Ymmärtääkseni huonon maineen aiheutti koneen siipimallista johtuva "heiveröisyys", mutta ei kai siipimalli pelkästään tuollaista inhotusta aiheuta? Epäilen kyseessä olleen "vanha kunnon B-17 on parempi" ajattelumalli.
B-24 oli kuitenkin paljon modernimmat kamat sisällä, ja sen pallotornin sai hilattua sisälle.
B-24 oli kuitenkin paljon modernimmat kamat sisällä, ja sen pallotornin sai hilattua sisälle.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Noh onhan B-17 tietenkin sulavalinjaisempi, kuin B-24 jolla on pitkat siivet, lyhyt runko ja siivet "selässä" eli maha roikkuu.
Ei siis mikään kaunis näky ( vaikka itse kyllä pidän enemmän B-24 rumuudesta kuin B-17 linjakkuudesta ). Luulisin kuitenkin että esteettisillä ennakkoluuloilla ei olisi niin suurta merkitystä muutaman taistelulennon jälkeen.
Alunperin 8 Air Forcen kalusto oli jaettu lähes 50-50 linnotuksilla ja libbeilla ja sodan lopulla suhteessa 2-1. Lisäksi en muista lensikö 15 Air force ainoastaan B-24silla.
Kuitenkin libbeä valmistettiin enemmän kuin B-17 ( joskin huomattava osa ei-pommareina ) ja konetta käytettiin ahkerasti tyynellä merellä.
Pallotornin sai vedettyä sisään kummassakin koneessa.
Noh, B-17Gssä oli parempi aseistus, suurempi maksimipommikuorma ja pidenmpi lentomatka joten onko syyt siinä. sopi paremmin terroripommituksiin
Mutta liberatorin MK II sitten tasoittikin tilannetta.
Missä B-17 mallissa sen pallotornin sai vedettyä sisään?
G:ssä kieltämättä, mutta vielä F:ssä oli olematon nokka-aseistus ( eipä se ollut hääppönen D-libbessäkään ) ja kun saksmannit sen keksivät niin johan syntyi jos jonkin näköisiä viritelmiä. Ennen E:tä ei ollut B-17 pyrstöampumoakaan, kk:t vain rungon sivuilla, selässä ja mahassa sekä mahdollisuus lyödä sockettien läpi nokassa kk:ita ( joskin ampujia olisi ollut vain yksi tai kaksi ).
Jos wikipediaan on luottamista, niin se überkuorma 7800 kiloa B-17sta ei voinut lentää kovinkaan kauas, sillä niin libben kuin linnotuksen lentosäde laski pommikuorman kasvaessa. Muuten kuormat näyttävän oleet jotakuinkin samat 400 ja 800 maililla.
Kaiken kaikkiaan sekä libben ja linnotuksen normikuormat eivät loppujen lopuksi olleet niin ihmeelliset: 400 mi:llä 3600 kg ja 800 mi:llä 2000 kg, mutta kyse olikin siinä että jenkit kykenivät ( aluksi ) brittejä paremmin kohdistamaan kuormansa ( ja myöhemmin kun brititkin olisivat pystyneet, jatkoivat sankarimme Women and children first linjaansa ).
Toisaaltaan taas, tykästymiseeni libbeen saattaa hiukan vaikuttaa se että sen paksuun ja sivusta katsottuna suoraan runkoon oli helppo maalata kauniita kuvia.
Yritäppäs maalata B-17 runkoon Dragon and his tail ( varsinkin kun selässä olevat siivet eivät haitanneet louhikäärmeen pyrstön maalamista ).
Tottapa turiset, B-17 ( F & G ) oli pallotorni, mutta sitäpä ei saanut vedettyä B-24 tapaan sisään. Minun kämmi.
Huonosti kävi jos tuo B-17:ssä toista oleva pallotprnin mekanismin jumittuivat, silloin sieltä ei päässyt pois muuten kuin vasta maassa. Välillä kävi niin, että pallotorni jumiutui ja laskutelineitä ei saatu laskettua vahinkojen vuoksi... pallotornin ampuja murskautui.
Tunnettu kommentaattori (60 minuuttia jne) Andy Rooney todisti yhden tuollaisen tapauksen sota-aikana.
Toisalata kirjoja lukenenna käy ilmi, että B-24 kesti hyvin kuritusta sekin. En muista nyt yhden koneen sarjanumeroa, mutta siitä vaihdettiin vahinkojen vuoksi kaikki muut osat paitsi koneen runko.
Tulikin muuten mieleeni, kun kerran pallotornia ei saatu vedettyä B-17 sisään, niin silloinhan se piruparka joka siellä joutui olemaan oli koko reissun ajan ko pallerossa. Kuinkakohan moni pallotorni-jannu kärsi sodan jälkeen ahtaanpaikan kammosta.
Kuinka niin? Sikäli kun muistan jopa Memphis Bellessä ja muissa pommarielokuvissa on esitetty kuinka torniin käydään koneen sisäpuolelta.
Pallotornin laitteisto jumiutui melko helposti. Kyseinen pallohan nimittäin piti kääntää oikeaan asentoon jotta sieltä pääsi pois.
Steven Spielberg ohjasi fantasia/draama elokuvan (löytyy youtubesta) aiheesta.
http://www.imdb.com/title/tt0511124/
B-24 koneestahan ei voinut tuollaista draamaa tehdä, sillä vaikka sen pallotornin laitteet jumittuivat niin pallon pystyi vinssaamaan ylös käsipelillä.
"Sikäli kun muistan jopa Memphis Bellessä ja muissa pommarielokuvissa on esitetty kuinka torniin käydään koneen sisäpuolelta"
Tere MA.
Fortressin Sperryyn pääsee muistini mukaan sisään sekä koneen ulkopuolelta että rungon kautta. Rungosta ei pääse pallotorniin koneen seistessä telineillään, syynä se että piippuja ei mahdu kääntämään tarpeeksi alas. Ottaa maankamara kiinni aseen piippuihin ennenkuin rungon sisällä olisi tornin kulkuaukko oikealla kohdalla.
Ulkopuolelta koneen alata pääsisi kyllä Fortressin alapalloon koneen ollessa maassa, toisaalta aika triviaalia arvuuttelua sikäli kun edes puolihullu erkkikään tuskin haluaisi lähtökiidon ajan matkustaa pallotornissa parikymmentä senttiä irti kiitoradasta odottaen pettääkö laskuteline tms..
Noista pommarien keula-aseistuksesta sen verran että vaikka pyssypaljous oli näyttävää, niin varsinaista hyötyä siitä saatiin niukasti, koska aseitusta saattoi käyttää vain kaksi miestä.
Jo saattoi odottaa, että BocksCar lennähtää paikalle kun puhutaan lentokoneista.
"Fortressin Sperryyn pääsee muistini mukaan sisään sekä koneen ulkopuolelta että rungon kautta..."
Tuo käsitys minullakin on ollut ja muistanpa lukeneeni, että koneissa oli erityinen työkalu pallotornin pudottamiseen irti koneesta mikäli mahalasku oli tiedossa. Tietenkään kenenkään ei ollut siinä vaiheessa enää tarkoitus majailla pallerossa...
"Steven Spielberg ohjasi fantasia/draama elokuvan (löytyy youtubesta) aiheesta."
Joo, muistan hyvin sen pätkän opetukset: Laskutelineet saa esiin piirtämällä niistä kuvan, Mersut tykkäävät jättää nokkansa pommarin kylkeen muistoksi ja Costner on tympeä näyttelijä.
Vaikka B-24 pallotornin saikin vedetty sisään, niin nousiko se niin paljon rungon sisälle ettei pallotornia tarvinnut kääntää alaspäin saadakseen pallotornin luukun esille?
Onkos kenelläkään tietoa milloin sinne pallukkaan oli pakko ahtautua? Ei muuten, mutta luulisi sen pakon olevan edessä ennekuin saksmannit olivat niskan päällä. Joko ryhmittäytymislennon tai viimeistään jossain kanaalin yllä. Oma arvaukseni on kanaalin yllä, sillä samanaikaan voi suorittaa testiammunnat.
Itse olen nähnyt kyseisestä spielbergin pätkästä vain osan, mutta jotenkin pätkä jätti minulle kuvan ettei se ollut vain Costner joka oli tympeä...
Mutta onneksi Memphis Bellestä on muitakin leffoja: Caton-Jonesin ja Wylerin.
Mielestäni sitä ei tarvinnut kääntää alaspäin ainakaan B 24 koneessa. En ole tosin aivan varma, saattoi olla vielä eri versioita ja niissä eroja. tuossa on jokin linkki http://browningmgs.com/AirGunnery/05_ball.htm
Koska ampumoon oli sitten mentävä, siihen ollut lienee monenlaisia käytäntöjä miehistöstä riippuen, mutta yleensä ilmeisesti kun komennettiin taisteluasemiin.
Piirroksesta saisi sellaisen mielikuvan että olisi pitänyt, sillä palukka ei noussut tasanteelle asti. Piirroksesta näkee myös sen kuinka paljon korkeampi B-24 runko oli kyseisessä kohtaa B-17, sillä linnoituksessahan ei sitä kyseistä "tyhjää" tilaa rungossa ollut johon pallotorni libbessä vedettiin.
Siinä toisessa piirroksesta paljastuu se miksi ylipäätänsä kyselin milloin löi se hetki jolloin pallotornin herran pakko hypätä palleroon. Ei ainakaan näytä mitenkään miellyttävältä asennolta kykkiä tunnista toiseen ja kyllä minä vähän epäilen myös sitä ahtaan paikan kammon kehittymistä tuollaisessa luukussa.
Enpä ole koskaan tullut kyllä kyseistä ongelmaa miettineeksi, vasemmasta kuvasta alhaalla sain käsityksen että piiput tulisivat osittain rungon sisään, eikä palloon pääsisikään ellei jos piiput olisivat alaspäin mutta tiedä sitten.
Lienee yksi palloampujan kriteereistä ollut pituus, meikäläistä tuonne tuskin saisi edes kaksinkerroin mahtumaan.
Jaa, mutta alimapana oikealla taas kuva kertoisi että piiput pitää olla alaspäin että palloon pääsee. Keskellä vasemmalla olevissa kovissa näkyvä luukku onkin ilmeisesti aseiden huoltoluukku. On tuossa vempeleessä kanssa jollain ollut pähkäilemistä.
Katselin itsekkin aluksi sitä aseiden päällä olevaa luukkua, mutta muistelin että sisäänmenoluukku olisi aseiden takana. Kun katsoo alinta vasenta kuvaa, niin se pyöreä lasihan on se joka on aseitten välissä ja vieressä kulkee itse pyssyt. Siinä tapauksessa sisäänmenoluukku on aseitten takana ja silloin pyssyt on käännettävä alaspäin saadakseen palleron sisäänmenoluukun esille.
Harva tietää, että jo ensimmäisessä maailmansodassa oli nelimoottorisia strategisia pommikoneita, pommikuormaakin lähes 2 t.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Zeppelin_Staaken_R.VI
Mikä huono maine. Eikös tuolla voitettu merisota. Tosin SB-2:sta mukaille. Itse olen kuitenkin sitä mieltä että britit olisi esim. osanneet Lancasterista muokata syvyyspommikelpoisen. Ei ne tarvinnu suomalaisia ja amerikkalaisia opettamaan. Kysymys oli gentlemanneista. Merten mestareista.
Huono maine lentäjien joukossa johtui kahdesta seikasta. Koneen ohjaustuntuma oli raskas. Transitmiehen sanoin, ei haittaa sitä jolla voimaa on! Toinen seikka oli se että kone paloi herkästi johtuen polttoainesäiliöiden sijoituksesta. Muitakin juttuja on mutta muuten suorituskyvyltään hakkasi B-17:n lähes joka osa-alueella. Jos olisi ollut tarvetta niin myös B-24:n torjunta-aseistusta olisi kehitetty kuten eri tehtävissä lentäneelle B-17:lle tehtiin. Mitä tulee Birgerin tekstiin, olen samaa mieltä siitä että Lancaster olisi hyvin kelvannut meriherruuden saamiseen jossei muuta valmista vaihtoehtoa olisi ollut tarjolla.
Kieltämättä se kuva jossa B-24 siipi napsahtaa poikki, on aika vaikuttava ( 44-49710 Colonel James Gilson, commanding officer of the 779th BS and nine others were killed; one waist gunner was thrown clear and survived. ). Mutta kyllähän B-17 oli myöskin polttoainesäiliöt siivissä.
Kyllähän jokainen isokin pommari sopivan osuman saatuaan sytytti siipisäiliönsä koneen tuhoavaan roihuun tai sitten räjähti.
Kumitetut säiliöt suojasivat jonkin verren paloriskiltä mutta esim sakujen 30 mm tykin ammus omasi jo niin paljon räjähdystehoa että siinä ei paljon itsetiivistyvä säiliö auta. Suunnilleen sama kuin käsikranaatti räjähtäisi siiven sisällä..
Lentokoneiden "palo-ominaisuuksissa" tietysti eroja, legendaarisin syttyjä taisi olla japsien Mitsubishi "Betty". Käytännössä suojaamattomat siipitankin, tunnettiin nimellä "one-shot-lighter" liittoutuneiden lentäjien parissa. Muuten vahvarakenteinen lentokone, kaikki panssarointi ja suojaus vain jätetty pois painonkevennys mielessä jotta toimintasäde saatiin mahdollisimman suureksi.
Pitkällehän tuo lensikin, ei siinä mitään. Lento vain loppi lyhyeen kun sarja puhkaisi polttoainetankit.
Myöhemmin vika korjattiin. vielä herkempi sytyke oli Me163 komet. Suunnittelijat eivät tajunneet että laskeutumissuksen käyttö aiheutti tärinää josta rakettilöpö tuppasi ottamaan liekkiä
Kymmenen minuutin muna poksahti helposti karrelle jos ei käsitellyt varoen
Olikos se niin että energia-munaa syyttettin siitä että siinä kuoli enemmän pilotteja koneiden poksahdellessa kuin vihollisten alasampumina.
Muistaakseni maailman nopein ei enään ollut niin nopea kun, kulutettuaan löpönsä, tuli liitämällä alas.
Libbellä on toisaaltaan kapeampi siipi kuin linnotuksella ja siinä mielessä voipi olla että "flyboy" toivoi mielummin lentävänsä tukevammalta näyttävällä B-17 kuin heirevöisemmältä näyttävältä libbellä.
Itse en kuitenkaan tiedä napsahtiko libben kapeampi siipi linnotusta helpommin poikki polttoainepalon sitä syödessä.
Silti se nousi hillittömän nopeasti kun juutubestakin etsii suoranousua. Ytyä oli mutta kun pääsi tulittamisetäisyydelle piti jo kääntyä takaisin
Nopeutta oli955 kmh ja 9000 metriin noustiin kahdessa ja puolessa minuutissa. tpimintasäde 35km
Kamikazen ihannease.
Komet käytti kahta polttoainetta, hydratsiinia (mitä lieneekään) ja alkoholia, seos syttyi kun kun aineet olivat kosketuksissa keskenään. Hydratsiini on erittäin syövyttävää joten lentäjät käyttivät suojapukuja. Seos oli epävakaa ja hyvinkin pieni vuoto saattoi aiheuttaa räjähdyksen. kun polttoaine oli loppu voimamunasta tuli tosiaan liitokone, ja varsin suorituskykyinen sellainen. Ilman tehoakin se pystyi syöksymään 800 km/h ja oli 400-500 km/h nopeudella erittäin ketterä.
Ongelmana kometilla oli paluu kentälle koska laskeutuminen piti suorittaa kerta yrittämällä. Tähän kohtaan koittivat iskeä liittotuneiden hävittäjät. Paras tapa oli tulla kentän reunalle jyrkässä korkki ruuvissa ja olla it:n suojissa. koska pyöriä ei ollut niin pumppuisassa laskussa pilottien selkävammat olivat yleisiä.
kamikazet pyrkivät tukialus-lentokoneesta vaihtosuhteeseen, mutta kymmenen minuutin munan räjähtäessään ei pilotilla ollut paljon valinnan varaa. Pikemminkin itsemurhaajan ihmease.