Hermeneutiikka – kirjoittajan tarkoitus
Sanaa hermeneutiikka kun tässä käytän tarkoitan
raamatun tulkintaa. Raamattu on tunnetusti
Jumalan kirjoitettu sana, annettu Kristuksen
toimesta Pyhän Hengen inspiraation kautta.
Jokainen sana on annettu Hengen inspiraation
kautta, tätä kutsutaan plenaariseksi
inspiraatioksi. Monet paikat raamatussa ovat
sangen selviä eivätkä tarvitse sen kummempaa
selittämistä. Mutta sitten on paikkoja jotka
vaativat niiden selittämistä, koska ovat enemmän
tai vähemmän vaikeita tai jopa näennäisesti
ongelmallisia. Tässä en mene hermeneuttisiin
menetelmiin, vaan haluan hieman puhua eräästä
tärkeästä asiasta joka liittyy raamatun
tulkintaan. Olen usein kuullut sanottavan
että ”raamattua voi tulkita niin monella eri
tavalla”. Tämä on jossain mielessä totta, mutta
toisinaan se on kavala klisee jota käytetään kun
ei välitetä totuudesta ja raamatun arvovallasta
ja todellisesta tarkoituksesta. Joka ei halua
että raamattu puhuttelee omaa lihallisuutta ja
pahuutta usein käyttää tällaista veruketta.
Ateisti tai agnostikko tai uuspakanallinen
monesti voi käyttää tätä veruketta ja säälittävää
klisettä. Mutta kun kuulee saman niiden suusta
jotka mieltävät itseään uskoviksi niin melkein
itkettää. Joka ei välitä tulla selvyyteen jonkun
asiayhteyden tarkoituksesta ei tulisi myöskään
sanoa että rakastaa Jeesusta ja että uskoo
raamattuun. Varsinkin jos on kyse tärkeästä
paikasta, esim. Room. 3 luku missä Paavali
opettaa vanhurskauttamisesta.
Otsikossa käytin sanoja ”kirjoittajan
tarkoitus”. Tämä on erittäin tärkeä asia jota ei
saa unohtaa kun pyrkii tulkitsemaan Jumalan
sanaa. Kuulostaa hienolta kun joku sanoo
että ”katsotaanpa mitä tekstimme sanoo”. Tämä on
sinänsä oikein sanottu. Ja kun tekee ns.
eksegeesiä tulee juuri tehdä näin, katsoa mitä
teksti sanoo, eikä lukea tekstiin jotain
sellaista mistä se ei puhu (omia
joutavanpäiväsyyksiä). Mutta tässä ei saa unohtaa
tärkeää asiaa. Se on tämä, ei saa irroittaa
tekstiä kirjoittajasta. Jos emme huomioi
kirjoittajaa tulee ennemmin tai myöhemmin tämä
vastaan että on ihan sama mikä on todellinen
tarkoitus – ”se on sun mielipide, raamattua voi
tulkita niin monella eri tavalla” , ”tekstimme
puhuu toiselle tätä ja toiselle tätä ja
kolmannelle jotain muuta”. Esim. kun pyritään
tulkitsemaan 1Kor. 14 lukua, tulee huomioida kuka
kirjoittaja on – Paavali. Sitten ei myöskään saa
unohtaa Häntä joka on sen Paavalille antanut –
Kristus. Vaikuttaa siltä kuin helluntalaiset
olisivat koko ajan tehneet emävirheen
tulkitessaan tätä lukua, eivät ole huomioneet
kirjoittajaa, Paavalia. Aina tulisi kysyä
että ”mitä kirjoittaja todella tarkoittaa tässä
asiayhteydessä?” Tätä helluntalaiset eivät ole
tehneet tämän luvun kohdalla, eikä ainoastaan
tämän luvun kohdalla. Kysy, tarkoittiko Paavali
todellakin että tulisi mongertaa outoja
Jumalalle, ns. rakennukseksi, ja tästä kaikesta
huolimatta ymmärrys jää hedelmättömäksi? Jos emme
huomioi kirjoittajaa ja hänen todellista
tarkoitustaan niin vastaamme kenties niinkuin
helluntalaisuus – Kyllä, ehdottomasti. Mutta
Paavali ei tässä tarkoittanut että näin tulisi
tehdä, hän ei ollut helluntalainen,
hurmoksellinen. Paavali käytti ironiaa
puhutellessaan korinttolaisia. Samassa luvussa on
niin monta jaetta jotka kumoavat tämän näennäisen
opetuksen, että tulee mongertaa outoa siansaksaa
niin että ymmärrys jää hedelmättömäksi. Paavali
käytti ironiaa 2. & 4. jakeessa, ja jälkeenpäin
käytti selvää kieltä (7-9, 11, 14-17, 19, 32-33).
Tämä luku, kun on selvillä kirjoittajan
tarkoituksesta, kumoaa helluntalaisuuden
harhaopin mitä siansaksan mongerrukseen tulee, ja
ehkäpä monta muuta harhaoppia joita heillä on.
Eli tulee aina kysyä mikä on kirjoittajan
todellinen tarkoitus, ja tulee muistaa että
Kristus itse on raamatun antanut. Ei Kristus
kumoa sitä mitä Hän opettaa Matt. 6:7:ssä tässä
1Kor. 14 luvussa. Raamatussa ei ole ristiriitoja,
se on yhtenäinen kirja. Oppimattomat vääntävät
sitä kieroon omaksi turmiokseen, 2Pie. 3:16.
Sanaa hermeneutiikka kun tässä käytän tarkoitan
raamatun tulkintaa. Raamattu on tunnetusti
Jumalan kirjoitettu sana, annettu Kristuksen
toimesta Pyhän Hengen inspiraation kautta.
Jokainen sana on annettu Hengen inspiraation
kautta, tätä kutsutaan plenaariseksi
inspiraatioksi. Monet paikat raamatussa ovat
sangen selviä eivätkä tarvitse sen kummempaa
selittämistä. Mutta sitten on paikkoja jotka
vaativat niiden selittämistä, koska ovat enemmän
tai vähemmän vaikeita tai jopa näennäisesti
ongelmallisia. Tässä en mene hermeneuttisiin
menetelmiin, vaan haluan hieman puhua eräästä
tärkeästä asiasta joka liittyy raamatun
tulkintaan. Olen usein kuullut sanottavan
että ”raamattua voi tulkita niin monella eri
tavalla”. Tämä on jossain mielessä totta, mutta
toisinaan se on kavala klisee jota käytetään kun
ei välitetä totuudesta ja raamatun arvovallasta
ja todellisesta tarkoituksesta. Joka ei halua
että raamattu puhuttelee omaa lihallisuutta ja
pahuutta usein käyttää tällaista veruketta.
Ateisti tai agnostikko tai uuspakanallinen
monesti voi käyttää tätä veruketta ja säälittävää
klisettä. Mutta kun kuulee saman niiden suusta
jotka mieltävät itseään uskoviksi niin melkein
itkettää. Joka ei välitä tulla selvyyteen jonkun
asiayhteyden tarkoituksesta ei tulisi myöskään
sanoa että rakastaa Jeesusta ja että uskoo
raamattuun. Varsinkin jos on kyse tärkeästä
paikasta, esim. Room. 3 luku missä Paavali
opettaa vanhurskauttamisesta.
Otsikossa käytin sanoja ”kirjoittajan
tarkoitus”. Tämä on erittäin tärkeä asia jota ei
saa unohtaa kun pyrkii tulkitsemaan Jumalan
sanaa. Kuulostaa hienolta kun joku sanoo
että ”katsotaanpa mitä tekstimme sanoo”. Tämä on
sinänsä oikein sanottu. Ja kun tekee ns.
eksegeesiä tulee juuri tehdä näin, katsoa mitä
teksti sanoo, eikä lukea tekstiin jotain
sellaista mistä se ei puhu (omia
joutavanpäiväsyyksiä). Mutta tässä ei saa unohtaa
tärkeää asiaa. Se on tämä, ei saa irroittaa
tekstiä kirjoittajasta. Jos emme huomioi
kirjoittajaa tulee ennemmin tai myöhemmin tämä
vastaan että on ihan sama mikä on todellinen
tarkoitus – ”se on sun mielipide, raamattua voi
tulkita niin monella eri tavalla” , ”tekstimme
puhuu toiselle tätä ja toiselle tätä ja
kolmannelle jotain muuta”. Esim. kun pyritään
tulkitsemaan 1Kor. 14 lukua, tulee huomioida kuka
kirjoittaja on – Paavali. Sitten ei myöskään saa
unohtaa Häntä joka on sen Paavalille antanut –
Kristus. Vaikuttaa siltä kuin helluntalaiset
olisivat koko ajan tehneet emävirheen
tulkitessaan tätä lukua, eivät ole huomioneet
kirjoittajaa, Paavalia. Aina tulisi kysyä
että ”mitä kirjoittaja todella tarkoittaa tässä
asiayhteydessä?” Tätä helluntalaiset eivät ole
tehneet tämän luvun kohdalla, eikä ainoastaan
tämän luvun kohdalla. Kysy, tarkoittiko Paavali
todellakin että tulisi mongertaa outoja
Jumalalle, ns. rakennukseksi, ja tästä kaikesta
huolimatta ymmärrys jää hedelmättömäksi? Jos emme
huomioi kirjoittajaa ja hänen todellista
tarkoitustaan niin vastaamme kenties niinkuin
helluntalaisuus – Kyllä, ehdottomasti. Mutta
Paavali ei tässä tarkoittanut että näin tulisi
tehdä, hän ei ollut helluntalainen,
hurmoksellinen. Paavali käytti ironiaa
puhutellessaan korinttolaisia. Samassa luvussa on
niin monta jaetta jotka kumoavat tämän näennäisen
opetuksen, että tulee mongertaa outoa siansaksaa
niin että ymmärrys jää hedelmättömäksi. Paavali
käytti ironiaa 2. & 4. jakeessa, ja jälkeenpäin
käytti selvää kieltä (7-9, 11, 14-17, 19, 32-33).
Tämä luku, kun on selvillä kirjoittajan
tarkoituksesta, kumoaa helluntalaisuuden
harhaopin mitä siansaksan mongerrukseen tulee, ja
ehkäpä monta muuta harhaoppia joita heillä on.
Eli tulee aina kysyä mikä on kirjoittajan
todellinen tarkoitus, ja tulee muistaa että
Kristus itse on raamatun antanut. Ei Kristus
kumoa sitä mitä Hän opettaa Matt. 6:7:ssä tässä
1Kor. 14 luvussa. Raamatussa ei ole ristiriitoja,
se on yhtenäinen kirja. Oppimattomat vääntävät
sitä kieroon omaksi turmiokseen, 2Pie. 3:16.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Raamattu ei todellakaan ole mitään jumalan
sanaa!! On tuhansissa ja tuhansissa tutkimuksissa
asia kiistattomasti todistettu. Ainoastaan pienen
pieni ryhmä maailman ihmisistä 33,6% kaikki
maailma kristityt yhteen laskien haluaa kaikista
tosiasioista huolimatta kuitenkin uskoa raamattua
jumalan sanaksi. Raamattu on vain ja ainostaan
ihmisten muistikuvien ja toiveiden mukaan lähinnä
saduksi luokiteltava kirja,kirja muiden kirjojen
joukossa. Vaikka tuhannet tutkimukset todistaa
asian humpuukiksi niin aina tämä pieni ryhmä
kritisoi tutkimuksia esittämättä niissä mitään
virheita todeksi. Totuus ja rehellisyys on näiden
uskovaisten ajattelussa kärsinyt todella pahan
inflaation. Vapaassa maailmassa saa aivan
vapaasti uskoa mihin satuihin tahansa joj on niin
hyväuskoinen ja narrattava ettei ehdoton totuus
kelpaa elämän lähtökohdaksi. Ja vieläpä
kuolemattomaksi itsensä kuvittelevat ja
jatkavansa eläämäänsä kuolemankin jälkeen. Sääli
näitä ihmispoloisia todella sääli.
Vapaa maa, vapaa sana. Minä sanon, että edellisen kirjoittaja ei
tiedä, mikä on saduksi luokitellun kirjallisuuden lajin oikean merkitys ja
tarkoitus. Raamattu on ihmisten muistikuvia. Totta. Se kertoo
toiveista. Totta. Raamattu on satua. Väärin, koska se on ristiriidassa
edellisten tosiasioiden kanssa. Raamattuhan on ihmisten muistikuvia,
ei mielikuvitusta, siinä kerrotaan kokemuksista ja tapahtumista,
historiallisista henkilöistä jne... Parasta ja totuudenmukaista mitä voisit
esittää omien sanojesi varjolla on, että Raamatussa yhdistellään sekä
tosiasioita, että mielikuvitusta. Tämä voisi päteä, ja sitten seuraavaksi,
kerro mikä osa siitä on mielikuvitusta ja millä perustein?
Mikäkö mielikuvitusta? Kaikkialla maailman
kirjastoissa on satoja hylly-kilometrejä
tutkittua tietoa josta saat taatusti oikeata ja
rehellistä tietoa onko raamattusi totta. Ole hyvä
ja vaivaudu ihan itse asia varmistamaan, minulle
vastaat kuitenkin EN USKO ja kuitenkin jumaliisi
uskot. Jumalat on jo ajat sitten todettu
kiistattomasti mielikuvituksen tuotteeksi. Otapa
vähän selvää ennenkuin vaahtoat asiaa tietämättä.
vaivaudun kun kerrot mitä nimeonomaista teosta tarkoitat tuosta
kilomertien pituisesta kirjahyllystä, vai pitääkö minun jumalan voimalla
nostaa se kirja mitä itse juuri ajattelet ja tarkoitat? ;-) Jumalat ovat totta,
rippuen vain siitä, mitä niillä tarkoitetaan. Ja edelleen Raamatussa on
ihan oikeeta historiaa, eli se ei ole satua.
Etsippä kirjoja: maailman uskonnot. Ne luettuasi
kerron taas mistä jatkat. Ei ihme jos uskot
jumaliin kun et itse osaa edes kirjastosta
kirjoja etsiä vaan kyselet toisilta.Eipä ihme kun
jumaliin uskot, avuton johdateltava. Juuri näistä
syistä te jumaliin uskotte kun olette niin hiton
avuttomia itse mistään selvää ottamaan.
Vai oliko se itsellesi lukuvinkki? Olen lukenut nyt sitten
maailmanuskonnoista. Lupaist kertoa miten siitä jatketaan? Pysythän
kärsivälllisenä.
Vai ei ole ristiriitoja? Johan vitsin murjasit.
Kaikki tapahtumat vasta jälkikäteen tulkitaan
raamatustanne, että täällähän tämä on jo
kerrottu. Voi teitä taikauskoisia höperöitä.
Kuolemaan se teidänkin matkanne ja satujenne
kertominen päättyy. Eikö edes pienen pieni ajatus
raamattunne jumalan olemassa olosta pelkkänä
satuna tule koskaan mieleenne? Eletään sentään jo
vuotta 2001 eikä mitään pimeätä keskiaikaa
jolloin papisto päätti kaikesta raamattunne
mukaan ja mitähän siitä silloin seurasi? Onko
sellainen kirja kuin historia teille millään
tavalla tuttu. Ihminen sentään nykyisin tietää ja
luulon ja pelkän uskon varaan ei voi edes
kynttilää jättää palamaan valvonnatta.Mitä
tiedätte DNA:sta ja mitähän se on ja mitä
säätelee elämässämme. Onko teillä vielä
tunteetkin sydämmessä siinä pumpussa joka voidaan
nykyisin jo rutiinin omaisesti vaihtaa kun menee
rikki ja ei jaksakkaan pumpata energiaa
elimistöön entäpä kun jo tuhansille jumalaan
uskovillekkin on vaihdettu kuolleelta saatu uusi
sydän? Jumalan voimastako sekin on peräisin ja
tietenkin raamattunne näin jälkikäteen senkin jo
väittää aapisestanne löytyvän meinaan jonkun
paavalinne lausuma taas tulkitaan päin persettä.
mitä sinä tiedät dna:sta, oletko käynyt tutkimassa dna-laboratorioissa,
ja ovatko he kertoneet miksi dna:t ovat muodostuneet sellaisiksi kuin
ovat?
Lueppa vaikka tämän päivän Helsinginsanomissa on
juttu DNA:sta. Ja kirjastot pullistelee tietoa
asiasta.
"Raamattu on tunnetusti
Jumalan kirjoitettu sana, annettu Kristuksen
toimesta Pyhän Hengen inspiraation kautta.
Jokainen sana on annettu Hengen inspiraation
kautta"
Aivan superskitsoa horinaa ja keskiaikaista
kuupoilua. Raamatussa ei ole mitään
jumalallista, se on ihmisten kirjottama kirja
jossa on läjä satuja. Jumalaa ei ole. Herää
pahvi.
"Aivan superskitsoa horinaa ja keskiaikaista
kuupoilua. Raamatussa ei ole mitään
jumalallista, se on ihmisten kirjottama kirja
jossa on läjä satuja. Jumalaa ei ole. Herää
pahvi."
Keppo = aivan superskitsoa horinaa ja kuupoilevaa
sekoilua vuosimallia 2001.
Herää Keppo!!
Ei kepot ja kumppanit herää. Ne luulee olevansa
jopa kuolemattomiakin.
"Ei kepot ja kumppanit herää. Ne luulee olevansa
jopa kuolemattomiakin."
Totta taidat haastaa.
Ei pahvi voi herätä, se on kuollutta materiaalia.
Mistäs tuo tuli? :-)
Kuka on kuolematon?
Mikä ihme tuo kuolemattomuusjuttu nyt on?
Kertokaa minullekin... :-)
Hieno kuitti :-) Saneliko jeesus?
Keppo,älä välitä,en minäkään pysy enää näissä
jutuissa mukana.Hällä väliä jos jollakin on
hauskaa.Muutenkin tää palsta on muuttunut
jankutus paikaksi.
Voihan huitsi. Nyt pikku-Kepolla tuli ruikut
housuun kesken kirjoittamisen.
Voi voi.
Miksi väität, että helluntailaiset ´mongertavat
outoa siansaksaa´? Se, että sinä et sitä ymmärrä,
tarkoittaa vain sitä, että sinulla ei ole
tulkitsemisen lahjaa. Sinuna varoisin Jumalan
antamien lahjojen roskaksi luokittelemista. Ainoa
asia, jossa nuo niin paljon kritisoimasi
helluntailaiset tekevät Jumalan Sanaa vastaan
tässä kieliasiassa, on vain silloin kun he
puhuvat kaikki kielillä yhteen ääneen, eikä
kukaan tulkitse. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä,
että heidän kielensä olisi siansaksaa. Jos oikein
ajattelet tuota nimitystäsi, huomaat, miksi
kutsuit Jumalaa - siaksi, sillä ne oudot
mongerrukset (eivät aina toki kaikki) ovat Hänen
kieliään.
eikä mitään hebreaa. Asiaa on tutkittu, eikä ole
tullut vastaan yhtäkään aitoa
kielilläpuhumistapausta. Kyseessä on aina joko
täysi siansaksa, johon puhuja ehkä sotkee joitain
tietämiään oikeita sanoja, jos sellaisia tietää.
Henkilö, joka väittää pystyvänsä "tulkitsemaan"
tuota siansaksaa, on joko vilpillinen huijari, tai
sitten sekopää, joka itsekin uskoo omavaansa
jotain jumallista kykyä. Eli kyseessä on aina joko
huijari tai sekopää.
Itse kielilläpuhuja voi kyllä olla, ja ehkä
yleensä onkin vilpitön. Kyseessähän on
jonkinlainen loveenlankeaminen. Ilmiö, jossa
henkilö on transsitilassa. Ehkä hänen oma
alitajuntansa tuottaa tuon "puheen".
Tunnen kyllä hellareiden halun pitäytyä sanassa,
noin yleisesti ottaen.
Jos he vilpittömästi erehtyvät, mutta sydän on
kuitenkin kiinitetty Kristukseen, niin tuskin on
kuolemansyntiä ja jos onkin, niin sanassa
sanotaan, että tuomion langettaa yksin Jumala.
(onneksi)
Olen 777---- :n kanssa samoilla linjoilla!
Itse olisin enempi huolestunut "seurakunnista",
joissa tuskin Raamattua luetaan ensinkään, jos ei
sitten jonkun oman opuksen täytteenä.(jäseniään
sitovia, ahdistavia ja ryöstäviä paikkoja)
Myös kulttiuskonnot, joissa palvonta kohdistuu
Kristuksen ulkopuoliseen ihmishahmoon, joka
manipuloi opetuslapsensa mitä hirveimpiin
tekoihin.
Juudas on puhunut