Sukupuoleton "Hän".

Kysymys siitä, mikä on Jumalan sukupuoli, on epärelevantti. Sukupuolisuushan on olennainen vain suvunjatkamisen kannalta, jossa molemmat osapuolet antavat oman panoksensa suvun/lajin jatkumiselle, kuten esim. ihmisten kohdalla on. Tälläinen järjestely on tarpeellinen vain evolutionäärisesti kehittyvän elollisuuden piirissä, kun pitää siirtää perimä ja elämä lajin yksilöltä toiselle ja taata lajin jatkuvuus.

Fm kirjoitti:

Kysymys siitä, mikä on Jumalan sukupuoli, on epärelevantti. Sukupuolisuushan on olennainen vain suvunjatkamisen kannalta, jossa molemmat osapuolet antavat oman panoksensa suvun/lajin jatkumiselle, kuten esim. ihmisten kohdalla on. Tälläinen järjestely on tarpeellinen vain evolutionäärisesti kehittyvän elollisuuden piirissä, kun pitää siirtää perimä ja elämä lajin yksilöltä toiselle ja taata lajin jatkuvuus.

On sitä henkistäkin evoluutiota. Jumalten piirissä. Kysymys on ihan yhtä pätevä kuin että Onko Jumalaa olemassa? Näihin voi aina vastata kyllä ja ei.

Koko termi Jumala uudistuu aikanaan. Varmaan korvautuu jollain uudella. Ja onhan Jumala-termiä hienosäädetty jo kulttuurisen evoluution aikana. Nyt jo laajemmin osataan puhua voimasta. Vaikka ei tuokaan perimmäinen totuus taida olla.

Fm kirjoitti:

Kysymys siitä, mikä on Jumalan sukupuoli, on epärelevantti. Sukupuolisuushan on olennainen vain suvunjatkamisen kannalta, jossa molemmat osapuolet antavat oman panoksensa suvun/lajin jatkumiselle, kuten esim. ihmisten kohdalla on. Tälläinen järjestely on tarpeellinen vain evolutionäärisesti kehittyvän elollisuuden piirissä, kun pitää siirtää perimä ja elämä lajin yksilöltä toiselle ja taata lajin jatkuvuus.

Tuossa Urantia-eepoksessa on kyllä se kehittävä puoli, että se valottaa universumin hierarkkisuutta ja kehitystä. Hierarkkisuus ja kehitys on yksi oppimisen aspekteista.

Luultavasti missään yksittäisessä järjestelmässä ei ole koko totuutta, tai edes silloin kun kaikki uskomusjärjestelmät kudotaan jollain tavalla loogisesti yhteen. Silloinkin jäisi varmaan puuttumaan jotain. Kaiken teoriaa joka aina kaikkialla kestäisi ei luultavasti olekaan.

Hyvin sanottu että se on niin ja niinmones ilmoitus. Tuossa ajatellaan ilmoitusten olevan suhteellisia, ei absoluuttisia. Eli että ne kehittyvät.

Suhteellista kehitystä myös henkisellä puolella painotetaan. Matka jostakin tilasta A jonnekin tilaan B. Selkeä dualistinen oppi. On myös lähes ei-dualistisia oppeja tuon vastakohtana, joiden oppimisen aspekti on erilainen, sillä ne painottavat eri asioita. Kuten sellaiset opit, että matkaa ei olekaan, on vain NYT-hetki.

Näkökulmani on, että historian saatossa tutustumme monenlaisiin järjestelmiin, kunnes ymmärryksemme ja abstrahoimiskykymme kasvaa niin, ettemme tarvitse käsitteellistä kieltä lainkaan.

Urantiakirjan abstraktiotaso on myös melko korkea. Voihan sen ymmärtää konkreettisestikin, kun puhutaan siitä ja siitä universumista. Ajattelen noiden universumeiden olevan enempi filosofisia ajatelmia. Ajatustasolla kun ovat luultavasti pääasiassa nuo Urantiakirjan universumit. Tai kun kieltä käytetään, ne tuodaan ajatustasolle.

kokija kirjoitti:

Tuossa Urantia-eepoksessa on kyllä se kehittävä puoli, että se valottaa universumin hierarkkisuutta ja kehitystä. Hierarkkisuus ja kehitys on yksi oppimisen aspekteista.

Luultavasti missään yksittäisessä järjestelmässä ei ole koko totuutta, tai edes silloin kun kaikki uskomusjärjestelmät kudotaan jollain tavalla loogisesti yhteen. Silloinkin jäisi varmaan puuttumaan jotain. Kaiken teoriaa joka aina kaikkialla kestäisi ei luultavasti olekaan.

Hyvin sanottu että se on niin ja niinmones ilmoitus. Tuossa ajatellaan ilmoitusten olevan suhteellisia, ei absoluuttisia. Eli että ne kehittyvät.

Suhteellista kehitystä myös henkisellä puolella painotetaan. Matka jostakin tilasta A jonnekin tilaan B. Selkeä dualistinen oppi. On myös lähes ei-dualistisia oppeja tuon vastakohtana, joiden oppimisen aspekti on erilainen, sillä ne painottavat eri asioita. Kuten sellaiset opit, että matkaa ei olekaan, on vain NYT-hetki.

Näkökulmani on, että historian saatossa tutustumme monenlaisiin järjestelmiin, kunnes ymmärryksemme ja abstrahoimiskykymme kasvaa niin, ettemme tarvitse käsitteellistä kieltä lainkaan.

Urantiakirjan abstraktiotaso on myös melko korkea. Voihan sen ymmärtää konkreettisestikin, kun puhutaan siitä ja siitä universumista. Ajattelen noiden universumeiden olevan enempi filosofisia ajatelmia. Ajatustasolla kun ovat luultavasti pääasiassa nuo Urantiakirjan universumit. Tai kun kieltä käytetään, ne tuodaan ajatustasolle.

Hierarkisuus, tai ainakin vaikutelma siitä näyttäisi olevan väistämätön, kun on todellisuuden nousevat tasot( aineellisesta hengeksi) ja korottuva status ( ihmisestä Jumalan kaltaiseksi ). Todellisuus on tosiasia. Koska edustamme aineellisen ja älyllisen olemassaolon alinta tasoa, rajoittuu havaintokykymmekin tälle alueelle. Ja koska näin on, niin saadaksemme käsitystä koko todellisuuden (aineellisen ja muun) oikeasta luonteesta, alkuperästä, tarkoituksesta jne, sitä on saatava sellaisilta, jotka tuntevat todellisuuden siltä osin, mikä jää havaintojemme ja tietomme ulkopuolelle. Sillä on kai selvää,että tälläisella luomistuloksella täytyy olla älykäs, omatahtoinen ja kaikkivoipa suunnittelija, alkuunpanija, ylläpitäjä ja valvoja, sekä myös valtava joukko alaisia persoonallisia ja muita olentoja, rinnakkaisten ja rinnan olevien lisäksi. Meille nyt näkyvien universumien lisäksi myös muut nyt vielä näkymättömät ( aineellisen kuoleman jälkeen saavuttamamme maailmat) ovat aivan yhtä todellisia. Urantia-kirja ei edusta mitään vanhaa eikä nykyistä uskontoa, eikä se pane alulle mitään uutta uskontoa. Se on nimenomaan viides käänteentekevä Jumalallinen ilmoitus ihmiskunnalle. Ja nimenomaan siksi, että oppisimme paremmin tuntemaan todellisuutta, sen Alkuunpanijan, miten ja miksi olemme olemassa jne, että saisimme paremman ja totuudenmukaisemman käsityksen kokonaisuudesta.

kokija kirjoitti:

Tuossa Urantia-eepoksessa on kyllä se kehittävä puoli, että se valottaa universumin hierarkkisuutta ja kehitystä. Hierarkkisuus ja kehitys on yksi oppimisen aspekteista.

Luultavasti missään yksittäisessä järjestelmässä ei ole koko totuutta, tai edes silloin kun kaikki uskomusjärjestelmät kudotaan jollain tavalla loogisesti yhteen. Silloinkin jäisi varmaan puuttumaan jotain. Kaiken teoriaa joka aina kaikkialla kestäisi ei luultavasti olekaan.

Hyvin sanottu että se on niin ja niinmones ilmoitus. Tuossa ajatellaan ilmoitusten olevan suhteellisia, ei absoluuttisia. Eli että ne kehittyvät.

Suhteellista kehitystä myös henkisellä puolella painotetaan. Matka jostakin tilasta A jonnekin tilaan B. Selkeä dualistinen oppi. On myös lähes ei-dualistisia oppeja tuon vastakohtana, joiden oppimisen aspekti on erilainen, sillä ne painottavat eri asioita. Kuten sellaiset opit, että matkaa ei olekaan, on vain NYT-hetki.

Näkökulmani on, että historian saatossa tutustumme monenlaisiin järjestelmiin, kunnes ymmärryksemme ja abstrahoimiskykymme kasvaa niin, ettemme tarvitse käsitteellistä kieltä lainkaan.

Urantiakirjan abstraktiotaso on myös melko korkea. Voihan sen ymmärtää konkreettisestikin, kun puhutaan siitä ja siitä universumista. Ajattelen noiden universumeiden olevan enempi filosofisia ajatelmia. Ajatustasolla kun ovat luultavasti pääasiassa nuo Urantiakirjan universumit. Tai kun kieltä käytetään, ne tuodaan ajatustasolle.

Hierarkisuus, tai ainakin vaikutelma siitä näyttäisi olevan väistämätön, kun on todellisuuden nousevat tasot( aineellisesta hengeksi) ja korottuva status ( ihmisestä Jumalan kaltaiseksi ). Todellisuus on tosiasia. Koska edustamme aineellisen ja älyllisen olemassaolon alinta tasoa, rajoittuu havaintokykymmekin tälle alueelle. Ja koska näin on, niin saadaksemme käsitystä koko todellisuuden (aineellisen ja muun) oikeasta luonteesta, alkuperästä, tarkoituksesta jne, sitä on saatava sellaisilta, jotka tuntevat todellisuuden siltä osin, mikä jää havaintojemme ja tietomme ulkopuolelle. Sillä on kai selvää,että tälläisella luomistuloksella täytyy olla älykäs, omatahtoinen ja kaikkivoipa suunnittelija, alkuunpanija, ylläpitäjä ja valvoja, sekä myös valtava joukko alaisia persoonallisia ja muita olentoja, rinnakkaisten ja rinnan olevien lisäksi. Meille nyt näkyvien universumien lisäksi myös muut nyt vielä näkymättömät ( aineellisen kuoleman jälkeen saavuttamamme maailmat) ovat aivan yhtä todellisia. Urantia-kirja ei edusta mitään vanhaa eikä nykyistä uskontoa, eikä se pane alulle mitään uutta uskontoa. Se on nimenomaan viides käänteentekevä Jumalallinen ilmoitus ihmiskunnalle. Ja nimenomaan siksi, että oppisimme paremmin tuntemaan todellisuutta, sen Alkuunpanijan, miten ja miksi olemme olemassa jne, että saisimme paremman ja totuudenmukaisemman käsityksen kokonaisuudesta.