Kristinuskonto rinnastetaan yleisesti muihin uskontoihin ja niinhän se onkin, vain uskonto uskontojen joukossa. Oman uskontonsa tueksi kristityt ovat nostaneet kirjan nimeltä Raamattu, jota he kutsuvat nimellä Jumalan Sana. Tosiuskovat kristityt sanovat ottaneensa vastaan Jeesuksen ja he nyt he vaativat kaikkia muitakin ottamaan vastaan tämän saman Jeesuksen henkilökohtaisena Vapahtajana. ”Muuten menet helvettiin…” he sanovat. Jos he katsoisivat UT:sta niin he huomaisivat, etteivät apostolit koskaan opettaneet niin. Kristinuskonnon, Islamin uskon ja esimerkiksi Jehova uskonnon oppi pelastuksesta on lähes samanlainen. ”Antaudu Jumalalle ja täytä käskyt ja missä et voi täyttää käskyjä siellä otat vastaan armon”.
Pastori Kylliäinen on hyvin kirjoittanut, että kaikkia maailman uskontoja yhdistää yksi asia. Kaikki opettavat että kaikki ihmiset eivät pelastu. En tiedä uskooko Pastori Kylliäinen Kristuksen Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, eikä tämä asia ole edes hänen vallassaan. ”Usko ei ole joka miehen”, mutta ”Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille”. Aikoinani vihasin Kylliäistä, koska olin tehnyt uskonratkaisun (näin kuvittelin) jonka perusteella katsoin nyt olevani taivaskelpoinen. Olin myös täyttynyt Pyhällä Hengellä monia, monia kertoja ja puhuin kielillä. Kävin kokouksissa (helluntai, vapaa srk, joskus city), joissa nostin käteni ylös ja huusin Halleluja kovaan ääneen. Olin palava kaveri, kuulemma. Ja todistin kaupungilla Kristuksesta Jeesuksesta, vaikka kieltämättä minua aina vähän hävetti. Mutta pidin totuutena sen, että ihmisten TÄYTYY uskoa tai muuten ei hyvä heilu. Ja täytyy todistaa…todistaa…todistaa…!
Luin Raamattua kaksi vuotta kuusi tuntia päivässä ja rukoilin useita tunteja päivässä. Lihan kuoleman tie tuli minulle todella rakkaaksi ja yritin kuolettaa lihaani. Omasta mielestäni vaellukseni olikin jo aika puhdasta ja katsoin alaspäin viinaan ja huumeisiin ja huoriin lankeavia ystäviäni. Olin vihainen ja ajattelin että onneksi nuo paskiaiset menevät helvettiin, sillä ”ilman pyhitystä ei kukaan ole näkevä Herraa”. Lihassani tunsin himoa kuitenkin kaikkeen perverssiin sitä enemmän, mitä enemmän muille saarnasin. Jumala ei kuitenkaan hylännyt minua paskamaisuudestani huolimatta, vaan sain tuntea Kristuksen Pyhän Hengen voimaa. Ristiinnaulittu Kristus Jeesus oli minulle rakas, niin luulin. Kun eräs veli tuli luonani käymään ja hän oli varmaan tottunut pitämään minua ”hurskaana”. Sanoin, ”kuule Heikki, tiedätkö, minä vihaan Jeesusta koko sydämestäni!” Ystäväni hölmistyi, sillä olihan hän tottunut kuulemaan suustani vain hallelujaata. Sitten jatkoin, ”mutta Jeesus rakastaa minua…ja sinua!”
Ajauduin kaksi vuotta sitten hulluuteen lain täyttämisessä ja oikeaoppisuudessa. Ajattelin että Pyhän Hengen läsnäolo johtuu siitä, että teen jotain oikein Jumalan silmissä. Olin kuollut Kristuksen kanssa ristillä ja Kristus elää minussa. Näin tuomiota kaikkialla ja olin varma, että koko ihmiskunta joutuu helvettiin ehkä minua ja Jeesusta lukuun ottamatta. Lopulta tunsin olevani kadotettu, kukaan ei pelastu…ajattelin. Mutta sitten…näin…tämän ihanan jonkun mielestä harhaopin: koko ihmiskunnan lunastettuna Jeesuksen Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Jeesus Kristus onnistui ja teki sen mihin minä eikä kukaan muukaan pystynyt: täytti lain edestäni. Eikä vain minun edestäni ,vaan jokaisen ihmisen edestä.
Kerran olin jakamassa ”evankeliointiparini” kanssa taas traktaatteja, jotka olimme itse suunnitelleet. Ne olivat lahkovapaita, mutta sisälsivät kuitenkin lahkolaisen uhkauksen helvetistä, ”jos et ota vastaan”. Eräs nainen tuli viereeni ja sanoi olevansa uskossa. Kun hän sanoi, että me kaikki menemme taivaaseen, niin tunsin vihaa vaikka näyttelin viilipyttyuskovaa. Olin oppinut tämän taidon seurakunnissa, jossa ei saa olla ihminen murheineen, vaivoineen tai epäluottamuksineen Jumalaan. Jumalan edessä saan kuitenkin olla juuri sellainen niin kuin olen, sillä Jumala rakastaa minua ja sinua sellaisenaan. Hän ei vaadi meiltä mitään..
Takana on myös aika kun halusin täyttyä ”hengellä” päivittäin ja psyykkasin itseäni hurmokseen muiden tosiuskovien kanssa. Halusin myös rukoilla jokaisen sairaan puolesta ja laskin moniko pelastuu minun kauttani. Niin sairas hullu paskiainen minä olin, että aloin etsiä vikoja sairaan uskosta tai salasyntejä, kun hän ei parantunutkaan vaikka tällainen ”uskonjättiläinen” rukoili ”Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veren voimassa halleluja, aaaameeeen!” Tein kaiken kuitenkin epäuskossa ja hölmöyttäni ja Jumala armahti minua Kristuksen tähden.
Vaikeinta minulle oli tunnustaa totuus siitä, että kaikki ovat luodut Kristukseen Jumalan tekona. Koska silloin joutuu tunnustamaan raamattujen totuuden ja Pyhän Hengen todistuksen siitä, että ”yksi on kuollut kaikkien edestä, siis kaikki ovat kuolleet!”. Niin minä vähitellen opin tuntemaan Kristuksen Jeesuksen, en niinkään henkilökohtaisena Vapahtajana vaan KOKO MAAILMAN JA KAIKKIEN IHMISTEN VAPAHTAJANA (varsinkin uskovien).
Pyhä Henki kirkastaa Kristusta Jeesusta, Hänen kuolemaansa ja ylösnousemustaan. Jeesuksen Kristuksen yksi kuolema ristillä koko maailman synnin tähden ja Hänen ylösnousemuksensa kaikkien ihmisten vanhurskauttamisen tähden on tämän maailman kaikkeuden ydin. Raamatut, uskot, kasteet ja muut tulevat kaukana jäljessä. Niillä on toki merkitystä mutta vain silloin, kun ne tulevat hedelminä todellisesta uskosta ja kuuliaisuudesta: Kristuksen Jeesuksen uskosta meidän hyväksemme. Saakoon Pyhä Henki iskeä sydämen silmiesi eteen Jeesuksen Kristuksen ja Hänet ristiinnaulittuna. Silloinkin kun mietit jonkun iäisyyskohtaloa ja kysyt hiljaa ”pelastuukohan tuo…” niin katso ristille! Jumalan vastaus kysymykseesi on ristille naulittu Kristus Jeesus.
Vaellukseni tietää yksin Jumala, mutta voin sanoa että on valtava ilo elää lunastetun ihmiskunnan keskellä Pyhässä evankeliumin Hengessä. Ei tuomiten tätä sekopäistä maailmaa, vaan kertoen ihmisille tämän hulluuden keskellä, että heillä kaikilla on toivo ristiinnaulitun Kristuksen kautta. Näin naurettava minä siis olen ja kaikin puolin samanlainen paskiainen kuin sinäkin kuka hyvänsä. Mutta Hänessä olen viaton kuin Hän, niin kuin kaikki ihmiset kaikkina aikoina kaikkialla yksin Kristuksen tähden.
”Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa. Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen. Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi, ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.” (kol. 1:16-20)
Pastori Kylliäinen on hyvin kirjoittanut, että kaikkia maailman uskontoja yhdistää yksi asia. Kaikki opettavat että kaikki ihmiset eivät pelastu. En tiedä uskooko Pastori Kylliäinen Kristuksen Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, eikä tämä asia ole edes hänen vallassaan. ”Usko ei ole joka miehen”, mutta ”Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille”. Aikoinani vihasin Kylliäistä, koska olin tehnyt uskonratkaisun (näin kuvittelin) jonka perusteella katsoin nyt olevani taivaskelpoinen. Olin myös täyttynyt Pyhällä Hengellä monia, monia kertoja ja puhuin kielillä. Kävin kokouksissa (helluntai, vapaa srk, joskus city), joissa nostin käteni ylös ja huusin Halleluja kovaan ääneen. Olin palava kaveri, kuulemma. Ja todistin kaupungilla Kristuksesta Jeesuksesta, vaikka kieltämättä minua aina vähän hävetti. Mutta pidin totuutena sen, että ihmisten TÄYTYY uskoa tai muuten ei hyvä heilu. Ja täytyy todistaa…todistaa…todistaa…!
Luin Raamattua kaksi vuotta kuusi tuntia päivässä ja rukoilin useita tunteja päivässä. Lihan kuoleman tie tuli minulle todella rakkaaksi ja yritin kuolettaa lihaani. Omasta mielestäni vaellukseni olikin jo aika puhdasta ja katsoin alaspäin viinaan ja huumeisiin ja huoriin lankeavia ystäviäni. Olin vihainen ja ajattelin että onneksi nuo paskiaiset menevät helvettiin, sillä ”ilman pyhitystä ei kukaan ole näkevä Herraa”. Lihassani tunsin himoa kuitenkin kaikkeen perverssiin sitä enemmän, mitä enemmän muille saarnasin. Jumala ei kuitenkaan hylännyt minua paskamaisuudestani huolimatta, vaan sain tuntea Kristuksen Pyhän Hengen voimaa. Ristiinnaulittu Kristus Jeesus oli minulle rakas, niin luulin. Kun eräs veli tuli luonani käymään ja hän oli varmaan tottunut pitämään minua ”hurskaana”. Sanoin, ”kuule Heikki, tiedätkö, minä vihaan Jeesusta koko sydämestäni!” Ystäväni hölmistyi, sillä olihan hän tottunut kuulemaan suustani vain hallelujaata. Sitten jatkoin, ”mutta Jeesus rakastaa minua…ja sinua!”
Ajauduin kaksi vuotta sitten hulluuteen lain täyttämisessä ja oikeaoppisuudessa. Ajattelin että Pyhän Hengen läsnäolo johtuu siitä, että teen jotain oikein Jumalan silmissä. Olin kuollut Kristuksen kanssa ristillä ja Kristus elää minussa. Näin tuomiota kaikkialla ja olin varma, että koko ihmiskunta joutuu helvettiin ehkä minua ja Jeesusta lukuun ottamatta. Lopulta tunsin olevani kadotettu, kukaan ei pelastu…ajattelin. Mutta sitten…näin…tämän ihanan jonkun mielestä harhaopin: koko ihmiskunnan lunastettuna Jeesuksen Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Jeesus Kristus onnistui ja teki sen mihin minä eikä kukaan muukaan pystynyt: täytti lain edestäni. Eikä vain minun edestäni ,vaan jokaisen ihmisen edestä.
Kerran olin jakamassa ”evankeliointiparini” kanssa taas traktaatteja, jotka olimme itse suunnitelleet. Ne olivat lahkovapaita, mutta sisälsivät kuitenkin lahkolaisen uhkauksen helvetistä, ”jos et ota vastaan”. Eräs nainen tuli viereeni ja sanoi olevansa uskossa. Kun hän sanoi, että me kaikki menemme taivaaseen, niin tunsin vihaa vaikka näyttelin viilipyttyuskovaa. Olin oppinut tämän taidon seurakunnissa, jossa ei saa olla ihminen murheineen, vaivoineen tai epäluottamuksineen Jumalaan. Jumalan edessä saan kuitenkin olla juuri sellainen niin kuin olen, sillä Jumala rakastaa minua ja sinua sellaisenaan. Hän ei vaadi meiltä mitään..
Takana on myös aika kun halusin täyttyä ”hengellä” päivittäin ja psyykkasin itseäni hurmokseen muiden tosiuskovien kanssa. Halusin myös rukoilla jokaisen sairaan puolesta ja laskin moniko pelastuu minun kauttani. Niin sairas hullu paskiainen minä olin, että aloin etsiä vikoja sairaan uskosta tai salasyntejä, kun hän ei parantunutkaan vaikka tällainen ”uskonjättiläinen” rukoili ”Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veren voimassa halleluja, aaaameeeen!” Tein kaiken kuitenkin epäuskossa ja hölmöyttäni ja Jumala armahti minua Kristuksen tähden.
Vaikeinta minulle oli tunnustaa totuus siitä, että kaikki ovat luodut Kristukseen Jumalan tekona. Koska silloin joutuu tunnustamaan raamattujen totuuden ja Pyhän Hengen todistuksen siitä, että ”yksi on kuollut kaikkien edestä, siis kaikki ovat kuolleet!”. Niin minä vähitellen opin tuntemaan Kristuksen Jeesuksen, en niinkään henkilökohtaisena Vapahtajana vaan KOKO MAAILMAN JA KAIKKIEN IHMISTEN VAPAHTAJANA (varsinkin uskovien).
Pyhä Henki kirkastaa Kristusta Jeesusta, Hänen kuolemaansa ja ylösnousemustaan. Jeesuksen Kristuksen yksi kuolema ristillä koko maailman synnin tähden ja Hänen ylösnousemuksensa kaikkien ihmisten vanhurskauttamisen tähden on tämän maailman kaikkeuden ydin. Raamatut, uskot, kasteet ja muut tulevat kaukana jäljessä. Niillä on toki merkitystä mutta vain silloin, kun ne tulevat hedelminä todellisesta uskosta ja kuuliaisuudesta: Kristuksen Jeesuksen uskosta meidän hyväksemme. Saakoon Pyhä Henki iskeä sydämen silmiesi eteen Jeesuksen Kristuksen ja Hänet ristiinnaulittuna. Silloinkin kun mietit jonkun iäisyyskohtaloa ja kysyt hiljaa ”pelastuukohan tuo…” niin katso ristille! Jumalan vastaus kysymykseesi on ristille naulittu Kristus Jeesus.
Vaellukseni tietää yksin Jumala, mutta voin sanoa että on valtava ilo elää lunastetun ihmiskunnan keskellä Pyhässä evankeliumin Hengessä. Ei tuomiten tätä sekopäistä maailmaa, vaan kertoen ihmisille tämän hulluuden keskellä, että heillä kaikilla on toivo ristiinnaulitun Kristuksen kautta. Näin naurettava minä siis olen ja kaikin puolin samanlainen paskiainen kuin sinäkin kuka hyvänsä. Mutta Hänessä olen viaton kuin Hän, niin kuin kaikki ihmiset kaikkina aikoina kaikkialla yksin Kristuksen tähden.
”Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa. Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen. Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi, ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.” (kol. 1:16-20)
Vastaukset 3
Vanhimmat
''Islamin uskon ja esimerkiksi Jehova uskonnon oppi pelastuksesta on lähes samanlainen. ”Antaudu Jumalalle ja täytä käskyt ja missä et voi täyttää käskyjä siellä otat vastaan armon”.
''
Ei. Kristinuskossa pelastuminen ja Islamilaisessa on täysin eri.
"Uskovaiset, kerronko teille kaupasta, joka pelastaa teidät tuskalliselta rangaistukselta: uskokaa Jumalaan ja Hänen lähettilääseensä ja kamppailkaa Jumalan tiellä henkenne ja omaisuutenne uhalla. Tämä on teille parasta. Kunpa vain tietäisitte. Jos näin teette, Hän antaa teille teidän syntinne anteeksi ja sallii teidän käydä puutarhoihin, joiden notkelmissa virtaa puroja, ja suloisiin asumuksiin Eedenin puutarhoissa. Tämä on suuri voitto." Suura 61:10-12
Raamattu: "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi." Ef.2:8-9
"Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi (=Jumalaksi) ja uskot sydämessäsi, että Jumala on Hänet kuolleista herätänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaiksi ja suun tunnustuksella pelastutaan." Room.10:9-10
Islamissa puhutaan kaupasta ihmisen ja jumalan välillä. Raamatussa pelastutaan jumalan armosta.
Huh huh, miten täydesti ja rehellisesti ja miltei raan totuudellisen paljaasti elettyä uskonelämää!
Et kylläkään ole mikään aivan tavallinen määkivä lammas, kun olet noin perustavaalaatua olevia asioita tunnistanut ja tunnustanut itsessäsi; asioita, jotka uskovissa(itsepyhitetyissä) elää, mutta asioita, jotka heissä elävät pinnan alla, itseltäänkin salassa.
Todella rehellistä analyysia omasta itsestä ja uskovaisuudesta, täytyy nostaa hattua, olen itse käynyt läpi lähes samat tunteet uskonvaelluksellani,tosin tämä on vienyt vuosia enkä vieläkään valmis ole.Samaa mieltä en kanssasi ole pelastuskäsityksestä,Raamatun mukaan usko Jeesukseen tuo pelastuksen ja suun tunnustuksella se sinetöidään(omin sanoin kerrottuna),Jumalan armo tulee mukaan kuvioihin kun ihminen on syntiä tehnyt ja ja Jumalan armo tekee vanhurskaaksi.Mielestäni ihmisenä minulla ei ole valtaa tuomita ketään kadotukseen, vaan lähetyskäskyn mukaisesti yrittää kertoa Jeesuksesta niin monelle kuin mahdollista, ja rukouksessa edetä elämääni.Enkä myskään voi julistaa että kaikki pääsisivät taivaaseen jos sitä ei raamatussa ilmoiteta, mutta jokaisella meistä on oikeus kertoa mielipiteensä.
siunausta!!:)