Meitä pimeän okkultismin harjoittajia ei löydy kovin montaa suomesta. Kuulun erääseen salaseuraan ja meitä on noin kaksisataa. Huomasin jo pienenä omaavani yliluonnollisia kykyjä, mm. kommunikointi kuolleiden omaisten kanssa.
Silloin en vielä kyennyt sen paremmin hallitsemaan tätä kykyä, vaan se tuli lähinnä silloin kun en edes tosissani yrittänyt saada kontaktia kuolleisiin omaisiini, usein silloin kun muistelin heitä.
En vielä silloin oikein ymmärtänyt mistä oli kysymys, ja mietin usein että miksi juuri minulla on tälläisiä kykyjä, ja mihin minun on tarkoitus niitä käyttää?
N. parikymppisenä aloin perehtymään parapsykologiaan, okkultismiin, samanismiin, mustaan magiaan, ja erilaisiin niitä harjoittaneisiin salaseuroihin historiassamme.
Perehdyin myös demonologiaan, miten saada yhteys demoneihin, minkälaisia olentoja demonit ovat jne...
En kerro sen tarkemmin miten päädyin tähän veljeskuntaan mihin nyt kuulun, sillä siihen liittyy paljon asioita jotka ovat luottamuksellisia, ja joutuisin piileskelemään koko loppuelämäni jos henkilöllisyyteni saataisiin selville tässä yhteydessä.
Miten enemmän harjoitin kyseisiä kykyjäni, sitä paremmaksi tulin. Sosiaalinen elämäni kärsi siinä jonkin verran sillä huomasin että minua ei voisi enää vähempää kiinnostaa tämä maailma tässä, sillä on myös olemassa rinnakkaistodellisuus eli ns, henkimaailma joka on paljon mysteerisempi ja kiehtovampi. Okkultismin harjoittaminen on minulle vähän kuin heroiini narkomaanille, paitsi ilman suurempia haittavaikutuksia.
Jonkin aikaa meni ja aloin olla niin syvällä okkultismissä että osasin sulkea mieleni täysin tältä fyysiseltä maailmalta, keskustella vaivattomasti henkien kanssa, kutsua enkeleitä ja paholaisia, ja jopa levitoida.
Tiedän että joku skeptikko väittää nyt, että kärsin skitsofreniasta, mutta olen jo tottunut ihmisten ennakkoluuloihin. Parempi niin että kaikki eivät usko mitä sanon. Näiden asioiden kanssa tulee olla varovainen, ja tietää mitä tekee.
Moni herkkämielinen on seonnut totaalisesti kun on tietämättömänä mennyt kokeilemaan kuinka kutsutaan demoni, eikä olekaan sitten kestänyt seurauksia.
Sanoisinkin että se on jonkinlainen nyrkkisääntö kun kutsutaan henkiä, älä koskaan luule itsestäsi liikoja, vaan yritä kutsua vasta sitten kun olet täysin varma ettei ala pelottamaan(suurimmalle osalle ihmisistä:älä koskaan yritä)
Puhun tästä siksi että okkultismi todellakin avaa useita eri portteja ihmisille, se on vaativa ja pitkäjänteisyyttä kysyvä elämäntapa. Varsinkin monia nuoria kiehtoo ajatus siitä, että olisi hienoa osata tehdä jotain yliluonnollista kuten puhua hengille. Suosittelen että perehdytte asiaan kunnolla ennenkuin kokeilette mitään, ja otatte KAIKKI mahdolliset riskit/negatiiviset kokemukset joita ihmiset ovat kertoneet huomioon. Punnitsette vasta sitten että haluatteko todellakin riskeerata oman/muiden terveyden. 99.9% ihmisistä se ei sovi millään muotoa.
Okkultismi on vakava asia ja henkimaailmasta löytyy voimakkaita demoneita ja ns arkkidemoneita joille kokeneinkaan ihminen ei mahda mitään kun sellaisen on kutsunut. Viisas tietää rajansa.
Eipä tässä muuta, hyvää päivänjatkoa.
Silloin en vielä kyennyt sen paremmin hallitsemaan tätä kykyä, vaan se tuli lähinnä silloin kun en edes tosissani yrittänyt saada kontaktia kuolleisiin omaisiini, usein silloin kun muistelin heitä.
En vielä silloin oikein ymmärtänyt mistä oli kysymys, ja mietin usein että miksi juuri minulla on tälläisiä kykyjä, ja mihin minun on tarkoitus niitä käyttää?
N. parikymppisenä aloin perehtymään parapsykologiaan, okkultismiin, samanismiin, mustaan magiaan, ja erilaisiin niitä harjoittaneisiin salaseuroihin historiassamme.
Perehdyin myös demonologiaan, miten saada yhteys demoneihin, minkälaisia olentoja demonit ovat jne...
En kerro sen tarkemmin miten päädyin tähän veljeskuntaan mihin nyt kuulun, sillä siihen liittyy paljon asioita jotka ovat luottamuksellisia, ja joutuisin piileskelemään koko loppuelämäni jos henkilöllisyyteni saataisiin selville tässä yhteydessä.
Miten enemmän harjoitin kyseisiä kykyjäni, sitä paremmaksi tulin. Sosiaalinen elämäni kärsi siinä jonkin verran sillä huomasin että minua ei voisi enää vähempää kiinnostaa tämä maailma tässä, sillä on myös olemassa rinnakkaistodellisuus eli ns, henkimaailma joka on paljon mysteerisempi ja kiehtovampi. Okkultismin harjoittaminen on minulle vähän kuin heroiini narkomaanille, paitsi ilman suurempia haittavaikutuksia.
Jonkin aikaa meni ja aloin olla niin syvällä okkultismissä että osasin sulkea mieleni täysin tältä fyysiseltä maailmalta, keskustella vaivattomasti henkien kanssa, kutsua enkeleitä ja paholaisia, ja jopa levitoida.
Tiedän että joku skeptikko väittää nyt, että kärsin skitsofreniasta, mutta olen jo tottunut ihmisten ennakkoluuloihin. Parempi niin että kaikki eivät usko mitä sanon. Näiden asioiden kanssa tulee olla varovainen, ja tietää mitä tekee.
Moni herkkämielinen on seonnut totaalisesti kun on tietämättömänä mennyt kokeilemaan kuinka kutsutaan demoni, eikä olekaan sitten kestänyt seurauksia.
Sanoisinkin että se on jonkinlainen nyrkkisääntö kun kutsutaan henkiä, älä koskaan luule itsestäsi liikoja, vaan yritä kutsua vasta sitten kun olet täysin varma ettei ala pelottamaan(suurimmalle osalle ihmisistä:älä koskaan yritä)
Puhun tästä siksi että okkultismi todellakin avaa useita eri portteja ihmisille, se on vaativa ja pitkäjänteisyyttä kysyvä elämäntapa. Varsinkin monia nuoria kiehtoo ajatus siitä, että olisi hienoa osata tehdä jotain yliluonnollista kuten puhua hengille. Suosittelen että perehdytte asiaan kunnolla ennenkuin kokeilette mitään, ja otatte KAIKKI mahdolliset riskit/negatiiviset kokemukset joita ihmiset ovat kertoneet huomioon. Punnitsette vasta sitten että haluatteko todellakin riskeerata oman/muiden terveyden. 99.9% ihmisistä se ei sovi millään muotoa.
Okkultismi on vakava asia ja henkimaailmasta löytyy voimakkaita demoneita ja ns arkkidemoneita joille kokeneinkaan ihminen ei mahda mitään kun sellaisen on kutsunut. Viisas tietää rajansa.
Eipä tässä muuta, hyvää päivänjatkoa.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Vähintäänkin erikoinen on tarinasi ja herättää mielessäni muutamia mielenkiintoisia kysymyksiä. Olisi mielenkiintoista myös kuulla jostakin matkastasi rinnankaistodellisuuteen. Voisitko jakaa vaikka yhden itsellesi merkittävän kokemuksen.
Miten koet elämän ja sen merkityksen omalla kohdallasi että ihmiskuntana? Miten koet mitkä ovat olleet suurimmat oppisi tähän asti omalla polullasi?
Turvallista matkaa sinulle kanssamatkaajani.
Uskon täysin tarinasi. Sinullekin tulee vielä rajat vastaa: alat pelkäämään ja huomaat, että olet täsyin noiden pimeydenruhtinaiden orja. Vain Jeesus Kristus, Jumalan Poika on voittanut nuo vallat.
Ilman Jeesusta olet matkalla helvettiin!
Itse katsoin herkässä varhaisteini-iässä Manaaja-elokuvan ja sain siitä sellaiset traumat että pelkään yhä edelleen, lähes 30-vuoden iässä demoneita. Pelkään, että ne tulevat kutsumatta luokse. Voiko näin käydä? Miksi niitä demoneita kukaan kutsuu luokse...? Mitä ne voivat tehdä, muuta kuin näyttää rumalta ja pelottaa?
Voihan niin käydä jos annat pelolle liikaa valtaa, mutta se on äärimmäisen epätodennäköistä että täysin vahingossa houkuttelet pahat henget luoksesi.
Jos tälläinen vahinko käy niin on erittäin harvinaista(lähes olematon mahdollisuus) että ne demonit ovat muita kuin tavallisia riiviöitä/pikkupiruja, miksi kukakin heitä haluaa sanoa. Tuollaiset tavalliset "alempiarvoiset" demonit jotka ovat yleisimpiä, eivät oikeastaan tee juuri mitään muuta kuin kiusaavat ja yrittävät pelotella sinua, joten olet täysin turvassa jos ja kun pystyt pitämään pääsi. Usein luovuttavat suhteellisen nopeasti jos huomaavat etteivät pysty murtamaan ihmistä niin vain.
Eivät ne demonit sinua tule riivaamaan sillä tavalla kun manaajassa. Demonit saattavat hallita kyllä ihmisen ruumistakin, mutta mahdollisuus että sinulle voisi käydä niin on käytännössä olematon. Anneliese Michel lienee yksi tunnetuimpia ihmisiä joille näin on käynyt. Useimmat tälläiset possessionit voidaan silti luokitella aivan täysin mielisairauksien piikkiin.
Jos jollekin sattuisi kuitenkin niin käymään että uskoo voimakkaasti tulleensa riivatuksi ja kaikki todennäköisemmät syyt kuten mielisairaudet/päihteiden käyttö yms. on suljettu pois, niin suosittelen ottamaan yhteyttä ihmisiin jotka osaavat manata henkiä pois. Näitä löytyy ihan suomestakin, jopa kirkon piiristä muutamia. Manaaminen on hyvin raskasta ja äärimmäisen hyvää keskittymiskykyä vaativaa hommaa, kunnioitan heitä jotka sitä kykenevät tekemään useammankin kerran.
Siihen miksi joku kutsuu demoneita, tai paremminkin henkiolentoja luokseen, liittyy niin monta asiaa. Omalla kohdallani voin sanoa että kyseessä on sairaalloinen mielenkiinto ja tiedon/viisauden janoaminen. Kyse ei ole siis vain ja ainoastaan ns "pahoista" hengistä, vaan myös valo-olennoista ja neutraaleista hengistä.
Millaista tietoa ja viisautta olet oppinut?
En minä sitä pelkää että minut riivataan vaan että näen sellaisen demonin tai minkä tahansa henkiolennon (en uskalla pitää silmiä auki pimeässä...) tai että tulevat muuten vain paukuttelemaan ja kolistelemaan tänne meille.
Tiedätkö mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?
3.Moos.19:26-28,31 Älkää syökö mitään verinensä. Älkää merkeistä ennustelko älkääkä harjoittako noituutta. Älkää keritkö tukkaanne päälaen ympäriltä, äläkä leikkaamalla turmele partasi reunaa. Älkää viileskelkö ihoanne vainajan tähden älkääkä koristelko itseänne ihopiirroksilla. Minä olen Herra. Älkää kääntykö vainaja- ja tietäjähenkien puoleen; älkää etsikö heitä, ettette tulisi heistä saastutetuiksi. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.
3.Moos.20:6 Ja jos joku kääntyy vainaja- tai tietäjähenkien puoleen, lähtien haureudessa kulkemaan heidän jäljessänsä, sitä ihmistä vastaan minä käännän kasvoni ja hävitän hänet hänen kansastansa. Pyhittäkää siis itsenne ja olkaa pyhät; sillä minä olen Herra, teidän Jumalanne.
Ellei kirjoituksesi ole "trolli", olet täysin pahojen henkien valtaama. Jos olet enää hengissä, pyhitä itsesi Jeesukselle Kristukselle, anoen ja rukoillen, että pääset niistä vapaaksi. Tiestä voi tulla vaikea ja kivinen, mutta se täytyy tehdä. Muutoin olet ikuisesti kadotuksen tulen lapsi.
Ei kaikki ole noin mustavalkoista. Voit toki uskoa mihin tahansa pelotteluun, mutta muista kuitenkin että kaikki suuret uskonnot luotiin kontrolloimaan massoja.
Jos ihmiset oivaltaisivat tarkalleen miten tämä yhteiskunta toimii, ja kuinka he juoksevat eliitin talutusnuorassa, niin totaalinen vallankumous tapahtuisi ennen huomista.
Ei, en ole pahojen henkien valtaava, tunnistan kyllä jos joku on. Se että joku on pahojen henkien valtaava liittyy aina siihen että hänen alitajunnassaan liikkuu jonkinlaisia pelkoja asioista. Tässä tulee myös esiin yksi kristinuskosta tuttu hyvin yleinen väärinkäsitys siitä että demonit olisivat kaikki pahoja.
Ehkäpä sinäkin vielä joskus kyseenalaistat oman totuutesi. Sinä hetkenä kun ymmärsin täysin miten suuret uskonnot toimivat ja mikä on se todellinen tavoite niiden takana, niin otsachakrani aukesi.
Mitä taas tapahtuu kuoleman jälkeen, se on täysin sinun itsesi päätettävissä. Sillä sinä olet Jumala. Me kaikki olemme. Kukaan ei tiedä ihan tarkalleen mitä kaikkea tapahtuu välittömästi kuoleman jälkeen. Tiedän kuitenkin sen verran, että ihminen viimeinkin herää siitä illuusiosta missä valtaosa viettää koko tämän fyysisen elämänsä. Se on ikäänkuin sokeutuisit tilapäisesti ja sitten näkisit taas. Olet alunperinkin tiennyt kaiken, mutta sielusi on halunnut kokea sen elämän mitä elät nyt parhaillaan, kaikkine negatiivisuuksineen.
Elin hyvin onnetonta elämää kristittynä, heti kun ymmärsin mistä suurissa uskonnoissa on kyse, ja jätin Jeesukset ja raamatut pois, niin minusta tuli onnellinen ja vapaa. Toisille voi tietysti sopia myös tuollaiset uskomukset jos tykkää alistua, mutta aina kannattaa miettiä mitä niiden taustalla on, ja käveletkö nyt siinä talutusnuorassa mihin eliitti sinut alunperinkin halusi kävelemään.
Tarjosinko sinulle jotakin uskontoa? Uskonnot ovat kuolleita muotomenoja. Olitko sinä muotojumalinen vai olitko Hengellä täytetty?
Jeesus Kristus Nasaretilainen, Messias ja ikuinen kuningas, joka tulee takaisin perustamaan valtakuntansa kaikkivaltiutensa nojalla, on henkilö ja Jumala, elävä olento, ei minkään niminen uskonto.
Jeesus on ainoa, joka on voittanut kaikki henkivallat, ja hän on sinun ainoa toivosi ja puolustajasi, joka yksin voi antaa erheesi anteeksi ja johtaa ikuiseen elämään omassa valtakunnassaan.
Älä ylpeydessäsi aliarvioi Jeesusta äläkä hänen palvelijoitaan. Me monet pelastuneetkin tiedämme jotakin tuosta aiheesta, mistä puhut.
Vielä yksi varoitus: kun häsläät noiden ihmisille kuulumattomien harrastusten parissa, vaaravyöhykkeessä hyökkäävien demonien taholta et ole vain sinä, vaan myös sinun rakkaat ihmisesi, olevat ja tulevat lapsesi, puolisosi ja muut omaisesi. Ja sinä olet siitä vastuussa.
Sanoudu ihmeessä heti irti luuseriveljestöstäsi ja kaikesta velhoudesta!
Yritin vastata parilla edellisellä viestilläni vähän kaikille.
En seuraa Jeesusta, Horusta, Mithraa, Buddhaa tai ketään muutakaan maan päälle lähetettyä pyhimystä.
Toki olen ottanut monesta eri uskonnosta tiettyjä filosofisia oppeja omaan elämääni.
Potentiaalisi on rajaton kun kykenet jättämään kaiken negatiivisuuden ulkopuolelle. Kukaan ihminen ei mene helvettiin paitsi jos itse vaatimalla vaatii päästä sisään. Helvetti rangaistuksena on tehokasta aivopesua ja monen ihmisen hengellinen kehitys alkaa jumittamaan, koska he eivät pääse tuon mielikuvan yli. Tunnistan kyllä milloin ihmiset yrittävät loukata minua, mutta olen päässyt tuon ihmisen egoon liittyvän negatiivisuuden yli, joten en välitä mitä mieltä ihmiset ovat minun valitsemasta polusta. Kaikki valitkoon oman polkunsa, ne jotka tuomitsevat muita kadotukseen tekevät sen myös alitajuisesta pelosta.
Meditaatio on tehokas keino löytää oikea totuus, nollata aivonsa kaikesta maanpäällisestä ja luottaa omaan sydämeensä. Rentoutua ja kuunnella universumin ääntä, tuntea kuinka on osa kaikkeutta, ja lipua vain siinä virran mukana.
Joten älkää kuunnelko minun totuuttani, älkääkä muidenkaan, luottakaa vain täysin siihen mikä löytyy sisältänne.
Mitä en kerta kaikkiaan tajua on se, että jos meidän sielu on valinnut tämän elämän kaikkine negatiivisuuksineen, niin voimmeko muka todella muuttaa tuon elämän suuntaa? Eli jos emme ole vapaita, voimmeko vapautua periaatteessa milloin tahansa, jos emme ole etukäteen valinneet sitä?
Ja tästä pääsen seuraavaan ihmetyksen aiheeseen. Jos voimme muuttaa elämämme suuntaa, ja kuitenkin paljon on sellaista mihin emme voi suoraan vaikuttaa (muut ihmiset, tapahtumat, omat ajatukset, tunteet...), niin mitä on se mihin voimme vaikuttaa? Mikä meissä on se jolla on valta valita. Miten valitaan sellaista mitä ei tunneta? Mitä se vapaus on, miten se valitaan? Miten aletaan olla vapaita kun ei tiedetä MITEN ollaan vapaita?
Hyvä kysymys. Sinun tarkoituksesi on joko uskoa että näin voi käydä, tai uskoa että sinä elät tämän elämän autuaan tietämättömänä siitä että tämä kaikki on oikeastaan vain illuusiota. Jos tarkoituksesi on kokea jälkimmäinen vaihtoehto, niin sillä kokemuksella on jokin suurempi merkitys.
Vapaita ollaan unohtamalla pelko. Sanoisin, että ensimmäinen askel vapauteen on se, että et pelkää enää ihmisten vastareaktiota(voit sanoa suoraan mitä mieltä oikeasti olet, ja olla täysin itsesi) Itselleni tämä oli se vaikea kohta. Mietin aivan liikaa mitä muut minusta ajattelevat, enkä uskaltanut aina kertoa omia näkemyksiäni asioista, vaan myötäilin vain muita.
Ei kannata mennä massan mukana sellaisissa asioissa joista et pidä tai joista olet erimieltä. Opi tuntemaan itsesi, ole oma itsesi, älä ole riippuvainen muiden mielipiteistä. Loput menee kyllä ihan omalla painollaan.
Oikeastaan lähes kaikkiin asioihin voi vaikuttaa jossain määrin. Esimerkiksi energiataso, värähtelytaajuudet yms. vaikuttavat yllättävän moniin asioihin. Tästä aiheesta löytyy myös muutamia tutkimuksia joissa isojoukko ihmisiä ovat meditoineet keskellä suurkaupunkia, rikostilastot ovat hetkellisesti laskeneet sitä mukaa mitä kauemmin he ovat meditoineet.
Eli kaikki koostuu energiasta, ihminen kykenee kontrolloimaan energiavirtauksia, vastaanottamaan niitä, ja lähettämään niitä. Tietyt värähtelytaajuudet ovat ihmisille hyvästä, toiset taas pahasta. Nämä energiavirtaukset vaikuttavat myös ympäristöösi, voit luoda ihmisille halutessasi positiivistä- tai negatiivistä mielialaa. Muokkaat suurissamäärin ympäristöäsi ja tapahtumia.
Jotkut kutsuvat sitä karmaksi että joku ihminen on lähes aina onnekas tai huono-onninen, vaikka koko asia lähtee ennemminkin ihmisen itsensä psykologiselta tasolta(eli värähtelytasolta)
Olin ennen pessimisti, ja minulla oli "tajuttoman huono tuuri" nykyään asia on päinvastoin, sillä olen tietoinen että ei ole olemassa täysin puhdasta sattumaa.
Saattaa kuulostaa näennäistieteelliseltä hölynpölyltä, mutta suurinosa meditaatiota harrastavista ovat hyvinkin tietoisia tästä.
Tässä on uskoon tulleen ex ateistin kertomus siitä kun hän oli hetken kuolleena
http://www.youtube.com/watch?v=lDFCeRzl0FM
Eikö olekin mielenkiintoista, että kuolemanrajakokemukset ovat kulttuurisidonnaisia?
Uskontojen suhteen olen samaa mieltä, sillä ne on olemassa vain pahan ikuistamiseksi niiden vallan säilyttämiseksi ihmismieleen
Hitlerkin oli tuollaisen salaseuran jäsen joka kuului mustaan veljeskuntaan harjoitti mustaa magiaa ja oppi isänsä
Echart sanoikin ennen kuolemaansa v 1938, että hän on henkilö jolla on henkilö jolla oli eniten vaikutusvataa koko maailmassa, ja sen hän sai Hitlerin kautta.
Aloittajalle sanoisin, että luovu, tuolta tieltä sillä ne olennot ovat siellä ihmisten luomuksia jotka suurimmaksi osaksi johtavat meitä harhaan, jotta he ihmisen kautta voisivat ajaa omia tavoitteitaan, kuten Hitlerin tapauksessa.
Tuo henkimaailma on syntynyt ihmisen toiminnan tuloksena, ja nuo pahat demonit pyrkivät valtaamaan ihmismieliä voidakseen vakuttaa niiden kauttaohjaamalla niitä pahuuden harjoittamiseen
Nuo pahat demonit pyrkivät valtaamaan ihmismielen kun ihminen nukkuuja jos ihminen pelkää uskontojen ja aatteiden
pelottelun takia niin ne saattavat onnistuakkin
Meillä jokaisella on piilotajunnassamme,menneisyydestä asti seraava suojelija, joka ohjaa meitä hyvään taikka pahaan riipuen siitä mikä on meidän karmamme
Paljon tärkempää kuin etsiä ns. henkisiä kykyjä olisi tutkia itseään että mistä nuo kyvyt ovat alkuperäsin ja miksi olen saanut ne sillä ne ovat menneisyyden ilmentymiä meissä
Varoituksen sanaan lisäisin sen, että huumeet, alkoholi ja liiallinen tunnekuohuilu voi vapauttaa mielen sellaiseen tilaan, jossa se ei ole omassa kontrollissa.
Flow-tilassa?
Mutta mitä jos pelkää niin paljon että ei voi kohdata todellisuutta sellaisena kuin se on?
Olen koko elämäni ollut näkymätön ja elänyt "toisia varten", . En ole ikinä tajunnu sitä että olen yksin vastuussa elämästäni ja että kun kuolen, kuolen yksin.
Noin 17-vuotiaana koin "heräämiskokemuksen" jolloin tuo tuli erittäin selväksi minulle. Tiesin että se on todellisuus minkä nyt näen ja koen ja että "unessa" elän jonkinlaisessa valheessa. Huomasin silloin Jumalan täydellisen poissaolon ja kristillisen kasvatukseni takia uskoin että olen kuollut ja saatanan oma ja saatana leikkii kanssani. Joka ilta pelkäsin milloin demoni kävelee makuuhuoneeni ovesta sisään. Yritin rukoilla Jumalaa mutta Jumala loisti poissaolollaan.
Noin viikossa tuo kokemus oli ohi. Elin taas "unessa", mutta nyt mieleni oli jakautunut kahtia; tekijään ja tarkkailijaan, ja minä olin tuo tarkkailija enkä voinut muuta kuin tarkkailla. Psykologin mukaan kyseessä oli dissosiaatiohäiriö joka todennäköisesti johtui vaikeasta traumasta. En kertonut hänelle tuosta kokemuksesta.
Tiedän että elän nyt unessa. Haluaisin elää todellisuudessa, mutta syy miksi en voi täysillä pyrkiä siihen on juurikin tuo, että tiedän ettei psyykeni kestä sitä. Sen takia en KYKENE pyrkimään siihen. Olenko siis tuomittu tähän turhauttavaan valheeseen koko loppuelämäkseni?
Pelkosi eivät eivät ole todellisuutta vaan harhaa.
Sitten kun uskallat jättää pelkosi astut siihen todellisuuteen mitä ilmeisemmin kaipaat sisälläsi ja turhauttavat valheesi murenevat ja saat kokea sen muistamisen kuka todella olet.
Pelosta luodaan harhaa, rakkaudesta todellista muistamista. Ja rakkaus on voittaja sinussakin, sillä se on sinun syvin olemuksesi, aina ollut ja aina oleva ja suorassa yhteydessä Jumalaan. Kristillinen kasvatuksesi on luonut sinuun syviä pelkoja, jotka sinun tulisi käsitellä ja niistä vapautua, jotta voisit kokea sitä kuka todella olet.
Muista, että olet rakkaus, rakkaudesta syntynyt ja rakkauteen palaava.
Itse pääsin kummittelusta eroon kn rukoilin Isämeidän rukouksen, vaikka pelottavaahan se oli, mutta niin tapahtui.
Kaappaako salaseurasi ihmisiä ja harjoittaa rituaalimurhia ja kannibalismia? Suomessa katoaa vuosittain n. 400 ihmistä, joista n. 20 jää pysyvästi kadoksiin...
Ei todellakaan, mutta sellaisia huhuja on myös liikkunut. Tietyt piirit yrittävät kovasti mustamaalata kaikkea tälläistä toimintaa.
Nekromantia kielletty Raamatuissa! Jumala kieltänyt nekromantian harjoittamisen! Tuo kuolamnsynti on kadottavainen syntija vie harjoittajaltaan autuuden! Amen
Voi lukea Raamatusta googöettamalaa:Bible useilla eri kielillä. 5. Mooses 18.luku esimerkiksi.
Omaisillani on kaikki hyvin, he eivät tiedä juurikaan miten minä vietän vapaa-aikaani, eivätkä tule hetkiin tietämäänkään, koska ennakkoasenteet tälläisiin juttuihin voivat olla niin voimakkaita. Kaikki selviää heille sitten kun minä olen poistunut täältä kolmannesta dimensiosta.
Tiedän kyllä mitä raamatussa sanotaan, olen ehtinyt tutkia raamatun sanaa vuosia. Jossain vaiheessa tuli se piste kun aloin kyseenalaitamaan logiikan, näin että täydellinen rakkaus yhdistettynä ikuiseen kidutukseen on kuin uhkaisi aseella ihmistä ja sanoisi "sinulla on vapaa tahto, mutta jos et tee kuten haluan niin ammun sinua ensiksi molempiin polviin, sitten käsiin ja lopuksi ohimoon"
Tarkoitukseni ei kuitenkaan ollut lytätä tiettyjä uskontoja, uskokaa omaan totuuteenne, älkää muiden. Minäkin uskon omaani, enkä muiden, niinkuin tekstistäni tuleekin ilmi. Se että joku haluaa kontrolloida minua jollain valtauskontojen levittämällä ajatusmaailmalla ei sinänsä liikuta minua. Tälläinen vaikutus tulee ennen pitkää kun tuntee universaalin energian ja tietää, että ei ole olemassa kuin rakkaus, ja kaikki negatiiviset tuntemukset ovat vain illuusio joka hämmentää(luo kaaosta harmoniaan). Tietysti kaaoksellakin on oma merkityksensä kokemuksena.
Jos Jumala olisi ehdoton, niin hän ei antaisi edes mahdollisuutta harjoittaa mitään kiellettyä. Nekromantiaan liitetään paljon käsitteitä, ei, me emme uhraa lapsia tai juo heidän selkäydinnestettään. Tietysti psykopaatteja on kaikissa piireissä, mutta heidän tekonsa ei ole minun vastuullani.
Pimeyteen eksyvät he jotka tuntevat vihaa/pelkoa. Vasta kun joku voi sanoa, ettei hän ole lainkaan hämmentynyt kun miettii maailmankaikkeutta, niin hän on oikeilla jäljillä ja matkalla kohti absoluuttista totuutta jonka me kaikki lopulta saavutamme.
Ajattelumme on hyvin samanlaista.
Jäin vain ihmettelemään missä se pimeä puoli on jota tahdot mainostaa, kun kaikki olikin rakkautta. Miten rakkaudessa on pimeyttä?
Minulla on ikävä sinua.
Kaikki mitä niin vakavissasi kerrot kuullostaa mielenkiintoselta ja vaikka monet järjissään olevat ymmärrettästi torjuisivat väitteesii, tunnut olevasi niin vakuuttunut, että olisi erittäin mielenkiintoista seurata vierestä mainitsemiesi rituaalien toimeenpanoa.
Sitä vielä ajattelin, että miksi pelkäät puhua näistä asioista kasvokkain muiden kanssa, sillä jos pystyt tekoihin joita aloitusviestissäsi kuvailit, etkö voisi niillä näyttää olevasi oikeassa ja näin kumota skeptikoiden kritiikin?
Toivoisin että vastaat ja annat lisää tietoa elämästäsi, joka uskomattomalta kuullostaa. Valaise tietämättömiä.
Se pimeys tulee muiden asenteista. Vielä muutama sataa vuotta sitten minut oltaisiin todennäköisesti tapettu ihmisten ennakkoluulojen takia.
Jo se että ottaa kontakteja kuolleisiin erilaisten rituaalejen avulla on niin monien mielestä hyvin tuomittavaa.
En pelkää puhua näistä heidän kanssaan. Katson vain, että se voisi olla heidän parhaakseen, että he eivät saisi tietää aivan kaikkea.
En myöskään halua romuttaa tahallisesti kenenkään omaiseni uskoa niihin asioihin joihin he uskovat.
Jotkut ihmiset tietävät minun tekoni, mutta en näe syytä sille miksi minun täytyisi todistaa kaikille skeptikoille joihin törmään, että he ovat väärässä. Miksi haluaisin tahallani lytätä jonkun ihmisen uskomukset?
Monilla ihmisillä on yliluonnollisia kykyjä, joillain synnynnäisiä, joillain opittuja. Jotkut kyvyt saattavat heiketä, tai ne voi menettää jos niitä käyttää vääriin asioihin tai väärällä tavalla. En tiedä miten tämän muotoilisi, mutta puhuin aiemmin taajuuksista. Usein mieli täytyy saada keskitettyä oikealle tasolle, että kykenee tekemään tiettyjä yliluonnollisia asioita. Tälläinen ei välttämättä onnistu ihan spontaanisti ja vaivattomasti. Monet kyvyt myös rasittavat ihmistä todella paljon. Esimerkiksi henkiparannus on usein hyvinkin voimille käyvää työtä. Ihmiset jotka sitä tekevät saattavat olla välillä niinkin väsyneitä että he voivat nukkua sen jälkeen helposti vuorokaudenkin putkeen.
Olen kiitollinen siitä, että minulla on synnynnäisiä kykyjä nähdä todellisuus laajemmasta spektaakkelista. Pyrin käyttämään näitä kykyjä siihen, että voisin tehdä itsestäni paremman ihmisen. Tavoitellakseni viisautta.
Miten tämä kaikki liittyy sitten demoneihin?
Tunnen suurta mielenkiintoa heitä kohtaan, haluan oppia ymmärtämään myös muita kuin valo-olentoja.
Kihelmöikö koskaan ottaa yhteys mystisesti murhattuihin ja kysyä heiltä mitä todellisuudessa tapahtui? Vai voiko niin tehdä? Esimerkiksi Bodomin uhreihin.
Osaatko parantaa ihmisiä? Ennustaa? Toisin sanoen, auttaako henkiolennot sinua tällaisissa asioissa?
Jos joku haluaa minulle pahaa, joku joka osaa esim. kutsua demoneita, olenko täysin puolustuskyvytön tällaisen edessä? Itse siis täysin lahjaton ja halutonkin moiseen. Luin joskus Saatanallista raamattua ja siinä muistaakseni sanottiin, että ihmisen mieli on "hauraimmillaan" aamuyön tunteita, joten jos haluaa tuhota ihmisen, silloin on hyvä aika vaikuttaa tämän mieleen.
Olen myös lukenut, että nekromanserit pyrkivät säilyttämään taitonsa tappamalla itsensä ja pyrkimällä sitten takaisin elämään, jolloin... tuleeko heistä zombeja? Kuitenkin sellaisia että eivät kuole. Onko tämä vain myyttiä?
Tiedätkö mitä ne demonit ovat? Ovatko ne jonkun tavallisen sielun uudelleensyntymiä jossain toisessa ulottuvuudessa vai ovatko ne ihan omia erinäisiä olioita?
Onko demoneissa MITÄÄN sympaattista tai inhimillistä vai ovatko ne vain täysin pahoja? Miten ne viettävät "arkeaan" siellä omassa ulottuvuudessaan?
Tunnetko sinä olevasi yksinäinen erikoisen lahjasi takia?
Yritän vastata esittämiisi kysymyksiin parhaani mukaan.
Mystisesti murhattuihin ihmisiin ottaa moni yhteyttä, myös moni huijari joka tekee bisnestä "kyvyillään" Tämän takia heistä niin moni julistaa omaa totuuttaan, eikä ihminen enää tiedä keneen heistä uskoa. Eli kyllä niin pystyy tekemään, usein meediot myös auttavat poliisia. Saattaa olla että kykenisin ottamaan yhteyttä Bodomin uhreihin jos menisin sinne paikan päälle ja yrittäisin, mikäli nämä uhrit haluaisivat keskustella kanssani, koskaan ei voi olla varma haluavatko he olla yhteydessä kuin tiettyihin ihmisiin, tai keneenkään. Yleensä kun rikoksen uhri haluaa syyllisen vastuuseen jostain asiasta, niin hän tuntee vihaa, ja haluaa lohdutusta omaan oloonsa. Kuolleet harvemmin haluavat enää selvittää asioita jotka jäivät mysteereiksi heidän elämästään. Tämä johtuu lähinnä siitä, että he ovat saaneet korkeamman tietoisuuden tason, eivätkä enää välttämättä ole niin fanaattisia sen suhteen että heidän "oikeutensa" tapahtuisi. Eli yksinkertaisesti, kuolleita ei enää välttämättä liikuta maailman murheet.
En ole juurikaan harjoitellut parantamista, mutta tunnen ihmisiä jotka osaavat.
Osaan puhua kuolleille, eli osaan ennustaa tiettyjä asioita jos minulle niitä suostutaan kertomaan, en silti pidä itseäni varsinaisesti ennustajana. Tietysti meissä kaikissa on vähän ennustajan vikaa. Useilla ihmisillä on voimakas intuitio, tunne jota "ei voida selittää", että jotain tulee tapahtumaan vaikka he eivät osaakaan loogisesti perustella miksi.
Joku voi aiheuttaa sinulle pahaa jos haluaa, mutta et ole puolustuskyvytön. Paras keino suojautua pahalta on edelleenkin se, että unohtaa pelon. Tätä asiaa täytyy taas lähestyä siltä psykologiselta tasolta, että et saa antaa ihmisen vaikuttaa mieleesi niin voimakkaasti negatiivisella energialla. Demonit myös lopettavat äkkiä ihmisen kiusaamisen jos tämä ei anna heille mitään valtaa vaikuttaa mieleensä. Tietysti on olemassa muitakin tehokkaita keinoja mutta en voi valitettavasti mennä yksityiskohtiin.
Kuulostaako se myytiltä? Kaikilla nekromansereilla ei ole samoja pyrkimyksiä, osa pyrkii palaamaan tähän elämään. Eivät he zombeja ole, zombie nimikettä käytetään olennosta jolla ei ole enää omaa tahtoa, nykyinen fantasiakirjallisuus tosin sotkee paljon käsitettä siitä mikä on zombie.
Fyysinen ruumis ei ole koskaan kuolematon, mutta vanhentumista voidaan hidastaa äärimmäisen paljon.
Demonit ovat ikivanha laji. Me kaikki olemme oikeastaan jossain vaiheessa jonkun lajin reinkarnaatioita(tai paremminkin, me palaamme siihen pisteeseen jota olemme olleet alunperinkin sen jälkeen kun kuolemme)
Suurin osa meistä siis elää lukemattomia fyysisiä elämiä.
Demoni on jonkin elämänmuodon todellinen olemus. Monet demonit voivat myös muuttua valo-olennoiksi ja päinvastoin. Riippuu siitä millaisten tuntemusten antaa dominoida eniten sielua.
Demoneissa on sympatiaa ja empatiaa, se vain ei ilmene samalla tavalla kuin ihmisillä. Ihmisten tunteita on helppo tulkita, sillä ihmiset ovat yleensä suhteellisen impulsiivisia verrattuna suurimpaan osaan muita elämänmuotoja(en nyt puhu pelkästään eläimistä, vaan myös pitkälle kehittyneistä elämänmuodoista kuten useat "avaruusoliot")
Ei ole olemassa puhdasta pahuutta. Aikaansa he voivat viettää lukemattomilla eri tavoilla. Kuvittele kuinka monella tapaa ihmiset voivat viettää aikaansa, ja kuvittele monella tavalla ihmiset voisivat viettää aikaansa jos he kykenisivät kaikkeen minkä mielikuvitus sallii. Eli demonit muokkaavat myös omaa todellisuuttaan. Usein demoneita kiinnostaa hyvin paljon myös maalliset asiat, ja meidän psykologiamme. Oikeastaan ennakkoluulomme lienevät suuri syy sille, miksi demonit tykkäävät kiusata meitä.
En oikeastaan ole tuntenut olevani yksinäinen enää pitkään aikaan. Tietysti se kaikki mistä puhun arkipäiväisissä tekemisissäni ihmisten kanssa on ehkä hieman rajoittunutta. Eli tavallaan minun pitäisi opetella kiinnostumaan enemmän arkipäiväisistä asioista. Olen eri aaltopituudella monen ihmisen kanssa, koska olen totutellut pois monista asioista jotka heitä kiinnostavat.
Asiaa kompensoi jonkin verran se, että minua pidetään huumorintajuisena ihmisenä, ja sillä huumorintajulla pärjää oikeastaan yllättävän pitkälle tässä maailmassa.
Vaikka olisikin syytä unohtaa pelko, niin kumpaa tällainen tavallinen ihminen pitäisi pelottavampana, psykopaattia vai sellaista tavallisinta riiviö-demonia?
Pelon unohtamisesta.
Mistä se lähtee? Oletko itse pelännyt joskus ihan älyttömästi? Miten siitä pääsee eroon?
Minusta tuntuu, että sydän pysähtyy jos lähden kohtaamaan näitä kaikkein karmeimpia pelkojani. En yksinkertaisesti kykene siihen. Pelko valtaa ja lamaannuttaa minut.
En ole mitenkään erityisen viisas joten kuuntelen muiden neuvoja. En sokeasti, mutta ne yleensä piirtävät uusia polkuja joita en itse tulisi ikinä huomaamaan.
Olenkin lukenut paljon kirjallisuutta asiaan liittyen ja kaikissa kirjoissa aina sanotaan samaa; tunteet tulee tuntea, ei tukahduttaa. Pelosta tarkkaan ottaen yksi neuvo oli sellainen, että "tunne pelko kokonaisuudessaan, päästä se luihin ja ytimiin ja vain tunne miltä se tuntuu".
Tunteiden tukahduttamisesta ja kohtaamattomuudesta kerrotaan, että se on kaikin puolin epäterveellistä ja että tukahdutetut tunteet vain kasvavat ja jossain kohtaa ne joka tapauksessa pitää kohdata.
Eli. En halua halua haudata pelkoani jonnekin sisälleni missä se kuitenkin koko ajan taustalla vaikuttaa, vaan haluan eroon pelosta.
Mitä sinä neuvoisit käytännön keinoksi tuon pelon kohtaamiseksi tai unohtamiseksi? Se pelko on kuitenkin olemassa joten pitäisikö se vain.. unohtaa? Eikö se silloin jäisi joka tapauksessa olemaan minuun?
Se että istuisin vanhan talon kolisevalle ullakolle pelkäämään henkiä ja demoneita kuulostaa aivan ylivoimaiselta haasteelta. PAITSI, jos kuulisin joltain joka myöntää demonien ja henkien olemassaolon, että vaikka kuinka pelkäisin ja kuvittelisin niiden henkien ja kummitusten tulevan ja näyttäytyvän minulle, ne eivät missään tapauksessa VOISI näyttäytyä. Enkä minä muutenkaan mitenkään voisi havaita niitä, koska en halua.
Lähtökohta on se, että meissä kaikissa asuu loputon viisaus, mutta tämä elämä menee monesti alisuorittamiseksi, koska emme ole tietoisia kaikesta potentiaalistamme.
En osaa sanoa kumpaa ns. "tavallinen ihminen" pitäisi pelottavampana. Sehän riippuu täysin ihmisestä. Toiset pelkäävät hämähäkkejä, ja jotkut korkeita paikkoja.
Jos puhutaan siitä, että kumpi on järkevämpi pelko, niin ehdottomasti se että pelkää psykopaattia. Hän voi vahingoittaa sinua fyysisesti. Demoni pystyy vain vaikuttamaan mieleesi, jos annat hänen tehdä niin. Voit tietenkin satuttaa itse itseäsi sen seurauksena, jos et kestä ja paisuttelet pelkoa sisälläsi... Tämä on kuitenkin suht. harvinaista.
Pelko lähtee meillä ihmisillä hyvin pitkälti siitä että ei halua kuolla. En ole oikeastaan pelännyt "ihan älyttömästi" eli minulla ei ole mitään varsinaisia fobioita. Olen kuitenkin pelännyt moniakin asioita.
Onhan tuo hyvin paikkansa pitävä asia, että peloista pääsee eroon kohtaamalla ne. Ei se olekaan helppoa päästää irti peloistaan, ja meillä kaikilla on yksilölliset keinomme käsitellä niitä. Minun tapana käsitellä pelkojani, oli se että järjellistin omat pelkoni.
Mieti asioita joita pelkäät, jotka voisit kohdata jos uskaltaisit. Mikä on pahinta mitä sinulle oikeasti voisi käydä sen seurauksena, että kohtaat pelkosi?
Jos pelkäät henkiä, niin muista, että henget eivät voi satuttaa sinua tässä todellisuudessa. Eivät ainakaan sillä tavalla, että istut jossain missä on henkiolentoja läsnä. Muista myös se, että erittäin pieni osa henkiolennoista haluaa sinulle jotain pahaa.
Oikeastaan henkiä on aina läsnä. Meillä kaikilla on omat henkioppaamme jotka ohjaavat meitä elämässä. Uskonnoissa monesti puhutaan suojelusenkeleistä. Toiset ovat tietoisia näistä olennoista, ja siitä että he ovat meidän tukenamme joka hetki. Jotkut eivät tiedosta tätä asiaa, mutta silti heitä johdatellaan oikeaan suuntaan. En nyt puhu pelkästään henkevässä mielessä oikeaan suuntaan, vaan ihan arkipäiväisissäkin asioissa. Eri juttu onkin sitten se, haluammeko me kuunnella heitä, tai haluammeko tehdä sen mikä on oikein.
Oletko sitten miettinyt, miksi tarkalleen ottaen pelkäät sitä, että joku henki näyttäytyisi sinulle? Johtuuko se osittain siitä, että usein kerrotaan fiktiivisiä kauhutarinoita siitä, mitä kaikkea nämä henget ovat tehneet ihmisille?
Pelko on oikeastaan hämmennystä joka johtuu tietämättömyydestä. Totuus löytyy sinusta itsestäsi. Sitä ei tarvitse, eikä kannatakaan hakea sen kauempaa. Tärkeimmät lähtökohdat ovat, että ole rehellinen itsellesi, ja ole avoin kaikelle uudelle. Eivät asiat ole sen pahempia mitä kuvittelet niiden olevan. Pelkotilat ovat ylireagointia. Ei kannata olla liian ankara itselleen.
Tämä maailma aivopesee ihmisen niin, että pitää mahtua johonkin tiettyyn muottiin, uskoa tiettyihin asioihin, ei saa erottua massasta.
Siksi sitä usein kadottaakin itsensä niin helposti.
Pahoittelen jos toistan liikaa itseäni, mutta näin ne asiat vain tuppaavat menemään.
Uskovaiset. Samanlaista sekopäätä koko sakki, uskoi sitten jumaliin tai ei.
Aamen.
;D
Okkultismi ei ole 'mustaa' ja 'kauheaa', sen sisällön taika-uskovainen kristillisyys on sille antanut.
Okkultinen tarkoittaa yleensä 'salassa pidettyä', tai outoa seurausta tuntemattomalle syylle tai syille, jonka vain harvat tunsivat.
Maailmamme on täynnä analogioita jotka on viisasta ymmärtää(tieto kokemus).
Mielessäni pyörii nyt paljonkin asiaa, enkä edes ole varma seuraako kukaan tätä keskustelua enään, mutta haluan silti tuoda mietteitäni esille.
Ensinnäkin täällä mainittiin synnynnäisiä kykyjä. Minulla on sillointällöin ollut dejawu tuntemuksia niin kauan kuin muistan. Se on kai ihan yleistä, ainakin minulla on sellainen käsitys siitä. Kun kasvoin huomasin sattumalta, että olin nähnyt erään päivän tapahtuman toissapäiväisessä unessa. Aloin painaa unia mieleeni ja sillointällöin kirjoittamaan jotain muistiin aina herätessäni. Se ei vältäämättä tapahtunut kovinkaan usein, mutta aina sillointällöin tiesin etukäteen tapahtumia unien kautta. Esimerkiksi kun olin seitsemännellä luokalla ja opettaja ilmoitti uudesta tytöstä joka oli tulossa luokallemme. Muistin unen, jossa olin nähnyt tuon tytön kanssani tunnilla. Näin hänet unessa tosin vain takaapäin, mutta kun tyttö tuli silloiselle luokalleni hänen hiuksensa olivat samanlaiset ja nimikin täsmäsi unessa saamaani kuvaan.
Tähän mennessä olen mielestäni löytänyt jonkinlaisen "kaavan" näihin uniin. Ne tulevat aina juuri ennen heräämistä, tai hyvin kevyessä unessa jos siihen vaipuu sellaisessa mielentilassa, että mielikuvitus ei ota valtaa esimerkiksi pelaamisen, lukemisen tai elokuvan jälkeen. Tai tämä on ainakin minun kuvani tästä. Onko tässä mitään järkeä? Jos tämä kyseinen asia on todellinen, kyky, onko minun mahdollista kehittää sitä?
Lisäksi mielessäni heräsi muitakin kysymyksiä, kuten esimerkiksi onko erilaisissa myyteissä kerrottuja "taru"olentoja olemassa? Tällähetkellä kaduttaa, etten keskusteluketjua lukiessani kirjannut ylös kysymyksiä jotka heräsivät, mutta toisaalta en edes tiedä tulenko saamaan tähänkään vastausta joten kaipa sillä ei ainakaan toistaiseksi ole väliä.
Kyse ei ole mistään kyvyistä, vaan riivauksesta. Jos sinulla on aina ilmennyt tuollaisia "kykyjä", olet mahdollisesti sukukirouksen tai perisynnin saastuttama. Eivätkä nuo "kyvyt" mitään harvinaisia ole. Niitä on nykyään yhä useammalla, eikä se suinkaan merkitse mitään "ihmiskunnan henkistä kasvua uudelle tasolle", vaan sitä, että okkultistinen lasten- ja nuortenviihde saastuttaa pehheiden pinimmät demoneilla.
Ketjun aloittaja puhuu selvästi totta, mutta on mahdollisesti siirtynyt jo kuumaan paikkaan. Ihmisparka. En osaa muuta sanoa. Demonien kanssa voi leikkiä aikansa ja ne palvelevat, mutta niiden perimmäinen tarkoitus on aina tappaa. Lopulta ne pyrkivät ajamaan isäntänsä tai emäntänsä itsemurhaan tai sa_tana tulee ottamaan omansa. Ensin huoneessa näkyy suuri punainen silmä ja ihmisen täyttää ihan hirmuinen pelko, sitten sa_tana repii pitkillä kynsillä ihmisen hengen ulos ruumiista, ja sitten alkaa matka seinien ja lattian läpi maan alle tulisen pätsin äärelle. Jotkut harvat ovat ymmärtäneet huutaa avukseen Jeesusta ja enkeli on pelastanut, mutta ne tapaukset taitavat olla harvassa.
Demonien kanssa ei siis ole leikkimistä. Suosittelen, että käännyt kirkon nuorisotyöntekijän puoleen.
... Tai vähintäänkin rukoilet Jeesuksen Kristuksen nimessä Jumalaa ottamaan "kykysi" pois, ja luet jatkossa päivittäin Raamattua (löytyy myös netistä). Älä missään nimessä ala leikkiä aloittajan mainitsemilla asioilla! Kuten sanoin, hän tuskin on enää elävien kirjoissa. Tai jos on, löytyy ehkä jostain mielisairaalasta tai elelee skitsofreniadiagnoosilla pilleripilvessä, eikä varmasti tule tänne enää kehuskelemaan seurustelullaan demonien kanssa.
Sinulla on vielä toivoa jaehkä selviät kuiville pelkällä säikähdyksellä, mutta kuten sanoin, rukoile ja lue Raamattua. Nämä ovat hengenvaarallisia asioita.
Tuollaisen demonien orjan on syytä kääntyä todella elävän kristityn puoleen. Voihan sellainen toki kirkon nuorisotyöntekijäkin olla, mutta heissä on paljon täysin näistä asioista pihalla olevia ja kaikki eivät ole edes uskossakaan.
Vain Jeesus Kristus on vapautus pimeyden orjille. Jos tuollaisia ilmiöitä on lapsella, niin voi olla että vanhemmat ovat pyhittäneet lapsensa jo ennen syntymää saatanalle. Sellainekaan ei ole mahdotonta nyky-Suomessa.
Tuollainen lause vain ei mene minulla läpi: pyydä Jumalaa heti ottamaan kykysi pois... en usko että kirjoittaja on uskossa vaan yrittää tehdä uskovaisista jotenkin kummallisen kuvan. Kirjoittaja ei ole aikeissa luopua kysyistään eikä se kuulu meille uskovaisille, koska itse teet päätöksen miten haluat ja aiot elämäsi elää kuten minäkin tein omani kun lähdin seuraamaan Jeesusta.
Kun tuolla eräs laittoi väärn Raamatunkohdan
5 mooses 18 löytyy tästä näin:
Kun tulet siihen maahan, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa, niin älä opettele jäljittelemään niiden kansojen kauhistavia tekoja.
10. Älköön keskuudessasi olko ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, tahi joka tekee taikoja, ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta tai velhoutta,
11. joka lukee loitsuja, kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä tahi kääntyy vainajien puoleen.
12. Sillä jokainen, joka senkaltaista tekee, on kauhistus Herralle, ja sellaisten kauhistusten tähden Herra, sinun Jumalasi, karkoittaa heidät sinun tieltäsi.
13. Ole siis nuhteeton Herran, sinun Jumalasi, edessä.
14. Sillä nämä kansat, jotka sinä nyt karkoitat, kuuntelevat kyllä merkeistäennustajia ja taikureita, mutta sinulle ei Herra, sinun Jumalasi, sitä salli.
15. Sinun keskuudestasi, veljiesi joukosta, Herra, sinun Jumalasi, herättää sinulle profeetan, minun kaltaiseni; häntä kuulkaa.
16. On tapahtuva aivan niin, kuin sinä Herralta, sinun Jumalaltasi, anoit Hoorebilla, silloin kun seurakunta oli koolla ja sanoit: 'Älköön minun enää suotako kuulla Herran, minun Jumalani, ääntä älköönkä nähdä tätä suurta tulta, etten kuolisi'.
17. Ja Herra sanoi minulle: 'Mitä he ovat puhuneet, on oikein puhuttu.
18. Profeetan minä olen herättävä heille heidän veljiensä keskuudesta, sinun kaltaisesi, ja minä panen sanani hänen suuhunsa, ja hän puhuu heille kaikki, mitä minä käsken hänen puhua.
19. Ja joka ei kuule minun sanojani, joita hän minun nimessäni puhuu, hänet minä itse vaadin tilille.
(Vanhan Testamentin puolelta ja se koskee Israelin autiomaakävelyä)
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/5Moos.18.html
Tuon Raamatun kohdan laitoin koska siihen oli viitattu jotenkin liian hysteerisesti eikä oltu vaivaannuttu edes katsomaan mitä siellä lukee? Ei ollut linkkiä ja sen takia laitoin tuon kohdan, ihan oikaisuksi vaan.
nekromanseri/shamaani ota yhteyttä minuun
[email protected]
Hei, jos vielä vierailet tällä palstalla, niin ilmoitatko itsestäsi. Olisin halukas lähestymään omaa demonipelkoani, mutta en löydä ketään jolta voisin saada käyttökelpoista neuvoa. En todellakaan ole kiinnostunut demonien kutsumisesta, haluaisin vain päästä jäytävästä pelostani yli ja pystyä käymään wc:ssä yöllä ilman kauhun tunteita.
Eli siis kaipaan käytännön neuvoa siihen, jos nyt pelätessäni vahingossa kutsun demonin, että mitäs sitten tehdään. Minulle luonteva tapa olisi tosiaan istua pelkäämään jonnekin pimeään ja sitten kyllästyä siihen kyhjöttämiseen, nousta ylös ja karjaista: Näytä se ruma naamasi jos kerran meinaat äläkä vatuloi! Onko tämä demonin kutsumista...?