Väkivallan pyörteissä
Palestiinalaisten ja Israelilaisten neuvottelut etenivät pääsääntöisesti rauhanomaisesti koko vuoden 2000 ajan.
Palestiinan johtaja Jasser Arafat, USA:n presidentti Bill Clinton sekä Israelin pääministeri Ehud Barak olivat kaikki henkilökohtaisesti sitoutuneet saamaan aikaan rauhansopimuksen, johon sisältyisi Palestiinan valtion perustaminen.
Varsinkin Clitonin toiveissa oli saada sopimus aikaan ennen Clintonin presidenttikauden loppua. Asiat tuntuivat etenevän hyvin neuvotteluteitse. Heinäkuussa oltiin jo hyvin lähellä poliitista päätöstä palestiinalaisten ja juutalaisten alueellisissa ongelmissa. Presidentti Clinton oli kutsunut Barakin ja Arafatin Camp Davidiin jatkamaan neuvotteluja. Tuolloin USA:n hallitus esitti kompromissiehdotuksen, jonka Barak hyväksyi ja Arafat hylkäsi. Clinton syyttikin suoraan Jasser Arafatia neuvottelujen päättymisestä tuloksettomina. Joulukuun Jerusalem Post-lehdessä oikeistolaisen Likud-puolueen kansanedustaja Yuval Steinitz kertoo provosoivasti tulkintanaan, että Egyptin presidentti Hosni Mubarak torpedoi Camp Davidin sopimuksen tajuttuaan, että Arafat on saamassa aikaan rauhan Israelin kanssa.
Israel ja Egypti esiintyivät molemmat sutena lampaan vaatteissa käyttämällä huomattavat summat vuosittain asevarusteluun, vaikka Egyptin ja Israelin välillä onkin rauhansopimus.
El Aksa intifada, joka alkoi 29.9.2000, tuli harvoille yllätyksenä.
Kesällä olivat Israelin juutalaiset lukeneet paikallisista lehdistä artikkeleita palestiinalaisista lastenleireistä, joilla 10-14 -vuotiaille lapsille opetettiin aseiden käyttöä. Israelin-juutalaiset ihmettelivät asiaa suuresti, huomaamatta mitä aivopesua he samaan aikaan tekivät jälkikasvulleen. Haastatteluissa jotkut palestiinalais ja juutalaisvanhemmat kertoivat, että he eivät halua lapsiaan kasvatettavan vihaan, vaan normaaliin elämään mitä ei Israelin rajojen sisällä kovinkaan paljoa oltu päästy kokemaan.
Selkeästi oltiin valmistelemassa jotakin. Samaan aikaan äärijärjestöjen propagandakoneisto suolsi kiihottavaa propagandaa israelilaisissa ja palestiinalaisissa tiedotusvälineissä, lehdissä, televisiossa ja radiossa. Myös moskeijoiden ja synagogien rukoushetkiä käytettiin tällaiseen propagandaan. Oikeistojohtaja Ariel Sharonin vierailu temppelialueella, eikä suinkaan moskeijoiden sisällä, oli itse asiassa vain tarkoituksella suoritettu provosointi tulitikku jo valmiina olevaan ruutitynnyriin. Haluttiinko itsenäinen Palestiina ansaita verenvuodatuksen kautta vai halusivatko israelilaiset sitä ollenkaan?
Tämän toisen intifadan jatkuessa jotkut israelilaiset ja palestiinalaiset ovat edelleen pyrkineet käymään rauhanneuvotteluja toistensa kanssa, mikä on ollut monien israelilaisten ja palestiinalaisten mielestä väärin. Heidän mielestään väkivallan täytyisi loppua ennen kuin neuvotellaan mistään. Sisäpoliittisesti tämä intifada on pannut Israelin hallituskuviot täysin sekaisin jälleen kerran. Barak on menettänyt luottamuksen ja eronnut itse.
Palestiinalaisten oikeutettu vapaustaistelu jatkuu yhä sitkeästi.
NeverUniLever
Ikkunat Rikki Jerussa
Palestiinalaisten ja Israelilaisten neuvottelut etenivät pääsääntöisesti rauhanomaisesti koko vuoden 2000 ajan.
Palestiinan johtaja Jasser Arafat, USA:n presidentti Bill Clinton sekä Israelin pääministeri Ehud Barak olivat kaikki henkilökohtaisesti sitoutuneet saamaan aikaan rauhansopimuksen, johon sisältyisi Palestiinan valtion perustaminen.
Varsinkin Clitonin toiveissa oli saada sopimus aikaan ennen Clintonin presidenttikauden loppua. Asiat tuntuivat etenevän hyvin neuvotteluteitse. Heinäkuussa oltiin jo hyvin lähellä poliitista päätöstä palestiinalaisten ja juutalaisten alueellisissa ongelmissa. Presidentti Clinton oli kutsunut Barakin ja Arafatin Camp Davidiin jatkamaan neuvotteluja. Tuolloin USA:n hallitus esitti kompromissiehdotuksen, jonka Barak hyväksyi ja Arafat hylkäsi. Clinton syyttikin suoraan Jasser Arafatia neuvottelujen päättymisestä tuloksettomina. Joulukuun Jerusalem Post-lehdessä oikeistolaisen Likud-puolueen kansanedustaja Yuval Steinitz kertoo provosoivasti tulkintanaan, että Egyptin presidentti Hosni Mubarak torpedoi Camp Davidin sopimuksen tajuttuaan, että Arafat on saamassa aikaan rauhan Israelin kanssa.
Israel ja Egypti esiintyivät molemmat sutena lampaan vaatteissa käyttämällä huomattavat summat vuosittain asevarusteluun, vaikka Egyptin ja Israelin välillä onkin rauhansopimus.
El Aksa intifada, joka alkoi 29.9.2000, tuli harvoille yllätyksenä.
Kesällä olivat Israelin juutalaiset lukeneet paikallisista lehdistä artikkeleita palestiinalaisista lastenleireistä, joilla 10-14 -vuotiaille lapsille opetettiin aseiden käyttöä. Israelin-juutalaiset ihmettelivät asiaa suuresti, huomaamatta mitä aivopesua he samaan aikaan tekivät jälkikasvulleen. Haastatteluissa jotkut palestiinalais ja juutalaisvanhemmat kertoivat, että he eivät halua lapsiaan kasvatettavan vihaan, vaan normaaliin elämään mitä ei Israelin rajojen sisällä kovinkaan paljoa oltu päästy kokemaan.
Selkeästi oltiin valmistelemassa jotakin. Samaan aikaan äärijärjestöjen propagandakoneisto suolsi kiihottavaa propagandaa israelilaisissa ja palestiinalaisissa tiedotusvälineissä, lehdissä, televisiossa ja radiossa. Myös moskeijoiden ja synagogien rukoushetkiä käytettiin tällaiseen propagandaan. Oikeistojohtaja Ariel Sharonin vierailu temppelialueella, eikä suinkaan moskeijoiden sisällä, oli itse asiassa vain tarkoituksella suoritettu provosointi tulitikku jo valmiina olevaan ruutitynnyriin. Haluttiinko itsenäinen Palestiina ansaita verenvuodatuksen kautta vai halusivatko israelilaiset sitä ollenkaan?
Tämän toisen intifadan jatkuessa jotkut israelilaiset ja palestiinalaiset ovat edelleen pyrkineet käymään rauhanneuvotteluja toistensa kanssa, mikä on ollut monien israelilaisten ja palestiinalaisten mielestä väärin. Heidän mielestään väkivallan täytyisi loppua ennen kuin neuvotellaan mistään. Sisäpoliittisesti tämä intifada on pannut Israelin hallituskuviot täysin sekaisin jälleen kerran. Barak on menettänyt luottamuksen ja eronnut itse.
Palestiinalaisten oikeutettu vapaustaistelu jatkuu yhä sitkeästi.
NeverUniLever
Ikkunat Rikki Jerussa
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.