ennustanut, että jonkun täytyy näytellä uskottavasti Hänen Poikansa kavaltajan osa tässä korkean luokan näytelmässä.
Sama pätee kuitenkin periaatteessa kaikkiin maailmassa eläneisiin ja kärsineisiin ihmisiin; kukaan meistä ei ole voinut valita, haluammeko syntyä keskelle "tämän maailman jumalan" ja tuon toisen maailman jumalan välistä välienselvittelyä, joka näyttää jatkuvan vuosituhannesta toiseen.
Olkoot muut jumalat meitä kohtaan armollisempia seuraavissa elämissämme.
Keksimällä luojajumalan rinnalle toisen jumaluuuden: "tämän maailman jumalan". Jos siis Luoja edustaa kaikkea hyvää ja täydellistä, niin "tämän maailman jumalan" (Saatanan) osaksi jää luonnollisesti selittää kaikki ne ikävät asiat, mitä maailmassa on. Tällä tavalla jokaiselle asialle auringon alla löytyy kristinopin mukainen selitys, olipa se sitten ihmisen kannalta myönteistä tai kielteistä.
Aivan kuten kaikissa suurissa menestystarinoissa ja klassikoissa, myös Raamatun kertomuksissa tarvittiin maailman ääriä syleilevä hyvän ja pahan välinen vastakkainasettelu, Kosminen Sota Jahven ja hänen langenneen henkipoikansa välillä. Tässä vasta sitä sellaista sisältöä, joka kirvoittaa ihmisten kiinnostuksen ja saa ihmismielet samastumaan, ja lopulta uskomaan tuohon tarinaan.
Maailman selittämiseksi kristinuskossa tarvittiin siis kosminen sota henkivaltojen välillä, jonka sodan onnettomiksi pelinappuloiksi koko ihmiskunta on lopulta joutunut. Miettikäämme hetki vain Juudas Iskariotiakin, miten epäoikeudenmukaiseen ja epäkiitolliseen rooliin hänet oli tämän jumalten välisen taistelun takia etukäteen asetettu. Kuinka hän olisi voinutkaan väistää käsikirjoitukseen kirjoitettua kohtalonsa, kun itse Jumala oli jo kauan ennen hänen syntymäänsä ennustanut, että jonkun täytyy näytellä uskottavasti Hänen Poikansa kavaltajan osa tässä korkean luokan näytelmässä.
Sama pätee kuitenkin periaatteessa kaikkiin maailmassa eläneisiin ja kärsineisiin ihmisiin; kukaan meistä ei ole voinut valita, haluammeko syntyä keskelle "tämän maailman jumalan" ja tuon toisen maailman jumalan välistä välienselvittelyä, joka näyttää jatkuvan vuosituhannesta toiseen.
Olkoot muut jumalat meitä kohtaan armollisempia seuraavissa elämissämme.
Vastaukset 10
Vanhimmat
diovmorf
Perusvirhe aloituksessasi on siinä, että sinä vajavaisena ihmisenä olet lähtenyt järkeilemään ja määrittelemään, millaisen kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan pitäisi olla, että sinä Hänet hyväksyisit.
Ihminen ei määrittele Jumalaa, vaan Jumala määrittelee ihmistä. Tämä on oikea järjestys.
Kun tulet uskoon, opit tuntemaan Jumalan ominaisuuksia Jeesuksen Kristuksen kautta, kun Hän tulee Pyhän Henkensä kautta asumaan sisimpääsi.
a häviää uskoontulossa on älyllinen totuus.
Kun tulet uskoon niin menetät kaiken järjellisen ajattelumahdollisuuden koska järjellinen ajatus sotii raamattua vastaan. Ja ethän sinä uskovaisena VOI kyseenalaistaa raamatun tekstejä vaan sinun on uskottava joka sana mitä siihen on kirjoitettu. Vaikka ne sanat olisivat ristiriidassa toisessa kohdassa oleviin sanoihin.
Jaakob, valitettavasti olet ymmärtänyt ihan väärin. Ihminen loi jumalat, ei päinvastoin.
Annetaan Jaakobin pitää lapsenuskonsa, jos se tekee hänet autuaaksi.
*Jaakob*
>>Perusvirhe aloituksessasi on siinä, että sinä vajavaisena ihmisenä olet lähtenyt järkeilemään ja määrittelemään, millaisen kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan pitäisi olla, että sinä Hänet hyväksyisit.>>
Olisiko sinusta hyväksyttävää ja oikeudenmukaista tarkistaa itse kriittisesti esimerkiksi Koraania tutkimalla perusteet Allahiin uskomiselle sen sijaan, että vain ottaisit sokeasti vastaan sen, mitä harras muslimi sinulle islaminuskon oikeellisuudesta julistaa? Jos olisi, niin miksi ihmeessä tuota samaa metodia ei pitäisi soveltaa myös Raamatun suhteen?
>>Kun tulet uskoon, opit tuntemaan>>
Ai että "kun" tulen uskoon? Sinäpä tunnut olevan kovin luottavainen minun uskoontulemiseni suhteen.
*21*
>>Ihminen loi jumalat, ei päinvastoin.>>
Näinhän siinä on käynyt. Huvittava - ja varsin paljonpuhuva sekä paljastava - piirre tässä on sekin, että jokaisen jumalan pääasiallisena tehtävänä näyttää olevan ajaa kannattajiensa asiaa: suojella ja siunata heitä sekä tuhota "vääräuskoiset".
Mikä väistämättä johtaa siihen, että kaikki kuolevat, joutuvat helvettiin etc.
:D
Luopuisinko hyvästä vain siksi, etten kykene ymmärtämään sitä?
Luovunko Jumalasta vain siksi, etten kykene ymmärtämään Luojaani?
Tällaisten kysymysten edessä ihmisen pitää muistaa rajallinen tietonsa ja tunnustaa, ettei hän voi rajallisen tietonsa puitteissa kaikkea ymmärtää.
Jos opimme tunnustamaan ymmärryksemme rajallisuuden, eivät elämän arvoitukset lannista uskoamme Jumalaan.
Kun opimme tuntemaan rajallisuutemme emme enää niin kärkkäästi ole vaatimassa Jumalaa tilille sallimuksestaan elämän mysteereissä. Kun sisäistää inhimillisen tiedon ja ymmärryksen rajallisuuden, pystyy hyväksymään, että asioita 'vain tapahtuu' ilman selkeää syy-seuraus-suhdetta.
Raamatussa sanotaan että nyt ymmärrämme vajavaisesti, mutta silloin ymmärrämme täydellisesti.
Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee."
1. Kor. 13:12
Ajattelepa vielä lausetta "kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin". Se vihjaa inhimillisen tietomme rajallisuudesta, mutta lause antaa samaan henkäykseen myös lohduttavan näkökulman siitä, että huolimatta rajallisuudestamme, voimme kuitenkin ymmärtää tarpeeksi pelastuksemme kannalta. Voimme näet ymmärtää Herran ilmoituksen itsestään.
Emme voisi ymmärtää Jumalan olemassaoloa tai hänen tahtoaan, ellei Jumala olisi ensin tehnyt itseään meille tiettäväksi ilmoittamalla itsensä.
Vaikka ymmärryksemme on rajallista, meillä on mahdollisuus ymmärtää Luojastamme kaikki se, minkä hän on nähnyt tarpeelliseksi ilmoittaa.
Sinulla on mahdollisuus jo tässä ajassa tuntea hänet, kuka on sinut maan tomusta luonut - vaikkakin ymmärryksesi onkin vain "kuin kuvastimesta".
Vajavaiseen tietoisuutemme ulottuu myös Herran valtava lupaus "mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee." Emme voi tietää, miten tämä lupaus toteutuu, mutta voimme ymmärtää sen, mitä meille luvataan tapahtuvaksi. Nimittäin perillä Herran luona tietämyksen vajavaisuus saa väistyä täyden ymmärryksen tieltä. Sinä päivänä emme enää ihmettele ja kysele Luojalta katkeria "Herra, miksi?" -kysymyksiä. Silloin 'kerran' todella ymmärrämme ja näemme Herran kirkkauden kirkkaampana kuin koskaan aiemmin, koska silloin ymmärrämme oman Herramme valtavuuden - ensimäistä kertaa. Mitä ihmettä mahtaakaan olla tuo täydellinen tieto ja ymmärrys Jumalassa? - Se jää vielä salaisuudeksi, mutta on varmaa, että siihenkin kysymykseen saamme vielä vastauksen.
Ethän siis luhistu epäilyjesi alle synkkinäkään aikoina. Uusi päivä koittaa, ja samoin koittaa myös päivä, kun sinä tiedät vastaukset elämän arvoituksiin.
Tuo hetki tulee täydellisyyden ajan koittaessa, kun Kristuksen tullee takaisin noutamaan omansa ikuiseen yhteyteen kanssaan.
Oli karsintajärjestelmä Jumalan luokse millainen tahansa, ja pelastuksen ehto mikä tahansa, niin se on lopulta oleva oikeudenmukainen.
*Jaasefi*
>>Luopuisinko hyvästä vain siksi, etten kykene ymmärtämään sitä?>>
Puhut itsesi pussiin heti alkuun. Mistä sinä voit tietää, onko jokin moraalisesti hyvää, jos et kerran kykene edes ymmärtämään sitä? Jos pysyttäydymme Raamatun jumalan toiminnassa, niin onko tällainen mielestäsi "hyvän tekemistä":
"Laittakaa hänen lapsillensa verilöyly heidän isiensä pahain tekojen tähden, etteivät he nousisi ottamaan omaksensa maata ja täyttäisi maanpiiriä kaupungeilla." - Jesaja 14:21
"Sen [Samarian] miehet kaatuvat miekkaan, sen pienet lapset murskataan, ja raskaana olevat naiset viilletään halki." - Hoosea 14:1, 2
"He tulevat kaukaisesta maasta, taivaan ääristä, Herra ja hänen vihansa aseet, hävittämään kaiken maan. Valittakaa, sillä Herran päivä on lähellä, se tulee kuin hävitys Kaikkivaltiaalta. - - Kuka ikinä tavataan, se lävistetään, kuka kiinni joutuu, se miekkaan kaatuu. Heidän pienet lapsensa murskataan heidän silmäinsä edessä, heidän talonsa ryöstetään, ja heidän vaimonsa raiskataan." - Jesaja 13:5, 6, 15, 16
Todellisuudessa tällainen toiminta ei eroa moraaliltaan millään tavalla vaikka tällaisista tapauksista, joiden uhreja kutsutaan siviiliuhreiksi:
”Hyökkääjät ampuivat ilmaan, ja kun pelästyneet ihmiset tulivat ulos kodeistaan, hyökkääjät alkoivat silpoa heitä viidakkoveitsillä ja sytyttivät heidän talonsa palamaan. Paikalla käyneet toimittajat kertoivat uhrien joukossa olevan pikkuvauvoja, lapsia, naisia ja vanhuksia, jotka eivät päässeet pakoon hyökkääjiltä.”
(Helsingin sanomat 9. maaliskuuta 2010 sivu B2)
>>Tällaisten kysymysten edessä ihmisen pitää muistaa rajallinen tietonsa>>
Muistatko tämän rajallisen tietämyksesi myös vaikka Koraanin (tai jonkin toisen pyhän kirjan) tekstejä arvioidessasi? Vai muistatko sen vain Raamatun tekstejä lukiessa?
>>Oli karsintajärjestelmä Jumalan luokse millainen tahansa, ja pelastuksen ehto mikä tahansa, niin se on lopulta oleva oikeudenmukainen.>>
Mistä sinä voit sen tietää? Ovathan Raamatun tekstit täynnä epäoikeudenmukaisia raakuuksia ja syyttömien ihmisten murhaamista Jumalan nimessä.
up