Jokainen meistä on joskus esittänyt väittämiä joiden piti olla totta, sataprosenttista faktaa, silloin kuin ne esitettiin, virheen mahdollisuus oli olematon.
Luotettava lähde ja tietoa oli joten ei syytä epäröintiin, ei muuta kuin kertomaan kavereille innokkaasti.
Leuka ylhäällä, rinta rottingilla, vatsa sisässä ja itsevarma ilme kasvoilla todisteltiin: "Kyllä näin on näreet!", oltiin vahvoilla eikä mahdollisilla vastaväitteillä ollut enää merkitystä.
Olipa moni muukin samaa mieltä kanssasi ja sekös vasta saikin egosi hehkumaan, olithan totuuden torvi, tiedon lähde.
Muistatko miltä tuntui kun kuitenkin sait tietää olevasi väärässä?
Jostain tulikin parempi tieto jonka sitten itsekkin ymmärsit oikeaksi vaikka tajuntasi edelleen kapinoi huutamalla: "Ei voi olla totta!" tai "Kuinka ihmeessä saatoin luulla?"
On hyvin inhimillistä olla väärässä.
On myös inhimillistä väittää asioita todeksi naama punaisena vaikka todellinen tieto puuttuisi.
Ihminen janoaa tietoa ympäristöstään, olemassa olostaan ja useat meistä keskustelevat mielellään eri vaihtoehdoista ja näkemyksistä sekä etsivät "totuutta" kaikkialta, myös minä.
Kuitenkin liian usein sorrumme ylilyönteihin. Tärkeät asiat syrjäytyvät yllättävän helposti tajunnastamme ja keskustelu ajautuu väärille urille kun itsekkyytemme ja oikeassa olemisen tarpeemme saavat vallan mielestämme.
Luoja tai ei, keskustellaan asiallisesti.
Tarkoitukseni ei ollut sanoa että joku olisi väärässä kertoessaan mielipiteensä tällä palstalla, vaikkakin joku varmasti väärässä onkin mutta sen arviointi ei todellakaan kuulu minulle :)
Ystävällisin terveisin:
Quo vadis?
Luotettava lähde ja tietoa oli joten ei syytä epäröintiin, ei muuta kuin kertomaan kavereille innokkaasti.
Leuka ylhäällä, rinta rottingilla, vatsa sisässä ja itsevarma ilme kasvoilla todisteltiin: "Kyllä näin on näreet!", oltiin vahvoilla eikä mahdollisilla vastaväitteillä ollut enää merkitystä.
Olipa moni muukin samaa mieltä kanssasi ja sekös vasta saikin egosi hehkumaan, olithan totuuden torvi, tiedon lähde.
Muistatko miltä tuntui kun kuitenkin sait tietää olevasi väärässä?
Jostain tulikin parempi tieto jonka sitten itsekkin ymmärsit oikeaksi vaikka tajuntasi edelleen kapinoi huutamalla: "Ei voi olla totta!" tai "Kuinka ihmeessä saatoin luulla?"
On hyvin inhimillistä olla väärässä.
On myös inhimillistä väittää asioita todeksi naama punaisena vaikka todellinen tieto puuttuisi.
Ihminen janoaa tietoa ympäristöstään, olemassa olostaan ja useat meistä keskustelevat mielellään eri vaihtoehdoista ja näkemyksistä sekä etsivät "totuutta" kaikkialta, myös minä.
Kuitenkin liian usein sorrumme ylilyönteihin. Tärkeät asiat syrjäytyvät yllättävän helposti tajunnastamme ja keskustelu ajautuu väärille urille kun itsekkyytemme ja oikeassa olemisen tarpeemme saavat vallan mielestämme.
Luoja tai ei, keskustellaan asiallisesti.
Tarkoitukseni ei ollut sanoa että joku olisi väärässä kertoessaan mielipiteensä tällä palstalla, vaikkakin joku varmasti väärässä onkin mutta sen arviointi ei todellakaan kuulu minulle :)
Ystävällisin terveisin:
Quo vadis?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuntuuko tutulta?
http://www.telegraph.co.uk/news/politics/8917077/Prepare-for-riots-in-euro-collapse-Foreign-Office-warns.html
Kuka muistaa 90-lukua?
Meillä pimitetään tosiasioita koska poliitikoillamme aslkaa olla paskathousuissa.
Niin se Harold Camping rinta rottingilla vakuutti maailmanlopun tulevan.. tulevan... tulevan...
Varmaa tietoa...
Suoraan Raamatusta...
Muistako hän tunteen...
http://www.huffingtonpost.com/2011/11/01/harold-camping-apologizes-rapture-predictions_n_1069520.html
"Muistako hän tunteen..."
Hän varmasti muistaa, miltä tuntui saada kreationisteilta miljoonia dollareita.
Pahankin epäonnistumisen tunteen sietää paljon paremmin kun plakkarissa on kretardeilta huijatut 22 Miljoonaa taalaa.
En muista.
Me kreationistit emme koskaan ole väärässä. Emme ainakaan tunnusta sitä.