löytyisi todisteita (genetiikka, kaupunkien jäännökset, jotain Mormoonin Kirjan taruista). Haluni on suuri, mutta ei niin suuri sivilisaatio noin vain voi hävitä. Muistettakoon, että MK loppuu vuoteen 421 jKr. Pakko on olla siitä jotakin jäljellä.
Jos Amerikasta todella
Uskoisin
14417
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
niin sivuilla www.mormoni.net on kaksikin artikkelia Mormonin kirjan arkelogiasta. Laaja kolmiosainen artikkeli on "Mormonin kirjan tutkimus (John Sorensen) osat 1, 2 ja 3".
Olennaisinta on kuitenkin se varmuus Mormonin kirjan luonteesta, joka on kaikkien lukutaitoisten saatavilla omakohtaisen tutkimisen kautta. Vaikka arkeologiset todisteet olisivat kuinka vahvat tahansa, niin ne eivät korvaa hengellistä todistusta.
Olen samaa mieltä kanssasi Tapani että:"Vaikka arkeologiset todisteet olisivat kuinka vahvat tahansa, niin ne eivät korvaa hengellistä todistusta"
MUTTA
Niiden täydellinen PUUTTUMINEN puhuu omaa vakaata julistustaan. Tällöin ei auta "hengelliset" tunteet. Jos joku ei ole totta, sitä ei tunteetkaan (joita nyt on maailman sivu manipuloitu) voi todeksi muuttaa.
Uskokoon ken tahtoo, tietäköön ken näkee vaivaa.
Mormonikirkko ei ole "tuottanut" YHTÄÄN tieteellisessä maailmassa pätevää tutkimusta, johon tiedemaailma luottaisi ja joka olisi todisteena Mormonin Kirjasta. Brigham Youngin yliopistossa kyllä kirjoitellaan puolitieteellisiä artikkeleita, mutta missään muussa yliopistossa ei ne täytä tieteellisiä kriteereitä.
Näyttäkääpäs puolueeton (sitä kun kirkon jäsenet eivät näissä kysymyksissä ole) tiedemies, joka sanoo että mormonin kirjan historiallisuudesta on todisteita (sen oppia ja hengellistä puolta ei toki tieteellisesti voikaan todistella. Ei löydy moista.
Sitä et näytä ymmärtävän. Mainitsenpa taas tuon vertauksen suolan mausta. Et voi kertoa kenellekään, miltä suola maistuu. Jokaisen on se itse koettava. Kun on maistanut, niin on turha kenenkään väittää, että suolaa maistanut ei tiedä sen makua. Vetoat tosiasioihin, joita mielestäsi ei ole. Mutta kun on! Mormonin kirjasta voi saada aivan yhtä varman tuntuman kuin suolan mausta.
Suolainen ei minulle sovi. Makuasia.
Vai onko kysymys siitä, että pelkäät löytäväsi totuuden, jos "maistat"? Onko sinusta kauheata poiketa niin paljon ympäristösi mielipiteistä, ettet uskalla edes tutkia sitä mahdollisuutta, että Mormonin kirja olisikin Jumalan sanaa ja toinen todistus Kristuksesta? Se muuten on! Sen huomaa, kun uskaltaa ennakoluuloistaan huolimatta maistaa.
jokaiselle, joka tämän kirjan (RAAMATUN) kirjan profetian sanat kuulee:
jos joku panee niihin jotakin lisää..." ilm:22:18-19
huudahtamalla "se muuten on!", todistat että
mormonin kirja edustaa juuri tällaista lisäystä, toista todistusta, joka on kirjoitettu seurauksia (Jmla on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin) ajattelematta.
*huokaus*
Ei Mormonin Kirja ole sellainen "lisäys" jota Raamatussa tarkoitetaan. Se on aivan oma kirjansa ja oma todistuksensa, "toinen todistus Kristuksesta".
Itse Raamattuun on varmasti sitä vastoin lisäilty kaiken näköistä ja otettu poiskin paljon tärkeitä kohtia. Sen takia mormonit uskovatkin Raamattuun Jumalan sanana sikäli kuin se on oikein käännetty. Eivätkä yritä lisätä tai poistaa Raamatusta mitään.
Yritetään nyt ymmärtää kaksi aivan eri asiaa:
Se, onko Mormonin kirja Jumalan sanaa ei liity mitenkään siihen, onko se historiallisesti totta.
Kirjoitus voi olla Jumalan sanaa, vaikka sillä ei olisi mitään tekemistä historian kanssa. Ja useimmiten näin onkin. Raamattukin on A. aikakirja ja B. uskonnollinen oppikokoelma. Nämä asiat voidaan esittää joko yhdessä paketissa tai erikseen. Raamatussa ja mm. Mormonin kirjassa ne on niputettu. Islamissa ei (eli Koraani on lähinnä teologinen teos, aikakirjat on erikseen)
Niin ollen sillä, että Mormonin kirja on Jumalan sanaa ei ole mitään relevanssia keskusteltaessa sen historiallisesta autenttisuudesta. Yksi teesi ei perustele toista.
Asiahan ei olisi mikään ongelma, ellei LDS-kirkko kivenkovaa haluaisi näitä kahta asiaa niputtaa toisiinsa.
Kirjoitit: "Jokaiselle, joka tämän kirjan (RAAMATUN) profetian sanat kuulee: jos joku panee niihin jotain lisää..." Ilm.22:18-19. - Ilmestyskirjassa ei ole sanaa Raamattu tässä eikä muussa kohtaa. Koko Raamattua ei ollut edes koottu vielä silloin, kun Ilmestyskirja kirjoitetiin.
Tuo kohta lisätä tai ottaa pois mitään, tarkoittaa vain Ilmestyskirjaa. Tuollainen profetian lukitseminen oli tavallista, kuten kohdísta 5. Moos. 4:2 ja 5. Moos. 13:1 ilmenee. Noissakin kohdissa kiellettiin lisäämästä mitään. Jos ne otettaisiin esittämälläsi tavalla, niin 5. Mooseksen kirjan jälkeen ei saisi olla mitään muita pyhiä kirjoituksia.
Ja vielä kivenkovaa. Voihan samassa kirjassa olla sekä käytännöllisiä ohjeita että oppia koskevia ilmoituksia. Vai mitä tarkoitat?
Tietenkin voi olla. Jälleen kerran raamattu on sekä teologinen, että historiallinen teos. Koraani teologinen jne.
Yritin sanoa, että Mormonin kirjan teologinen sisältö (vaikka sen olisi kirjoittanut Jumala omakätisesti) ei ole tae siitä, että siinä kuvatut historialliset tapahtumat ym. pitäisivät paikkansa. Ja vice versa.
Näin ollen, kirjan sanomaa ei pitäisi sotkea mukaan keskusteltaessa sen tieteellisistä meriiteistä (on ne sitten genetiikan, kulttuuriantropologian, arkelogian tm. saralla)
Olen maistanut suolaa. En pidä.
se käy toisten ja kolmansien ilmoituksien lisääminen Jumalan ilmoitukseen eli selittämällä, ettei ilmestyskirjassa esiinny sanaa `raamattu`!
ilmestyskirjan sanoma kattaa koko UT sanoman Jeesuksen armotyöstä, eikä siihen ole mitään lisäämistä.
sinun on helppo julistaa oppia uusista ilmoituksista, koska pidät raamattua vajaana ja epätäydellisenä eli otat valtuuden ihmiselle yli Jumalan lisäämällä omaa oppia ja muuntelemalla raamatun totuutta omilla ilmoituksilla.
Meillä on aivan sama Ilmestyskirja kuin muillakin. Et kai kuvittele, että tuo kielto lisätä tai ottaa pois mitään koskisi koko Raamattua, jota ei vielä edes ollut, kun Ilmestyskirja kirjoitettiin! Vahoissa Raamatuissa on mukana apogryfiset kirjat ja Roomalaiskatolisen kirkon Raamatussa ne ovat tietääkseni edelleen. Minullakin on kirjahyllyssäni Raamattu,jossa nuo kirjat ovat.