Pedopfiilikeskusteluissa jehovantodistajat väittävät että "kyllä ev.lut. kirkon jäsenten keskuudessakin".
Minä jaksan aina ihmetellä sitä, että eivätkö jehovantodistajat tosiaankaan tiedä, että ev.lut. kirkon jäseninä olevat ihmiset eivät ole kaikki USKOVAISIA, vai mistä ihmeestä jehovantodistajat keksivät aina tuollaisia väitteitä - että kyllä ev.lut. keskuudessakin on pedofiiliaa.
Jehovantodistajia on 6 miljoonaa eli sama kuin Suomessa asukkaita. Suomessa ei kuitenkaan ole ev.lut. kirkon jäsenten keskuudessa läheskään
30 000 ilmitullutta pedofiilitapausta. Ne luvut mitä ovat niin niihinkin vielä sisältyy muitakin kuin ev.lut. kirkon jäseniä.
Jehovantodistajien uskonto on siis jo siihenkin verrattuna tosi pedofiilinen "kansakunta".
Osoitin kysymykseni siis jt:ksi syntyneelle ja siitä eronneelle siksi, että jospa hän valaisisi asiaa, onko viittaus ev.lut. vain teokraattista valehtelua vai ajattelevatko he että kaikki ev.lut. kirkon jäsenet ovat uskovaisia.
Minulla on siis edelleen sellainen käsitys että jos ihminen on jehovantodistaja niin hän on uskovainen. Aivan samalla tavalla kuin jos ihminen on helluntailainen, niin hän on uskovainen ihminen.
Onko käsitykseni väärä siten että jehovantodistajayhteisössä yleensä seurakunnan vanhimpien (mutta myös muiden miesten) joukossa on monta kymmentätuhatta ei uskovaista, eli pedofiilia.
Minä jaksan aina ihmetellä sitä, että eivätkö jehovantodistajat tosiaankaan tiedä, että ev.lut. kirkon jäseninä olevat ihmiset eivät ole kaikki USKOVAISIA, vai mistä ihmeestä jehovantodistajat keksivät aina tuollaisia väitteitä - että kyllä ev.lut. keskuudessakin on pedofiiliaa.
Jehovantodistajia on 6 miljoonaa eli sama kuin Suomessa asukkaita. Suomessa ei kuitenkaan ole ev.lut. kirkon jäsenten keskuudessa läheskään
30 000 ilmitullutta pedofiilitapausta. Ne luvut mitä ovat niin niihinkin vielä sisältyy muitakin kuin ev.lut. kirkon jäseniä.
Jehovantodistajien uskonto on siis jo siihenkin verrattuna tosi pedofiilinen "kansakunta".
Osoitin kysymykseni siis jt:ksi syntyneelle ja siitä eronneelle siksi, että jospa hän valaisisi asiaa, onko viittaus ev.lut. vain teokraattista valehtelua vai ajattelevatko he että kaikki ev.lut. kirkon jäsenet ovat uskovaisia.
Minulla on siis edelleen sellainen käsitys että jos ihminen on jehovantodistaja niin hän on uskovainen. Aivan samalla tavalla kuin jos ihminen on helluntailainen, niin hän on uskovainen ihminen.
Onko käsitykseni väärä siten että jehovantodistajayhteisössä yleensä seurakunnan vanhimpien (mutta myös muiden miesten) joukossa on monta kymmentätuhatta ei uskovaista, eli pedofiilia.
Vastaukset 24
Vanhimmat
>>Pedopfiilikeskusteluissa jehovantodistajat väittävät että "kyllä ev.lut. kirkon jäsenten keskuudessakin".
Melko yleinen piirre meissä ihmisissä. Muistuttaa sen miehen käytöstä, joka ylinopeudesta sakotettaessa toteaa poliiseille, että eikö teillä ole parempaa tekemistä, etsisitte vaikka sitä minun varastettua polkupyörää.
>>Minä jaksan aina ihmetellä sitä, että eivätkö jehovantodistajat tosiaankaan tiedä, että ev.lut. kirkon jäseninä olevat ihmiset eivät ole kaikki USKOVAISIA, vai mistä ihmeestä jehovantodistajat keksivät aina tuollaisia väitteitä - että kyllä ev.lut. keskuudessakin on pedofiiliaa.
Ei jehovantodistaja ole tietämätön tuosta asiasta, itse asiassa Vartiotorni tuo aika ajoin asian esille ja "nimikristillisyys"-sana oli omana aikanani hyvin laajassa käytössä.
Tässä vaan käy juuri kuten esimerkin ylinopeudesta sakotettavalle, unohdetaan omat puutteet ja pönkitetään kaikin käytettävissä olevin keinoin omaa ylivertaisuuden tunnetta. Pedofiliaa on kaikkialla, erään väitteen mukaan eniten juuri tiukan hierarkisissa ja seksuaalisuuteen poikkeavan tiukasti suhtautuvissa yhteisöissä.
Ei tule unohtaa, että jehovantodistajien kohdalla tämän keskustelun tulisi keskittyä siihen miten he ovat suhtautuneet ilmitulleisiin tapauksiin. Keskustelu siitä onko jehovantodistajien keskuudessa pedofiliaa on tarpeetonta, sen he ovat myöntäneet.
>>Jehovantodistajia on 6 miljoonaa eli sama kuin Suomessa asukkaita. Suomessa ei kuitenkaan ole ev.lut. kirkon jäsenten keskuudessa läheskään
30 000 ilmitullutta pedofiilitapausta. Ne luvut mitä ovat niin niihinkin vielä sisältyy muitakin kuin ev.lut. kirkon jäseniä.
Niin, tämä Bartbara Anderssonin paljastama luku 23720 sisältää muutakin kuin pedofiliaa sekä myös epäilyksiä. Iso luku, jota Vt-seura väittää paljon pienemmäksi, kertomatta kuitenkaan mitään täsmällistä.
>Jehovantodistajien uskonto on siis jo siihenkin verrattuna tosi pedofiilinen "kansakunta".
Niin, Bill Bowen nimittää tuota yhteisöä pedofiilien paratiisiksi, mutta ei ensisijaisesti lukumäärän vaan vaan pedofiileille ennetun suojelun vuoksi.
>>Osoitin kysymykseni siis jt:ksi syntyneelle ja siitä eronneelle siksi, että jospa hän valaisisi asiaa, onko viittaus ev.lut. vain teokraattista valehtelua vai ajattelevatko he että kaikki ev.lut. kirkon jäsenet ovat uskovaisia.
Eivät voi ajatella, Vartiotorni tuo nimenomaan esille nimikristillisyyden. Jehovantodistajat uskovat omaavansa totuuden mm. siksi, että valtakirkoista poiketen he saarnaavat aktiivisesti. Kyseessä on tavanomainen asian vääristely, johon Vartiotorniseura seuraajansa kasvattaa.
Aktiivina jehovantodistajana tunsin ylemmyyttä juuri tuosta syystä luterilaisia kohtaan, onhan se lähin vertailukohtamme. Muistan vieläkin jonkun tilaston 1960-luvun lopulta, jonka mukaan luterilaisten kirkossakäynti oli jotain 2 % luokkaa ja tällä luvulla hehkuteltiin.
>>Minulla on siis edelleen sellainen käsitys että jos ihminen on jehovantodistaja niin hän on uskovainen. Aivan samalla tavalla kuin jos ihminen on helluntailainen, niin hän on uskovainen ihminen.
Itse en oikein osaa hahmottaa mitään varsinaista uskovaisuuden rajaa, mutta jos uskonnollista aktiviteettiä pidetään mittarina, niin yleisimmät pienryhmät ovat aivan eri sarjassa. Jehovantodistajat karttavat uskovainen-termiä. Se on eräs niistä tavoista, joilla halutaan luoda eroa muihin uskontoihin.
>>Onko käsitykseni väärä siten että jehovantodistajayhteisössä yleensä seurakunnan vanhimpien (mutta myös muiden miesten) joukossa on monta kymmentätuhatta ei uskovaista, eli pedofiilia.
Jos nyt käytät uskovainen sanaa tuossa aktiivisessa merkityksessä, niin olet väärässä. Jehovantodistajien keskuudessa piilotelluista pedofiliaepäillyistä eräs saattaa olla hallintoelimen jäsen. Erästä nykyistä on avoimesti mainittu/syytetty pedofiiliksi. Vuosia sitten hallintoelimestä homoseksuaalisuuden takia sivuun laitettua vastaan esitettiin myös syytös pedofiliasta.
Itse asiassa vanhimmat ja ylemmässä asemassa olevat tuntuvat suojelevan jonkin verran toisiaan, myös miesten uskottavuus seurakunnassa on eri luokkaa kuin naisten ja etenkin lasten.
Tästä esimerkkinä vaikka homoseksuaalisuus. Kanadan maanpalvelijaa sekä kahta hallintoelimen jäsentä ei erotettu, vaan heidät siirrettiin muihin tehtäviin. Brooklynin ja Lontoon Beeteleiden homoratsioissa tavatuja kymmeniä homoseksuaaleja ei sitten kohdeltukaan yhtä hellästi.
"Itse en oikein osaa hahmottaa mitään varsinaista uskovaisuuden rajaa, mutta jos uskonnollista aktiviteettiä pidetään mittarina, niin yleisimmät pienryhmät ovat aivan eri sarjassa. Jehovantodistajat karttavat uskovainen-termiä. Se on eräs niistä tavoista, joilla halutaan luoda eroa muihin uskontoihin"
Miksi ihmeessä jehovantodistajat sitten sanovat että heillä on käytössään USKOVIEN kaste, jos se ei sitä ole.
Minä olen myös sitä mieltä että uskovainen ihminen ei syntiä tee. Ev.lut. kirkon jäsenenä olevat uskovaiset ihmiset (Jumalaan uskovat) eivät esim. harrasta pedofiiliaa mutta ev.lut. kirkon jäsenenä oleva ei-uskovainen ihminen niin saattaa tehdä.
Kun sinut Rasvattu jämä kastettiin joskus nuorena (minkä ikäisenä?) niin olitko Jehovaan uskova nuori vai kastettiinko sinut vain jehovantodistajayhteisöön ilman henkilökohtaista uskoa?
Jos nyt on niin että jehovantodistajayhteisöön kastetaan myös ei-uskovia ihmisiä, niin silloinhan se saattaa olla "synnin tyyssija".
Tuolla viimeisellä kappaleella en tarkoittanut sinua vaan yleensä niitä jotka tekevät uskonnon sisällä ja uskonnon suojeluksessa rikoksiaan, esim. pedofiiliaa.
>>Miksi ihmeessä jehovantodistajat sitten sanovat että heillä on käytössään USKOVIEN kaste, jos se ei sitä ole.
Tuollaista termiä en muista koskaan kuulleeni jt-yhteisössä.
>>Minä olen myös sitä mieltä että uskovainen ihminen ei syntiä tee. Ev.lut. kirkon jäsenenä olevat uskovaiset ihmiset (Jumalaan uskovat) eivät esim. harrasta pedofiiliaa mutta ev.lut. kirkon jäsenenä oleva ei-uskovainen ihminen niin saattaa tehdä.
Minä taas olen sitä mieltä, että uskovaisuuden tai uskonnollisuuden korkea aste ei ole mikään kaikenkattava suoja jolla ihminen pysyy pois pahanteosta. Tässähän on se usein käytetty takaportti, että jonkin tapauksen ilmitulon yhteydessä todetaan, että tuo henkilö ei ollutkaan "kunnolla" uskossa tms.
>>Kun sinut Rasvattu jämä kastettiin joskus nuorena (minkä ikäisenä?) niin olitko Jehovaan uskova nuori vai kastettiinko sinut vain jehovantodistajayhteisöön ilman henkilökohtaista uskoa?
Jos nyt oikein muistan, niin olin kastehetkellä 15-vuotias. Uskoin, että jehovantodistajilla on ainoana maailmassa totuus ja että tätä kautta minulla on jonkin sortin etuoikeus olla parempi kuin muut.
Jehovantodistajien kaste on läpikäynyt rajun muutoksen. Omana aikanani ei itse järjestöstä puhuttu mitään:
"A Christian ... cannot be baptized in the name of one actually doing the immersing or in the name of any man, nor in the name of any organization, but in the name of the Father, the Son and the holy spirit. This shows, among other things, that Christianity is not a denominational affair...."
(W1955 July 1 p. 411)
"We do not dedicate ourselves to a religion, nor toa man, nor to an organization. No, we dedicate ourselves to the Supreme Sovereing of the Universe, our Creator, Jehovah God himself. This makes dedication a very personal relationship between us and Jehovah..."
(W1966 Oct. 1 p. 603)
Minun aikanani kasteesta käytettiin selitystä, että kaste on vertauskuva antautumisesta Jehovan tahdon tekemiseen. Ja oman kastehetkeni kastekysärit olivat tällaiset:
Baptismal questions July 1, 1956 Watchtower p. 407:
(1) Have you recognized yourself before Jehovah God as a sinner who needs salvation, and have you acknowledged to him that this salvation proceeds from him, the Father, through his Son Jesus Christ?
(2) On the basis of this faith in God and in his provision for salvation, have you dedicated yourself unreservedly to God to do his will henceforth as he reveals it to you through Jesus Christ and through the Bible under the enlightenment of the holy spirit?
Järjestön korostaminen on lisääntynyt omista ajoistani melkoisesti. Vuonna 1985 kasteeseen otettiin (ilmeisesti osin myös erottamisesta johtuvien oikeudenkäyntien pelossa) sitten järjestökin mukaan:
Baptismal questions June 1, 1985 Watchtower: p. 29-31
(1) On the basis of the sacrifice of Jesus Christ, have you repented of your sins and dedicated yourself to Jehovah to do his will?
(2) Do you understand that your dedication and baptism identify you as one of Jehovah’s Witnesses in association with God’s spirit-directed organization?
>>Jos nyt on niin että jehovantodistajayhteisöön kastetaan myös ei-uskovia ihmisiä, niin silloinhan se saattaa olla "synnin tyyssija".
Kasteelle aikovien asenteita/tietoja selvitetään nykyään pitkällä kysymyslitanialla. Omana aikanani sitä vaan käveltiin jononjatkeeksi. Jehovantodistajat eivät tietoisesti kasta henkilöitä eri perusteilla. Toki voidaan kysellä millä perusteella voidaan olettaa 9-10 ikäisen voivat ottaa vastuun loppuelämästään.
Käytännössä eräs vanhempien halu on saattaa lapsi kasteelle mahdollisimman varhain. Eriasteista painostusta/odotusta tulee joskus myös seurakunnan taholta.
Esittämääsi olettamukseen en kuitenkaan näe perusteita. Kyllä kasteen merkitystä on aina painotettu. Kasteita on myös peruttu joissakin tapauksissa, niin pyyntö on kaikissa kuulemissani tapauksissa tullut kastetulta.
Aikuiskaste eli uskovien kaste - se ei siis pidäkään paikkaansa että aikuiskaste on uskovien kaste. Hyvä tietää.
Jos niin on niin silloin ei ole mitään haittaa vaikka ev.lut. kirkon piirissä lapsi otetaan kasteella seurakunnan yhteyteen. Ev.lut. kirkon piirissä se uskonnostaan päättämisen raja tosin on täysi-ikäisyyden raja eli 18 vuotta. Voi olla että lasketaan 16 vuoteen. Siis se raja jolloin kastettu voi erota kirkosta.
Teillä jt:llä näyttää olevan käytäntönä että alaikäisiäkin (alle 18 vuotta) kastetaan eli teilläkin on käytössä lapsikaste. Ja kun kyseessä on uskonto josta eronneiden elämä tehdään vaikeaksi, niin voi voi.
Minä jaksan jankuttaa sitä että jos henkilö tulee uskoon niin kyllä hän lopettaa rikollisen toiminnan, ainakin ev.lut. ja helluntailaisten piirissä. Jos joskus joku yksittäinen tapaus tulee esille niin sitä ei voi verratakaan jehovantodistaja"valtakunnan" rikosten määrään.
>>Aikuiskaste eli uskovien kaste - se ei siis pidäkään paikkaansa että aikuiskaste on uskovien kaste. Hyvä tietää.
Kasteesta ei Vartiotorniseura käytä muuta sanaa kuin kaste.
>>Jos niin on niin silloin ei ole mitään haittaa vaikka ev.lut. kirkon piirissä lapsi otetaan kasteella seurakunnan yhteyteen. Ev.lut. kirkon piirissä se uskonnostaan päättämisen raja tosin on täysi-ikäisyyden raja eli 18 vuotta. Voi olla että lasketaan 16 vuoteen. Siis se raja jolloin kastettu voi erota kirkosta.
Tällaista kaksivaiheista menetelmää ei jehovantodistajien keskuudessa ole. Lapsikastetta pidetään kovin pahana, vaikka nuorimmat omat kastetut ovat olleet alle 10 vuotiaita. Kaste on joka tapauksessa ehdoton edellytys kaikille, jotka haluavat olla "virallisia" jehovantodistajia. Tuon kasteen jälkeen ei ole kunniallista poistumistietä ja ero saattaa tosiaan merkitä perhesiteidenkin katkeamista.
>>Ja kun kyseessä on uskonto josta eronneiden elämä tehdään vaikeaksi, niin voi voi.
Äläs muuta sano. Jehovantodistajuus on tärvännyt, alkuun suuremmalla ja erottamisen jälkeen lievemmällä intensiteetillä, elämäni ensimmäiset 50 vuotta. Edes erottaminen ei vapauttanut mielenhallinnasta, siihen olen saanut avun vasta Internetistä onkimani tiedon avulla. Aikaisempi jehovantodistajuus seuraa henkilöä hautaan asti, toki uskon saman pätevän muidenkin uskovaisten piirissä.
>>Minä jaksan jankuttaa sitä että jos henkilö tulee uskoon niin kyllä hän lopettaa rikollisen toiminnan, ainakin ev.lut. ja helluntailaisten piirissä.
Minäkin jaksan jankuttaa, että vakavamielinen jehovantodistaja ei pääsääntöisesti ole pahin lainrikkoja.
>> Jos joskus joku yksittäinen tapaus tulee esille..
Tässä uskonnot tuntuvat oleva samalla viivalla. Ilmi tullet rikokset ja rikkomukset ovat kaikilla näitä kuuluisia yksittäisiä tapauksia.
>>...niin sitä ei voi verratakaan jehovantodistaja"valtakunnan" rikosten määrään.
Tarkkoja lukuja kun ei kellään ole. Minulla on sellainen tunne, että jehovantodistajien keskuudessa ei ole sen enempää rikollisuutta kuin muissakaan vastaavissa ryhmissä, toki en oleta sitä olevan vähempääkään. Minä näen ristiriidan ainoastaan niissä ylisanoissa joita jehovantodistajat ja muutkin uskovaiset käyttävät omasta moraalisesta ylivertaisuudestaan.
Puhun tuosta aikuiskasteesta eli uskovien kasteesta siksi koska joku jehovantodistaja sanoi että aikuiskaste = uskovien kaste eli tarkoitti sitä että kun henkilöä on monta vuotta aivopesty, niin hän ottaa kasteen sitten kun aivopesu on valmis. No, tiedätte varmaan että hän ei käyttänyt tuota ilmaisua. Hänen oma tutkiskelunsa (eli siis aivopesunsa) kesti kuulemma 6 vuotta.
Onhan jt:n keskuudessa sitä rikollisuutta tosi paljon, pedofiiliaa. Ei joku yli 20 000 tuhatta ole mikään "yksittäinen tapaus". Ja vaikka nuo edellämainitut sisältävät epäilytkin niin koko ajan tulee ilmi lisää. Minä luulen että jehovantodistajalapsi/nuori ei kovin herkästi kerro hyväksikäytöstään, joten uskon että nuo yli 20 000 tapausta on pitkän prosessin tulos. Ensimmäisenä se lapsen kertomus tyrmätään omien vanhempien toimesta, koska sehän tietää vanhemmillekin katastrofia uskontonsa suhteen sen jälkeen.
Jehovantodistajia on paljon myös sellaisissa maissa joissa ei rehellisyys ole kovinkaan suurta valuuttaa, joten - sen tunnustan - että aivan turhaan esim. suomalaiset jehovantodistajat kärsivät muiden, epärehellisyyteen taipuvaisten jehovantodistajien rikoksista. Näyttää kuitenkin siltä että jehovantodistajuus ei muuta ihmistä hyväksi niissä maissa, missä se ei ole pakollistakaan. Päinvastoin, jehovantodistajuus antaa oivan turvapaikan esim. pedofiiliaan taipuvaiselle, koska lapset ovat siinä uskonnossa alisteisessa asemassa ja peloteltuja.
Ei siis koske tältä osin suomalaisia.
>> Hänen oma tutkiskelunsa (eli siis aivopesunsa) kesti kuulemma 6 vuotta.
Ennen vuodeksi 1975 odotettua Harmagedonia tutkistelun aikarajaksi asetettiin enintään 6 kk, jotta mahdollisimman moni sai aitiopaikalta seurata kuinka mitään luvattua ei tälläkään kerralla tapahtunut.
>>Onhan jt:n keskuudessa sitä rikollisuutta tosi paljon, pedofiiliaa. Ei joku yli 20 000 tuhatta ole mikään "yksittäinen tapaus". Ja vaikka nuo edellämainitut sisältävät epäilytkin niin koko ajan tulee ilmi lisää.
Todellinen lukumäärä tuskin selviää koskaan.
>>Minä luulen että jehovantodistajalapsi/nuori ei kovin herkästi kerro hyväksikäytöstään, joten uskon että nuo yli 20 000 tapausta on pitkän prosessin tulos.
Käsittäisin, että uskontoon tai uskonnottomuuteen katsomatta useimmat hyväksikäyttäjät pelottelevat uhrinsa hiljaiseksi.
>> Ensimmäisenä se lapsen kertomus tyrmätään omien vanhempien toimesta, koska sehän tietää vanhemmillekin katastrofia uskontonsa suhteen sen jälkeen.
Totta kai se on katastrofi uskonnonkin suhteen, mutta ennemmin ajattelisin sitä perheen sisäisenä katastrofina. Hyväksikäyttäjä kun on usein luotettu tuttu, jos ei sitten oman perheen jäsen.
>>Jehovantodistajia on paljon myös sellaisissa maissa joissa ei rehellisyys ole kovinkaan suurta valuuttaa, joten - sen tunnustan - että aivan turhaan esim. suomalaiset jehovantodistajat kärsivät muiden, epärehellisyyteen taipuvaisten jehovantodistajien rikoksista.
Näinkin saattaisi ajatella.
>> Näyttää kuitenkin siltä että jehovantodistajuus ei muuta ihmistä hyväksi niissä maissa, missä se ei ole pakollistakaan.
Toisaalta voisi ajatella, että muutostarve jehovantodistajuuteen ei ole aivan samaa luokkaa kuin niiden keskuudessa, jotka työskentelevät käännyttääkseen nimenomaan vähempiosaisia.
>> Päinvastoin, jehovantodistajuus antaa oivan turvapaikan esim. pedofiiliaan taipuvaiselle, koska lapset ovat siinä uskonnossa alisteisessa asemassa ja peloteltuja.
Nimenomaan tämä "paratiisitoivo" on yksi tuon uskontokunnan häpeäpilkuista.
>>Ei siis koske tältä osin suomalaisia.
Koskettaa jt-pedofilia Suomeakin, Vartiotorniseuran tiedottajankin mukaan.
Minunkaan muistaakseni on koskaan ole törmännyt Vartiotornin julkaisuissa käsitteeseen "uskovien kaste", ehkä juuri sen takia, että Seura vierastaa sanaa "uskovainen" tai "uskova". Tavallaan tämä on ymmärrettävääkin, n.k. maailmallisten keskuudessa kun "uskovaisen" käsite herättää mielikuvia tiukkanutturaisista ja tiukkapipoisista mummoista tuvan nurkassa.
Sen sijaan korostetaan sitä, että kastettavan on oltava vastuullisessa iässä ja ymmärrettävä kasteensa ja Jehovalle omistautumisensa merkitys. Hänen ymmärrystään mitataan pitkällä kysymyskaavakkeella, joka enemmänkin painottaa tiedollista puolta kuin henkilökohtaista uskoa, jos kohta jälkimmäinenkin tulee esille. Kastekysymykset käydään läpi seurakunnan vanhinten kanssa. Heitä neuvotaan ottamaan keskusteluissa huomioon kasteelle pyrkijän ikä ja muut henkilökohtaiset ominaisuudet. Varmasti kovin nuorta kasteellepyrkijää ja vanhaa mummoa kohdellaan helläkätisemmin kuin työikäistä, ja lukenutta kastekandidaattia luultavasti ankarammin kuin apukoulupohjalta ponnistavaa.
Se, että uskoontullut ihminen pyrkii parantamaan elämäntapojaan, pitää varmasti paikkaansa - myös Jehovan todistajien keskuudessa. En lainkaan epäile sitä, etteivätkö Jehovan todistajat olisi keskimäärin lainkuuliaista ja myös moraalisesti korkeatasoista väestöä, luultavasti lainkuuliaisempaa ja moraalisesti korkeampaa kuin väestö keskimäärin. Toisaalta uskoontulo ei sinällään tee ihmistä immuuniksi pahoille tavoille ja rikoksille. Halut ne on hurskahallakin, niin kuin vanha kansa sanoo, ja joskus nämä halut voivat hyvinkin johtaa lain kapean polun ulkopuolelle. Mielestäni lainkuuliaisuus ei siis sinällään ole mikään uskovaisuuden mittari. Uskovaisuuden mittari - joka viime kädessä on yksin korkeimmassa kädessä - on ennemminkin se, että ihminen tunnustaa olevansa syntinen ihminen ja tarvitsevansa Kristuksen armoa, kuin se, että hän eläisi moraalisesti esikuvallista elämää.
>>Tavallaan tämä on ymmärrettävääkin, n.k. maailmallisten keskuudessa kun "uskovaisen" käsite herättää mielikuvia tiukkanutturaisista ja tiukkapipoisista mummoista tuvan nurkassa.
Ja omassa jt-nuoruudessani myös usein käytetty synonyymi "vääräuskoisesta", mutta Raamattuun uskovasta.
>>En lainkaan epäile sitä, etteivätkö Jehovan todistajat olisi keskimäärin lainkuuliaista ja myös moraalisesti korkeatasoista väestöä, luultavasti lainkuuliaisempaa ja moraalisesti korkeampaa kuin väestö keskimäärin.
Jos vertailukohtana on koko muu väestö, niin varmaan näin on. Samalla tavalla mitattuna uskoisin usean muunkin uskonnollisen (pien)yhteisön pääsevän keskiarvon yläpuolelle.
Olen jatkuvassa yhteydessä pariin jonkin "Rauhanyhdistyksen" yhteyteen löyhästi kuuluvaan henkilöön ja leukani on eräänkin kerran tipahtanut kuvaannollisesti. Moraalin ja moraaliarvojen liittäminen uskonnolliseen tai agnostiseen/ateistiseen katsomukseen ei ole niitä suoraviivaisimpia puuhia.
><
Jehovantodistajia on 6 miljoonaa eli sama kuin Suomessa asukkaita. Suomessa ei kuitenkaan ole ev.lut. kirkon jäsenten keskuudessa läheskään
30 000 ilmitullutta pedofiilitapausta. Ne luvut mitä ovat niin niihinkin vielä sisältyy muitakin kuin ev.lut. kirkon jäseniä.
><
Ilmeisesti tarkoituksenasi on väittää, että todistajien keksuudessa on maailman laajusesti 30 000 pedofiili tapausta?. Voin rauhoittaa sinua ja kertoa, että ei ole, eikä ole koskaan ollut, eikä tule olemaan. Jokainen katumaton vääritekijä erotetaan, enkä usko tällaisia lukuja löytyvän maailmanlaajuisesti edes luopioiden laumasta, joilta arvelen tämä " Järjettömän" luvun olevan alunperin kotoisin.
Suomessa tulee viranomaisten tietoisuuteen n. 800 pedofiili tapausta vuosittain ja viranomaisten mukaan tämä on vain jäävuoren huippu. Lisäksi tätä on kuulemma esiintynyt kaikkina aikoina, joten voit laskea ajassa taakseppäin. Jossakin vaiheessa tulet saamaan tuon luvun. En ota kantaa siihen, mihin uskontoon tekijät mahdollisesti kuuluvat.
Jo toinen jehovatodistaja joka väitti että tuo luku on luopioiden puhetta.
Kuitenkin sen luvun tunnusti toimittajalle tv-kameroiden edessä jt-järjestön päämajassa Amerikassa pääkonttorin edustaja. Se luku oli jotain yli 25 000 mutta alle 30 000.
"En ota kantaa siihen, mihin uskontoon tekijät mahdollisesti kuuluvat. "
Juhanip on siis sitä mieltä että pelkkä uskontoon kuuluminen tekee ihmisestä uskovaisen, ei Jumalaan uskominen? Mielenkiintoinen ajatustapa jehovantodistajalta. Minä kun olen luullut että ihminen "tulee uskoon eli alkaa uskomaan Jumalaan" eikä niin että "ihminen liittyy johonkin uskontoon".
>>Jokainen katumaton vääritekijä erotetaan,
Paitsi ne pedofiilit, joiden syyllisyydestä seurakunnan vanhimmat eivät olleet vakuuttuneet, mutta maallinen oikeus oli. Nämä pedofiliasta tuomitut istuvat kakkuaan jt-seurakunnan jäseninä.
"Jokainen katumaton vääritekijä erotetaan"
Siis tämä tarkoittaa että kun oikein katuu, ja on pahoillaan, sinua ei potkaista ulos yhteisöstä?
Eli tämän mukaan JT-järjestössä on pedofiilejä, mutta katuvaisia sellaisia. Muistan lukeneeni että jokaisella pedofiilillä on keskimäärin kymmeniä uhreja ja heidän taipumuksensa eivät vankilassa parannu. Tuntien kuitenkin pedofiilien olosuhteet ja heidän arvostuksensa muiden vankien keskuudessa, jokin osa heistä kyllä löystyy, muttei parane. Äh, takaisin asiaan. Eli Jt-yhteisössä ON pedofiilejä, jotka ovat tuomittuja mutta tehneet "parannuksen".
Miten te Jt:t perustelisitte, miksi minun ja lapsieni pitäisi liittyä sellaiseen seurakuntaan joka ei yhteisönä käytännössä tuomitse pedofiilejä? (Siis katuvia sellaisia?)
>>Siis tämä tarkoittaa että kun oikein katuu, ja on pahoillaan, sinua ei potkaista ulos yhteisöstä?
Useiden tekojen kohdalla asia on näin, joten teatterin hallitsevat ovat paremmassa asemassa.
>>Eli tämän mukaan JT-järjestössä on pedofiilejä, mutta katuvaisia sellaisia.
Ongelmaksi pedofilian kohdalla tulee jo näyttö väärinteosta, harvoin jos koskaan paikalla on kahta todistajaa. Näin asia kuivuu kasaan jo alkumetreillä, ilmoituksen tehnyt henkilö leimataan valehtelijaksi ja saa ansionsa mukaan.
Kokonaan toinen asia onkin sitten paikallinen lainsäädäntö, joka saattaa vaatia epäilyksenkin ilmoittamista viranomaisille. Tässä jehovantodistajat ovat vedonneet papin vaitiolovelvollisuuteen. USA:ssa tätä vaitolovelvollisuutta ollaa poistamassa useammassa osavaltiossa.
>> Muistan lukeneeni että jokaisella pedofiilillä on keskimäärin kymmeniä uhreja ja heidän taipumuksensa eivät vankilassa parannu.
Näinhän asian kerrotaan olevan.
>>Miten te Jt:t perustelisitte, miksi minun ja lapsieni pitäisi liittyä sellaiseen seurakuntaan joka ei yhteisönä käytännössä tuomitse pedofiilejä? (Siis katuvia sellaisia?)
Pedofiilejä on käytännössä kaikissa uskonsuunnissa, eikä sekään riitä. Kotikulmilla minua lähestyi aikuinen mies parikin kertaa ja puhui mukaan partioon. No sehän ei jehovantodistajalapselle käy. Jokin siinä miehessä oli erikoista ja jäi mieleen. Koska tapasin miehen kotiosoitteensa läheisyydessä, niin useita vuosia myöhemmin utelin samassa taloyhtiössä asuvalta luokkakaverilta tästä miehestä; "namusetä, joka puuhailee partiopoikien parissa" oli vastauksen sisältö.
Minun käsittääkseni lähes kaikissa uskonnollisissa yhteisöissä, joissa on vallalla tuo erottamiskäytäntö, on olemassa myös mahdollisuus katumukseen ja sitä kautta takaisintuloon. Katumus ja parannushan ovat kristillisyyden ydinasioita, siis se, että ihminen saa alkaa alusta, vaikka onkin tehnyt väärin.
Toki katumukseen ja parannukseen liittyy myös se, että pyrkii vilpittömästi välttämään väärintekoa. Toisaalta kristillisyyteen kuuluu myös sen asian tunnustaminen, että kristitty lankeaa ja nousee, lankeaa ja nousee ja lankeaa ja nousee vielä uudestaankin. Tämän asian jokainen kristitty joutuu omalla kohdallaan tunnustamaan todeksi, ja jos ei tunnusta, niin onpahan langennut valehtelemisen syntiin.
Papin (ja myös maallikon) vaitiolovelvollisuus rippisalaisuuden suhteen on länsimaissa niin vanhaa perua, että hämmästelisin suuresti, jos siihen yritettäisiin puuttua. Lisäksi puuttumisella ei olisi käytännön merkitystä, koska tämä asia on niitä kohtia, joissa katolinen ja luterilainenkin pappi alkavat siteerata Ap.t. 5:29: "Enemmän on toteltava Jumalaa kuin ihmisiä". Katolisen kirkon oma kanoninen laki sanaa nimenomaan, että rippisalaisuus käy maallisen lain ylitse. Papin on siis tarvittaessa tehtävä jopa väärä vala ja oikeudessa vannottava, ettei asiasta mitään tiedä, kuin rikottava rippisalaisuus. Vaikka luterilaisuudessa ei ole yhtä tarkkoja ohjeita, niin käytännössä menettelytapa on samanlainen.
Jehovan todistajien keskuudessa ei tietenkään ole samalla lailla pappeja kuin katolisessa tai luterilaisessa kirkossa. Käytännössä seurakunnan vanhimmat muodostavat kuitenkin eräänlaisen pappisluokan, ja ainakin rippisalaisuuden suhteen heidät on tällaisiksi katsottava (näinhän on myös esim. helluntailaisten seurakunnanvanhimpien kohdalla). Lisäksi nimenomaan protestanttisissa uskonsuunnissa on maallikoiden rippi-isinä (tai rippiäiteinä) olemisesta jo pitkät perinteet, ja ainakin Suomen lainsäädäntökin tunnustaa heidät sellaisiksi.
>> Katumus ja parannushan ovat kristillisyyden ydinasioita, siis se, että ihminen saa alkaa alusta, vaikka onkin tehnyt väärin.
Niin, tuosta parannuksesta vaan tulee mieleen, että mitä pohjaa on katumuksella jos ammatti-ihmiset väittävät, että pedofiliaan ei ole parannusta ts. pedofiili on pedofiili lopun ikäänsä.
>>Toki katumukseen ja parannukseen liittyy myös se, että pyrkii vilpittömästi välttämään väärintekoa.
Aivan, vaan parantumattomasti sairaan vilpittömyys onkin sitten oma lukunsa.
>> Toisaalta kristillisyyteen kuuluu myös sen asian tunnustaminen, että kristitty lankeaa ja nousee, lankeaa ja nousee ja lankeaa ja nousee vielä uudestaankin. Tämän asian jokainen kristitty joutuu omalla kohdallaan tunnustamaan todeksi, ja jos ei tunnusta, niin onpahan langennut valehtelemisen syntiin.
Sinulla onkin huomattavasti mielekkäämmät lähtökohdat kuin Vartiotorniseuralla. Se seura kun latoo sellaisen taakan luotisuoraa säännöstöä, että tiukkapipoisella menee sormi suuhun jo arkielämässään. Jehovantodistajalla on taakkana sellainen sääntöviidakko, jota rivijulistaja ei kaikin osin ja ajoin kykene edes käsittämään.
>>Papin (ja myös maallikon) vaitiolovelvollisuus rippisalaisuuden suhteen on länsimaissa niin vanhaa perua, että hämmästelisin suuresti, jos siihen yritettäisiin puuttua.
Olen hieman heikoilla jäillä asian suhteen, koska en ole tallentanut asiaankuuluvaa aineistoa. Muta kyllä käsitin, että tietyissä osavaltioissa ollaan tätä salaisuutta poistamassa nimenomaan pedofilian suhteen. "Kunniaa" tästä ei voi antaa pelkästään jehovantodistajille. Palaan asiaan jos ja kun törmään aiheeseen.
>> Lisäksi puuttumisella ei olisi käytännön merkitystä, koska tämä asia on niitä kohtia, joissa katolinen ja luterilainenkin pappi alkavat siteerata Ap.t. 5:29: "Enemmän on toteltava Jumalaa kuin ihmisiä". Katolisen kirkon oma kanoninen laki sanaa nimenomaan, että rippisalaisuus käy maallisen lain ylitse. Papin on siis tarvittaessa tehtävä jopa väärä vala ja oikeudessa vannottava, ettei asiasta mitään tiedä, kuin rikottava rippisalaisuus. Vaikka luterilaisuudessa ei ole yhtä tarkkoja ohjeita, niin käytännössä menettelytapa on samanlainen.
Ymmärrän asian josta kirjoitan, kyse ei ole kuvittelusta tai toiveajattelusta kohdallani. Saattaa tietysti olla, että lakialoitteiden sisältö ei ole aivan se mitä tekstini esittää.
>>Jehovan todistajien keskuudessa ei tietenkään ole samalla lailla pappeja kuin katolisessa tai luterilaisessa kirkossa.
Jehovantodistajien pappis-status häilyy monen asian myötä. USA:ssa on nk. Real Property Tax Law §460:n mukainen vähennys:
"minister of the gospel, priest or rabbi of any denomination, an actual resident and inhabitant of this state, who is engaged in work assigned by the church or denomination of which he or she is a member" shall be exempt from taxation to the extent of $1500.
Tämä soveltuu vanhimmistolle, mutta kautta aikain on Vartiotorni halunnut esittää tasa-arvoa tässä saarnaamisvirassa. Ja todellisen "jäännöksen" loppuessa tästä asiasta tulee entistä vaikeammin hallittava kokonaisuus. Valtakunnan palvelus oli jossain välissä hetken nimeltään Our Kingdom Ministry, mutta Our-sana jäi sitten pois. Tuntuu tuo pappisluokan määritysvaihtelu olevan suorassa suhteessa talouteen ja vastuisiin, oppikysymysten ohella tietty.
>> Käytännössä seurakunnan vanhimmat muodostavat kuitenkin eräänlaisen pappisluokan, ja ainakin rippisalaisuuden suhteen heidät on tällaisiksi katsottava (näinhän on myös esim. helluntailaisten seurakunnanvanhimpien kohdalla). Lisäksi nimenomaan protestanttisissa uskonsuunnissa on maallikoiden rippi-isinä (tai rippiäiteinä) olemisesta jo pitkät perinteet, ja ainakin Suomen lainsäädäntökin tunnustaa heidät sellaisiksi.
Tässä suhteessa on varmaan eroja eri valtioiden lainsäädännöissä ja/tai asia katsotaan lopulta lakituvassa ja nokkelampi voittaa. Joka tapauksessa tuo pappis-status on keikahdellut Vartiotorniseuralla hyvin opportunistisesti.
Parannus uskonnollisessa mielessä ja parantuminen lääketieteellisessä mielessä ovat kaksi eri asiaa. Parantumista lääketieteellisessä mielessä tuskin voidaan pitää seurakuntaan kuulumisen edellytyksenä. Sairaus, ja erityisesti parantumattomana pidetty sairaus, ei saa tarkoittaa hylkäämistä seurakunnan taholta, vaan pikemminkin sairaan auttamista.
Siitä, onko pedofilia sairaus vai ei, ja mikäli näin on, onko se parannettavissa vai ei, on runsaasti erilaisia teorioita. Mikäli kyseessä on sairaus, ei vankila varmasti ole oikea paikka sen terapoimiseksi. On moraalisesti hyvin kyseenalaista tuomita henkilö vankeuteen sen takia, että hän on sairas.
Jehovan todistajien tapa vaieta pedofilia kuoliaaksi ei tietenkään sekään auta pedofiilia itseään. Se on kauheaa uhrin kannalta, mutta ei se ole oikea menettelytapa tekijänkään kannalta.
Voin hyvin kuvitella, että mahdollisen lainmuutoksen takana on juuri ilmitulleet pedofilian kätkemistapaukset - ja ennen kaikkea juuri katolisten pappien vaitiolo. Kuten jo eilen totesin, tämä ei kuitenkaan vaikuta asiaan mitenkään, koska katoliset papit pitävät rippisalaisuuden joka tapauksessa, olipa maallinen laki asiasta mikä tahansa.
>>Parannus uskonnollisessa mielessä ja parantuminen lääketieteellisessä mielessä ovat kaksi eri asiaa.
Niin ovat, käytin sanoja epätarkasti.
>> Parantumista lääketieteellisessä mielessä tuskin voidaan pitää seurakuntaan kuulumisen edellytyksenä.
Noinhan se on, ajatuksena olikin viitata tuossa siihen "apuun", joka jt-seurakunnassa annettaisiin katumuksen tai puuttuvien todistajien perusteella. Mahdollisen sairauden toteamiseen tarvittavalla ammattipätevyydellä ei ole tuossa jt-mekanismissa mitään sijaa.
>>Siitä, onko pedofilia sairaus vai ei, ja mikäli näin on, onko se parannettavissa vai ei, on runsaasti erilaisia teorioita.
Samaa kädenvääntöä on vuosien varrella ollut vaikka alkoholismin ja homoseksuaalisuuden suhteen. Omassa nuoruudessani homoseksuaalinen puuhastelu oli Suomessa lailla kielletty.
>>Se on kauheaa uhrin kannalta, mutta ei se ole oikea menettelytapa tekijänkään kannalta.
Aiemmin noudatettu menettelytapa oli lyhytnäköinen ja nyt se haittaa koko jehovantodistajayhteisöä. Haitta tulee jatkumaan pitkään, tulevat oikeudenkäynnit pitävät siitä huolen.
>>... katoliset papit pitävät rippisalaisuuden joka tapauksessa, olipa maallinen laki asiasta mikä tahansa.
Jehovantodistajat panivat paremmaksi; pahimmillaan vanhimmat ovat syyttäneet pedofilian uhreja valehtelijoiksi ja kieltäneet menemästä viranomaisten puheille.
Sairauden ja terveyden käsitteet ovat todellakin osittain yhteiskunnallisia, eivät yksinomaan lääketieteellisiä. Esim. homoutta pidettiin Suomessa sairautena vuoteen 1981, jolloin sadattuhannet suomalaiset paranivat yhdellä lääkintöhallituksen nuijankopautuksella. Vastaavaa ihmeparantumista ei Suomessa liene koskaan aiemmin tai myöhemmin tapahtunut.
Sen sijaan transseksuaalisuutta (siis sitä, että biologinen mies tuntee itsensä naiseksi tai päinvastoin) pidetään vieläkin virallisesti sairautena. Transseksuaalit itse kiistävät jyrkästi olevansa sairaita, mutta toiselta puolen, niin kauan kuin heidän tilaansa pidetään sairautena, pidetään sukupuolenvaihdosleikkausta virallisesti sairauden hoitona, ja se korvataan sairasvakuutuksesta. Mikäli sairausleima poistettaisiin, joutuisivat transseksuaalit maksamaan lystin omasta pussistaan. Kaksi puolta siis tälläkin mitalilla.
Alkoholismi sen sijaan mielletään nykyäänkin yleisesti sairaudeksi. Sen ja n.k. runsaan alkoholinkäytön välinen raja on kuitenkin käytännössä veteen piirretty viiva. Kukaan ei pysty varmasti sanomaan, milloin jonkun ihmisen tila ylittää alkoholismin rajan.
Osuit tosiaankin merkittävään eroon katolisen rippikäytännön ja Jehovan todistajien rippikäytännön välillä. Katolisessa kirkossa ripin vastaanottaja yrittää saada syyllisen itsensä tunnustamaan asian, tai mikäli uhri puhuu asiasta, häntä kehotetaan kääntymään viranomaisten puoleen. Jehovan todistajien kohdalla näin ei ainakaan tähän saakka ole tehty, ei ainakaan systemaattisesti.
Tosin katolisellakaan kirkolla ei tämä käytäntö tunnu aina toimivan. Nimenomaan pappien tunnustettua hyväksikäytön on kyseintä henkilöä monasti kielletty kääntymästä viranomaisten tai terapeuttien puoleen, ja hänet on yksinkertaisesti vain siirretty toiseen seurakuntaan. Likapyykki on siis pesty kotona tässäkin kohtaa, ja jopa yllättävän paljon samoilla perusteilla kuin Jehovan todistajienkin kohdalla (asian julkinen käsittely mustaisi Jumalan kirkon maineen).
On tästä yhtäaikaisesta pedofiiliskandaalista ollut ainakin se vaikutus, että Jehovan todistajat ja katolilaiset, jotka yleensä ovat sangen kerkeitä soimaamaan toisiaan, ovat olleet armeliaasti hiljaa "naapurifirman" ongelmista. Kiviä ei sentään parane heitellä, jos itse asuu lasitalossa.
>> Vastaavaa ihmeparantumista ei Suomessa liene koskaan aiemmin tai myöhemmin tapahtunut.
>>Alkoholismi sen sijaan mielletään nykyäänkin yleisesti sairaudeksi.
Alkoholisteistakin saisi nuijankopautuksella melko suuren joukon terveitä.
>>Osuit tosiaankin merkittävään eroon katolisen rippikäytännön ja Jehovan todistajien rippikäytännön välillä. Katolisessa kirkossa ripin vastaanottaja yrittää saada syyllisen itsensä tunnustamaan asian, tai mikäli uhri puhuu asiasta, häntä kehotetaan kääntymään viranomaisten puoleen. Jehovan todistajien kohdalla näin ei ainakaan tähän saakka ole tehty, ei ainakaan systemaattisesti.
Se uhrin vaientaminen uhkailulla ja pahimmillaan erottamisella on jotain käsittämätöntä. Tarkoitushan on tietysti ylläpitää kiiltokuvaa. Tämä tuli Kanadan oikudenkäynnissä esille molempien syytettyjen penkillä olleiden vanhimpien taholta.
>> Kiviä ei sentään parane heitellä, jos itse asuu lasitalossa.
Tulitauko koskenee ainoastaan tätä aihetta, suorituskeskeisessä puuhassa kun ei saa päästää joukkoja laiskistumaan, vireyttä on ylläpidettävä.
Alkoholismin poistaminen tautiluokituksesta saisi toden totta aikaan samanalaisen ihmeparantumisen.
Alkoholismin mieltäminen sairaudeksi ei todellakaan ole mitenkään itsestäänselvää. Sehän ei oikeastaan täytä sen enempää fyysisen kuin psyykkisenkään taudin tunnusmerkkejä. Yleensä viitataan alkoholistin pakonomaiseen haluun saada alkoholia, mutta samankaltainen "pakonomainen halu" ilmenee - eikä välttämättä yhtään sen vähempänä - esim. tupakoitsijoitten kohdalla, mutta siltikään tupakointia ei mielletä sairaudeksi. Sen sijaan esim. seksiaddiktio mielletään, mikä osaltaan vahvistaa sitä käsitystä, että terveyden ja sairauden raja on näissä kohdin enemmänkin sosiaalinen ja moraalinen kuin lääketieteellinen.
Homoseksualismin poistaminen sairausluokituksesta perustui myös pitkälti siihen, että kyseisen ilmiön yhteiskunnallinen arvostus oli muuttunut. Toki taustalla oli myös lisääntynyt lääketieteellinen tieto homoseksuaalisen identiteetin ja ylipäänsä seksuaalisen identiteetin synnystä. Aiemmin lähdettiin siitä, että heteroseksuaalinen identitetti on eräänlainen normaalitapaus, ja että homoseksuaalisen identiteetin (sikäli kuin tällaisen olemassaolo ylipäänsä myönnettiin) kehittyminen oli seurausta normaalinen prosessin sairaalloisesta muuttumisestä. Nykyään sen sijaan ymmärretään paremmin se, että seksuaalisen identiteetin kehittyminen on hyvin monimutkainen ja pitkälti tuntematonkin tapahtuma, ja että homoseksuaalisen identiteetin syntyminen ei ole mitenkään seurausta systeemin sairaalloisesta häiriintymisestä. Täten ei voida sanoa, että toinen identiteetin muoto olisi toistaan "normaalimpi".
Summa summarum sanoisin, että homoseksualismin poistaminen sairausluokituksesta oli aivan oikea päätös. Alkoholismin luokittelu sairaudeksi on osin ongelmallista, mutta luokitteluperusteesta huolimatta on pidettävä kiinni siitä, että alkoholistilla, jolla on halu lopettaa juomisensa, on oltava mahdollisuus saada tarvitsemansa apu, olkoonpa tämä sitten lääketieteellistä tai jotain muuta laatua.
Jos pakonomaista halua käytetään mittarina, niin syöminen molemmissa ääripäissään on myös hyvä esimerkki. Niin ja vaikka pakonomainen halu nähdä tulta.
>>..terveyden ja sairauden raja on näissä kohdin enemmänkin sosiaalinen ja moraalinen kuin lääketieteellinen.
Taitaa olla melko kirjavaa eri maiden lainsäädäntö suhteessaan homoseksualismiin.
>>...on pidettävä kiinni siitä, että alkoholistilla, jolla on halu lopettaa juomisensa, on oltava mahdollisuus saada tarvitsemansa apu, olkoonpa tämä sitten lääketieteellistä tai jotain muuta laatua.
Eikös tupakointiinkin suhtauduta juuri tuolla tavalla. Se ei ole sairaus, mutta haitallisen vaikutuksensa takia siitä kyllä autetaan pääsemään eroon, etenkin silloin kun varsinainen hoidettavaan vaivaan tupakoinnin lopettamisella on voimakas vaikutus.
En malta olla lisäämättä, että vapautumiseni jehofiiliydestä on muuttanut asenteeni esimerkiksi juuri homoseksuaalisuutta kohtaan. Aikaisempi jyrkän kielteinen ja kovin ehdoton kanta on muuttunut tietyllä tavalla neutraalin välinpitämättömäksi. Osin senkin takia, että olen aika ajoin lukenut tekstiä liittyen nimenomaan malakos ja arsenokoites sanoihin. Sen jälkeen sain asiasta eri kuvan kuin Vartiotornin yksioikoisesta lähestymistavasta.
Syömiseen liittyviä häiriöitä pidetäänkin yleensä sairauksina, sekä ahmimishäiriötä eli bulimiaa että pakonomaista syömättömyyttä eli anoreksiaa. Samoin pyromaniaa pidetään sairautena.
Juristinen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on todellakin kirjavaa. Länsimainen oikeuskäsitys on kuitenkin viime aikoina kulkenut siihen suuntaan, että yhteiskunnan on lakiteitse mahdollistettava sukupuolivähemmistöjen tasa-arvoinen kohtelu, tai vähintääkin, että sukupuolinen suuntautuminen ja sen toteuttaminen kuuluvat yksityisyyden suojan piiriin, ja niistä ei voida rangaista. Hyvänä esimerkkinä on viime kesän USA:n Korkeimman oikeuden - joka yleensä on profiloitunut patavanhoillisena perinteisten perhearvojen puolustajana - päätös, jonka mukaan eräiden USA:n osavaltioiden homoseksuaalisuuden kieltävät n.k. sodomialait rikkovat perustuslaissa säädettyä yksityiselämän suojaa vastaan ja ovat siten perustuslain vastaisia.