Kerron Jumalan todellisuudesta. Tahdon myös kertoa että meillä jokaisella on mahdollisuus saada yhteys Elävään Jumalaan. Jumala on todellinen elävä persoona. Hänet voidaan kohdata Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala antaa löytää itsensä kun me etsimme Häntä koko sydämestämme.
Jeremia 29:13 "Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne."
Kerron omasta Jumalan etsimisestäni (oikeammin pakoilemisestani) ja Jumalan löytämisestä ja uskoontulosta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Olen kokenut täydellisen anteeksiantamuksen kautta että olen saanut takaisin lapsuuteni puhtauden ja viattomuuden. Kerron tästä lisää ja siitä mihin se perustuu todistukseni lopussa. Mutta ensin oma uskoon tuloni ja Jumalan kohtaamiseni joka oli hyvin voimakas ja muutti elämäni. Ota aikaa ja lue.
Kuuntele ensin tämä laulu. Se kertoo elämästäni.
http://www.youtube.com/watch?v=VkWrhZdTNIk
Synnyin uskovaan kotiin. Molemmat vanhempani olivat Jeesukseen Kristukseen uskovia. Kävin lapsena kirkossa isän ja äidin kanssa. Olin 10 -13 vuotias kun istuin kirkossa ja kuuntelin papin saarnaa. Ajattelin että minäkin aikuisena tulen saarnaamaan Jumalan Sanaa niin kuin tuo pappi tuolla saarnastuolissa saarnaa. Raamattu oli minulle pyhä Kirja. Se oli jopa niin pyhä että siihen tuskin uskalsi koskea. Uskoin jo lapsena että Raamattu on Jumalan Sanaa.
Rippikoululeirillä tunsin Jumalan läsnäolon ja rakkauden.
Kerran nuotioillan jälkeen leiriä vetänyt nuori pappi pyysi minua jäämään hänen kanssaan nuotiolle. Hänellä olisi asiaa minulle. Tuo nuori pappi oli minun turva leirillä. Minä kunnioitin ja rakastin häntä. Olin iloinen ja odotin jännittyneenä mitä asiaa hänellä olisi minulle. Toiset rippikoululaiset poistuivat paikalta. Minä jäin yksin papin kanssa. En muista mitä hän puhui minulle. Muistan kuitenkin hämärästi että keskustelumme käsitteli uskon asioita. Luultavasti pappi johdatti minut sisälle pelastukseen. Näin olen jälkeen päin päätellyt koska tuon nuotioiltakeskustelun jälkeen minä olin todella onnellinen.
Nämä vuodet olivat elämäni onnellisinta aikaa. Muistan kuinka koulun päättäjäisten jälkeen makasin selälläni kotipihani nurmikolla alkukesän luonnon tuoreudessa äidin runsaiden kukkaistutusten vierellä. Mielessäni soi laulu: "Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen." Katsoin taivaalla leijuvia pilviä ja korkealla liiteleviä kotkia. Viereisessä metsässä harakat nauroivat ja pensaikoissa pikkulinnut lauloivat iloisesti auringon paistaessa ja lämmittäessä olemustani. Minä koin myös hengellisen lämmön. Koin Jumalan rakkauden. Ajattelin että tämän kaiken on Jumala luonut ja antanut meille ihmisille.
Ammatin valinnan tullessa ajankohtaiseksi minua kiinnosti vain ja ainoastaan papin ammatti. Ennen lopullista ammatin valintaa minä menin kirkkoon jumalanpalvelukseen tarkastuskäynnille. Päätin katsoa tällä kertaa tarkasti mitä pappi tekee ja arvioida olisiko minusta papiksi. Ajattelin kykeneväni kaikkeen siihen mitä pappi tekee kunhan olen käynyt teologian koulun. Ajattelin kykeneväni saarnaamaan Raamatusta luettuani Raamattua. Mutta sitten pappi alkoi laulamaan. Siihen romahti minun papin ammatin haaveet. Minä en voinut kuvitellakaan laulavani koskaan julkisesti. En todellakaan osaa laulaa. Teologian koulukaan ei tekisi minusta laulajaa. Minun täytyi jättää haaveet papin ammatista ja etsiä itselleni toinen ammatti. Menin kauppakouluun.
jatkuu....
Jeremia 29:13 "Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne."
Kerron omasta Jumalan etsimisestäni (oikeammin pakoilemisestani) ja Jumalan löytämisestä ja uskoontulosta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Olen kokenut täydellisen anteeksiantamuksen kautta että olen saanut takaisin lapsuuteni puhtauden ja viattomuuden. Kerron tästä lisää ja siitä mihin se perustuu todistukseni lopussa. Mutta ensin oma uskoon tuloni ja Jumalan kohtaamiseni joka oli hyvin voimakas ja muutti elämäni. Ota aikaa ja lue.
Kuuntele ensin tämä laulu. Se kertoo elämästäni.
http://www.youtube.com/watch?v=VkWrhZdTNIk
Synnyin uskovaan kotiin. Molemmat vanhempani olivat Jeesukseen Kristukseen uskovia. Kävin lapsena kirkossa isän ja äidin kanssa. Olin 10 -13 vuotias kun istuin kirkossa ja kuuntelin papin saarnaa. Ajattelin että minäkin aikuisena tulen saarnaamaan Jumalan Sanaa niin kuin tuo pappi tuolla saarnastuolissa saarnaa. Raamattu oli minulle pyhä Kirja. Se oli jopa niin pyhä että siihen tuskin uskalsi koskea. Uskoin jo lapsena että Raamattu on Jumalan Sanaa.
Rippikoululeirillä tunsin Jumalan läsnäolon ja rakkauden.
Kerran nuotioillan jälkeen leiriä vetänyt nuori pappi pyysi minua jäämään hänen kanssaan nuotiolle. Hänellä olisi asiaa minulle. Tuo nuori pappi oli minun turva leirillä. Minä kunnioitin ja rakastin häntä. Olin iloinen ja odotin jännittyneenä mitä asiaa hänellä olisi minulle. Toiset rippikoululaiset poistuivat paikalta. Minä jäin yksin papin kanssa. En muista mitä hän puhui minulle. Muistan kuitenkin hämärästi että keskustelumme käsitteli uskon asioita. Luultavasti pappi johdatti minut sisälle pelastukseen. Näin olen jälkeen päin päätellyt koska tuon nuotioiltakeskustelun jälkeen minä olin todella onnellinen.
Nämä vuodet olivat elämäni onnellisinta aikaa. Muistan kuinka koulun päättäjäisten jälkeen makasin selälläni kotipihani nurmikolla alkukesän luonnon tuoreudessa äidin runsaiden kukkaistutusten vierellä. Mielessäni soi laulu: "Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen." Katsoin taivaalla leijuvia pilviä ja korkealla liiteleviä kotkia. Viereisessä metsässä harakat nauroivat ja pensaikoissa pikkulinnut lauloivat iloisesti auringon paistaessa ja lämmittäessä olemustani. Minä koin myös hengellisen lämmön. Koin Jumalan rakkauden. Ajattelin että tämän kaiken on Jumala luonut ja antanut meille ihmisille.
Ammatin valinnan tullessa ajankohtaiseksi minua kiinnosti vain ja ainoastaan papin ammatti. Ennen lopullista ammatin valintaa minä menin kirkkoon jumalanpalvelukseen tarkastuskäynnille. Päätin katsoa tällä kertaa tarkasti mitä pappi tekee ja arvioida olisiko minusta papiksi. Ajattelin kykeneväni kaikkeen siihen mitä pappi tekee kunhan olen käynyt teologian koulun. Ajattelin kykeneväni saarnaamaan Raamatusta luettuani Raamattua. Mutta sitten pappi alkoi laulamaan. Siihen romahti minun papin ammatin haaveet. Minä en voinut kuvitellakaan laulavani koskaan julkisesti. En todellakaan osaa laulaa. Teologian koulukaan ei tekisi minusta laulajaa. Minun täytyi jättää haaveet papin ammatista ja etsiä itselleni toinen ammatti. Menin kauppakouluun.
jatkuu....
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minusta varttui nuori mies. Jumala ja Jeesus jäivät sinne jonnekin taka-alalle. Kauppakoulun jälkeen minulla oli kaksi vaihtoehtoa. Minä joko jatkaisin opintoja tai minä suorittaisin asevelvollisuuteni. Minä astuin armeijan harmaisiin. Ajattelin jatkavani opintoja armeijan jälkeen.
Muistan kuinka armeijassa pidettiin hartaustilaisuuksia. Joku piti todella lyhyen "hengellisen" puheen. Sitten hyvin usein sotilaat lauloivat hengellisen laulun "Joutukaa sielut on aikamme kallis". Tuo laulu kuulosti ihan kamalalta. Sotilastoverini tuntuivat pilkkaavan Jumalaa laulullaan. He nauroivat ja hymyilivät pilkallisesti laulun sanomalle. Minä kärsin sotilaiden suhtautumisesta hengellisiin asioihin. Minua harmitti silloin että en ollut lukenut Raamattua enkä siksi osannut puhua heille Jumalan Sanaa. Muussa tapauksessa olisin tahtonut ottaa kaikki mahdolliset hartaustilaisuuksien puheenvuorot. Tahdoin puhua heille Jumalan Sanaa. Näin ajattelin seistessäni rivissä ja kuunnellessani ja arvioidessani ala-arvoista julistusta. Huomasin kuitenkin järkytyksekseni että en uskaltaisi puhua heille vaikka osaisinkin puhua heille Raamatusta. En ollut kertonut yhdellekään sotilastoverilleni olevani uskossa Jeesukseen Kristukseen. Minä kuitenkin tunsin että olin uskossa Jeesukseen.
Armeijan jälkeen opinnot eivät kiinnostaneet minua ollenkaan. Veljeni, joka oli edeltä muuttanut Ruotsiin, houkutteli minutkin Ruotsiin. Muutin Ruotsiin. Sain töitä eräästä suuresta yrityksestä. Viihdyin työmaalla ja työtovereiden kanssa vallan mainiosti. Opin ruotsin kielen. Nyt uskon asiat olivat jo unohtuneet täysin. Elämääni oli tullut muita asioita. Minä haaveilin taloudellisesta menestyksestä ja perheen perustamisesta jotka tekisivät minusta onnellisen miehen. Raha ja perhe on elämän tarkoitus, minä ajattelin. Minun tulisi nyt ansaita niin paljon rahaa kuin mahdollista jotta voisin antaa hyvän elämän tulevalle vaimolleni ja lapsille.
Kuitenkin kaikki minun pyrkimykseni menestykseen ja onnen saavuttamiseen tuntuivat ponnistuksistani huolimatta valuvan hiekkaan. Löin pääni seinään hyvinkin pahasti. Menetin kaikki sijoittamani rahat eräässä epäonnistuneessa osakekaupassa. Menetin myös autoni ojaan ajossa. Koska minulla oli vain liikennevakuutus, en saanut mitään vakuutusyhtiöltä. Kärsin itse vahingon. Autosta tuli romu mutta minä selvisin rytäkästä vammoitta. Sopivaa vaimoehdokastakaan ei näyttänyt löytyvän. Minä olin yksin. Kun ajelin kotiin vuorotöistä, minä haavelin että olenkin vain nähnyt pahaa unta yksinäisyydestäni. Haavelin että kun tulen kotiin, siellä vaimo odottaa minua lasten kanssa. Lapset juoksevat iloisesti isää vastaan isän syliin. Sitten minä saan käydä valmiiksi katettuun ruokapöytään. Mutta kotini oli aina tyhjä.
Minä aloin voimaan yhä huonommin ja huonommin sekä fyysisesti että psyykkisesti. Tunsin suurta sisäistä tyhjyyttä. Elämästäni tuntui puuttuvan jotakin syvällistä ja oleellista, sellaista mitä tämä maailma ei voi tarjota. Elämällä ei tuntunut olevan mitään tarkoitusta. Tulevaisuuskin näytti lohduttomalta. Tätäkö se elämä on; työtä, nukkumista, syömistä ja telkkarin tollottamista? Muistan kuinka katsoin iltamyöhäällä "hyviä" elokuvia. Nekin tuntuivat olevan tyhjyyttä täynnä. En siis saanut telkkarinkaan kautta mitään tyydytystä sydämeni tyhjyyteen ja kaipuuseen. Usein ajattelin että en olisi menettänyt yhtään mitään vaikka olisin jättänyt katsomatta illan elokuvan. Monesti jopa kaduin sitä että olin katsonut elokuvan. Kuuntelin maailmallista musiikkia mutta sekin oli mitään sanomatonta lallatusta. Ei sekään antanut minulle yhtään mitään.
Taloudellisten menetysteni tähden ajattelin että mitä se hyödyttää ansaita rahaakaan kun kuitenkin kaikki menee? Heikkohermoinen ihminen olisi voinut jopa menettää mielenterveytensä vastoinkäymisteni ja yksinäisyyteni tähden. Mutta minä olin "kovis" ja selvisin suuremmilta masennuksilta. Lohduttelin itseäni sillä että taloudellisista menetyksistäni ei kuitenkaan kenenkään toisen tarvitse kärsiä. Aloin pikku hiljaa ymmärtämään että Jumala kutsuu minua vaikeuksieni kautta.
http://www.youtube.com/watch?v=GVP7fYngzWw
Aloin kiinnostumaan yliluonnollisista ilmiöistä. Kiinnostuin ufoista. Ostin ja luin erään ufokirjan. Kerran kävellessäni metsätiellä myöhäissyksyn illassa tähtitaivaan alla kirkkaassa kuutamossa minä jopa rukoilin ufoja ilmestymään minulle. Samassa muistiini tuli Jeesuksen rukous Getsemanessa. Koska olin epävarma siitä mitä ufojen ilmestymisestä seuraisi ja ufojen kohtaaminen pelotti minua, minä käännyin välittömästi miltei samaan hengenvetoon myös Jumalan puoleen. Sanoin Jumalalle: "Jumala, tapahtukoon minulle kuitenkin Sinun tahtosi eikä minun tahto. Jos ufot eivät ole minulle hyväksi, älä anna niiden ilmestyä minulle." Ajattelin silloin että ufot ovat eksytystä eikä minun tule etsiä niitä. Kiinnostukseni ufoihin loppui nyt täysin.
Noihin aikoihin näin kaupassa erään viikkolehden etusivulla erään maailman rikkaimpiin kuuluvan naisen kuvan. Hänen kasvonsa olivat punaiset paljosta itkemisestä. Silmät olivat turvoksissa meikin valuessa poskilla. Kuvan päällä oli teksti: ”Olen maailman onnettomin ihminen.” Hän näytti todellakin hyvin onnettomalta. Tuo kuva ja sen teksti kolahtivat sydämeeni. Ymmärsin silloin ettei raha voi tuoda onnea koska tällä henkilöllä on rahaa niin paljon että hän voi hankkia itselleen mitä hän tahtoo. Siitä huolimatta hän oli onneton. Tämä tie onnen saavuttamiseen sulkeutui minulta kerralla.
Kerran ollessani ostoksilla ruokakaupassa, näin kassajonossa seistessäni hengellisiä kasetteja. Tunnettu ruotsalainen laulaja Christer Sjögren lauloi hengellisiä lauluja orkesterinsa kanssa. Minä ostin kasetin. Kuuntelin kotonani yksinäisyydessäni niin kovalla äänen voimakkuudella kuin korvani kestivät: "Han har öppnat pärleporten så att jag kan komma in. Genom blodet har Han frälst mig och bevarat mig som sin." Suomeksi; "Hän on avannut helmiportin niin että minä voin astua sisään. Verensä kautta Hän on pelastanut minut ja säilyttänyt minut omanaan". Minä lauloin Christerin mukana tuota laulua ja nautin sen sanomasta.
http://www.youtube.com/watch?v=_vOy1KV7w80
Sitten oli nukkumaan panon aika. Nousin yläkertaan ja polvistuin makuhuoneen ikkunan eteen. Katselin tähtitaivasta ja rukoilin "Isä Meidän" rukouksen. Panin nukkumaan lievässä autuuden tunteessa.
Kerran sitten keittiössä tiskatessani, joku takanani lausui kutsuvalla äänellä etunimeni. Minä käännyin hämmästyneenä katsomaan kuka minulle puhuu. En nähnyt ketään. Tiesin että asunnossani ei ole muita ihmisiä. Tiesin olevani yksin. Kuitenkin kuulin miehen äänen joka lausui selvästi kuuluvalla äänellä nimeni. Ääni oli lempeä ja rakkaudellinen. Siksi minulla ei ollut mitään pelkoa. Tämä toistui muutaman päivän kuluttua. Kuulin taas miehen äänen joka sanoi minun takana etunimeni. Minä käännyin katsomaan, ei ketään. Minä sanoin huumorilla kyllästetyn vastaukseni: "Kuka täällä puhuu minulle? Tule esille ja tappele kanssani niin kuin mies." Ei mitään vastausta. Myöhemmin uskoon tuloni jälkeen olen harmitellut kun en silloin ymmärtänyt vastata: "Puhu Herra, palvelijasi kuuntelee."
Televisiosta tuli dokumenttiohjelma "Ihmisen alkuperä".
Minä kiinnostuin tuosta dokumentista ja päätin katsoa sen.
Ajattelin että mitähän tiede sanoo ihmisen syntyperästä. Todistaako se luomiskertomuksen todeksi vai alkavatko tiedemiehet puhumaan jostakin alkulimasta ja apinoista? Huomasin että minullekaan tämä asia ei ole täysin selvä. Nyt saisin tieteen selityksen ja vastauksen tähän tärkeään kysymykseen. Minä istuin tällä kertaa erittäin suurella mielenkiinnolla töllöttimen ääreen.
Tuossa dokumentissa haastateltiin monia eri maanosissa eläviä eri rotuisia tiedemiehiä. He olivat itsenäisesti toisistaan riippumattomina tehneet omia tutkimuksiaan saadakseen esim. veren DNA:sta selville ihmisen alkuperän. Jokainen heistä kertoi omista tutkimuksistaan ja niiden tuloksista ja niistä johtuvista päättelyistään. Yksikään heistä ei puhunut mitään Jumalasta, Jeesuksesta eikä Aadamista ja Eevasta. Raamattuakaan ei mainittu sanallakaan, ei myöskään luomista. Kuitenkin ohjelman edetessä näiden viisaiden tiedemiesten kertomukset lähenivät koko ajan Raamatun luomiskertomusta ja Adamia ja Eevaa. He väittivät kaikkien ihmisten olevan sukua toisilleen kun mennään tarpeeksi kauas ajassa taaksepäin. "Mutta tämähän tukee luomistyötä!" minä ajattelin.
Nuo tiedemiehet kertoivat vielä että koko ihmissuku on lähtöisin yhdestä maanosasta, Afrikasta. En olisi uskonut saavani tiedemiehiltä näin kovaa todistusta luomistyöstä. Mutta ei tässä vielä kaikki. Viimeiseksi haastateltu tiedemies heitti kovan "pommin". Hän sanoi koko ihmissuvun lähteneen yhdestä naisesta. Minä olin pudota tuolilta sillä niin kova oli tuo väite. Kuka vielä voi epäillä!? Ajattelin nyt että mikä minä pieni ihminen olen epäilemään Raamatun luomiskertomusta kun jo tiedekin todistaa sen todeksi.
Oma huomautukseni: Syntiin lankeemuksen jälkeen Jumala karkotti ihmisen pois paratiisista joka oli jossakin Eufrat ja Tigris virtojen välissä. On luultavaa että Jumala karkotti heidät juuri Afrikkaan.
Ollessani sitten kerran tervehtimässä vanhempiani lapsuuden kodissani, huomioni kiinnittyi isäni avattuun Raamattuun olohuoneen pöydällä. Menin katsomaan mikä sivu oli avoin. Katseeni osui Jeesuksen sanoihin: ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttansa niin kaikki tämä teille annetaan” (Matt 6:33). Luin edelliset jakeet saadakseni selville asiayhteyden. Jeesus oli puhunut ihmisen perustarpeista kuten ruoka, asunto ja vaatteet. Sitten Hän antoi tuon kehotuksen ja lupauksen. Seuraavasta luvusta luin Jeesuksen lupauksen että jokainen etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan (Matt 7:7-8). Tämä antoi luottamusta ja uskoa siihen että tulisin löytämään nämä asiat.
Päätin silloin panna elämässäni etusijalle Jumalan valtakunnan ja Hänen vanhurskautensa etsimisen. Tämä siksi koska ymmärsin että Jumala oli nyt puhunut minulle Raamatun Sanan kautta mitä minun tulisi tehdä. Päätökseni oli siis kokosydäminen vakaa päätös etsiä Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan. Se ei ollut hetken mielijohteessa kokeilumielessä kevytmielisesti tehty päätös.
En kuitenkaan tiennyt mitä Jumalan valtakunta tarkoittaa. Vielä vähemmän ymmärsin Jumalan vanhurskautta. En tiennyt mistä aloittaisin ja miten etsisin Jumalan valtakuntaa. Sanoin kuitenkin ääneen Jeesukselle vakaan päätökseni: ”Koska sinä Jeesus, Jumalan Poika sanot näin, minä teen nyt juuri niin kuin sinä pyydät minua tekemään. Tästä hetkestä alkaen etsin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan kokosydämisesti. Panen tämän asian tästä hetkestä alkaen elämäni ensimmäiseksi ja tärkeimmäksi asiaksi.”
Uskon tämän päätökseni ja yksinkertaisen rukoukseni avanneen Jumalalle tien minun sydämeeni ja tahtoelämääni. Uskoin Jeesuksen Sanan, otin sen vastaan ja päätin toteuttaa sitä elämässäni. Tässä ei ollut kysymys suoritustasosta kuinka hyvin onnistuisin. Oli kysymys Hänen Sanansa uskomisesta, vastaan ottamisesta ja sydämen kuuliaisuudesta Jeesusta kohtaan sekä tahdosta etsiä Häntä kokosydämisellä päätöksellä (Room 1:5, 6:16-17). Jeesus opettaa Hänen Sanansa noudattamisesta näin:
”Miksi te huudatte minulle: 'Herra, Herra!' ettekä tee, mitä minä sanon? Jokainen, joka tulee minun tyköni ja kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan - minä osoitan teille, kenen kaltainen hän on. Hän on miehen kaltainen, joka huonetta rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle; kun sitten tulva tuli, syöksähti virta sitä huonetta vastaan, mutta ei voinut sitä horjuttaa, sillä se oli hyvästi rakennettu” (Luuk 6:46-48).
Tästä päätöksestäni ja rukouksestani alkoi elämäni ehkä kaikkein tuskallisin mutta myös siunausrikas prosessi. Tulin huomaamaan että Jumala alkoi vaikuttamaan elämässäni. Jumalalla oli suunnitelma elämääni varten jonka Hän tahtoi toteuttaa. Se edellytti kuitenkin minun antautumista Hänelle. Jumalalla oli vielä paljon työtä minun kanssani ennen kuin olin täysin valmis nöyrtymään Hänen tahtoonsa. Seuraavat tapahtumat veivät minua vääjäämättä uskon ratkaisun paikalle.
Löysin eräänä päivänä ruotsinkielisen Uuden Testamentin "Levande Bok" kirjan postilaatikostani. http://www.bibleserver.com/start
Aloin suurella mielenkiinnolla lukemaan evankeliumeja Jeesuksesta. Jeesus tuli nyt minulle tärkeäksi ja rakkaaksi. Hän tuntui olevan minua lähellä. UT:n Sana vaikutti elävän minulle. Minut ympäröi ihmeellinen pehmeä rakastava Henki. Yhdistin tuon lämpimän ja miellyttävän tuntemukseni lukemaani Uuden Testamentin Sanaan ja Jeesuksen läsnäoloon.
Näin Raamatun Sanasta Jeesuksen puhtauden ja viattomuuden. Minä olisin tahtonut olla yhtä viaton ja hyvä ihminen kuin Jeesus oli. Mutta tuntemukseni itsestäni oli kaikkea muuta kuin viaton. Aloin nyt tuntemaan itseni suureksi syntiseksi Jeesuksen rinnalla. Elämässäni tekemäni virheet ja synnit alkoivat rasittamaan omaatuntoani ihan valtavasti. En ollut koskaan aikaisemmin kokenut mitään vastaavaa. Ihmeellistä, miten minusta nyt näin suuri syntinen tuli? Olinhan elänyt melko lailla siivosyntisen elämää. Mutta nyt olin kerta kaikkiaan helisemässä itseni ja syntieni kanssa.
Saman aikaisesti aloin kokemaan myös valtavan suurta kaipausta puhtauteen ja viattomuuteen. Aloin kaipaamaan takaisin lapsuuteni viattomuutta ja puhtautta. Mietin miten nyt eläisin kun minulla on tämä ymmärrys ja tieto synnistä ja jos saisin uuden mahdollisuuden ja olisin nyt 15 vuotias rippikoulupoika. Minä jopa kadehdin pieniä viattomia lapsia koska he olivat niin vapaita ja onnellisia koska heillä ei ollut mitään syntiä tunnollaan. Minulla taas oli niin paljon syntiä tunnollani että en tiennyt miten jaksaisin elää.
Päätin tehdä uskonratkaisun mutta yritin ensin parannella itseäni. Päättelin mielessäni että Jumala ottaa minut paremmin vastaan sitten kun olen tullut paremmaksi ihmiseksi. Enhän voi näin huonona ja suurena syntisenä tulla Jeesuksen luokse. Näin ajattelin. Mutta, ponnisteluistani huolimatta syntikuormani ei tuntunut heltiävän ollenkaan. Päin vastoin, se tuli yhä vain suuremmaksi ja raskaammaksi. Tämä samanaikaisesti kun viattomuuden nälkäni kasvoi. Kuilu syntieni ja kaipaamani viattomuuden ja puhtauden välillä kasvoi kasvamistaan vaikka yritin parhaani mukaan parannella itseäni. Näytti siltä että olin umpikujassa. Olin tullut tieni päähän. En koskaan saisi takaisin kaipaamaani lapsuuteni viattomuutta ja onnea. Näin ajattelin tuskaisena.
Ymmärsin vasta uskoon tuloni jälkeen minkä virheen olin tehnyt. Olin yrittänyt kaikin voimin itse poistaa syntini. Olin yrittänyt itse pelastaa itseni omilla hyvillä teoillani. Näin yritin rakentaa omaa vanhurskautta joka kelpaisi Jumalalle. Yritin siis rakentaa omatekoista tietä Jumalan luokse ohi Jeesuksen Kristuksen. Ja tämähän ei ole mitenkään mahdollista. Jeesus on ainoa tie Jumalan luokse. Minun oli nöyrryttävä tämän totuuden edessä. Jos olisin onnistunut pyrkimyksissäni rakentaa oma tie Jumalan luokse, en olisi enää tarvinnutkaan Jeesusta Kristusta Pelastajakseni. Koska minä epäonnistuin itseni pelastamisessa, tarvitsin ainoaa todellista Pelastajaa Herraa Jeesusta Kristusta. Synnintunnon ja vanhurskauden nälän kautta minä jouduin lopulta kääntymään Jeesuksen puoleen. Mutta en ymmärtänyt tätä silloin kun olin näissä taisteluissa.
Usein ihmettelin minun kaipaustani lapsen viattomuuteen. Mistä minulle tällaisia ajatuksia tulee? Eihän tehtyä saa mitenkään tekemättömäksi. En voi päästä eroon ja vapautua synneistäni. Joudun kantamaan näitä syntejäni ja niiden vaikuttamaa huonoa omaatuntoa hautaan asti. Miksi minä sitten janoan täydellistä viattomuutta? Ajattelin etten ole enää aivan täysijärkinenkään. Tahdoin elää synnittömästi niin kuin Jeesus. Samanaikaisesti näin omat syntini hirvittävän suurena vuorena edessäni. Miten saisin tuon syntivuoren poistettua niin että voisin sitten aloittaa uuden elämän ja elää paremmin synnistä vapaana? Ajattelin että haaveilen joutavia. En koskaan pääsisi syntivuoreni yli Jeesuksen luokse vapauteen ja saisi takaisin lapsuuteni puhtautta ja viattomuutta.
Mietin usein itsemurhan mahdollisuutta ja miten tekisin sen parhaalla mahdollisella tavalla. En silloin ymmärtänyt että ajatusmaailmaani puhui sekä Jumalan Henki että Saatanan henki. Uskoin kaikkien ajatuksieni olevan minun omia pohdintoja. Minun sielustani käytiin hirvittävää taistelua. Ja minä olin siinä välissä. Minun asiani oli valita ketä kuuntelen ja ketä tottelen. Tämän olen myöhemmin ymmärtänyt kun olen oppinut tuntemaan hengellisiä asioita Raamatun valossa.
Näissä tuntemuksissa olin sitten taas kerran käymässä vanhempieni luona. Löysin jälleen Raamatun samalta pöydältä. Ihmettelin miksi Raamattu on taas olohuoneen pöydällä. Sattumako? Ei varmaan! Nyt Raamattu oli suljettuna pöydällä. Minua se harmitti. Olisin tahtonut löytää Raamatun taas avoimena ja nähdä jospa Jumala puhuu minulle tälläkin kertaa Raamatun Sanan kautta. Avasin Raamatun summamutikassa ajattelematta asiaa sen enempää. Hämmästyin kun silmäni sattuivat taas Jeesuksen sanoihin:
”Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa". Nikodeemus sanoi hänelle: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?" Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä” (Joh 3:3-7).
Ymmärsin että Jeesus puhuttelee minua henkilökohtaisesti tuon Sanan kautta. Ei siis ollut sattuma että juuri tämä Sana avautui ja sattui silmiini. Jeesus sanoi nyt minulle että minun täytyy syntyä uudesti ylhäältä. En tiennyt mitä uudestisyntyminen on ja miten se voi tapahtua. Uudestisyntyminen vaikutti mystiseltä ja täysin mahdottomalta asialta. Miten se voi tapahtua? Mieleeni tuli kysymyksiä; Olenko minä uudestisyntynyt? Jos en, niin kuinka minä voisin syntyä uudesti ylhäältä? Ymmärsin että tässä on nyt pääsyvaatimus Jumalan valtakuntaan. Ymmärsin myös että Jumala on sen minulle ilmaissut. Olinhan aikaisemmin päättänyt etsiä juuri Jumalan valtakuntaa. Minä halusin tietenkin nähdä Jumalan valtakunnan ja myös päästä sinne sisälle. Siksi käännyin tässäkin asiassa suoraan Jeesuksen puoleen. Sanoin Hänelle siinä ihan ääneen:
”Jeesus, minä en tiedä mitä uudestisyntyminen on ja miten se voi tapahtua. Enhän tunne Raamattua tarpeeksi hyvin niin että voisin sen tietää. En edes tiedä olenko minä jo mahdollisesti uudestisyntynyt. Mutta, jos Sinä näet, että minä en ole vielä syntynyt uudesti ylhäältä, anna sen tapahtua minulle! Anna minun syntyä uudesti ylhäältä, sillä minä tahdon nähdä Jumalan valtakunnan ja päästä sinne sisälle. Jeesuksen nimessä. Aamen!”
Jumala oli jo tähän tilanteeseen tultuani osoittanut minulle Hänen tahtonsa minua kohtaan. Tiesin mitä minun tulisi tehdä jotta tulisin uskoon ja pelastuisin. Minun tulisi mennä julkiseen hengelliseen tilaisuuteen ja siellä ihmisten nähden heidän edessään ottaa Jeesus vastaan henkilökohtaiseksi Vapahtajakseni ja antaa itseni Hänelle. Tiesin että tämä on se ratkaisu mikä minun tulisi tehdä. Sitten olisin oikea uskova ja pelastettu Jumalan lapsi. Uskovana en sitten saisi tehdä mitään syntiä.
Koska en kuitenkaan ollut vielä päässyt synnittömäksi, mietin voisiko minusta ylipäätään tulla oikeaa uskovaa. Mietin minkälainen ihminen oikea uskova on ja mitä häneltä vaaditaan. Ajattelin myös että ratkaisuani seuraisi uskoni julkistaminen ja Jeesuksen suullinen tunnustaminen ihmisten edessä. Elämäni muuttuisi ratkaisevassa määrin. Siksi siirsin lopullista ratkaisuani tulevaisuuteen. Päättelin mielessäni että olen vielä nuori ja että usko kuuluu ensisijaisesti vanhoille ihmisille. Ehtisin kyllä alkaa tosiuskovaksi sitten vanhempana.
Tätä päätöstä minun ei olisi pitänyt tehdä sillä, ... Jumala ei hyväksynyt järkeilyäni ja päätöstäni ratkaisun siirtämisestä. Jumala puuttui asioihini kovalla kädellä.
Jouduin taas vakavaan autokolariin. Ajoin neljän tien risteyksessä epähuomiossa väsyneenä ja huonovointisena päin punaista. Molemmista suunnista tuli autot jotka törmäsivät autoni sivuihin. Selvisin kuitenkin tuosta kolarista täysin vammoitta mutta menetin jälleen melko hyvän auton. Nyt ei raha kuitenkaan enää merkinnyt minulle yhtään mitään enkä surrut autoa ja sen menetystä. Olin luovuttanut. Olin väsynyt kaikkeen ja olin psyykkisesti raunio. Elämä tuntui loppuvan tähän ellei mitään muutosta positiiviseen suuntaan tapahdu pian. Ajattelin siinä että Jumalalla on tässä sormensa pelissä. Jumalan Henki puhui selvästi minun ajatusmaailmaani:
"Sinä olet tähän asti kulkenut toinen jalka maailmassa ja toinen jalka Jumalan valtakunnassa. Minä en sitä enää hyväksy. Nyt sinun täytyy valita kumpaa tietä sinä tahdot kulkea. Minä en pakota sinua seuraamaan minua, mutta nyt sinun täytyy valita tiesi. Jos valitset oman tahdon tien, sinä otat myös siitä seuraukset. Jos valitset minun tieni, minä pidän sinusta huolen ja johdatan ja autan sinua.”
Tuossa hetkessä koin olevani hengellisessä T -risteyksessä.
Tähän asti kulkemani tie oli suljettu. Olin konkreettisen valinnan paikalla. Minun tulisi nyt valita mitä tietä kuljen. Jatkaisinko tähän asti kulkemaani oman tahdon tietäni vai lähtisinkö nyt seuraamaan Jeesusta. Ymmärsin että jos valitsen oman tahdon tieni, hylkäisin Jeesuksen.
Katsoin "vasemmalle" ja näin Saatanan. "Oikealla" näin Jeesuksen Kristuksen. Kumpikin puhui minulle tehden tarjouksiaan kädet ojossa pyytäen minua tulemaan luokseen. Ymmärsin että jos hylkään Jeesuksen tarjouksen, ottaisin vastaan Saatanan tarjouksen ja seuraisin häntä. Minulla oli vain nämä kaksi vaihtoehtoa.
Mietin että kumpaa minä nyt sitten lähtisin seuraamaan. Valinta olisi minun ja minun tulisi nyt ratkaista tämä asia. Ajattelin että jos nyt hylkäisin Jeesuksen, Jeesus ei ehkä enää koskaan kutsuisi minua. Tämä ajatus pelotti minua. Enhän tahtonut tulla Jeesuksen hylkäämäksi. Päättelin että Jeesuksen tarjous on parempi tarjous. Päätin lähteä seuraamaan Jeesusta. Lopullinen konkreettinen ratkaisuni päivä jolloin jättäytyisin Jeesukselle ehdoitta Hänen tahtomallaan tavalla tuntui nyt lähestyvän kovaa vauhtia.
Vain joitakin päiviä tämän jälkeen istuin uskovan työnjohtajani kanssa työmaaruokalassa. Kerroin hänelle elämäni vaikeuksia. Hän kuunteli hiljaa minun tilitystäni. Sitten hän sanoi yllättävästi: ”Ratkaisu kaikkiin sinun elämäsi ongelmiin on Jeesus Kristus." Nuo sanat upposivat ja kolahtivat syvälle suoraan sydämeeni. Minä koin että minulle oli nyt sanottu yksinkertainen kylmä totuus. Ihmettelin tuota sanaa ja mietin että miten se voi olla mahdollista että historian henkilö, elänyt n. 2000 vuotta sitten, nimeltä Jeesus Kristus, voisi olla ratkaisu kaikkiin elämäni ongelmiin. Kuinka se voi olla mahdollista että ihminen Jeesus Kristus on ratkaisu? Ajattelin Jeesuksen olevan sitä mutta se oli siinä hetkessä vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Emme keskustelleet tästä asiasta paljon tämän enempää. Ymmärsin että työnjohtajani asemassa hän ei saa saarnata minulle. Nyt hän oli kuitenkin paljastanut minulle suuren totuuden. Mitä tekisin Jeesukselle? Voisiko Jeesus todellakin olla vastaus?
Sitten tapahtui jotakin hyvin merkittävää. Myös yksi työ kavereistani oli uskoa Jeesukseen tunnustava uskova. Istuin hänen kanssaan työmaamme taukohuoneessa kahvitunnilla. Olin aikaisemmin keskustellut hänen kanssaan uskon asioista aika paljon. Hän oli kertonut minulle polvistuneensa ja jättäytyneensä Jeesukselle ja tulleensa uskoon erään vanhimmistoveljen olohuoneessa. Nyt hän kertoi minulle mitä hän koki kun hän jättäytyi Jeesukselle ja hänen puolestaan rukoiltiin. Hän pani kätensä pöydän päälle ja sanoi:
”Olen kertonut sinulle tämän aikaisemminkin mutta, kerron sen vielä uudestaan. Kun minä annoin elämäni Jeesukselle ja puolestani rukoiltiin, tunsin, kun ne minun synnit, -NE PYYHKÄISTIIN POIS! Tuntui kuin olisi raskas reppu nostettu hartioiltani.”
Samanaikaisesti kun hän sanoi: ”Pyyhkäistiin pois” hän pyyhkäisi kädellään pöydän pintaa havainnollistaen näin syntiensä pois pyyhkäisyä (Jes 43:25, 44:22). Välittömästi minulle tuli voimakas ja ihmeellinen ajatus: ”Tuossa hetkessä tuo mies oli yhtä viaton ja puhdas kuin vastasyntynyt lapsi, koska Jeesus Kristus oli pyyhkäissyt pois hänen syntinsä, niin ne olivat poissa." Minä havahduin. Tässähän se nyt on, se tie puhtauteen ja viattomuuteen jota minä olen aina tahtonut ja etsinyt. Tässä se nyt sitten on, minunkin tie puhtauteen ja viattomuuteen. Tämä tie käy Jeesuksen ristin veren kautta” (Heb 10:19, Matt 7:13-14). Näin minä ajattelin tuossa hetkessä. Ymmärsin, että minun tulisi tehdä sama ratkaisu. Näin saisin syntini pois pyyhkäistyksi. Tiesin myös pesuaineen joka pesee pois kaikki syntini; Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan veri (1 Joh 1:7-9). Olin nyt saanut selvän tien puhtauteen ja viattomuuteen. Ajattelin tämän tien vievän onneen ja autuuteen.
http://www.youtube.com/watch?v=L6bPFIg_XCA&feature=related
Nyt oli tammikuun puoliväli. Laskin kaikesta huolimatta vielä kustannuksia ja mietin mitä Jeesuksen seuraaminen merkitsee minulle käytännössä. Tiesin Jumalan tahtovan että menisin tekemään sen lopullisen ja kokosydämisen ratkaisun helluntaiseurakunnan järjestämään julkiseen hengelliseen tilaisuuteen. Päätin tehdä Jumalan tahtoman parannuksen ja uskonratkaisun helluntaiseurakunnassa. Se olisi minun puoleltani merkki Jumalalle siitä että olen vakavissani ja että tahdon antautua Hänelle kokosydämisesti.
En kuitenkaan missään tapauksessa liittyisi helluntaiseurakuntaan. En varmasti alkaisi käymään ja istumaan heidän kokouksissaan. Nyt helluntailaiset olivat minulle ongelma. Miten jättäytyisin heidän kokouksessaan ja välttäisin heidät?
Jos tahdot lukea kertomukseni jatkon ja lopun, se löytyy
http://www.jaikal.se/48683125