Ensimmäinen ja viimeinen

Vesku kirjoitti:

Evankelista Kenneth Hagin muistelee
taivasmatkaansa:

"Saavuimme Jumalan valtaistuimen luo ja katselimme
sitä kaikessa loistossaan. Emme nähneet Jumalan
kasvoja, saimme ainoastaan katsella Hänen
muotoaan.
Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi valtaistuimen
ympärillä olevaan sateenkaareen... sitten
valtaistuimen molemmilla puolilla seisoviin
siivekkäisiin olentoihin...
Ne olivat oudon näköisiä olentoja, ja kun kävelin
Jeesuksen kanssa niitä kohti, ne seisoivat siivet
levitettyinä. Niillä oli tulisia silmiä joka
puolella päätä, ja ne katsoivat kaikkiin suuntiin
yhtä aikaa...
Sitten, itse asiassa ensimmäistä kertaa, katsoin
Jeesusta silmiin. Ne olivat kuin elävän rakkauden
pohjattomat lähteet, ja niiden hellää katsetta on
aivan mahdoton kuvata. Katsoessani Hänen silmiinsä
lankesin polvilleni Hänen eteensä".





Kaikki maan ihanuus ja taivaan loisto kalpenevat
Jeesuksen sanoinkuvaamattoman läsnäolon edessä.
Toisinaan luulemme tietävämme, mitä rakkaus on,
mitä antaminen merkitsee ja mistä ilossa on
kysymys.
Jo silloin, kun ensimmäistä kertaa kohtasimme
Jeesuksen, kun koimme taivaallista rauhaa tai kun
jaoimme Jumalan rakkauden jonkun toisen ihmisen
kanssa, saimme tuntea hippusen taivaallista onnea.
Mutta vasta silloin, kun seisomme kasvotusten
Jeesuksen kanssa- kun tunnemme Hänen lämpimän
kosketuksensa, kun näemme hänen rakastavan ja
hyväksyvän hymynsä, kun kävelemme hänen kanssaan
taivaan ihanuudessa ja kun kuulemme hänen
selittävän meille Jumalan iankaikkisia
salaisuuksia- saamme tuntea taivaan koko
kirkkauden.
Taivaassa rakkauden ihana ja vastustamaton voima
ylittää maapallon suurimpien runoilijoiden
villeimmätkin rakkauteen liittyvät kuvitelmat. Kun
sisällämme oleva jumalallinen kipinä syttyy
jälleen liekkiin, silloin kaikki nykyiset,
sumuiset aavistelumme palavat poroksi, ja silloin
"minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut
itsenikin täydellisesti tunnetaan".

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä