Nuori Israelin valtio on suorien ja epäsuorien neuvottelujen kautta yrittänyt jatkuvasti saada aikaan Israelille edullisen rauhaa naapuriensa kanssa. Egyptin presidentti Sadat ja Israelin pääministeri Beginin kutsuttiin USA:n toimesta neuvotteluihin ja Camp Davidissä sovitut yhteiset periaatteet johtivat v. 1979 rauhansopimukseen Israelin ja Egyptin välillä.
V. 1991 Madridin konferenssi, jossa isäntänä oli Espanjan hallitus ja jonka päätukijoina olivat Neuvostoliitto ja USA, antoi pohjan sekä Israelin että palestiinalaisten kahdenkeskisille neuvotteluille ympäröivien naapurimaitten kanssa. Heti konferenssin jälkeen mm. Egypti, Israel, Jordania ja PLO jatkoivat suoria neuvotteluita, joissa keskitytiin alueen yhteisiin tärkeisiin asioihin, kuten vesikysymys, ympäristö, aseistariisunta ja taloudellinen kehitys.
Esim. Madridissa alkaneet Israelin ja Jordanian väliset neuvottelut ovat merkinneet pienimuotoista yhteistyötä maiden välillä kaupan, teollisuuden, turismin, maatalouden ja liikenneyhteyksien alalla. Tämä pienimuotoinen yhteistyö kuitenkin on merkttävää edistystä aikaisempaan tilanteeseen verrattuna.
Syyria ja Libanon eivät ole merkittävissä määrin onnistuneet Israelin kanssa rauhanneuvotteluissa, jollei nyt voida pitää onnistumisena sitä että kyseisien maiden rajoilla ei juurikaan sotatoimia ole suoritettu.
Sen sijaan palestiinalaisten ja israelilaisten neuvottelut jatkuivat kulissien takaisilla neuvotteluilla Oslossa. 13. syyskuuta 1993 saatiin Oslossa aikaan periaatesopimus Israelin silloisen ulkoministeri Shimon Peresin ja PLO:n puhemiehen Jasser Arafatin välillä.
Israel ja PLO allekirjoittivat pian tämän jälkeen Washingtonissa yhteisen Periaatejulistuksen, jossa soviittiin yksityiskontaisesti väliaikaiseen sisäiseen itsehallintoon liittyvistä järjestelyistä. Näitä täsmennettiin seuraavien vuosien aikana Gaza-Jeriko -sopimuksella 1994, Länsirantaan liittyvällä väliaikaissopimuksella 1995 ja Hebroniin liittyvillä väliaikaissopimuksilla 1996 ja 1997. Neuvottelut pysyvään statukseen liittyvistä järjestelyistä aloitettiin Tabassa 1996.
Israel ei ole olut kovinkaan innokas luopumaan miehitetyllä alueella olevista siirtokunnista ja jatkaa vesivarojen ryöväämistä miehitetyiltä palestiinalaisalueilta.
Palestiinalaiset jatkavat oikeutettua mutta epätoivoista puolustustaistelua itsenäisen Palestiina puolesta.
NeverUniLever
Ikkuna rikki Jerussa
V. 1991 Madridin konferenssi, jossa isäntänä oli Espanjan hallitus ja jonka päätukijoina olivat Neuvostoliitto ja USA, antoi pohjan sekä Israelin että palestiinalaisten kahdenkeskisille neuvotteluille ympäröivien naapurimaitten kanssa. Heti konferenssin jälkeen mm. Egypti, Israel, Jordania ja PLO jatkoivat suoria neuvotteluita, joissa keskitytiin alueen yhteisiin tärkeisiin asioihin, kuten vesikysymys, ympäristö, aseistariisunta ja taloudellinen kehitys.
Esim. Madridissa alkaneet Israelin ja Jordanian väliset neuvottelut ovat merkinneet pienimuotoista yhteistyötä maiden välillä kaupan, teollisuuden, turismin, maatalouden ja liikenneyhteyksien alalla. Tämä pienimuotoinen yhteistyö kuitenkin on merkttävää edistystä aikaisempaan tilanteeseen verrattuna.
Syyria ja Libanon eivät ole merkittävissä määrin onnistuneet Israelin kanssa rauhanneuvotteluissa, jollei nyt voida pitää onnistumisena sitä että kyseisien maiden rajoilla ei juurikaan sotatoimia ole suoritettu.
Sen sijaan palestiinalaisten ja israelilaisten neuvottelut jatkuivat kulissien takaisilla neuvotteluilla Oslossa. 13. syyskuuta 1993 saatiin Oslossa aikaan periaatesopimus Israelin silloisen ulkoministeri Shimon Peresin ja PLO:n puhemiehen Jasser Arafatin välillä.
Israel ja PLO allekirjoittivat pian tämän jälkeen Washingtonissa yhteisen Periaatejulistuksen, jossa soviittiin yksityiskontaisesti väliaikaiseen sisäiseen itsehallintoon liittyvistä järjestelyistä. Näitä täsmennettiin seuraavien vuosien aikana Gaza-Jeriko -sopimuksella 1994, Länsirantaan liittyvällä väliaikaissopimuksella 1995 ja Hebroniin liittyvillä väliaikaissopimuksilla 1996 ja 1997. Neuvottelut pysyvään statukseen liittyvistä järjestelyistä aloitettiin Tabassa 1996.
Israel ei ole olut kovinkaan innokas luopumaan miehitetyllä alueella olevista siirtokunnista ja jatkaa vesivarojen ryöväämistä miehitetyiltä palestiinalaisalueilta.
Palestiinalaiset jatkavat oikeutettua mutta epätoivoista puolustustaistelua itsenäisen Palestiina puolesta.
NeverUniLever
Ikkuna rikki Jerussa
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.