Kotivinkissä uskonnonopetuksesta

Kyseisessä islamin oppikirjassa on lähdetty aika neutraalille linjalle yleissivistyksen näkökulmasta kiivas tunnustuksellisuus unohtaen, koska mitään keskitietä ei tunnustuksellisessa uskonnonopetuksessa ole olemassakaan.
Ihan kuin kirkkomme kulkee "keskitietä" onnistuen ärsyttämään välillä liki kaikkia.
Tai samaan luokkaan eri herätysliikkeiden opin tosissaan ottavia nuoria ja vaikkapa lestadiolaistäti tunnustuksellisen uskonnon opettajaksi. Soppa ja riita olisi valmis.

En voi olla ajattelematta kuinka älytöntä on opettaa uskomista. En kertakaikkiaan ymmärrä, että lapsille selitetään että tuolla jossain on allah tai jumala tai mikä sitten lieneekään ja tällaisesta tehdään jopa oppikirjoja.

Jos usko (jumalaan) olisi ihmisellä sisäsyntystä ja luonnollista - kuten hihhulit aika usein tapaavat väittää - niin ei olisi minkäänlaista tarvetta opettaa sitä.

Ja jos olisi todellakin olemassa mahtava kaiken luonut kaikkivaltias, niin tokihan me tuollaisen mahtiolennon olemassaolon tietäisimme - tietäisimme sen samalla varmuudella kuin taivaalla loistavan auringon. Eikä kyseisellä mahtiolennolla olisi mitään syytä leikkiä kanssamme loputonta kuurupiiloa.

Saahan lapsille toki kertoa satuja. Kunhan muistetaan kertoa, että ovat satuja ja että lohikäärmeitä, keijukaisia, tonttuja, haltijoita, demoneja ja jumalia ei ole koskaan tavattu muualla kuin tarinoissa.

Kävin kommentoimassa. Älytöntä rahanhaaskausta nuo uskontojen opettamiset.