Dipl syrjäytynyt

Kun tarjolla on vain työpelleilyä ja nöyryytystä, niin
Mä oon kans viihtynyt paremmin työttömänä.
On oma aikataulu ja oma vapaus.
Voi ottaa omin luvin suoraan markkinatalousmannekiineiltä sen mitä haluaa ja ei tosiaan ole mitään menetettävää !!
Työvoimatoimistossa en ole käynyt enää vuosiin. Olen täydellisessä harmaassa taloudessa.

hei.
Kuulun ryhmään. Olen aito pitkäaikaistyötön. En pääse työvoimakoulutuksiin. En pääse töihin. En pääse toimenpiteisiin. Olen karenssissa. Rahat ja eväätä on varastettava.

Meitä on paljon !

Minäkin olen mielelläni luovuttanut työpaikkani työttömille perheellisille joilla on elätettäviä ja tarvitsevat rahaa ja nuorille kun töitä on vähänlaisesti enkä itse enään tarvitse niin paljon vaan tulen vähemmälläkin toimeen.

Kakarasta asti revittiin aamuyöstä sängystä töihin, ensin alle vuoden vanhasta vaihtuviin hoitopaikkoihin eikä sen jälkeen mitä muistan saanut koskaan nukkua puoleenpäivään mitä nuoret nykyään harrastavat. Ei menty, bussilla, skootterilla tai mopoautoilla kouluunkaan. Heti kun tienestiä sai jonkun markan niin se piti antaa kotiin ruokarahaksi. Ensimmäisen ulkomaan matkan tein vasta 30- vuotiaana ja siihen se jäikin.

Köyhään kotiin syntyneenä olen tottunut vaatimattomaan elämään, en omista autoa enkä edes kulje kahta pysäkinväliä julkisilla kulkuneuvoilla kuten kakarat vaan kävelen näin viisikymppisenä helposti 20- 30 kilometria vaikka päivässä eikä tee heikkoa. Hyötyliikunta pitää lääkärinkin loitolla jotenka ei ole sairas- ja lääkeluluja. Eineksiä en syö van teen sellaista safkaa vähän isomman määrän kerrallaan jota voi pakastaa. Pikaruoka kulttuuria en harrasta. Joku kerran arvosteli että elän kuin vanhus mutta omasta mielestäni tällainen elämä on paljon laadukkaampaa kuin se että olisi sairas velttoudesta ja ei ikinä mihinkään tyytyväinen. Ainoa mitä ei saa näyttää lähiympäristölleen on se että olisi liian tyytyväinen sillä se aiheuttaa kateutta, vähän pitää näyttää olevansa katkera tai muut alkavat ihmettelemään. Se että ei ole saanut kuuta taivaalta niin vähintäänkin on oltava katkera tai luullaan hulluksi. Tuo järkyttävä matkusteleminenkin, luonnon saastuttaminen ihmetyttää? Eikö ihmis poloinen tunne olevansa mitään ilman älytöntä pätemisen ja kaiken kokemisen tarvetta?

En kehtaa edes sanoa näin toisten näkökulmasta syrjäytyneeksi ja vanhuksen elämää viettäneeksi ihmiseksi ettei ole edes masennuslääkitystä kun sellainen nyt vähintäänkin pitäisi olla jos ei elä pintaliitoelämää. Työpaikoilla olen tuhannen kertaa kuunnellut kahvipöytäkeskusteluja kyllästymiseen asti kun vertailelevat ja rehentelevät kenelläkä oli kallein lomamatka, itse en viitsisi niin tympeästä aiheesta edes keskustella kuin omista vapaa- ajan harrastuksistani. Mitä helvettiä sitää pitää koko yksityiselämänsä tuoda työpaikalle juurta jaksaen? Työpaikalla saattaa olla sellaisia joita ei kiinnosta pätkääkään jonkun seikkailut etelän kohteissa eikä muutenkaan perhe- olosuhteet mitä mainostetaan ihan yli äyräiden ja kakaroiden kakka- asioita myöten sepustetaan. Itse tekisin senkin ajan töitä kun kuuntelisin sen laatuista paskaa ja sitten katsotaan kieroon jos ei kiinnosta kuunnella. Naisvaltaiset alat ovat pahimpia ja alani on juuri sellainen enkä kestä sitä. Jos ei jaksa esittää niin joutuu kiusatuksi ja syrjityksi. Perseen nuolijan ja esittäjän luonne pitää olla kuuluakseen yhteisöön joka on mätä.