Kokeilin neurolepteja ja ssri-lääkkeitä ja KAIKKI niistä lihottivat minua, todellakin lääkkeet vaikuttivat aineenvaihduntaan, koska vähensin paljonkin ruokaa, mutta silti lihoin. Kaun jaksoin uskoa, että vika oli minun tavoissani ruokailujen suhteen, mutta aina kun lopetin pillerit- lihominen loppui. Nyt olen taas pilleritön ja laihdutan saatuja kilojani. Selviydyn kyllä ilman niitä, koska ne auttavat vain latistamalla tunnetason ja rentouttavat kehoa fyysisesti. Eli itseasiassa lamauttavat ihmisen, jotta hän ei jaksa ahdistua tai oireilla muulla tavoin. Tää on mun kokemus ja mielipide. Olisi kiinnostavaa kuulla muiden kokemuksia... mä kun niin ihmettelen, miten kaikki lekurit jauhaa, että ei ne lääkkeet lihota päläpälä ja kummasti sitä vain tuppasi lihomaan. Kaikki pääkivutkin, huimaukset ja muut, mitkä alkoi lääkkenoton alettua, johtuivat kuulema jostain muusta. Keskushermoston lisäksi ne sekottaa koko kehon.
Lihominen lääkkeistä
öäääääää
2158
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
En viellä lihomisesta tiedä, mutta tuo kaikki muu on kyllä niin totta. Ite en ees tunnista ihteeni, en muista mittään ja kävelen päin seiniä. Sanovat että joo, voi kestää pari viikkoo tällänen olo tila, mutta kun asun yksin niin jonkun pitäs hoitaa kauppa-asiat ja töissäkin pitäs käydä. Eikä kumpikaan onnistu jos on ihan pökkerönä.
Ite laihduin mielialalääkkeistä 7 kiloa. Mitat oli alimmillaan 47kg/175cm. Siinä se syömishäiriökin ehti kehittyä aika pakonomaiseksi asiaksi. Ja nuppi oli välillä aivan sekasin. Syömättömyydestä seuras just tuota muistin menetystä.. saatoin esimerkiksi jossain pelissäkin monta kertaa unohtaa mitä olin tekemässä, tai selittää samaa asiaa jonka olin juuri vartti sitten selittänyt. Alotin uudestaan tämän lä'äkekuurin kun lopetin tuon ensimmäisen puolenvuoden kestoisen kuurin seinään. Ihmettelen miten ihmeessä toi sairaanhoitaja edes pystyi niitä mulle antamaan uudestaan, ja vielä ite hän jopa ehdottikin että jos haluan taas aloittaa ko kuurin niin pitää sanoa sitten. Huomas ainakin, että ei kovin perillä ole mun asioistani ainakaan ollut.. kun kuitenkin hänelle oon kertonu, että minulla on syömishäiriö, mikä pahentu lääkkeiden myötä koska niitten avulla pysty laihtumaan, ja toisekseen olin ottanut yliannostuksia muutamia kertoja.. nuppi vaan oli muutenkin vähän sekasin sillon, niin sit vaan halus päätä enemmän sekasin.. muisti lähti muutamia kertoja. Ja tosiaan uuden kuurin sain siihen, että masennus is bäk, vaikka oikeesti halusin lääkkeet vain siksi että saisin painoa tippumaan taas nopeammin.
No, lopetin tämän toisenkin kuurin seinään ja tämä toinen kuuri kesti vain 1,5kk. Voisin vaikka vannoa, että jos olisin jatkanut noita lääkkeiden syömistä niin vuoden sisällä olisin enemmin tai myöhemmin maannu jossain letkuissa pakkoruokinnassa.
Tajunnu tässä vähän, että pitää pystyä ittekin sanomaan omat mielipiteet mm. terveydenhoitajalle ja lääkärille kun jotkut on sellasii, että eivät näytä mistään tietävän mitään. Ja se muutos lähtee itestä. Terveydenhoitajat yms, ne voivat toki auttaa asioiden läpikäymisessä, mutta ne eivät sitä muutosta pysty sun puolesta tekemää sinussa itsessäsi. :)
En tiiä, mitä mieltä te ootte,onko se ihan rikos määrätä syömishäiriöiselle mielialalääkkeitä, varsinkin tollasia mitkä on tiputtanu painoa. Noista lääkkeistä kun tulee helposti myös se, että sitä syömishäiriön paskaa puolta ei tajua kun ei lääkkeitä syödes tuu ajateltua mitään paskoja asioita. Ja ihmettelen myös omalla kohdallani, että minkä ihmeen takia ne sit haluaa että siirrän niitä ongelmia myöhemmälle, kun ei nuo lääkkeet muuta tee kun siirrä sitä ongelmaa ja estä niiden ongelmien kohtaamista. Kun nimenomaan ne pitäis kohdata ne ongelmat eikä vaan siirtää.
Mielialalääkkeet on myös auttanu hieman mua, mutta loppujen lopuks vaan tuhonnu mua enemmän ja enemmän. Eli enemmän ollu pahaa kun hyvää. Vähän vissiin meni ohi aiheestakin, mutta vähän omaa mielipidettä. :)