Oletteko koskaan miettineet asiaa, mitä tapahtuu kuolemasi jälkeen. Miksi äärimmilleen ahdistunut, ehkäpä ilman läheisiäkin elävä ihminen ei uskalla päättää päiviään oman käden kautta? Kai tätä asiaa täytyy selittää uskolla johonkin yliluonnolliseen, pelkoa mitä kuolema tuo tullessaan?
Olen itse miettinyt useita vuosia, menetettyäni useita läheisiä nuoria ympäriltäni, että mitä menettäisin jos vedettyäni pääni täyteen, hyppäisin hirteen, tahi pamauttaisin aivot seinille? Joka ainoa kerta, kun olen kyseisen asian aikonut tehdä, on tullut esiin kysymys: MITÄ KUOLEMAN JÄLKEEN?
Ainainen pelko siitä, jos edessä onkin ikuinen kärsimys on estänyt minua päättämästä päiviäni, olen yrittänyt vakuutella itselleni, sekä jokaiselle ystävälle jonka kanssa on tullut puhetta yliluonnollisuuksista, ettei mitään olisi olemassa, mutta en vaan saa itseänikään vakuutettua, muista en niin tiedä.
En ole ikinä maininnut sanallakaan itse suunnittelevani mitään itsemurha hommia, enkä tule ikinä mainitsemaankaan. Itse kuoleman tuottaminen itselleni ei pelota, sillä tiedän kyllä keinon joka tuo sen välittöästi, kipua tuntematta. Ainut pelko liittyy vain siihen, mitä sen jälkeen? Minulla on pari kaveria, jotka tappoivat itsensä 18 ja 21-vuotiaana, ja olen usein mietinyt, että mitähän heille kuuluu, tajuavatkohan he mitään tästä maailmasta? Ovatko he saaneet rauhan, vai kärsivätkö kenties helvetistä?
Laitelkaapa asiallisia vastauksia, pohditaan porukalla mitäs meille sen jälkeen kuuluu kunnes viimeinen hengenveto pihahtaa.
Olen itse miettinyt useita vuosia, menetettyäni useita läheisiä nuoria ympäriltäni, että mitä menettäisin jos vedettyäni pääni täyteen, hyppäisin hirteen, tahi pamauttaisin aivot seinille? Joka ainoa kerta, kun olen kyseisen asian aikonut tehdä, on tullut esiin kysymys: MITÄ KUOLEMAN JÄLKEEN?
Ainainen pelko siitä, jos edessä onkin ikuinen kärsimys on estänyt minua päättämästä päiviäni, olen yrittänyt vakuutella itselleni, sekä jokaiselle ystävälle jonka kanssa on tullut puhetta yliluonnollisuuksista, ettei mitään olisi olemassa, mutta en vaan saa itseänikään vakuutettua, muista en niin tiedä.
En ole ikinä maininnut sanallakaan itse suunnittelevani mitään itsemurha hommia, enkä tule ikinä mainitsemaankaan. Itse kuoleman tuottaminen itselleni ei pelota, sillä tiedän kyllä keinon joka tuo sen välittöästi, kipua tuntematta. Ainut pelko liittyy vain siihen, mitä sen jälkeen? Minulla on pari kaveria, jotka tappoivat itsensä 18 ja 21-vuotiaana, ja olen usein mietinyt, että mitähän heille kuuluu, tajuavatkohan he mitään tästä maailmasta? Ovatko he saaneet rauhan, vai kärsivätkö kenties helvetistä?
Laitelkaapa asiallisia vastauksia, pohditaan porukalla mitäs meille sen jälkeen kuuluu kunnes viimeinen hengenveto pihahtaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kumpa olisit vielä odottanut, jotenkin tuntuu että olit tämä kyseinen kylämme nuorukainen, joka oman käden kautta maanantaina lähti ajasta ikuisuuteen. Ainakin ikä, sekä ehkäpä kertomuskin passaa.
Rauha muistollesi
VAI IN
Suosittelen lämpimästi kirjaa Koskettava kokemus (Tammi). Siinä on noin 300 erilaista kertomusta poismenneitten ilmestymisistä tänne jääneille läheisille. Hyvin monet kertomukset ovat sellaisia, ettei niitä voi mitenkään kuitata pelkän oman ikävöivän mielen ja mielikuvituksen tuotoksiksi.
Kumpa voisin vakuuttaa sinulle, että elämäsi on tärkeä, vaikka sinusta ei juuri nyt siltä tunnu. Olet korvaamaattoman arvokas!
Meitä kaikkia ympäröi valo ja armo, riipumatta siitä miten täältä lähdimme. Silti (kirjan mukaan) ne jotka lähtivät oman käden kautta, toivovat hartaasti etteivät olisi sitä tehneet. Siellä näemme ja ymärrämme paremmin, myös sen tuskan mikä elämässä usein on läsnä. Mutta myös rakkaus ja valo on läsnä, silloinkin kun näyttää pimeältä.
Lepää rauhassa
Oma uskoni on, että meitä siellä ensisijaisesti odottaa eräänlainen henkilökohtainen valvoja. Sitä myös nimitetään new age kielessä Suomenkielisen käännöksen mukaan "henkioppaaksi"
Henkiopas ei säti, tuomitse tai uhkaile. Sen kanssa käydään yhdessä elämänvaiheita läpi. Taivaassa on myös mahdollista nähdä Jumala tai Jeesus, joka kärsi rangaistuksen meidän kaikkien syntiemme puolesta.
Taivas vs helvetti väittely on pikkuisen vaikea. Miksi on pakko tappaa itsensä, ainakaan heti. Vaikka ei olisikaan läheisiä, niin jokaisen päivän voi silti nähdä siunauksena ja mahdollisuutena. Suoraan sanoen minä en aio jäädä kitumaan tänne johonkin syöpään kun sen aika tulee, mutta miksi pitää olla niin kiire? Onko tämä joku kilpajuoksu siihen että "kuka pääsee valoon ensiksi?"
Jumala ei meitä varsinaisesti tuomitse, mutta valossa meille suoritetaan elämänarvio. Onko se "tuomio" Sitä on todella vaikea sanoa? Jumala on perusluonteeltaan todella rakastava ja ymmärtävä persoona. Hän on valmis antamaan meille melkein mahdottoman määrän mahdollisuuksia kasvaa ja kehittyä. Mutta meidän on myös opittava kunnoittamaan häntä meidän luojanamme ja vapahtajanamme. Se on yksi syy miksi me olemme täällä. Että oppisimme tuntemaan Jumalan! Koska joskus me kumminkin kaikki rukoilemme häntä avuksi hädässä. Hyvin pitkälle se on elämän itseistarkoitus. Jumala on syli mitä edes omat biologiset vanhemmat tai lapset eivät voi korvata. Ja rukous on ensimmäinen askel kohti pääsyä kotiin taivaaseen, vaikka tie onkin kolkko, pimeä, ahdistava, kapea ja kivinen.
Näin lopuksi haluaisin pistää sinulle tällaisen laulun;
http://www.youtube.com/watch?v=sIgZMhiva_M
Mitä kavereihesi tulee niin me emme tiedä, mitä heille käy. Raamatun mukaan Jeesus sovitti ristillä KAIKKI ihmiskunnat synnit! Itsemurha on synti, rikkomus Jumalan luomakuntaa kohtaan ja viimekädessä MURHA! Raamatun mukaan sekin on kuitenkin sovitettu! Jeesusta tai Jumalaa voi huutaa avuksi jopa siinä pimeässä tyhjiössä joka meitä odottaa kun kuolemme. Tuolloin hän tulee avuksi. Tässä yksi esimerkki!
http://www.near-death.com/storm.html
Mutta minusta tuntuu, ettei Jumala silti ole tyyvyäinen, kun ystäväsi lopettivat elämäsä noin nuorina. Ei tainut elämän tarkoitus vielä täyttyä alle 30-vuotiaana. He saavat ns "läksytyksen" Mutta sen jälkeen en usko että he varsinaisesti päätyvät helvettiin. Helvetti on pimeä paikka jonne menevät tietämättömät sielut, jotka eivät osaa tai halua rukoilla Jumalaa avuksi. Silti Jeesus/Jumala varoittaa meitä Raamatussa että mitä me teimme tai JÄTIMME TEKEMÄTTÄ kaikista heikoimmille, sen me olemme jättäneet tekemästä HÄNELLE! Tämä on "tuomion" eli elämänarvion varsinainen meriitti. Eli se, minkä perusteella meidän edistystämme arvioidaan. Henkinen kehitys on olemassaolon itseistarkoitus. Ruumis tähän pelkkä väline. Jokainen elämänarvio on yksityiskohtainen. Edes itsemurhaaja ei ole Jumalan pelastuksen ja armon ulottumattomissa. Sen takia Jeesus kuoli ristillä! Mutta silti...itsemurhaaja, edes ahdistunut nuori ei voi odottaa Jumalan pelastusta tai armoa itseisarvona. Se on MAHDOLLISUUS! Ei 100% varmuus!
Mutta Jeesus kertoi tarinan Raamatussa Jumalasta tuhlaajapojan muodossa, samoin kuin viinitilan isännästä. KUKAAN ei ole Jumalan pelastuksen ulottumattomissa, ja viimeiset tulevat siellä olemaan ensimmäisiä!
P.S:Tähän on olemassa kuitenkin poikkeus eli ns pyhä hengen riivaajat. He ovat asia joista sinun ei tarvitse käsittää tai ymmärtää. On olemassa ihmisiä jotka todella ovat Jumalan armonkin ulkopuolella, mutta heistä sinun ei tarvitse tietää tai välittää. Heitä oli sekä muinaisessa Israelissa että vielä nykyäänkin. He eivät liity itsemurhaan tai itsemurhaajiin mitenkään.
Edellisellä kirjoittajalla äärinmäisen hyviä ajatuksia!