"........ Ymmärtääksemme perusteellisemmin
maanpäällä elävän primitiivi-ihmisen
maailmankuvan ja todellisen, totuudenmukaisen
tietoon perustuvan, maailmankuvan välistä
eroavuutta, meidän on tehtävä omissa
ajatuksissamme opintomatka avaruuteen.
Ajatelkaamme, että olemme matkanneet raketilla
1.200 000 km (neljä valosekuntia) Pohjoisnavan
yläpuolelle suoraan Pohjantähteä kohti. Nyt
näkisimme Auringon mustassa avaruudessa
liekehtivänä tulipallona. Näkisimme puolikuun,
kooltaan kolmasosa nykyisestä. Näkisimme auringon
puoleisen osan maapallosta. Kooltaan neljä kertaa
kuuta suurempana. Yötä ja päivää ei enää olisi ja
lukuun ottamatta maan verkkaista liikettä
akselinsa ympäri ja kuun hiljaista vaellusta maan
ympäri, mikään ei ilmaisisi meille ajan
kulumista. Ei yön ja päivän vaihteluita, ei
viikkoja, ei kuukausia eikä edes vuosien
vaihteluita. "Yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja
tuhat vuotta kuin eilinen päivä". Tämän lisäksi
näkisimme miljoonat mustassa avaruudessa vakaana
paikallaan säteilevät tähdet. Mutta. Nämä tähdet
säteilisivät joka puolella. Sivuillamme.
Edessämme ja takanamme. Päämme päällä, mutta myös
jalkojemme alla. Ja tässä tilanteessa joutuisimme
kysymään: Missä on Jumalan taivas?
Jumalaa, enempää kuin hänen taivastakaan emme
avaruudesta tule koskaan löytämään. Emme Allahia
emmekä edes Jehovaa. Emme Muhammedia emmekä
Jeesusta. Sillä yksinkertaisesti näitä ei
tähtitarhoissa tai tähtien tuolla puolen ole.
Saadaksemme vielä totuudenmukaisemman kuvan
maailmankaikkeuden mittasuhteista, meidän on
syytä tarkastella lyhyesti tähtien etäisyyksiä ja
aikaa, jonka valo ja radioaallot kunkin tähden
saavuttamisen tarvitsevat:
Otavan tähtikuvio on meille kaikille tuttu.
Otavan keskimmäinen tähti, Mexrez, on meistä 63
valovuoden päässä. (Yksi valovuosi on vuodessa
olevien sekuntien määrä kerrottuna 300 000 km).
Pohjantähteen meiltä on matkaa 680 valovuotta.
Orionin tähtikuvion oikeanpuoleiseen tähteen,
Mintaka, matkaa 1500 valovuotta. Linnunratamme
keskustaan meiltä on matkaa 27 000 valovuotta ja
lähimmälle linnunradalle, Andrometan galaksi,
matkaa on jo 2 miljoonaa valovuotta. Tämän
lisäksi maailmankaikkeudessa on tuhansia muita
linnunratoja, ja aina kun uusi ja tehokkaampi
kaukoputki rakennetaan, näitä linnunratoja
löydetään lisää ja näiden etäisyydet meistä ovat
jo miljardeissa valovuosissa.
Siihen, onko maailmankaikkeudessa elämää maan
ulkopuolella, emme koskaan tule saamaan
vastausta. Ja jos onkin, niin yhteydenpito heidän
kanssaan on täysin mahdotonta. Jos ajatellaan,
että Otavan keskimmäisen tähden ympärillä pyörii
planeetta, jolla on meidän kaltaisia ihmisiä,
niin radioyhteyden pitämiseen heidän kanssaan
yhden ihmisen ikä ei riittäisi. Ajatelkaamme,
että ottaisimme heihin radioyhteyden: "Terve,
pojat. Mitä kuuluu?" Ja jos he heti vastaisivat
sanomamme kuultuaan, niin 126 vuoden kuluttua
radiostamme kuuluisi: "Terve vaan. Hyvää kuuluu".
Vastauksen saaminen radiotiedusteluumme veisi
siis aikaa 126 vuotta. Pohjantähden läheisyydestä
saisimme odottaa vastausta jo 1360 vuotta ja
Orionin Mintaka-tähden läheisyydestä 3000 vuotta.
Ja lähimmältä linnunradalta saisimme odottaa
vastausta peräti 4 miljoonaa vuotta.
Tämän lyhyen tarkastelun jälkeen ymmärrämme mikä
on primitiivi-ihmisen maailmankuvan ja nykyisen
totuudenmukaiseen tietoon perustuvan
maailmankuvan välinen ero. Tämän jälkeen osaamme
lukea Raamattua oikein silmin ja jättää omaan
arvoonsa kaiken sen, mikä kuuluu primitiivi-
ihmisen maailmankuvaan. Siitäkin huolimatta, että
näistä primitiivikäsitteistä on harhauttavia
uskonkappaleita ja dogmeja länsimaiseen
kristillisyyteen tehty. Tämän lyhyen tarkastelun
jälkeen ymmärrämme, että maailmankaikkeus tulee
iäti säilyttämään salaisuutensa. Ymmärrämme, mitä
on kosminen tajunta. Ja samalla ymmärrämme myös,
että ihmisellä ei ole tulevaisuutta missään
muualla kuin maa-planeetalla. Ihmisen tulevaisuus
on täysin riippuvainen elämän säilymisestä
maapallolla. Elämää maapallolla ei uhkaa mikään
muu kuin ihminen itse. Siinä, että ihminen
ymmärtämättömyydessään tuhoaa ja saastuttaa
ympäröivää luontoa, ihminen tuhoaa elämän
maapallolla ja samalla oman tulevaisuutensa.
Jumala, tai muu korkeampi voima ei ole säätänyt
maailmanloppua. Jos ihminen muuttuu sisäisesti ja
oppii elämään harmonisessa kanssakäymisessä
luonnon kanssa, elämä maanpäällä voi jatkua
tuhansia, jopa miljoonia, vuosia.
Missä sitten on Jumala kun häntä ja hänen
valtakuntaansa ei tähtitarhoista
löytynyt? "Herran Henki täyttää maanpiirin ja
hän, joka puheet kuulee, on joka
paikassa". "Maanpiiri on täynnä hänen
henkeänsä". "Hänessä me liikumme ja
olemme". "Myös iankaikkisuuden hän on pannut
meidän sisimpäämme". "Taivasten valtakunta on
sisäisesti teissä". Näissä muutamissa Viisauden
Kirjasta ja muualta Raamatusta lainatuista
sanoista ilmenee Jumalan todellinen olemus ja
hänen olinpaikkansa. Jumala on kaikkialla
luomakunnan keskuudessa läsnä oleva, näkymätön ja
iankaikkinen Henki, jonka ominaisuus on
totuudenvanhurskaus ja pyhyys. Mutta myös hyvyys,
laupeus ja rakkaus. Osa Jumalan iankaikkista ja
kuolematonta olemusta on meissä. Meidän henkisenä
minuutena ja elämän antajana. Ja sama Jumalan
iankaikkinen olemus on kaikissa elollisissa
olennoissa. Taivaan linnuissa, veden kaloissa,
metsiin eläimissä kuin myös kedon kukissa ja
metsän puissa. Eli ylipäätään kaikkialla siellä
missä elämää on.
Syynä siihen, että niin harvoin Jumalan
olemuksen itsestämme ja luomakunnan keskuudesta
löydämme, on se, että meihin jo varhaisessa
vaiheessa kasvaa ns. ulkoinen
kulttuuripersoonallisuus, joka ympäristön
muokkaamana ja kovettamana kätkee herkän henkisen
minuutemme niin kovan ulkokuoren sisään, ettei
meidän sisimpämme, syvin olemuksemme, pääse
meissä ilmaisemaan itseään. Herkkä ja hyvä
Jumalan olemus on siis kahlittuna meidän
sisimpäämme........"
maanpäällä elävän primitiivi-ihmisen
maailmankuvan ja todellisen, totuudenmukaisen
tietoon perustuvan, maailmankuvan välistä
eroavuutta, meidän on tehtävä omissa
ajatuksissamme opintomatka avaruuteen.
Ajatelkaamme, että olemme matkanneet raketilla
1.200 000 km (neljä valosekuntia) Pohjoisnavan
yläpuolelle suoraan Pohjantähteä kohti. Nyt
näkisimme Auringon mustassa avaruudessa
liekehtivänä tulipallona. Näkisimme puolikuun,
kooltaan kolmasosa nykyisestä. Näkisimme auringon
puoleisen osan maapallosta. Kooltaan neljä kertaa
kuuta suurempana. Yötä ja päivää ei enää olisi ja
lukuun ottamatta maan verkkaista liikettä
akselinsa ympäri ja kuun hiljaista vaellusta maan
ympäri, mikään ei ilmaisisi meille ajan
kulumista. Ei yön ja päivän vaihteluita, ei
viikkoja, ei kuukausia eikä edes vuosien
vaihteluita. "Yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja
tuhat vuotta kuin eilinen päivä". Tämän lisäksi
näkisimme miljoonat mustassa avaruudessa vakaana
paikallaan säteilevät tähdet. Mutta. Nämä tähdet
säteilisivät joka puolella. Sivuillamme.
Edessämme ja takanamme. Päämme päällä, mutta myös
jalkojemme alla. Ja tässä tilanteessa joutuisimme
kysymään: Missä on Jumalan taivas?
Jumalaa, enempää kuin hänen taivastakaan emme
avaruudesta tule koskaan löytämään. Emme Allahia
emmekä edes Jehovaa. Emme Muhammedia emmekä
Jeesusta. Sillä yksinkertaisesti näitä ei
tähtitarhoissa tai tähtien tuolla puolen ole.
Saadaksemme vielä totuudenmukaisemman kuvan
maailmankaikkeuden mittasuhteista, meidän on
syytä tarkastella lyhyesti tähtien etäisyyksiä ja
aikaa, jonka valo ja radioaallot kunkin tähden
saavuttamisen tarvitsevat:
Otavan tähtikuvio on meille kaikille tuttu.
Otavan keskimmäinen tähti, Mexrez, on meistä 63
valovuoden päässä. (Yksi valovuosi on vuodessa
olevien sekuntien määrä kerrottuna 300 000 km).
Pohjantähteen meiltä on matkaa 680 valovuotta.
Orionin tähtikuvion oikeanpuoleiseen tähteen,
Mintaka, matkaa 1500 valovuotta. Linnunratamme
keskustaan meiltä on matkaa 27 000 valovuotta ja
lähimmälle linnunradalle, Andrometan galaksi,
matkaa on jo 2 miljoonaa valovuotta. Tämän
lisäksi maailmankaikkeudessa on tuhansia muita
linnunratoja, ja aina kun uusi ja tehokkaampi
kaukoputki rakennetaan, näitä linnunratoja
löydetään lisää ja näiden etäisyydet meistä ovat
jo miljardeissa valovuosissa.
Siihen, onko maailmankaikkeudessa elämää maan
ulkopuolella, emme koskaan tule saamaan
vastausta. Ja jos onkin, niin yhteydenpito heidän
kanssaan on täysin mahdotonta. Jos ajatellaan,
että Otavan keskimmäisen tähden ympärillä pyörii
planeetta, jolla on meidän kaltaisia ihmisiä,
niin radioyhteyden pitämiseen heidän kanssaan
yhden ihmisen ikä ei riittäisi. Ajatelkaamme,
että ottaisimme heihin radioyhteyden: "Terve,
pojat. Mitä kuuluu?" Ja jos he heti vastaisivat
sanomamme kuultuaan, niin 126 vuoden kuluttua
radiostamme kuuluisi: "Terve vaan. Hyvää kuuluu".
Vastauksen saaminen radiotiedusteluumme veisi
siis aikaa 126 vuotta. Pohjantähden läheisyydestä
saisimme odottaa vastausta jo 1360 vuotta ja
Orionin Mintaka-tähden läheisyydestä 3000 vuotta.
Ja lähimmältä linnunradalta saisimme odottaa
vastausta peräti 4 miljoonaa vuotta.
Tämän lyhyen tarkastelun jälkeen ymmärrämme mikä
on primitiivi-ihmisen maailmankuvan ja nykyisen
totuudenmukaiseen tietoon perustuvan
maailmankuvan välinen ero. Tämän jälkeen osaamme
lukea Raamattua oikein silmin ja jättää omaan
arvoonsa kaiken sen, mikä kuuluu primitiivi-
ihmisen maailmankuvaan. Siitäkin huolimatta, että
näistä primitiivikäsitteistä on harhauttavia
uskonkappaleita ja dogmeja länsimaiseen
kristillisyyteen tehty. Tämän lyhyen tarkastelun
jälkeen ymmärrämme, että maailmankaikkeus tulee
iäti säilyttämään salaisuutensa. Ymmärrämme, mitä
on kosminen tajunta. Ja samalla ymmärrämme myös,
että ihmisellä ei ole tulevaisuutta missään
muualla kuin maa-planeetalla. Ihmisen tulevaisuus
on täysin riippuvainen elämän säilymisestä
maapallolla. Elämää maapallolla ei uhkaa mikään
muu kuin ihminen itse. Siinä, että ihminen
ymmärtämättömyydessään tuhoaa ja saastuttaa
ympäröivää luontoa, ihminen tuhoaa elämän
maapallolla ja samalla oman tulevaisuutensa.
Jumala, tai muu korkeampi voima ei ole säätänyt
maailmanloppua. Jos ihminen muuttuu sisäisesti ja
oppii elämään harmonisessa kanssakäymisessä
luonnon kanssa, elämä maanpäällä voi jatkua
tuhansia, jopa miljoonia, vuosia.
Missä sitten on Jumala kun häntä ja hänen
valtakuntaansa ei tähtitarhoista
löytynyt? "Herran Henki täyttää maanpiirin ja
hän, joka puheet kuulee, on joka
paikassa". "Maanpiiri on täynnä hänen
henkeänsä". "Hänessä me liikumme ja
olemme". "Myös iankaikkisuuden hän on pannut
meidän sisimpäämme". "Taivasten valtakunta on
sisäisesti teissä". Näissä muutamissa Viisauden
Kirjasta ja muualta Raamatusta lainatuista
sanoista ilmenee Jumalan todellinen olemus ja
hänen olinpaikkansa. Jumala on kaikkialla
luomakunnan keskuudessa läsnä oleva, näkymätön ja
iankaikkinen Henki, jonka ominaisuus on
totuudenvanhurskaus ja pyhyys. Mutta myös hyvyys,
laupeus ja rakkaus. Osa Jumalan iankaikkista ja
kuolematonta olemusta on meissä. Meidän henkisenä
minuutena ja elämän antajana. Ja sama Jumalan
iankaikkinen olemus on kaikissa elollisissa
olennoissa. Taivaan linnuissa, veden kaloissa,
metsiin eläimissä kuin myös kedon kukissa ja
metsän puissa. Eli ylipäätään kaikkialla siellä
missä elämää on.
Syynä siihen, että niin harvoin Jumalan
olemuksen itsestämme ja luomakunnan keskuudesta
löydämme, on se, että meihin jo varhaisessa
vaiheessa kasvaa ns. ulkoinen
kulttuuripersoonallisuus, joka ympäristön
muokkaamana ja kovettamana kätkee herkän henkisen
minuutemme niin kovan ulkokuoren sisään, ettei
meidän sisimpämme, syvin olemuksemme, pääse
meissä ilmaisemaan itseään. Herkkä ja hyvä
Jumalan olemus on siis kahlittuna meidän
sisimpäämme........"
Vastaukset 24
Vanhimmat
Sinun Jumalasi on sinun päänupissasi!
Minun Jumalaani ei ole missään.
Kyllä sä Pakana(M)oot nopee lukemaan ja
vastaamaan.Ja siinä välissä sisäistit koko
jutun.Ihmeellistä.
"Sinun Jumalasi on sinun päänupissasi!
Minun Jumalaani ei ole missään."
Halusit ilmeisesti sanoa:
Sinun Jumalasi on sinussa. Minun päänupissani ei
ole mitään.
Eikö??
Niin tein.
Sun juttus oli just niinkuin minäkin sen olen
ajatellut.Kiitos!
.. Ja kaikki tuo mahtuu Sinun päähäsi?
Ihmeellistä. Kertakaikkiaan fascinating,
amazing...
Minunkin päässäni on infiniittinen universumi, kun
minä nukun, eikä minun tarvitse syyttää sen
olemassaolosta evoluutiota, tai ulkomaailmaa.
Ajatellaampa asiaa siten, että sinulla on
jonkinlainen kotitietokone ja siinä internet-
yhteys. Sinun tietokoneeseesi sopii vain rajattu
määrä tietoa, mutta internet-yhteyden kautta
sinun käytettävissä on kaikki se tieto, jota
maailmassa netissä on. Ja tämä tieto on jo
valtavaa.
Tämän vertauksen mukaan meidän henkinen
minuutemme on se "kotimikro", josta ei vielä
paljoa löydy, mutta tämän henkisen minuutemme
kautta meillä on yhteys universaaliseen
jumaluuteen, tietoon ja viisauteen ja tämä on
paljon. Enemmän kuin osaamme edes kuvitella.
Se pointti, mitä alunpitäen tavoittelin, oli se,
että ihmiset liian paljon hakevat Jumalaa
väärästä paikasta. Meille suomalaisille on jo
satoja vuosia iskostettu sitä harhaa, että
tähtien tuolla puolen olisi joku Jumala ja joku
taivas hyvin onnistuneille ihmisille. Tällaiseen
Jumalaan ja Taivaaseen en pysty enää uskomaan. En
sen jälkeen kun luin kotimiehenä pieniä lapsiani
hoitaessani kaikki kirjastosta löytyvät
tähtitiedettä käsittelevät kirjat.
Sinussa on kaikki tieto. Sinä et voi kysyä mitään,
johon Sinä et itse pysty vastaamaan. Jos
kuvittelet, että Sinulla on vastausta vaille
olevia kysymyksiä, olet pihalla todellisuudesta
kuin lumiukko Saharassa.
Jopa Sahara on vain Sinun pääsi sisällä, eikä sitä
ole Sinun silmiesi takaa katsottuna missään
muualla.
.... että miten tämä liittyy oppimiseen. Jos
kaikki olisai jo minussa, niin miksi minun pitää
vielä opiskella englantia. Samoin maailmasta
löytyy valtavan paljon asioita, joita en vielä
tiedä, mutta joita voisin oppia tietämään.
Totta on myös se, että intuition kautta voin
saada, ja olen usein saanutkin, sellaista tietoa,
jota koskaan en ole nähnyt, kuullut tai
muutenkaan oppinut.
Täällä Lapissa on parhaillaan pakkasta 17
astetta, joten se Sahara tuntuu ihan
houkuttelevalta.
kuka Sinulle on opettanut, että Sinun pitää oppia
englantia?
Jos vain uskot, että sinä olet vapaatahtoinen
olento, silloin Sinun on uskottava, että Sinä et
ole vapaa tahtoinen, jos Sinä opetat, että
jokaisella ihmisellä ON OLTAVA jokin oppi, ja ja
mieluummin se sama, joka Sinullakin.
Jos Sinä uskot olevasi vapaatahtoinen, niin Sinä
olet ymmärtämätön, jos uskot, että Sinun pitää
oppia jotain, Sinun pitää joskus kuolla, Sinun
pitää käydä töissä rahan takia jne.
Vapaa tahto on mitätöity, jos Sinä uskot oppeihin!
Sinä et ole vapaatahtoinen, jos uskot, että Sinun
tulet kuolemaan.
Minä olen vapaatahtoinen olento, koska minä en
usko mihinkään oppiin. Ja jos joku nyt väittää,
että jokainen uskoo johonkin oppiin, niin sen
väitteen Hän tekee vain siksi, koska on typerys..
Orjat uskovat oppeihin, ja vapaat ovat vapaita,
koska He ovat vapaita opeista.
Muutama vuosi sitten sain tämän tietokoneen ja
aloin suuntaileen kotisivija nettiin. Näistä
hommista en ymmärtänyt hönkäsen pöläystä ja
niinpä toivoin, rukoilin ja huokailin sellaista
kaveria, joka ymmärtää HTML-kieltä. Mutta meni
vuosi, vähän toista, eikä ketään. Niinpä otin
itse HTML-oppikirjan käteeni ja aloin
opettelemaan. Tulos on, että nyt kotisivuni
toimii kahdella kanavalla, minulla on oma
rekisteröity domain ja kotisivuni tunnetaan
kaikkialla maailmassa.
Samoin olen jo monta vuotta toivonut, rukoillut
ja huokaillut kaveria, joka osaisi englantia.
Mutta taaskaan ei ketään ja niinpä jälleen otin
oppikirjan käteeni ja aloin opiskella, korven
poika ja luonnon lapsi, englantia.
Merkityksellistä tässä oli myös se, että pian
tämän jälkeen sain sähköpostia Espanjasta ja
minua pyydettiin mukaan kansainväliseen
humanistiseen järjestöön. Vastasin myöntävästi ja
nyt englannin taito olisi enemmän kuin tarpeen,
joten opiskelullani on todella kiire.
Mitä taas sinun oppiisi ja näkemyksiisi tulee,
niin saat täysin vapaasti uskoa ja ajatella juuri
niin kuin haluat. Minulla ei ole tarvetta
käännyttää sinua mihinkään eikä omia oppejani
sinulle tyrkyttää. Kunnioitan sinun
identiteettivapauttasi, mutta on ihan kivan
tuumailla yhdessä erilaisista näkemyksistä.
Minähän juuri pääsin jälleen kerran sanomasta,
että Sinä opit parhaiten, kun otat sen omasta
itsestäsi. Kun siis Sinä olet jotain saanut omalta
itseltäsi,, niin Sinä et ole rehellinen, jos
kutsut sitä oppimiseksi. Se on muistamista.
".........Toukokuussa 1976 lähdin kaverini ja
hänen poikansa kanssa kalaan Pelkosenniemen
kunnan alueella olevalle Tepsanlammelle, jonne
veimme tulvaista laskuojaa myöten veneen ja
laskimme pyyntiin muutaman verkon. Yöntienoon
vietimme nuotiolla lammen rannalla kunnes aamulla
viiden aikaan tuli voimakas tietoisuus siitä,
että luusuan lähellä olevan ulommaisen verkon
ulommaisessa päässä on, metrin verran verkon
päästä, metrin mittainen hauki. Tämä kokemus oli
niin selkeä, että sanoin pyyntikavereilleni tästä
metrin päässä verkon päästä olevasta metrin
mittaisesta hauesta ja tästähän syntyi meille
tinka: "Tässä lammessa ei ole niin isoja haukia",
väitti kaverini vuorenvarmasti. Ja niin kävi,
että aikamme tingattuamme ja aamukahvit
keitettyämme lähdimme katsomaan, onko sitä metrin
mittaista haukea vai ei – ja siellä metrin päässä
verkon ulommaisesta oli hauki, jonka pituus oli
96 senttiä ja tinkaaminen loppui siihen......."
Yllä katkelma kotisivuiltani löytyvästä
artikkelista. Tämä oli tapaus, johon ei liittynyt
minkäänlaista oppimista, ei loogista päätelmää
tai muutakaan järjellistä selitystä. Kysymys oli
yksinomaan intuitiosta ja samantyyppisiä
kokemuksia minulla on kymmenittäin.
Kysymukseksi jääkin: Mistä tämä aisteista ja
oppimisesta riippumatonn tieto tulee?
Sinun silmiesi takaa katsottuna kaikki tulee Sinun
silmiesi takaa. Sinä voit toki väittää, ettet Sinä
ole Jumala, mutta minä voin yhtä hyvin sanoa,
että Sinä olet Jumala.
Ja kokemuksesi jo osoittaa, että Sun pitäis
funtsia asioita Jumalan kannalta...
Eräs toinen kokemus:
".........Oli kaunis aurinkoinen toukokuun päivä
ja olin työssä Karke Oy.n sepelimurskaamolla
siilomiehenä. Tehtäväni oli laskea siilosta
kuormat autoon ja pitää näistä kuormista kirjaa
sekä pitää siilon alusta puhtaana, ettei siihen
päässyt hiekkaa kasaantumaan. Oli keskipäivän
aika ja olin juuri lapioinut siilon alustan
puhtaaksi, kuin pöydän kansi ja iloitsin hyvin
tehdystä työstä. Kun sitten laskin seuraavan
kuorman autoon, valui pieni hiekkakasa siihen
alustalle. Seisoin siinä siilon vierellä ja
katselin tuota pientä hiekkakasaa, mutta
ajattelin, että sen ehtii myöhemminkin pois
lapioida.
Kuitenkin siinä hetkessä tunsin kuinka
sisimmässäni sanoi joku: "Poikani, Ota lapio ja
lapioi". Tämä sisäinen käsky oli niin selvä ja
voimakas, että otin välittömästi lapion ja
kumarruin tuota hiekkakasaa lapioimaan. Samalla
hetkellä kuului kolaus selkäni takaa ja kun
katsoin taakseni, niin rautakanki oli sillä
paikalla, jolla olin muutama sekunti aiemmin
seisonut. Kauempana oli eräs murskaamolla
työskennellyt konemies ja kysyin häneltä, että
mistä tuo kanki tuli. "Tuolta se kuule tuli
ylhäältä", oli hänen vastaus.
Tuo rautakanki oli mennyt murskan leukojen läpi
kuljettimelle ja kun ei sopinut kääntymään siihen
konttiin, johon sepeli kuljettimelta valui niin
se putosi 8 metriä korkealta sille paikalle,
jossa olin seisonut. Jos olisin muutaman
sekunnin vielä siinä, seisonut, olisi tuo kanki
tullut päähäni ja minun 18-vuotias elämäni olisi
päättynyt siihen. Kun tämän tajusin, muistin myös
sen sisäisen äänen, joka oli kehottanut ottamaan
lapion ja lapioimaan. Eli että: "SIIRRY POIS
ALTA. SE TULEE". Tämän jälkeen elämä tuntui
pitkään niin ihanalta......."
Asiahan on juuri niin, että meissä itsessämme on
se ulottuvuus - taivasten valtakunta sisäisesti
meissä -, jonka kautta tämäntyyppiset kokemukset
ovat mahdollisia. Näen kuitenkin myös niin, että
tämä henkinen ulottuvuus ei rajoitu vain meihin.
Tämä on kaikkialla. Kaikissa elollisissa, sinussa
ja minussa ja tämän henkisen ulottuvuuden kautta
me olemme hengessä yhtä.
Kiitos. Se ulottuvuus on toki kaikissa ja
kaikessa, mutta jos sillä on silmät, silloin sen
on uskottava silmiensä takaa, että SE on kaiken
takana.
Ihmiset ovat eksyksissä juuri siksi, että He
etsivät itsensä ulkopuolelta sitä, joka on Heidän
omien silmiensä takana, ja löydettävissä faktana
vain sieltä.
Niin Krishnamurti kuin monet uskonnolliset
ajattelijatkin painottavat sitä, mikä on kaiken
ajattelun ja aistitoimintojen takana tai
yläpuolella. Henkisessä minuudessa, joka on
todellisuutta, mutta todelisuutta vain nille,
jotka ovat perehtyneet asiaan.
Hyvin yleinen piirre ihmisillä on, että kaikki
luokitellaan vain aistein havaittavien arvojen
mukaan, kun suurin ja arvokkain meissä on se,
mitä ei silmin nähdä eikä aistein havaita. Kukaan
meistä ei ole voinut valita omaa ihonväriämme,
sukupuoltamme, enempää kuin muitakaan
synnynnäisiä lähtökohtia; ja kuitenkin ihmiset
luokitellaan juuri näiden perusteella.
Omissa pohdinnoissani olen päätynyt siihen, että
ensinnäkään meidän henkisellä minuudellamme ei
ole ihonväriä eikä myöskään sukupuolta ja näin me
kaikki, ikään sukupuoleen, rotuun, kieleen tai
muuhunkaan ulkoiseen katsomatta olemme täsmälleen
samanarvoisia ja samalla rakkaudella meidän
tulisi myös kaikkia lähimmäisiämme rakastaa ja
ahkeroida heidän menestystään. Tässä rakkaudessa
ja ahkeroinnissa paljastuu todellinen salattu
minuutemme ja nämä ovat niitä "hengen hedelmiä",
joista "puut" tunnetaan. Niin kuin Nasaretin
mestari aikanaan opetti.
...tuo sinun tekstisi,paitsi ehkä lopussa
sorruit "julistamaan"jumalaasi,ei siinä mitään
se on sinun universumisi ja hyvä niin.
Pieni asiavirhe vain: linnunrata on tämä meidän
galaksimme "nimi" ja aurinko tähtemme,muut ovat
vain galakseja ja tähtiä.Muuten oli ihan asiaa.
Myöskään en usko,että tuo 126 vuotta riittäisi
viestien väliin...et huomioinut kultturien ja
kielten välisiä kommunikaatio ongelmia aikajanalla
Eipä muuta kun UFO:ilemisiin !
Se 126 vuotta oli se aika, minkä valo, ja myös
radioaallot, tarvitsevat edestakaiseen matkaan
täältä Otavan keskimmäiseen tähteen ja takaisin.
Tokihan on niin, että ainakaan meidän
Suomenkieltämme ei mikään sivilisaatio, jos niitä
avaruudessa on, ymmärrä alkuunkaan, joten meidän
on turhaa sinne viestejämme lähettää.
Nyt se, mikä koskee uskoani tähtien tuolla puolen
olevaan Jumalaan, koskee yhtälailla myös ufoja.
Avaruuden mittasuhteet ovat sitä luokkaa, että
sieltä ei tänne tulla eikä täältä sinne mennä.
Ainakaan tämän aurinkokunnan ulkopuolelle.
Ajatellaanpa, että lähin tähti aurinkokunnan
ulkopuolella on eteläiseltä tähtitaivaalta
löytyvä Alfa Gentauri. Matkaa meiltä sinne on 4,3
valovuotta ja meidän raketillamme tämän matkan
tekemiseen tarvittaisiin 129.000 vuotta. 15
valovuoden sisällä on vain 15 tähteä ja
tähtitieteilijöiden mukaan yksikään näistä ei ole
sellainen, jonka ympäriltä löytyisi elämää
ylläpitävä planeetta.
Joten eiköhän keskitytä elämän suojelemiseen
tällä planeetalla, sillä sen me varmuudella
tiedämme, että tällä planeetalla on elämää.
Oletkos muuten tullut ajatelleeksi, että lähetämme jatkuvasti TV- ja radio-ohjelmia avaruuteen? Tai että Alfa Centaurista tuleva signaali voisikin olla pätkä paikallista saippuasarjaa tai urheiluruutua...
Viestejä ei ole pakko lähettää suomeksi. Voihan sitä vaikka lähettää alkulukuja, piin desimaaleja tms. jotka osoittavat että jonkinlaista älyä täältä löytyy. En tarkkaan tiedä mitä SETI-ohjelma lähettää.
Mitä matkusteluun tulee, valoa nopeampi matkustaminen esi. madonreikien avulla ei liene täysin mahdotonta. Käytännössä se ei varmaan kuitenkaan onnistu vielä muutamaan tuhanteen vuoteen, jos ollenkaan.
Suosittelen lämpimasti Clifford Pickoverin kirjaa 'The Science of Aliens' jossa pohditaan näitä kysymyksiä ja paljon paljon muutakin mielenkiintoista.
Olikohan 1980 lukua kun amerikkalaiset lähettivät
raketin kohti maailmankaikkeutta. Tähän rakettiin
varustettiin monenlaista informaatiota maasta.
Kuvia miehestä ja naisesta, ääninäytteitä ym ym.
siinä toivossa, että tämä luotain päätyisi
johonkin sivilisatioon.
Minusta tämä oli lähinnä utopistista haihattelua.
Tämän raketin matka avaruudessa on niin hidas,
että tarvitaan kymmeniä, jopa satoja miljoonia
vuosia ennen kuin se voi jonkinlaisen
sivilisaation piiriin päätyä ja ilmeisesti
silloin Maa-planeetalla ei ole enää elämää. Mene
ja tiedä. Sitä paitsi tähtien vetovoima
planeettoihin verrattuna on niin suuri, että
joskus joku tähti vetää tämän luotaimen puoleensa
ja luotain palaa poroksi.
Samoihin aikoihin kun luin tähtitiedettä, luin
myös Albert Eisteinin suhteellisuusteoriaa ja
ainakaan hänen mukaan mikään massa ei voi
saavuttaa lähellekään valon nopeutta, sillä
massan paino suurissa nopeuksissa kasvaa erittäin
suureksi.
Joten eiköhän jätetä ne avaruuteen kurkottamiset
ja paneuduta tositoimin elämän suojelemiseen
tällä planeetalla.
Kurkkaappa huvikses osoitteeseen
http://www.aretalogia.com/Maa.html
Suhteellisuusteoriasta irtoaa kiinnostavampia näkökulmia kuin heti uskoisi. On totta että valoa hitaampi kappale ei voi saavuttaa valon nopeutta. Suhteellisuusteoria ei kuitenkaan kiellä valoa nopeampien kappaleiden olemassaoloa! Nämä kappaleet puolestaan eivät voisi koskaan hidastua valon nopeuteen asti, vaan liikkuisivat aina valoa nopeammin. Kiinnostavaa vai mitä? Ja ajattelepa seurauksia valoa (ja kaikkea informaatiota) nopeamman liikkumisen seurauksia kasuaaliteetin kannalta. Toisaalta, eihän maailmankaikkeus aina tunnu ottavan luonnonlakeja niin pilkuntarkasti...
Ja mitä madonreikiin tulee, monet ihan vakavasti otettavat tiedemiehet ovat kiinnostuneet niistä. Ilmeisesti suhteellisuusteoria ei kiellä niidenkään olemassaoloa, mutta toisaalta se ei ehdottomasti kyseistä teoriaa tuekaan. Mitään havaintojahan niistä ei ole, mutta aina on kiva pohtia uusia mahdollisuuksia...
Ja suosittelen edelleen sitä kirjaa...
aina on hyvä välillä katsella avaruuteen, ja
toisaalta välillä syventyä itseensä ja tutkia juuri
itseään.
Hieno teksti. Sitä lopussa olevaa "jumala on
sittenkin olemassa" -osuutta lukuunottamatta.
Maapallo ei kuitenkaan kauaa kestä, se menee
nykyisellään paskaksi tuhannessa vuodessa ja
tuhoutuuhan se lopulta kuitenkin.
Joten jos ihmiskunta aikoo selvitä, on parempi
alkaa katteleen sinne äärettömään avaruuteen
aivan tosissaan. Pitäis saada rakennettua
avaruusaluksia joissa pystyy elämään tuhansia
vuosia ja lähteä hiljalleen matkailemaan johonkin
suuntaan. Sillä hommalla alkaa oleen kohta aika
kiire.