Kävin tuolla rakkausrunot-osastolla. Jäi tunne että siellä rakkaus on lähinnä intohimoa tai muuta "yhdenillanrakkautta". Ei oikein ottanut tulta, vaikka olisi mulla omia runoja ollut varastossa, ja uusiakin oisi helposti (?) irronnut ;-/
Etsin edelleen Maariankämmekkä-runon tekijää, se vähän kiinnostaisi vaikka kuinka mielestäni muistan runon ulkoa oikein hyvin. Eikä kuulu rakkausruno-sarjaan.
Mutta etsiessäni löysin tutun ja mielestäni oikein ihanan runon joka sopii tämänhetkiseen sielunmaisemaani. Toivottavasti se ei ollut edellisellä runopalstalla (jos, niin anteeksi muistamattomuuteni). Oiva Paloheimoa:
LÄHTEVIEN LAIVOJEN SATAMA
Minä olen vain satama pieni
joka laivoja rakastaa,
jossa aina öisin palaa
pari lyhtyä kalpeaa.
Minun luonani laivat ei viihdy,
olen pieni ja maineeton.
Pois suuria purjeita aina
meri kaunis kutsunut on.
Minä nytkin merelle katson.
Sydän itkeä melkein vois,
sillä syksyllä luotani lähti
se laiva ihana pois,
joka suurempi muita oli
ja jota mä rakastin,
kun saapui se korkein keuloin
ja purjein ylpeilevin.
Sekin laiturit harmaat jätti.
Jäi veteen jäljet vain.
Minä kauan ja ikävöiden
sen valoja mereltä hain.
Tuli laivoja muita kyllä
tuli soitossa musiikin
ja tuoksuvin hedelmälastein...
Minä niitäkin rakastin.
Mutta niitten lähtöä koskaan
en itkenyt niinkuin sen,
jonka jälkiä vieläkin öisin
sydän vavisten hyväilen,
kun lyhtyni himmeinä palaa
ja mereltä tulevat
vain lokit ja tuulen leyhkät
ja laineet sieluttomat.
(Vaeltava laulaja, 1935, Oiva Paloheimo)
Me palstan "runoilijat" voimme ottaa näistä vanhoista lyriikan mestareista oppia. Missään tapauksessa emme ole heitä vielä ohittaneet ;-)
Runoja, jotka koskettavat
45
11969
Vastaukset
- virva-tuulia**
Joel Hallikainen, Lähtevien laivojen satama
http://www.youtube.com/watch?v=YpO3ai2moJg&feature=related
Luin alkua tuosta runosta ja tuli mieleeni heti tuo laulu.- s-taka*
Voi että, ihan prikulleen tehty laulu tuosta jo v. 1935 julkaistusta runosta! Kiitos linkistä.
Minusta tuntui että Joelin esitys jätti pois jotain runon tenhosta. Sävel ei ollut mitenkään erikoinen, ja ainakin tämän tietsikkani äänentoistossa laulajan ääni ei kuulostanut parhaalta mahdolliselta. Harmi. Vähän sama juttu kuin jos on lukenut kirjan ja sitten katsoo elokuvan - usein pettyy kun on kuvitellut eri tavalla ja varsinkin jos näyttelijät eivät tunnu edes sopivan osiinsa...
En ole seurannut Hallikaisen viime aikojen tuotantoa ollenkaan, siispä laulu ei kuulostanut yhtään tutulta.
- paljain jaloin,,
PALJAIN JALOIN (Uuno Kailas)
Niin mä kerran tieni aloin, niin mä kuljen: paljain jaloin. Avohaavat syvät näissä ammottavat kantapäissä: rystysihin joka kiven jäänyt niist´ on verta hiven. – Mutta niinkuin matkan aloin, päätän myös sen: paljain jaloin. Silloinkin, kun tuska syvin viiltää, virkan: – Näin on hyvin. – Tapahtukoon tahtos sinun, Kohtaloni, eikä minun.
- Uuno Kailas Heikkouden hetkenä
houkuttelija kuiskaa:
Se joka ei tunne ei myöskään kärsi!
Heikkouden hetkenä
toista itsellesi,
silmät ummessa jotta näkisit selvästi:
Se joka ei uskalla kärsiä
ei myöskän uskalla rakastaa.
- Tommy Tabermann- Anonyymi
ihana runo
- anssssi r
mISTÄHÄN "SYVÄLLISEMMIN " TÄMÄ LAULU kertoo?
- annnnssi,
siis tarkoitin lähtevien laivojen satama laulua.
- demeter
Eiliseen "yksinäisyys"- teemaan sopiva, Olavin Ingmanin runo:
"Minun valtakuntani
oli yksinäisyys
äänetömyys
ja pieni vaahteran lehti
ikkunan alla.
Se kertoi minulle kaiken
mitä kerrottavissa oli
sen sormet hyväilivät silmiäni
sen kasvoissa hohti
puhtaus, lempeys, yksinkertaisuus.
Ja minun yksinäisyyteni
tulvahti täyteen
säteilevää valoa.
Viljo Kajavan runot ovat aina koskettaneet, vaikka tämä:
Sen mikä meissä on rikkinäistä,
mikä meissä on surullista ja kuolevaa,
mikä meissä on kompastuvaa ja häiritsevää,
sen me puemme tummaan pukuun,
korkeaan hattuun, ylevään ilmeeseen.
Sen mikä meissä on
säilyvää ja painavaa,
sen me jätämme kuin höyhenen,
kuin auringonsäteen,
kuin pienen viserryksen
lapsemme kämmenelle. Sulta jalka on katki
multa nokka poikki.
Hyvin reponen elon meitä koetti.
Tule esiin sieltä, minä puskasta täältä
Tule rohkeana kanssani tanssiin.
Torille elämän metsän.
Saavat katsella meitä
pois arkuus heitä.
saavat nähdä kuin rakkaus voitti.
Laita siipesi yhteen
mun siipien lomaan
Mekin luoda voimme lyhteen.
Vaikka jalka on pois
eikä nokkaa ois
Meidän siipemme kantaa kyllä.
"Ei kaikilla kystä kyllä"
- H. Unksz 2011- demeter
Onks toi tosiaan hunksin runo ? Siinä on imua ja nostetta, tykkään siitä, vaikka paikoin rytmi vähän ontuukin... (Siis tää on amatöörin analyysi, mutu-juttu).
Mutta hyvä HÄN.
* * *
Elämän tuulet
kuiskivat hiljaa
jaksatko vielä
tietäsi jatkaa,
vai haluatko käydä
uutta matkaa,
kohdata onnen
ilon ja riemun,
rakkauden suuren,
elää nauttien elosi loppuun,
saada kimallusta päiviisi,
onnea tiellesi,
naurua viereesi.
Mieti siis hetki,
voiko vielä muuttua
elämäsi retki.
Mikään ei ole
mahdotonta,
kun uskoo, luottaa
ja rakastaa.
An.Celi -2011
:)"Anceli"
Runosi on kaunis mutta tuskallisen puhdas.
Sen sanoma on selkeä kuten aikuistuneen poikasjoutsenen selkä.
Kuten aitassa neitsyen, immen.
Runosi on kuin Haikaran laulu, ei ääntä tule, mutta nokka käy,
Sen kaula kietoo ja eleet kiehtoo. Yksiavioisen.
Jokainen kevät tuo eteen saman näytelmän ja saman sanoman ja samalle puolisolle.
"Minä näen, on aikasi sinun mennä, yksin suotani tarpoa kohta saan.
Astun suollani Karpalon, toisenkin, annan Sammakoiden mennä.
Vaan mun kaulani taipuisi vieläkin, voisin nokkani äänen suoda,
jos vois elämä vielä keran, luokseni syyn siihen tuoda.
Voisin pesälles astua, sulle antaa, kaulani kierteet kaikki,
Siinä istut, turhaa enää, on meidän suojella pesää.
Mutta lentäen kerran, toisenkin, aina tulisin sinun viereen,
Suota kulkien yhdessä, Karpalokin, tois jotakin meille mieleen."
H.hunksz kirjoitti:
"Anceli"
Runosi on kaunis mutta tuskallisen puhdas.
Sen sanoma on selkeä kuten aikuistuneen poikasjoutsenen selkä.
Kuten aitassa neitsyen, immen.
Runosi on kuin Haikaran laulu, ei ääntä tule, mutta nokka käy,
Sen kaula kietoo ja eleet kiehtoo. Yksiavioisen.
Jokainen kevät tuo eteen saman näytelmän ja saman sanoman ja samalle puolisolle.
"Minä näen, on aikasi sinun mennä, yksin suotani tarpoa kohta saan.
Astun suollani Karpalon, toisenkin, annan Sammakoiden mennä.
Vaan mun kaulani taipuisi vieläkin, voisin nokkani äänen suoda,
jos vois elämä vielä keran, luokseni syyn siihen tuoda.
Voisin pesälles astua, sulle antaa, kaulani kierteet kaikki,
Siinä istut, turhaa enää, on meidän suojella pesää.
Mutta lentäen kerran, toisenkin, aina tulisin sinun viereen,
Suota kulkien yhdessä, Karpalokin, tois jotakin meille mieleen."
H.* * *
Tulikohan läträttyä liikaa sen hunajan kanssa. :) :)
Tuskallisen puhdasta, aihhh...
Ja tässä lausunto runokriitikolle: Prööötttt. :)- ah, voih!
Tässäpä runo, jonka olen lukenut
kymmeninä eri versioina.
Tässä runossa ovat ne kuusi
tärkeinbtä sanaa, jotka hyvään
runoon kuuluvat. - demeter
Ancelin teeman ympäriltä muistui mieleen toinen runo. Liisa Laukkarisen
kokoelmasta Toinen nainen.
Rakastumista on liian vähän, turha siitä on moittia
ei sitä koskaan ole liikaa.
Kyllikseen saa muutenkin soutaa lyijynraskaita syysvesiä,
ulkopuolella kylmää myöten kulkea vaikka
sisällä on sulaa ja lämmintä.
rakastumisen vaahto, sen tyrskyt ja heijastukset,
turhaa mutta tarpeen kuin lääke ja lohdutus,
eikö sinuakin sen kauneus hämmentänyt ?
Ja mitä siitä jos se sattuu
kuten tämä nyt meihin
minuun sinuun häneen.
- ihmettelyä
En tiedä, mitä toivon,
ja silti toivon vaan.
sydämein on niin tyhjä,
ja toki tulvillaan.
Mitt on tää kaiho, kaipuu,
mi sillä määränään?
Mä mitä toivon, tahdon
ja mitä mietinkään?
J.L. Runeberg"ihmettelyä"
Minä istun, ja rannoilla Roinisen veen,
olen istunut siellä ennenkin.
Olen vanha ja mietin, mitä mä teen
täällä vieläkin edelleen.
En odota mitään, en kaipaa mitään,
istun vain vieläkin täällä.
Olen vanha! ja hupsuna hulluttelen,
vanhan soraharjun päällä.
H.UNKSZ- Ihmettelyä
hunksz kirjoitti:
"ihmettelyä"
Minä istun, ja rannoilla Roinisen veen,
olen istunut siellä ennenkin.
Olen vanha ja mietin, mitä mä teen
täällä vieläkin edelleen.
En odota mitään, en kaipaa mitään,
istun vain vieläkin täällä.
Olen vanha! ja hupsuna hulluttelen,
vanhan soraharjun päällä.
H.UNKSZAloittajalle laitoin, en sinulle!
Upeita - jopa ihan omia runoja oli pari, niin ounastelen. Ja ounastelen myös että Anceli on rakastunut ;-DDD
Hunksillakin alkaa riimit aueta, vähän vaan vielä ajatusta lisää niin "ei hattumpaa ei hattumpaa, jellonakt minäkin titä entin luulin..." tai sinnepäin.
Ancelille ja toki muillekin (rakastuneille ja haaveilijoille) tämä lynyt mutta sitäkin ihanampi runo, mielestäni "kaunein rakkausruno päällä maan", Saima Harmajaa:
Rannalla
Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.
Aaltojen hyväilyistä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa,
tulisit juuri nyt ---
Saima Harmajan Kootuissa runoissa (minulla 6. painos vuodelta 1945) runon päivämäärä on 17.3.1930, mutta Tämän runon haluaisin kuulla 2 -teoksessa päivämäärä on muuntunut 17.3.1939:ksi - harmillinen epätarkkuus. Saima Harmaja kuoli 21.4.1937 hiukan alle 24-vuotiaana.
Osaltani ketju loppuu tähän. Olkaahan kunnolla ;-D"saimaantaka"
Minä en kyllä laskisi mitään Ancelin varaan.
En ainaskaan tänään.
Nukkukoon yön yli, kohta sit minäkin.
Mutta jotakin on sinulle omistettava:
Rannan aaltoja katselen, eivät ne äännä,
ne kuiskaavat ihan hiljaa.
Sinä, rakas, teltassa nukut.
Sinä myrskynä äänsit ja jätit minut,
unetonna rantaan tähän.
kuten laineet, oon äänetönnä.
Minä kestäisin myrskyn, ja aallot taas,
sinä nukut ja minä kaipaan.
sinun nimeäsi kuiskaan vähän.
H.UNKSZ 2011
H.
- meeriamanda
Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?
Minä kuulen kuink' kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot muut.
Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.
Eino Leino-
Ei oo ei tuu...Eino Leinon voittanutta. - 7.sisar
Tämän päivän tunnelmani välittyy tästä Aleksis Kiven runosta. Aihe ei aivan täsmää, mutta tunne on sama. 38-vuotiaana kuollut nero on välittänyt sattuvasti nuoren äidin sielun syvimmät syöverit.
Kuvatessaan aikaa, joka syntyvälle lapselle ei ollut näin aurinkoinen, kuin meillä nykyään.
Sydämeni laulu
Tuonen lehto, öinen lehto!
Siell' on hieno hietakehto,
sinnepä lapseni saatan.
Siell' on lapsen lysti olla,
Tuonen herran vainiolla
kaitsia Tuonen karjaa.
Siell' on lapsen lysti olla,
illan tullen tuuditella
helmassa Tuonelan immen.
Onpa kullan lysti olla,
kultakehdoss' kellahdella,
kuullella kehrääjälintuu.
Tuonen viita, rauhan viita!
Kaukana on vaino, riita,
kaukana kavala maailma.- vallaton ville
TUSKA
KAUNEIMMAN RUUSUN
TERÄLEHDILLÄ VIELÄ AAMUN KASTE
POIMIN SEN PUUTARHASTANI
SINULLE ANTAAKSENI
TIESIN
KÄTENI LIIAN LYHYET
OKAAT REPINEET KÄMMENENI
VERIHAAVAT
ÄLKÄÄ PARUNTUKO
ARPEUTESSA TULEE TUSKA
JONKA USKOIN
JO KERRAN UNOHTANEENI - henrjii
vallaton ville kirjoitti:
TUSKA
KAUNEIMMAN RUUSUN
TERÄLEHDILLÄ VIELÄ AAMUN KASTE
POIMIN SEN PUUTARHASTANI
SINULLE ANTAAKSENI
TIESIN
KÄTENI LIIAN LYHYET
OKAAT REPINEET KÄMMENENI
VERIHAAVAT
ÄLKÄÄ PARUNTUKO
ARPEUTESSA TULEE TUSKA
JONKA USKOIN
JO KERRAN UNOHTANEENIRuusunmarjat punaiset
seassa lehtien kullankeltaisten
pistelin poskeen
karehtien tilhiltä salaa
siemenet jäiset syljin mäkeen
kurkkua karhii oisko ne marjat
vai mikähän pirhonen sinne on mennyt
- meeriamanda
Kun syksyn pimeys, laskeutuu päälle maan.
Kun sade piiskaa ikkunaan.
Kun mieli on apea.
Älä unohda, niitä aurinkoisia kesäpäiviä.
Älä unohda, niitä lämpimiä kesäöitä.
Älä unohda, niitä hetkiä, kanssa ystävien.
(Positiivarit ) - henrjii
Käpälöityä Leinoa
Syksyllä murheita muisteta ei
syksyllä piahalla on pimeetä
hunajaa purkista nieleskellään
ja nähdään kesästä unta. - soiviasanoja
Edith Södergranin runo Rakkaus. Sen on suomentanut itsekin upea runoilija Uuno Kailas. Södergran, kuin niin moni aikansa runoilija, kuoli nuorena, vasta 31-vuotiaana, v. 1923. Maailmalla hän on yksi tunnetuimpia runoilijoitamme.
Minusta hänen runonsa ovat kuin tänään kirjoitettuja.
Sieluni oli vaaleansininen puku, taivaanvärinen.
Jätin sen kalliolle meren rannalle
ja alastonna tulin sinun luoksesi, naisen tavoin.
Ja naisena istuin pöytäsi ääressä,
join lasin viiniä, hengitin ruusujen tuoksua.
Sinä näit, että olin kaunis
ja muistutin jotakuta, jonka olit nähnyt unessa.
Minä unohdin kaiken, unohdin lapsuuteni ja kotimaani.
Tiesin ainoastaan olevani hyväilyjesi vanki.
Ja sinä otit hymyillen kuvastimen, käskit minun katsoa itseäni.
Näin että olkapääni olivat tomusta tehdyt ja murenivat tomuksi,
näin että kauneuteni oli sairas ja tahtoi – katoamistaan.
Oi sulje minut syliisi niin lujasti että ei minulta mitään puutu.- demeter
Olen samaa mieltä, Edith Södergran on ajaton. Tästä runosta olen aina pitänyt:
En minä ole nainen. Olen neutri.
Olen lapsi, hovipoika ja rohkea päätös,
olen naurava häive helakanpunaista aurinkoa...
Olen kaikkien ahnaitten kalojen verkko,
olen malja kaikkien naisten kunniaksi,
olen askel kohti sattumaa ja perikatoa,
olen hyppy vapauteen ja omaan itseeni...
Olen veren kuiske miehen korvassa,
olen sielun vilu, lihan kaipuu ja kielto,
olen uusien paratiisien portinkilpi.
Olen liekki, etsivä ja röyhkeä.
Olen vesi, syvä mutta uskalias, polviin saakka,
olen tuli ja vesi rehellisessä yhteydessä, ilman ehtoja...
- Edith Södergran -
Vierge Moderne (suom. Pentti Saaritsa) - demeter
Oliskohan pilkantekoa laittaa Södergranin jälkeen Eeva Kilven pikku runo -
ikään kuin tuon viimeisen säkeen päivtykseksi:
"Kiedo hellästi riekaleesi minun hajoamistilani ympärille,
pitele minua varovasti ihmisen poika". - demeter
demeter kirjoitti:
Oliskohan pilkantekoa laittaa Södergranin jälkeen Eeva Kilven pikku runo -
ikään kuin tuon viimeisen säkeen päivtykseksi:
"Kiedo hellästi riekaleesi minun hajoamistilani ympärille,
pitele minua varovasti ihmisen poika".siis tuo viittaan "soiviasanoja"- nimimerkin kirjoittamaan Södergranin runoon...
demeter kirjoitti:
Oliskohan pilkantekoa laittaa Södergranin jälkeen Eeva Kilven pikku runo -
ikään kuin tuon viimeisen säkeen päivtykseksi:
"Kiedo hellästi riekaleesi minun hajoamistilani ympärille,
pitele minua varovasti ihmisen poika".Sun laittamassa runossa oli.
Sielun vilu ,lihan kaipuu ja kielto.
Pitkään sitä kohtaa miettisin ja pyörittelin mielessäni.
Hienosti sanottu- soiviasanoja
demeter kirjoitti:
siis tuo viittaan "soiviasanoja"- nimimerkin kirjoittamaan Södergranin runoon...
Ihmettelen, ettei vanhassa Suomen Runotar-opuksessani mainita Edith Södergrania.
Siksikö, että hän kirjoitti ruotsin kielellä? Modernisti, ei voi muuta sanoa, lähes sadan vuoden takaa. Modernimpi, kuin moni nyt vaikuttava.
Oliko aiemmin "oikean" runoilijan pirtaan kuuluva sairaus ja kärsimys? Mikä nyt?
Tähdet, sekin on Uuno Kailaan suomennos.
Yön tullen
minä seison portailla kuuntelemassa,
tähdet parveilevat puutarhassa
ja minä seison pimeässä.
Kuule, tähti putosi helähtäen!
Älä astu ruohikolle paljain jaloin:
puutarhani on sirpaleita täynnä. - demeter
koti-kiusattu kirjoitti:
Sun laittamassa runossa oli.
Sielun vilu ,lihan kaipuu ja kielto.
Pitkään sitä kohtaa miettisin ja pyörittelin mielessäni.
Hienosti sanottuMinustakin tuo runo säkenöi, huimaa menoa siinä on , koti-kiusattu. En tiedä miten tuota runoa yleensä tulkitaan, minulle se aukeaa modernin naisryypin rohkeana esittelynä. Se nauraa (ei pilkallisesti vaan kannustaen) naisen perinteiselle roolille, joka tyytyy palvelemaan ja kaipaamaan, vaikka sisällä palaisi tuli.
Ei minullekaan joka kohta aukea, mutta se kai on vain merkki siitä, että runo on hyvä. Sen luokse palaa uudelleen, eikä se kulu. - demeter
soiviasanoja kirjoitti:
Ihmettelen, ettei vanhassa Suomen Runotar-opuksessani mainita Edith Södergrania.
Siksikö, että hän kirjoitti ruotsin kielellä? Modernisti, ei voi muuta sanoa, lähes sadan vuoden takaa. Modernimpi, kuin moni nyt vaikuttava.
Oliko aiemmin "oikean" runoilijan pirtaan kuuluva sairaus ja kärsimys? Mikä nyt?
Tähdet, sekin on Uuno Kailaan suomennos.
Yön tullen
minä seison portailla kuuntelemassa,
tähdet parveilevat puutarhassa
ja minä seison pimeässä.
Kuule, tähti putosi helähtäen!
Älä astu ruohikolle paljain jaloin:
puutarhani on sirpaleita täynnä.Ihme juttu, soiviasanoja, tuo Södergranin "unohtaminen". Ehkä hän oli liian
suuri meidän pieniin ympyröihimme. Oli hän kuitenkin kulttuurivaikuttaja, eikö hän Tulenkantajiin kuulunut ?
Tuosta pikku runosta pidän myös, yritin linkitttää "Maa, jota ei ole", mutta en onnistunut. No sen jokainen löytyy googlen avulla., ketä kiinnostaa... - demeter
demeter kirjoitti:
Minustakin tuo runo säkenöi, huimaa menoa siinä on , koti-kiusattu. En tiedä miten tuota runoa yleensä tulkitaan, minulle se aukeaa modernin naisryypin rohkeana esittelynä. Se nauraa (ei pilkallisesti vaan kannustaen) naisen perinteiselle roolille, joka tyytyy palvelemaan ja kaipaamaan, vaikka sisällä palaisi tuli.
Ei minullekaan joka kohta aukea, mutta se kai on vain merkki siitä, että runo on hyvä. Sen luokse palaa uudelleen, eikä se kulu.Kohta tulee varmaan nootti tai poistaja, kun taas innostuin näistä runoista.
Muistaako kukaan Edgar Lee Mastersin Spoon river antologiaa, siis sitä, jossa kuolleet puhuvat eläville hautakivien kautta.
Tämä on vähän sattumanvarainen valinta, kun löysin netistä - kirja ei ole mulla mukana.
Olen usein pohtinut
hautakiveeni veistettyä kuvaa -
kootuin purjein
satamassa lepäävää laivaa.
Itse asiassa se ei
kuvaa määränpäätäni,
vaan elämääni.
Sillä rakkauden
tarjoutuessa minulle pidin
sitä harhana ja pakenin,
surun kolkuttaessa
ovelleni pelkäsin,
kunnianhimon vaatiessa tekoja
vapisin vaaroja.
Ja kuitenkin janosin koko
ajan sisältöä elämääni.
Ja nyt tiedän, että meidän
on nostettava purjeemme
ja annettava itsemme
kohtalon tuulien haltuun,
mihin ikinä ne
laivaamme kuljettavatkin.
Sisällön etsiminen elämälleen
voi johtaa mielettömyyksiin,
mutta elämä ilman sisältöä
on kidutus,
pysyvä levottomuus ja
hämärien toiveiden taakka.
Se on laiva, joka kaipaa
merelle ja kuitenkin pelkää.
- meeriamanda
Niin särkynyt,On tuo sydämeni nyt.
Niin katkeriin kyyneliin se kaikki päättynyt,
Vaan mitä jäljelle minusta nyt jäänyt.
Löysin kedolta sen kauneimman kukkasen ja se kukka minulle soi suuren merkityksen,niinpä mietin hetken mielessäin poimisinko sen.
jos näin sinut maasta irrottaisin ja kämmenelläni pitäisin niin lakastuisitko ja kuihtuisitko pois,eikähän se minulle iloa ja onnea silloin koskaan sois.
jos maasta sinut kuitenkin irrotan ja nyrkkiini puristan niin varmaan sydämesi siinä muserran.
mutta jos hellästi sinut kämmenelleni laskisin vaasiin sievään asettaisin ja joka päivä kastelisin sekä hellästi sinua hoivaisin,arkeesi uutta merkitystä antaisin.
niin pystyisitkö suomaan minulle terälehtiesi kauneuden ja loisteen tuon iloisen.
( Siipirikko ) - josnäinsopii?
Miksi, Piraija, poistit viestisi? Mielihyvikseni luin runojasi.
Älä ole liian kriittinen itsesi suhteen, jos se siitä johtui.
Tänne mahdumme me kaikki, ihan kaikki.
Ihan hienoja olivat runosi, ajatuksia herättäviä. - Tase pappa
Runoa en nyt laita, mutta pienen mietelauseen, joka vuosikymmeniä sitten esitettiin radion mietelauseohjelmassa.
Nuoren miehen sielua se ravisti lujaa.
Äiti - Sinun pieneen käteesi
haluan ne painaa
Kirjain Kirjaimelta
Rakastan Sinua Taidanpa saada huomiota ilman postamisiakin. :)
Kun loska sun kenkäsi peittää,
älä mutrista suutasi lain.
Vaikka räntää naamalles heittää.
Se kertoo vain siitä et kohta on maas,
Talven valkoinen, pehmoinen peitto,
Tai et' Krookukset, keväiset, nostavat pään.
H. Unksz 2011Jos jonkun toisen kirjoittama runo tekee syvän vaikutuksen ihmiseen,
miksi ei hän tee samalla tunteella omaa runoa?
Kopiointi on tylsää.
Syysvaikerrus
Mutainen pohja, mutaiset rannat, pinta riemusta kirjava sen,
Kylmä tuuli lehtiä riuhtoo, lehdet heiluttaa jäähyväisen.
Rannan mutaan on satoja piirtynyt, Ison Joutsenen, myöskin pienen,
jalanjäljet ja pohjaan sen, monta nokanjälkeä niiltä jäänyt.
Kiiski pohjassa lipuu hiljaa, kasvit sieltä on kuolleet pois,
Kengän pohjasta rantaan jää jälki uusi, Kiiski laiskasti käännähtää.
Sekin tuntee kun kulkija satunnainen, nyt ei aika oo olla täällä enää,
Laulut lintujen kaikuina enää soi, ensi keväänä? Minä lienen.
H.Unksz 2011- ..
Miksi minä konttaisin, kun oikea runoilija on aitonut aitansa konsan sirosti?
Miksi täällä ei saisi tuottaa muillekin samoja elämyksiä, todellisten taitajien lumopolkuja kulkien?
Kaikella on omat neronsa, niin runouden parissakin.
Sanat peräkkäin eivät ole poetiikkaa. .. kirjoitti:
Miksi minä konttaisin, kun oikea runoilija on aitonut aitansa konsan sirosti?
Miksi täällä ei saisi tuottaa muillekin samoja elämyksiä, todellisten taitajien lumopolkuja kulkien?
Kaikella on omat neronsa, niin runouden parissakin.
Sanat peräkkäin eivät ole poetiikkaa."..."
"Perät peräkkäin ei anna kaikkee,
ei nekään elämää tee,
Mutta toiselle toinen on tärkee,
sanat soluu, eteen menee"
H.- tiedostaja
hunksz kirjoitti:
"..."
"Perät peräkkäin ei anna kaikkee,
ei nekään elämää tee,
Mutta toiselle toinen on tärkee,
sanat soluu, eteen menee"
H.ei enää koskaan sotaa, niin väitettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen, niin julistettiin v.1945. Alueiden ja kansojen nimet ovat vaihtuneet useasti, MUTTA...
Ilkka Jukola
KOSKA OLIIVIPUUT PUHKEAVAT KUKKAAN
TAPPAVA TULIKÄRPÄSTEN HÄÄTANSSI YÖSSÄ
SKORPIONI HIEKAN JA TERÄKSEN TAKANA
RUOHOJEN SEASSA VAANII KOBRA
KIEKUIKO KUKKO AAMULLA KOLMASTI
VAI ONKO ALLAH VIHASTUNUT
JEHOVA VAELTAJANSA HYLÄNNYT
SYNTYIKÖ SYNTI IRAKISSA
ITKU BAGDADIN KADUILLA
EIKÖ AUSCHWITZ´IN SUITSUTUS RIITTÄNYT
MAIDANECK´IN POLTTOUHRI NIIN IKÄÄN
MILLOIN PUHKEAA OLIIVIPUU KUKKAAN
VIELÄKÖ KYYHKYNEN RAKENTAA PESÄN
IHMINEN
ONKO HÄN
OPPINUT
OPPIMANSA
UNOHTAMAAN
- Jussinvaimo
Omiani en kehtaa tänne riipustaa, nolottaa.
Annan sanan suurmiehelle, suurelle runoilijallemme, Eino Leinolle.
Metsäntähti
Minä metsäntähteä rakastin
ja kaunis on metsänkukka.
Hän oli niin nuori ja valkoinen,
mut häll' oli tumma tukka.
Hän oli niin vieno ja valkoinen,
mut häll' oli viisas mieli.
Ja jos hän hulluja huokasikin,
niin kertonut ei sitä kieli.
Ken metsäntähteä rakastaa,
sen viepi metsän hukka.
Ja metsä jos ei sitä veisikään,
niin viepi sen tumma tukka.
Hän on niin viisas ja valkoinen
ja sievä kuin sisilisko;
mut kun häntä kutsut kullakses,
niin sulle hän on vaan sisko.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Työsuhdepyörän veroetu poistuu
Hallituksen veropoliittisen Riihen uutisia: Mitä ilmeisimmin 1.1.2026 alkaen työsuhdepyörän kuukausiveloitus maksetaan483080Ruumis kanavassa
Mikä juttu eilen ollut poliisit palokunta ambulanssi ja ruumis auto sillalla. Tekikö itsemurhan272884- 1212316
Onko tässä paljon lääkettä..
Keski-ikäselle 43v Ketipinor 100mg Brintellix 10mg Venlafaxin 75mg Xanor 1mg Propral 40mg Xatral CR 10mg Esomepratsol 42281432Ei mitään menetettävää
Arvostin ja kunnioitin sun tunteita. Menit nyt liian pitkälle. Mulla ei ole enää mitään menetettävää ja sä tulet sen huo1631336- 111296
Oi! Jorma Uotinen ja Helena Lindgren paljastivat yllätysuutisen: "Rakkaudella"
Professori, tanssija, koreografi, Tanssii Tähtien Kanssa -tuomari Jorma Uotinen ja Suomen meikkitaiteen pioneeri, laulaj121073- 74979
Pakko tulla tänne
jälleen kertomaan kuinka mahtava ja ihmeellinen sekä parhaalla tavalla hämmentävä nainen olet. En ikinä tule kyllästymää39922Riittäisi juoruakkoille puhumista tässä kylässä
On mennyt mahottomaksi touhut. Taksi renki kuskaa akkaansa töihin lienekkö mitään lupaa yrittäjältä tähän touhuun. Kylän13802