Umpisolmu
Neuvottelut jumiutuivat jälleen. Israelin pääministerinvaalit lähestyivät ja osapuolet olivat sitä mieltä, ettei neuvotteluista ole hyötyä, jos seuraava pääministeri ei jatka neuvotteluja. Neuvottelut keskeytettiin, kun kaksi israelilaista ravintoloitsijaa murhattiin julmasti, kun he olivat menneeet Palestiinan itsehallintoalueella sijaitsevaan Tulkarem-nimiseen kaupunkiin syömään arabiystävänsä kutsusta. Huppupäiset miehet tulivat ravintolaan ja ottivat kaikki kolme miestä mukaansa ja ampuivat juutalaiset. Nyt poliisit tutkivat, onko heidän arabiystävällään mahdollisesti osuutta asiaan. Nuo huppupäämiehet hoitavat Israelin kanssa yhteistyöstä epäiltyjen palestiinalaisten teloitukset ja he ilmestyvät myös muiden palestiinalaisten koteihin ammuskelemaan läheisiin juutalaisasutuksiin. Israel keskeytti heti rauhanneuvottelut noiden kahden miehen murhan jälkeen. Palestiinan itsehallintoviranomaiset tuomitsivat murhan, mutta Israel syytti heitä siitä, etteivät he hallitse tilannetta omalla puolellaan, vaan antavat terroristiryhmittymien toimia vapaasti.
Muutaman päivän kuluttua rauhanneuvottelut ehdittiin aloittaa uudelleen, kun kuuden lapsen isä, juutalainen mies, elintarviketehtaan johtaja, ammuttiin Jerusalemin ja Ramallahin välillä. Hän oli juuri kuljettanut tehtaan palestiinalaisia työntekijöitä suureen risteykseen, josta nämä pääsivät jatkamaan matkaa koteihinsa. Kun hän palasi yksin tehtaaseen, ammuttiin häntä matkalla kylmäverisesti päähän. Puolenyön aikaan samana päivänä mies jo haudattiin. Tällä kertaa rauhanneuvottelut keskeytettiin vain tunniksi, mikä loukkasi monia israelilaisia. Seuraavalla viikolla ammuttiin jälleen ohiajavasta autosta 55-vuotias juutalaismies kuoliaaksi.
Presidentti Clinton joutui luopumaan haaveistaan saada aikaan rauhansopimus Israelin ja palestiinalaisten ja Israelin ja Syyrian välille. Hänen kautensa loppui ja presidenttinä jatkaa Bush nuorempi, jolla ei ole niin paljon kansainvälistä kokemusta kuin Clintonilla. Bush sanoikin yhdessä vaiheessa, että osapuolten tulee keskenään päästä sopimukseen. Amerikkahan on Clintonin kaudella ollut aktiivinen toimija ja välittäjä osapuolten neuvotteluissa. Presidentti Clinton on antanut merkittävän henkilökohtaisen panoksen Lähi-idän rauhanpyrkimyksiin. Presidentti Bush lähetti helmikuussa (2001) ulkoministeri Powellin Lähi-idän matkalle ja hän keskusteli eri osapuolten sekä Israelin naapurimaiden edustajien kanssa. Aiemmin tapahtuneet Yhdysvaltojen ja Britannian ilmaiskut Irakiin ovat palestiinalaispuolella ja muissa arabimaissa herättäneet runsaasti suuttumusta ja amerikkalaisilla on vaikeuksia saada arabimaita vakuuttuneiksi niiden tarpeellisuudesta ja hyödystä Irakin joukkotuhoaseiden hävittämiseksi. Ilmaiskut vaikuttavat myös Amerikan asemaan neuvotteluissa.
Vielä ennen Israelin pääministeri Barakin toimikauden päättymistä israelilaiset ja palestiinalaiset tapasivat toisensa Tabassa, Egyptin puolella, Eilatin lähellä. Kokouksen jälkeen edustajat lensivät Davosiin Sveitsiin, jossa Arafat julkisesti haukkui Barakin läntisten tiedotusvälineitten ja teollisuusmaiden kokoukseen osallistuvien johtajien edessä. Hän syytti kiihtyneenä Barakia monista asioista, esimerkiksi siitä, että Israelin armeija olisi käyttänyt palestiinalaisalueilla uraaniammuksia. Hän sanoi myös, ettei hän halua enää jatkaa neuvotteluja Barakin kanssa. Paikalla ollut israelilainen toimittaja kertoi, että Arafatin julkisella Barakin haukkumisella oli sama vaikutus, kuin jos Arafat olisi sylkäissyt Barakin kasvoille. Kummallinen reaktio Arafatin taholta, kun samalla palestiinalaiset kertoivat tiedotusvälineille, että heille on luvattu 97% niistä maa-alueista, jotka siirtyivät Israelille v. 1967 sodan jälkeen. He pitävät tätä hyvänä lähtökohtana tuleville neuvotteluille eivätkä omien sanojensa mukaan ole halukkaita luopumaan senttimetristäkään. Kuitenkin aikaisemmin oli sovittu paljon pienemmistä prosenttimääristä. Pääministeri Barak loukkaantui Arafatin puheista ja sanoi, ettei hän halua enääminkäänlaisia neuvotteluja Arafatin kanssa pääministerikaudellaan. Kuitenkin vain muutama päivä lausuntonsa jälkeen hänen kerrottiin suunnittelevan Egyptin puolella ja Egyptin presidentin läsnäollessa käytäviä yhteisiä neuvotteluja palestiinalaisten kanssa pääministerivaaleja edeltävänä viikonloppuna.
Tuula ja Esko Siljanen:
Ikkuna avoinna Jerusalemiin
Neuvottelut jumiutuivat jälleen. Israelin pääministerinvaalit lähestyivät ja osapuolet olivat sitä mieltä, ettei neuvotteluista ole hyötyä, jos seuraava pääministeri ei jatka neuvotteluja. Neuvottelut keskeytettiin, kun kaksi israelilaista ravintoloitsijaa murhattiin julmasti, kun he olivat menneeet Palestiinan itsehallintoalueella sijaitsevaan Tulkarem-nimiseen kaupunkiin syömään arabiystävänsä kutsusta. Huppupäiset miehet tulivat ravintolaan ja ottivat kaikki kolme miestä mukaansa ja ampuivat juutalaiset. Nyt poliisit tutkivat, onko heidän arabiystävällään mahdollisesti osuutta asiaan. Nuo huppupäämiehet hoitavat Israelin kanssa yhteistyöstä epäiltyjen palestiinalaisten teloitukset ja he ilmestyvät myös muiden palestiinalaisten koteihin ammuskelemaan läheisiin juutalaisasutuksiin. Israel keskeytti heti rauhanneuvottelut noiden kahden miehen murhan jälkeen. Palestiinan itsehallintoviranomaiset tuomitsivat murhan, mutta Israel syytti heitä siitä, etteivät he hallitse tilannetta omalla puolellaan, vaan antavat terroristiryhmittymien toimia vapaasti.
Muutaman päivän kuluttua rauhanneuvottelut ehdittiin aloittaa uudelleen, kun kuuden lapsen isä, juutalainen mies, elintarviketehtaan johtaja, ammuttiin Jerusalemin ja Ramallahin välillä. Hän oli juuri kuljettanut tehtaan palestiinalaisia työntekijöitä suureen risteykseen, josta nämä pääsivät jatkamaan matkaa koteihinsa. Kun hän palasi yksin tehtaaseen, ammuttiin häntä matkalla kylmäverisesti päähän. Puolenyön aikaan samana päivänä mies jo haudattiin. Tällä kertaa rauhanneuvottelut keskeytettiin vain tunniksi, mikä loukkasi monia israelilaisia. Seuraavalla viikolla ammuttiin jälleen ohiajavasta autosta 55-vuotias juutalaismies kuoliaaksi.
Presidentti Clinton joutui luopumaan haaveistaan saada aikaan rauhansopimus Israelin ja palestiinalaisten ja Israelin ja Syyrian välille. Hänen kautensa loppui ja presidenttinä jatkaa Bush nuorempi, jolla ei ole niin paljon kansainvälistä kokemusta kuin Clintonilla. Bush sanoikin yhdessä vaiheessa, että osapuolten tulee keskenään päästä sopimukseen. Amerikkahan on Clintonin kaudella ollut aktiivinen toimija ja välittäjä osapuolten neuvotteluissa. Presidentti Clinton on antanut merkittävän henkilökohtaisen panoksen Lähi-idän rauhanpyrkimyksiin. Presidentti Bush lähetti helmikuussa (2001) ulkoministeri Powellin Lähi-idän matkalle ja hän keskusteli eri osapuolten sekä Israelin naapurimaiden edustajien kanssa. Aiemmin tapahtuneet Yhdysvaltojen ja Britannian ilmaiskut Irakiin ovat palestiinalaispuolella ja muissa arabimaissa herättäneet runsaasti suuttumusta ja amerikkalaisilla on vaikeuksia saada arabimaita vakuuttuneiksi niiden tarpeellisuudesta ja hyödystä Irakin joukkotuhoaseiden hävittämiseksi. Ilmaiskut vaikuttavat myös Amerikan asemaan neuvotteluissa.
Vielä ennen Israelin pääministeri Barakin toimikauden päättymistä israelilaiset ja palestiinalaiset tapasivat toisensa Tabassa, Egyptin puolella, Eilatin lähellä. Kokouksen jälkeen edustajat lensivät Davosiin Sveitsiin, jossa Arafat julkisesti haukkui Barakin läntisten tiedotusvälineitten ja teollisuusmaiden kokoukseen osallistuvien johtajien edessä. Hän syytti kiihtyneenä Barakia monista asioista, esimerkiksi siitä, että Israelin armeija olisi käyttänyt palestiinalaisalueilla uraaniammuksia. Hän sanoi myös, ettei hän halua enää jatkaa neuvotteluja Barakin kanssa. Paikalla ollut israelilainen toimittaja kertoi, että Arafatin julkisella Barakin haukkumisella oli sama vaikutus, kuin jos Arafat olisi sylkäissyt Barakin kasvoille. Kummallinen reaktio Arafatin taholta, kun samalla palestiinalaiset kertoivat tiedotusvälineille, että heille on luvattu 97% niistä maa-alueista, jotka siirtyivät Israelille v. 1967 sodan jälkeen. He pitävät tätä hyvänä lähtökohtana tuleville neuvotteluille eivätkä omien sanojensa mukaan ole halukkaita luopumaan senttimetristäkään. Kuitenkin aikaisemmin oli sovittu paljon pienemmistä prosenttimääristä. Pääministeri Barak loukkaantui Arafatin puheista ja sanoi, ettei hän halua enääminkäänlaisia neuvotteluja Arafatin kanssa pääministerikaudellaan. Kuitenkin vain muutama päivä lausuntonsa jälkeen hänen kerrottiin suunnittelevan Egyptin puolella ja Egyptin presidentin läsnäollessa käytäviä yhteisiä neuvotteluja palestiinalaisten kanssa pääministerivaaleja edeltävänä viikonloppuna.
Tuula ja Esko Siljanen:
Ikkuna avoinna Jerusalemiin
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.