Isänmaallisuus syntiä?

Ei se mun mielestä ole syntiä... kunhan Suomi pitää itsensä Jumalaan uskovana kristittynä maana.

Sitten kun risti otetaan lipustamme poies... niin sitten en ole enää isänmaallinen.

Isänmaallisuus eli nationalistisuus. Minusta nationalismi on tuomittavaa. Se provosoi ihmisiä uskomaan maan kulttuuriperään jota vaalitaan. Siihen liittyy Suomelta sodat jne. Sodissa ei ole mitään juhlittavaa. Eniten Suomessa juhlitaan sotaa kuin Suomen itsenäisyyttä, joka tapahtui yli 20 vuotta ennen talvisotaa. Itsenäisyyspäivänä vaalitaan suomalaisia veteraaneja, mutta unohdetaan saksalaiset jatkosodasta pois joita ilman Suomi ei olisi itsenäinen vaan Suomessa puhuttaisi tällä hetkellä venäjää!

Nationalismiin liittyy vihan lietsonta (=patriootit ja skinit) maahanmuuttajia kohtaan, joka on vaarallista ja sitä mä en todellakaan hyväksy (tosin suurella osalla suomalaisista on patrioottien ja skinien tapainen mielipide). Lisäksi nationalismiin liittyy sellaisia suvaitsemattomuuksia esim. jos joku ei ole suorittanut asepalvelusta niin hän joutuu tässä suvaitsemattomassa valtiossa pilkan kohteeksi. Ihmiset tulisi olla saman kaltaisia heistä ja kaikilla tulisi olla samat mielipiteet!

Se ettei kaikilla ole samanlaisia mielipiteitä ja arvosta samanlaisia asioita on juuri todiste siitä ettei Jumalaa ole koskaan ollut olemassa!!

Isänmaallisuus on yksi ihmisen epäjumalista.

Itselläni on hiukan paradoksaalinen suhtautuminen termiin ”isänmaallisuus”.
Sillä on ollut paikkansa silloin, kun Suomea aloitettiin rakentamaan. Ikävä kyllä sen tekivät tahot, jotka eivät ottaneet huomioon koko suomen kansaa, vaan se luotiin tiettyjen tahojen mukaiseksi. Siksi se on pettymys.

”Kansallisuusaatetta tutkijatohtorina tutkiva Kati Mikkola katsoo väitöskirjassaan Tulevaisuutta vastaan. Uutuuksien vastustus, kansantiedon keruu ja kansakunnan rakentaminen., että esimerkiksi kansanperinnettä keränneet henkilöt olivat osa "laajempaa ideologista hanketta, jonka tavoitteena oli muotoilla suomalaisen kansakunnan omakuvaa". Tällaiset kerääjät eivät hänen mukaansa olleet vain anonyymejä kansalaisia, vaan "näkemyksellisiä toimijoita". Hänen mukaansa nykyään keskusteluissa toistuu "ajatus katoamaisillaan olevasta suomalaisesta yhtenäiskulttuurista", vaikka "aikanaan myös suomalaista niin kutsuttua ”yhtenäiskulttuuria” rakennettiin tietoisesti ja ilmeisen kulttuurisen heterogeenisuuden perustalle" Hän toteaa tutkimuksensa kohdistuvan "aikaan, jolloin rakennettiin suomalaiskansallista tulevaisuutta ja sen tarpeisiin kansallista historiaa". Eurooppalaisen yhtenäiskulttuurin mahdollisessa rakentamisessa "koululaitoksella ja tiedotusvälineillä on epäilemättä avainasema, kuten suomalaisen identiteetin juurruttamisessa tähän asti".”

http://fi.wikipedia.org/wiki/Nationalismi

”Isänmaallisuus eli patriotismi (kreikan sanasta patris) on rakkautta tai omistautumista omaa maata eli isänmaata kohtaan.
George Orwell eritteli isänmaallisuutta ja nationalismia eli kansallisuusaatetta esseessään ”Notes on Nationalism”. Orwell määritteli isänmaallisuuden uskollisuudeksi asuinpaikalle ja omalle elämäntavalle, jota ei kuitenkaan aiota pakottaa muille. Tämä vuoksi hän piti isänmaallisuutta täysin puolustettavana.”

http://fi.wikipedia.org/wiki/Isänmaallisuus

Kun mietin kuinka kokemukset poikkeavat eri puolella suomea, niin kuinka moni on saanut asua monta sukupolvea samalla asuinsijalla? Meillä on taitaa olla eri kokemuksia riippuen siitä olemmeko asuneet länsi - tai etelä suomessa kuin itä- tai pohjoissuomessa? Joten meillä taitaa olla ainakin vanhemmalla sukupolvella vielä aika vahva maakunta uskollisuus?

Toisaalta ei köyhällä ole isänmaata samalla tavalla kuin omistavalla luokalla. On täytynyt aina olla valmius lähteä sinne, missä on leipää tai turvaa.

Enemmän kuin isänmaallisuutta ymmärrän äidinkielen rakkautta. Sitä ollaan kovasti ajamassa alas, suomen kieli kai koetaan edelleen ”rahvaanomaiseksi” tai ”junttiudeksi”? Puhumattakaan murteista! Mutta ehkä se alkaa olla myös sitä isänmaallisuutta?
Jos otetaan kristinusko, niin sen oman maan rakentaminen ei varmaan ole syntiä, eikä sen oman kulttuurin kehittäminen. Se taas voi olla jo syntiä, että se tulee liian tärkeäksi ja ajaa muihin synteihin, kuten tappamiseen tai toisen omaisuuden anastamiseen.

Minulle isänmaa on aina merkinnyt ennen muuta Suomen luontoa. Olen siihen lapsellisella tavalla kiintynyt. Kun menen rajan yli Pohjois-Ruotsiin, luonto tuntuu vieraammalta ja samantekevämmältä, vaikka se on samaa luontoa kuin rajan takana kotimaassa.
Rakastan maakuntalauluja, joissa lauletaan Suomen luonnosta. Rakastin niitä siitä syystä jo lapsena.
Jos tuo on syntiä, sitten en ymmärrä mistään mitään.

Ennen isänmaa merkitsi ihmisille maantieteellistä aluetta enemmän kuin nykyään. Siitä kertoo jo nimitys isänmaa, siis ei isänkansa tai isänyhteiskunta. Tuo tuli tietysti maanviljelyskulttuurista, mutta itse en ole maanviljelijöitten lapsi, ja silti olen mieltänyt isänmaan aina ennen kaikkea maa-alueeksi.
Vanhoissa lauluissa ja runoissakin puhutaan paljon luonnosta ja ihmisten läheisestä yhteydestä siihen. Mihin tuo yhteys on haihtunut, vai onko se?

Ihmisiä pitäisi innostaa rakastamaan oman maansa luontoa siksi, että se on juuri meidän maa. Tämä voi kuulostaa nurkkakuntaiselta globaalien uhkien alla, mutta sitä se ei ole. Eihän kotinsakaan rakastaminen ja siitä huolehtiminen tarkoita sitä, ettei välittäisi samalla koko paikkakunnan asioista.

Olin 80-luvulla vuoden Yhdysvalloissa. Siellä isänmaallisuus kohdistui vain kansaan, ja lippu tuntui olevan sen ainoa yhdistävä symboli. Maan luonnosta ei puhuttu sanaakaan.
Minulla kävi jotenkin sääliksi noita usalaisia. Ajattelin, että miten he voisivat olla juuriltaan syvästi kiinnikasvaneita valtionsa maaperään ja luontoon, kun ovat lähtöisin kuka mistäkin maailmankolkasta ja sitäpaitsi saaneet maansa alunperin ryöstämällä sen muilta, nimittäin intiaaneilta. Intiaanit olivat koulutetuille ihmisille siellä niin arka asia, ettei siitä hennonut puhua mitään. Jos yritti, he menivät vaikeiksi, ja siinä oppi äkkiä pitämään suunsa kiinni siitä asiasta.

Niin että sanokaapa viisaat, onko synti rakastaa omaa maataan enemmän kuin mitään muuta maa-aluetta maailmassa, vai onko peräti synti olla rakastamatta, häh?

Se, miten me isänmaallisuuttamme toteutamme ja mitä siitä seuraa, määrittelee synnin. Isänmaallisuutta, kuten niin monta muutakin asiaa voi käyttää sekä hyvään että pahaan.

Tässä ketjussa on tullut esiin asian molempia puolia. Meillä on vastuu toiminnastamme tässäkin asiassa.

Aija-pappi