Syitä liittyä katoliseen kirkkoon?

ei ole mitään syytä liittyä katolliseen...ja ajattelevana ihmisenä kannattaa myös erota kiireesti ev.lut.porukasta myös....
....hyvää kesää ja koita jaksaa ajatella itse....

Syy on se, että katolinen kirkko on se Kristuksen ainoa lauma, josta Raamattu puhuu, se apostolien perustama yhteisö, joka oli pitkään ainoa koko maan päällä, ja joka on säilyttänyt katkeamatta Kristuksen koko totuuden ja opin. Lyhyesti sanottuna: se johon Jeesus haluaa kaikkien kuuluvan.

Pohdi syitä miksi et voisi liittyä katoliseen kirkkoon? Ihmiset yleensä löytävät vastauksensa paremmin negatiivisen kannan kautta.

Mitähän sanoisin omasta taustastani... Noh itsekin aikanaan ev.lutista eronneena, ateisti vaiheen sen jälkeen kokeneena ja katoliseen kirkkoon opiskeluaikana liittyneenä, ainakin tunnen tehneeni oikean valinnan. Työskentelen valtion hallinnossa ja olen pääkaupunkilainen naisihminen.
Minusta tuli katolinen tunteesta. Koin että sain Jeesukselta tarjouksen josta en voi kieltäytyä. Katolinen kirkko veti puoleensa ja lopulta annoin periksi ja seurasin kutsua. Pidän itseäni ajatteleva ja kriittisenä ihmisenä, ja pohdin kauan päätöstäni. Katolisuus ei ole helppoa, kaikkea muuta. Katolisuutta ei voi valita järjestelemällä järkevästi asiat, sillä on asioita joita ei voi heti hyväksyä. Täytyy tuntea sisällä se tunne, joka kertoo sinulle että tämä kirkko on oikea. Sanotaan että usko on sydämessä, niin myös katolisuus. Joko vastaat kutsuun tai et. Jos pohdit tuollaisia asioita, miksi liittyisit luultavasti sinua on jo puhuteltu, kuuntele tarkemmin sisäistä äänetäsi.

Tiedän tämän kuulostaa yliopistoihmisestä aika hullulta, kuten minustakin olisi kuulostanut kun aikanaan yliopistossa ateistina työskentelin :P Mutta koko maailmaa ei voi selvittää järjellä. Kukaan toinen ihminen ei voi antaa sinulle syitä miksi olla katolinen, kuulet kutsun tai olet kuulematta.

mistään syystä - jos et itse tunne sisäistä tarvetta vaihtaa kristllista tunnustuskuntaa. Suomen luterilainen kirkko on osa Jeesuksen Kristuksen Kirkkoa siinä missä roomalaiskatolinenkin.

Hyvä syy on liittyä jos:
A) tunnet että Isä kutsuu sinua kotiin. Tämä kattaa kaiken "tunnetasolla" tai pitäisikö sanoa henkisellä ja hengellisellä tasolla kokemasi "vetovoiman" katolista kirkkoa kohtaan. Esim. jos koet vaikkapa katolisen Messun sellaiseksi että haluaisit itse ottaa osaa Eukaristian viettoon, tämänkin lasken tähän sarjaan että kirkko "vetää" sinua puoleensa.
tämän LISÄKSI
B)pystyt järjelläsi hyväksymään (vaikkakaan et kaikkea täysin ymmärtämään) tärkeimmät kirkon opinkappaleet. Mitä ne sitten rajatusti voisivat olla? Itse suosittelen (vaikka aika eepos onkin) uuden Katolisen Katekismuksen lukemista läpi. Suomennos julkaistaneen syksyllä, ruotsin, englannin, latinan ja saksan kielisiä saa helposti hankittua, jos hallitsee vieraita kieliä. Tähän moni voi väittää vastaan että ei sitä koko tiiliskiveä tarviyse lukea voidakseen liittyä katoliseen kirkkoon. No, ei varmaan ole pakko, mutta mielestäni kun kyseessä on elinikäinen sitoutuminen ja sielun pelastukseen liittyvät asiat ja kun katoliseen kirkkoon ei kuitenkaan liitytä tuosta vaan, hurmostilassa, ei sen teoksen läpilukeminen ole mahdoton tehtävä juuri kenellekään katolisesta uskosta vakavasti kiinnostuneelle. Informaatio-kurssikin kestää syksyn ja kevään, eli ei sitä kaikkea "tietoa" tarvitse kerralla hankkia.

Koskapa kukaan ei ole vielä maininnut tätä pointtia, laitan oman kokemukseni... Ensinnäkin nöyryyttä ja rukousta tarvitaan.. ja yleensä myös aikaa. Valinta ei todellakaan ole mikään pikkuseikka, vaan se suurin elämässä, jonka jälkeen muut valinnat löytävät tiensä aika luonnollisesti.

Minä käännyin monestakin syystä, mutta iso asia minulle oli kysymys siitä, mitä Kristus tarkoitti sanoessaan 'Tämä on minun ruumiini'. Mikä Jeesuksen sanoissa 'ellet syö ruumistani ja juo vertani...' sai osan Hänen seuraajistaan toteamaan, että opetus oli liian rankka ja jättämään Jeesuksen? Kun lopulta uskaltauduin rehellisesti vastaamaan tuohon kysymykseen, oli minulla jäljellä kaksi vaihtoehtoa: kat. ja ort.

Usein kuulee kanssaeläjiltä kommentteja tyyliin, että ajattelet niin tai noin kirkon ja sen opetuksen vuoksi. (Ikään kuin siis ensin olisin liittynyt Kirkkoon ja sitten minut olisi siellä joku aivopessyt, jne.) Vaikkakin ymmärrykseni toki kasvaa jatkuvasti, olin jo alun perin huomannut, että ajattelin 'katolisesti'. Eli siis monet Kirkon opetuksista olivat olleet omia mielipiteitäni jo paljon ennen kääntymistä. (Esim. koin, että jotain on pielessä avioliitoissa. Minulle luonnollinen perhesuunnittelu on aina näyttäytynyt kauniina, aviopuolisoita toisiaan lähemmäs tuovana asiana. Niin myös monet muut lopulta rauhaa ja iloa tuottavat 'uhraukset', joita maallistunut yhteiskuntamme ei kykene ymmärtämään.)

Minä kuulun käännynnäisten vähemmistöön(?), sillä olin alun perin aktiivinen luterilainen. Minulla oli kuitenkin jatkuva tunne siitä, että jotain puuttui. Kirkko oli maallistunut, eikä keneltäkään odotettu todellista yristystä kasvaa pyhyyttä kohti. Ihmettelin myös, mitä kirkko todella opetti, kun kaikki tuntuivat oleen eri mieltä, eikä Lutherin opetuksista ollut usein jälkeäkään.

Luterilainen usko opetti minulle ensiaskeleeni kristittynä ja olen siitä kiitollinen. Liittyminen kat. Kirkkoon toi minut 'loppuun saakka kotiin' ja avasi niin laajan ja ihmeellisen hengellisen aarrearkun, että en tule kuolemaani mennessä käyttämään tai ymmärtämään siitä kuin murto-osan.

Vaikka arvostan suuresti esim. luterilaisia ystäviäni, koen surua siitä, että heillä on vain osa uskosta. Antaisin niin paljon, jos he voisivat saada kokea sen rauhan ja ilon, ne ihmeet, joita saan kokea esim. sakramenttien kautta.

Lopulta lienee muistettava, että Jumala on se, joka kutsuu... Kaikki on armoa... eli kukaan ei tule Kirkkoon oman erinomaisuutensa vuoksi, vaikkakin nöyryyttä, rohkeutta ja avoimuutta pohtia tarvitaan.

Siunausta ja rukouksia matkallesi.