Vain täydellisesti tietämätön ihminen olisi voinut kuvitella, että Berliinin muuri sortuu sekä idän Neuvostoliitto katoaa ja lännen vastaava, eli Eurooppa-Neuvosto(liitto) syntyy. Siellä ovat nyt komissaarit, troikka ja Eurooppaministeri Moscovici. Nii-in: Moscovici.
Jotensakin näin kuuluu kuvaus Euroopan muutoksesta jokin aika sitten. Maailman parhaatkaan diplomaatit eivät osanneet ennakoida, vaikka salaliittohörhöt veikkaisivat, että eivät tahtoneetkaan ennakoida, vaikka tiesivät: olihan eräiden tavoitteena ollut niin pitkän aikaa saada Neuvostoliitto luhistumaan ja Euroopan vastaava Neuvostoliitto perustettua, että itäinen suurvalta romahtaisi ja jaettu Saksa yhdistyisi. Kun DDR:n kansa ryhdyi repimään muuria, ei edes Länsi-Saksan tiedustelupalvelulla ollut etukäteen vihiä asiasta. Muurilla tehtiin maailmanhistoriaa, mutta tiedustelumiehet olivat pihalla kuin talonmiehet.
Samalla tavalla vain hullu olisi uskonut, että Baltian maat kuuluvat joskus Natoon. Tai että sinne menevät Slovakia, Slovenia, Bulgaria ja Romania.
Maailman muutos on ollut raju. Sen totesi aikoinaan Pertti Paasiokin ulkoministerinä. Kun Paasio piti katsausta maailman tilanteeseen, puhe ehti vanhentua ennen kuin hän ehti sen loppuun.
Tosiasia on nyt kuitenkin, että Nato otti seitsemän uutta jäsentä. Naton pohjoisranta näkyy Helsinkiin. Kun Venäjä on käytännössä Naton ulkojäsen, ovat Suomi ja Ruotsi sotilasliiton ympäröimiä. Meillä alkaa olla turvallinen olo. Vai alkaako?
Suomella on mahdollisuus valita kolmen eri vaihtoehdon välillä. Ensimmäinen on se, että emme tee mitään. Tähänkin asti on selvitty muiden kanssa aivan loistavasti. Vanha viisaus sanoo, että ei pidä korjata sellaista mikä ei ole rikki. Siis Natoon ei kannata mennä.
Toinen vaihtoehto on rynnätä suinpäin sotilasliittoon. Tämä "Me myöhästymme junasta" -mentaliteetti on ollut jo jonkin aikaa vallitsevana esimerkiksi maan suurimman päivälehden toimituksessa, kuten se oli siellä ennen kirottua EU-kaappausta, valhevyörytystä, valhepropagandan trtiumfi-rumputulta, jollaisen luulisi vastakin saavan EU:n kannatuslukemiksi kansanäänestyksissä vähintään 110%, ja sitä vastaavaa maanpetosta.
Nykyisin ei tarvitse etsiä Naton kannattajia palstoilta, niitä riittää, vieläpä puoluekantaan katsomatta aivan kuten äärikapitalistisessä Eurostoliitossa EMU:ineen. Sossut ja porvarit ovat yksi suuri ylikansallis-yksityisen kähminnän, riiston ja korruption puolue. Valehtelevat vielä nälissään. Äänien sijasta molemmat puolueet sietäisivät osakseen kuolemaantuomioita maanpetoksesta.
Nato-projekti on kuitenkin toistaiseksi herrojen haave. Kansa ei sille ole ainakaan vielä lämmennyt. Kolmas on se, että tarkkaillaan tilannetta ja tarvittaessa voidaan ottaa uusi asento, jos oma etumme sitä vaatii. Tähän tarkkailuun kuuluu EU:n puolustusulottuvuuden kehittyminen. EU:ssa on meneillään projekti, joka tähtää unionin oman sotavoiman luomiseen.
Mitä Suomi menettäisi tai saisi, jos se ei olisi tulevaisuudessa Naton jäsen? Vastaukset vaihtelevat. On sanottu, että Naton jäsenenä Suomi voi vaikuttaa. Niinkö? Jos Nato päättää hyökätä Venäjälle, niin sitä kysytään Suomelta. Ei tunnu uskottavalta. Suurvallat tekevät päätöksensä itsenäisesti tai keskenään: oli paikalla sitten nato taikka anoppi...
Sitten sanotaan, että Nato on demokratian tuki ja turva. Suomessa on demokratia ollut vallalla jo paljon ennen Naton keksimistä. Meitä ei enää tarvitse pelastaa. Nato voisi sen sijaan levittää demokratiaa vaikkapa Turkkiin, joka on kauan ollut Naton jäsen. Miksiköhän Turkkia ei sattumalta edelleenkään lueta maailman demokratioiden eturiviin.
Suora viesti tuli Norjasta. Siellä kuulemma nähtäisiin hyvänä, että Suomi menisi Natoon, koska Suomi on Norjan puolustukselle (sic!) avainalue.
Eikö siis Norja, joka on ollut aina Natossa, tunnekaan oloaan turvalliseksi sotilasliiton avarassa sylissä. Sinne pitäisi saada turvaksi myös Suomi. Kommentti on toki kohteliaisuus Suomen puolustusta kohtaan, mutta poliittisesti niin norjalainen kuin vain voi olla.
Nato-jäsenyys on varmasti Suomelle mahdollinen, mutta olisiko se hyödyllinen, on hyvä kysymys. Kun jossakin pamahtaa, koskettaisi se myös Suomea, jos olisimme Naton jäsen. Vaikka sotaan ei olisikaan pakko lähteä, olisi vapaaehtoinen pakko silti enemmän kuin kova. Ihan vain varmuuden vuoksi armeijan marssilauluksi olisi syytä vaihtaa Sillanpään marssilaulun tilalle vanha kunnon sävelmä; "Poikia on haudattuna Balkanin santaan..."
Tehdään sama virhe kuin Ruotsin vallan aikaan - tai siis ulkopuoliset herramme tekevät virheetkin puolestamme: sotilaan varustetaan ja tapatetaan ulkomaille tehdyissä sotaretkissä, oman maan varusteet ja puolustus laiminlyödään, jolloin Venäjä saa Suomen tarjottimella ja aloittaa Ison Vihan kauden.
Vieraan vallan ja vieraiden intressien alaisuus ei poista uhkaa itärajalta vaan aiheuttaa sen. Täysin meistä riippumattomin syin saattaa Venäjän ja Yhdysvaltain välit rikkoutua, jonka jälkeen: "Suomi tallataan ensimmäisenä" kuten itse Nato-lobbareiden pioneeri Elisabet Rehn hyvin totesi presidentinvaalikampanjansa aikoihin v. 2000 Etelä-Suomen Sanomien pääkirjoituksen mukaan.
Puolustusmenot lisääntyisivät. Kyllähän niitä on sitouduttu pian lisäämään EU:n kin puolesta niin, että meillä on muutamassa kymmenessä vuodessa Suomessakin aseita, joilla määränsä puolesta Hitlerkin olisi voittanut sotansa. Nato sotii ammatti- ja konearmeijalla. Niiden soveltuvuudesta Suomee voi esittää vain hyviä kysymyksiä. Veromarkkojen haaskauksen ohella taitaisi myös itse puolustus heiketä. Suomen armeijassa taitselevat diplomi-insinöörit, eräissä maissa armeijan suurin ongelma on lukutaidottomuus.
Kun on pelätty, että jäämme yksin (Ruotsin kanssa) Naton keskelle, niin entä sitten. Ei kai Nato aio tänne hyökätä. Suomeen ovat kyllä hyökänneet aikojen kuluessa sekä Venäjä että Britannia, mutta kummankaan invaasio ei ole tällä hetkellä todennäköinen. Ruotsin kanssa todennäköisesti pärjäämme myös seuraavat tuhat vuotta.
"Junasta myöhästyminen" nimisellä propagandakeinolla samoin kuin "Suuri valhe" nimisellä propagandatekniikalla meitä painostettiin myös EU-Bryssän alaisuuteen.
Joskus on siis tilanteita, jolloin kannattaa harkita, mieluummin kuin pelätä junasta myöhästymistä. Sen sanoi aikoinaan jo Groucho Marx: "Minä en liity sellaiseen klubiin, joka kelpuuttaa minut jäsenekseen."
Jotensakin näin kuuluu kuvaus Euroopan muutoksesta jokin aika sitten. Maailman parhaatkaan diplomaatit eivät osanneet ennakoida, vaikka salaliittohörhöt veikkaisivat, että eivät tahtoneetkaan ennakoida, vaikka tiesivät: olihan eräiden tavoitteena ollut niin pitkän aikaa saada Neuvostoliitto luhistumaan ja Euroopan vastaava Neuvostoliitto perustettua, että itäinen suurvalta romahtaisi ja jaettu Saksa yhdistyisi. Kun DDR:n kansa ryhdyi repimään muuria, ei edes Länsi-Saksan tiedustelupalvelulla ollut etukäteen vihiä asiasta. Muurilla tehtiin maailmanhistoriaa, mutta tiedustelumiehet olivat pihalla kuin talonmiehet.
Samalla tavalla vain hullu olisi uskonut, että Baltian maat kuuluvat joskus Natoon. Tai että sinne menevät Slovakia, Slovenia, Bulgaria ja Romania.
Maailman muutos on ollut raju. Sen totesi aikoinaan Pertti Paasiokin ulkoministerinä. Kun Paasio piti katsausta maailman tilanteeseen, puhe ehti vanhentua ennen kuin hän ehti sen loppuun.
Tosiasia on nyt kuitenkin, että Nato otti seitsemän uutta jäsentä. Naton pohjoisranta näkyy Helsinkiin. Kun Venäjä on käytännössä Naton ulkojäsen, ovat Suomi ja Ruotsi sotilasliiton ympäröimiä. Meillä alkaa olla turvallinen olo. Vai alkaako?
Suomella on mahdollisuus valita kolmen eri vaihtoehdon välillä. Ensimmäinen on se, että emme tee mitään. Tähänkin asti on selvitty muiden kanssa aivan loistavasti. Vanha viisaus sanoo, että ei pidä korjata sellaista mikä ei ole rikki. Siis Natoon ei kannata mennä.
Toinen vaihtoehto on rynnätä suinpäin sotilasliittoon. Tämä "Me myöhästymme junasta" -mentaliteetti on ollut jo jonkin aikaa vallitsevana esimerkiksi maan suurimman päivälehden toimituksessa, kuten se oli siellä ennen kirottua EU-kaappausta, valhevyörytystä, valhepropagandan trtiumfi-rumputulta, jollaisen luulisi vastakin saavan EU:n kannatuslukemiksi kansanäänestyksissä vähintään 110%, ja sitä vastaavaa maanpetosta.
Nykyisin ei tarvitse etsiä Naton kannattajia palstoilta, niitä riittää, vieläpä puoluekantaan katsomatta aivan kuten äärikapitalistisessä Eurostoliitossa EMU:ineen. Sossut ja porvarit ovat yksi suuri ylikansallis-yksityisen kähminnän, riiston ja korruption puolue. Valehtelevat vielä nälissään. Äänien sijasta molemmat puolueet sietäisivät osakseen kuolemaantuomioita maanpetoksesta.
Nato-projekti on kuitenkin toistaiseksi herrojen haave. Kansa ei sille ole ainakaan vielä lämmennyt. Kolmas on se, että tarkkaillaan tilannetta ja tarvittaessa voidaan ottaa uusi asento, jos oma etumme sitä vaatii. Tähän tarkkailuun kuuluu EU:n puolustusulottuvuuden kehittyminen. EU:ssa on meneillään projekti, joka tähtää unionin oman sotavoiman luomiseen.
Mitä Suomi menettäisi tai saisi, jos se ei olisi tulevaisuudessa Naton jäsen? Vastaukset vaihtelevat. On sanottu, että Naton jäsenenä Suomi voi vaikuttaa. Niinkö? Jos Nato päättää hyökätä Venäjälle, niin sitä kysytään Suomelta. Ei tunnu uskottavalta. Suurvallat tekevät päätöksensä itsenäisesti tai keskenään: oli paikalla sitten nato taikka anoppi...
Sitten sanotaan, että Nato on demokratian tuki ja turva. Suomessa on demokratia ollut vallalla jo paljon ennen Naton keksimistä. Meitä ei enää tarvitse pelastaa. Nato voisi sen sijaan levittää demokratiaa vaikkapa Turkkiin, joka on kauan ollut Naton jäsen. Miksiköhän Turkkia ei sattumalta edelleenkään lueta maailman demokratioiden eturiviin.
Suora viesti tuli Norjasta. Siellä kuulemma nähtäisiin hyvänä, että Suomi menisi Natoon, koska Suomi on Norjan puolustukselle (sic!) avainalue.
Eikö siis Norja, joka on ollut aina Natossa, tunnekaan oloaan turvalliseksi sotilasliiton avarassa sylissä. Sinne pitäisi saada turvaksi myös Suomi. Kommentti on toki kohteliaisuus Suomen puolustusta kohtaan, mutta poliittisesti niin norjalainen kuin vain voi olla.
Nato-jäsenyys on varmasti Suomelle mahdollinen, mutta olisiko se hyödyllinen, on hyvä kysymys. Kun jossakin pamahtaa, koskettaisi se myös Suomea, jos olisimme Naton jäsen. Vaikka sotaan ei olisikaan pakko lähteä, olisi vapaaehtoinen pakko silti enemmän kuin kova. Ihan vain varmuuden vuoksi armeijan marssilauluksi olisi syytä vaihtaa Sillanpään marssilaulun tilalle vanha kunnon sävelmä; "Poikia on haudattuna Balkanin santaan..."
Tehdään sama virhe kuin Ruotsin vallan aikaan - tai siis ulkopuoliset herramme tekevät virheetkin puolestamme: sotilaan varustetaan ja tapatetaan ulkomaille tehdyissä sotaretkissä, oman maan varusteet ja puolustus laiminlyödään, jolloin Venäjä saa Suomen tarjottimella ja aloittaa Ison Vihan kauden.
Vieraan vallan ja vieraiden intressien alaisuus ei poista uhkaa itärajalta vaan aiheuttaa sen. Täysin meistä riippumattomin syin saattaa Venäjän ja Yhdysvaltain välit rikkoutua, jonka jälkeen: "Suomi tallataan ensimmäisenä" kuten itse Nato-lobbareiden pioneeri Elisabet Rehn hyvin totesi presidentinvaalikampanjansa aikoihin v. 2000 Etelä-Suomen Sanomien pääkirjoituksen mukaan.
Puolustusmenot lisääntyisivät. Kyllähän niitä on sitouduttu pian lisäämään EU:n kin puolesta niin, että meillä on muutamassa kymmenessä vuodessa Suomessakin aseita, joilla määränsä puolesta Hitlerkin olisi voittanut sotansa. Nato sotii ammatti- ja konearmeijalla. Niiden soveltuvuudesta Suomee voi esittää vain hyviä kysymyksiä. Veromarkkojen haaskauksen ohella taitaisi myös itse puolustus heiketä. Suomen armeijassa taitselevat diplomi-insinöörit, eräissä maissa armeijan suurin ongelma on lukutaidottomuus.
Kun on pelätty, että jäämme yksin (Ruotsin kanssa) Naton keskelle, niin entä sitten. Ei kai Nato aio tänne hyökätä. Suomeen ovat kyllä hyökänneet aikojen kuluessa sekä Venäjä että Britannia, mutta kummankaan invaasio ei ole tällä hetkellä todennäköinen. Ruotsin kanssa todennäköisesti pärjäämme myös seuraavat tuhat vuotta.
"Junasta myöhästyminen" nimisellä propagandakeinolla samoin kuin "Suuri valhe" nimisellä propagandatekniikalla meitä painostettiin myös EU-Bryssän alaisuuteen.
Joskus on siis tilanteita, jolloin kannattaa harkita, mieluummin kuin pelätä junasta myöhästymistä. Sen sanoi aikoinaan jo Groucho Marx: "Minä en liity sellaiseen klubiin, joka kelpuuttaa minut jäsenekseen."
Vastaukset 2
Vanhimmat
Maamme alue joutuu joka tapauksessa sotatoimialueeksi kuuluisimmepa NAToon tai emme mahdollisen kriisin eskaloituessa Venäjän ja lännen välillä.
Onhan silloin jotain eroa kuuluuko klubiin vai ei.
Miettikääpä asiaa myös Venäjän sotilasjohdon kannalta.
Vastassa viikon-pari taistelua suurvaltaa vastaan kestävä Suomen armeija, vai NATO (ja Suomi).
Viikon tai pari sen piti kestää silloin talvisodassakin. Mutta kuinka kävikään? Stalinin apinalaumat (n. 800 000) lahdattiin Suomi-konepistoolien murhaavaan tuleen. Paskaa jauhat!
Venäjällä ei ole sellaisia voimia, että se pystyisi saattamaan Suomen puolustusvoimat 1-2 viikossa sellaiseen tilaan, että sodan jatkaminen olisi mahdotonta.
Suomihan valmistautui 45-46 talvea varten. Ei sota silloinkaan vielä ollut hävitty. Inhottaa tuollaiset paskaiset moraalinalentajat, jotka kiljuvat joka paikassa että hävitään jos tulee sota!
Ladon taakse ja monttuun sellaset...ainakin sota-aikana:)