".....Elämä, jota saamme planeetallamme elää, on
valtavan rikas ja moniulotteinen jonka rikkauksia
ja viisauksia vain harvat pääsevät
todellisuudessa oivaltamaan. Nyt kaiken tämän
elämän moniulotteisuuden keskellä joudumme
pohtimaan elämän syvintä olemusta, sitä, mitä me
ja koko elollinen luomakunta syvimmiltään olemme.
Ajatelkaamme vaikkapa sääskeä ja sen
käyttäytymistä. Sääski saa alkunsa jossain
vesilätäkössä, johon emo on munansa muninut ja
mennyt menojaan. Koskaan ei sääski emoaan näe
eikä kukaan voi sääskelle mitään opettaa ja
kuitenkin sääski käyttäytyy vuosista, kenties
vuosituhansista toiseen, täsmälleen samalla
tavalla. Kuten meidän makuuhuoneeseemme päässeet
sääsket, jotka lymyävät kesäisinä iltoina katon
rajassa seinällä odottaen, että nukahdamme ja ne
pääsevät turvallisesti verta imemään. Ja näin on
tapahtunut vuodesta toiseen.
Tai ajatelkaamme metsässä asuvaa metsoa.
Jatkuvasti metso syö pieniä teräväkulmaisia kiviä
tietämättä itse miksi näin tekee tai ilman, että
joku olisi metsolle jotain opettanut. Tuskin
metso tietää mitään omasta anatomiastaan ja
siitä, että sillä on kivispiira, jossa ruoka
jauhautuu hienoksi; ja joka tarvitsee uusia,
pieniä ja tarkoin valittuja kiviä jotka hoitavat
metsolla meidän hampaidemme virkaa, ja kuitenkin
jokin sanoo metsolle, että sen on kiviä syötävä.
Nyt tämä sama elämää suojeleva viisaus, joka
neuvoo sääskeä tai metsoa tekemään niinkuin ne
tekevät, vaikuttaa kaikkialla, niin eläin- kuin
kasvikunnassakin. Niinkuin tapahtui mummoni
unikkojen kohdalla, joista alussa kerroin.
Iltaisin unikot sulkevat kukkansa ja vaipuvat
uneen herätäkseen taas aamulla uuteen päivään.
Jokin opastaa muuttolinnut tuhansienkin
kilometrien päästä aina siihen pihapiiriin,
lammikkoon tai suolle, missä nämä ovat syntyneet.
Esim. lomamökkimme sijaitsee pienen erämaisen
järven rannalla, jolla järvellä on asunut jo
kymmenen vuoden ajan kaksi kuikkaa; ja jotka taas
jäiden alkaessa sulaa ilmestyivät lentelemään
tutulle kotijärvelleen. Samoin jokin johdattaa
lohet tuhansienkin merikilometrien päästä juuri
synnyinjokensa koskiin ja tämä sama jokin
johdattaa myös ihmisen käyttäytymistä ja
toimintaa silloin kun ihminen tämän jonkin
johdatuksessa on. Me ihmisinä olemme vain osa
yhdestä suuresta kokonaisuudesta ja suuren
viisauden luomuksia........."
valtavan rikas ja moniulotteinen jonka rikkauksia
ja viisauksia vain harvat pääsevät
todellisuudessa oivaltamaan. Nyt kaiken tämän
elämän moniulotteisuuden keskellä joudumme
pohtimaan elämän syvintä olemusta, sitä, mitä me
ja koko elollinen luomakunta syvimmiltään olemme.
Ajatelkaamme vaikkapa sääskeä ja sen
käyttäytymistä. Sääski saa alkunsa jossain
vesilätäkössä, johon emo on munansa muninut ja
mennyt menojaan. Koskaan ei sääski emoaan näe
eikä kukaan voi sääskelle mitään opettaa ja
kuitenkin sääski käyttäytyy vuosista, kenties
vuosituhansista toiseen, täsmälleen samalla
tavalla. Kuten meidän makuuhuoneeseemme päässeet
sääsket, jotka lymyävät kesäisinä iltoina katon
rajassa seinällä odottaen, että nukahdamme ja ne
pääsevät turvallisesti verta imemään. Ja näin on
tapahtunut vuodesta toiseen.
Tai ajatelkaamme metsässä asuvaa metsoa.
Jatkuvasti metso syö pieniä teräväkulmaisia kiviä
tietämättä itse miksi näin tekee tai ilman, että
joku olisi metsolle jotain opettanut. Tuskin
metso tietää mitään omasta anatomiastaan ja
siitä, että sillä on kivispiira, jossa ruoka
jauhautuu hienoksi; ja joka tarvitsee uusia,
pieniä ja tarkoin valittuja kiviä jotka hoitavat
metsolla meidän hampaidemme virkaa, ja kuitenkin
jokin sanoo metsolle, että sen on kiviä syötävä.
Nyt tämä sama elämää suojeleva viisaus, joka
neuvoo sääskeä tai metsoa tekemään niinkuin ne
tekevät, vaikuttaa kaikkialla, niin eläin- kuin
kasvikunnassakin. Niinkuin tapahtui mummoni
unikkojen kohdalla, joista alussa kerroin.
Iltaisin unikot sulkevat kukkansa ja vaipuvat
uneen herätäkseen taas aamulla uuteen päivään.
Jokin opastaa muuttolinnut tuhansienkin
kilometrien päästä aina siihen pihapiiriin,
lammikkoon tai suolle, missä nämä ovat syntyneet.
Esim. lomamökkimme sijaitsee pienen erämaisen
järven rannalla, jolla järvellä on asunut jo
kymmenen vuoden ajan kaksi kuikkaa; ja jotka taas
jäiden alkaessa sulaa ilmestyivät lentelemään
tutulle kotijärvelleen. Samoin jokin johdattaa
lohet tuhansienkin merikilometrien päästä juuri
synnyinjokensa koskiin ja tämä sama jokin
johdattaa myös ihmisen käyttäytymistä ja
toimintaa silloin kun ihminen tämän jonkin
johdatuksessa on. Me ihmisinä olemme vain osa
yhdestä suuresta kokonaisuudesta ja suuren
viisauden luomuksia........."
Vastaukset 14
Vanhimmat
on todellakin niin ihmeellinen paikka, että on
mielestäni järjetöntä ajatella sen olevan sattuman
tulosta.
En muista sen 1800-luvulla eläneen pastorin nimeä,
joka kysyi mm., että jos löydämme metsästä kellon,
oletamme sen tietenkin olevan jonkun
suunnittelema, koska se on selkeästi
järjestelmällinen ja taitavasti tehty. Miksi emme
ajattele samoin maailmasta, joka kuitenkin on
paljon hienompi, ja uskomattoman suunnittelutyön
vaatinut järjestelmä.
Miksi me oletamme, että sekava on sattumaa,
järjestelmällinen vaatii suunnittelijan, ja
uskomattoman järjestelmällinen syntyy taas
sattumasta? Ja toisaalta, jos meidän ymmärrys ei
riitä käsittämään maapallon luomista, eikö siitä
silloin voisi vetää johtopäätöstä, että
suunnittelijan täytyy olla lunnollisen ja
ymmärryksen yläpuolella oleva?
Siitä on aikaa kun luin erään amerikkalaisen
biologin kirjoittaman kirjan (en enää muista
nimeä enkä kirjoittajaa), jossa tarkasteltiin
sattuman mahdollisuutta elämän syntymiseksi sekä
mutaatioiden kautta kehittymisen mahdollisuutta.
Sattumaa hän kuvasi niin, että elämän
syntymiseksi sattumalta on yhtä todennäköistä
kuin jos kipataan rekkakuorma tiiliä yhteen
paikkaan ja näistä sattumalta syntyy talo.
Mutaatioiden kautta nykyisen elämän kehittymiseen
tarvittava aika oli luku, jossa oli 240 nollaa ja
vielä milj. vuotta perässä. Aurinko on ollut
nykyisessä muodossaan vain 5 miljardia vuotta,
eli vuotten luvussa on vain 9 nollaa, joten liian
paljon puuttuu ajasta, jotta kaikki olisi
mutaation tulosta.
Miksi luulet? Kun jotakin ei tiedetä niin ei
tiedetä. Ei siinä pidä heti ruveta jumalia
keksimään. Ei ihminen ikinä tule kaikkea
tietämään ainakaan lähimpien miljoonien vuosien
aikana. Kyllä kaikki aikanaan selviää niinkuin
nykyisinkin tiedetään ettei maapallo ole
litteä,tunnetaan ja käytetään atomivoimaa
hyödyllisesti tehdään mm.sydämmensiirtoja
jne.jne.jne. Ei elämässä tarvitse mitään
taikauskoisia selityksiä asoille joita ei vielä
tiedetä ruveta keksimään? Ja mitäpä sinä kaikella
tiedolla edes tekisitkään. Nauti elämästä
sellaisena kuin se juuri nyt ihmiskunnan olemassa
olo aikana on.
Joillaqkin ihmisillä on oikein himo tullut että
just nyt hänen elinaikanaan pitäisi kaikki saada
tietää? Eíhän se ole edes teoriassa mahdollista
eikä tarpeenkaan. Esim. nyt pystytään tekemään
sydämmen siirtoja ym. ja kloonitekniikalla
sydänkin voidaan tulevaisuudessa jo aivan
lähivuosina kasvattaa uusi jolloin ei ole enää
esim. hylkimis ym. muita ongelmia. Ja mikä
tahansa elin esim. jalka kasvatta ihmisen omista
kantasoluista. Tiede etenee huimaa vauhtia. Miksi
uskovaiset muuten aina tiedettä ja tiedemiehiä
haukkua räksyttää,eihän tiedemiehet mitään
uskontoja tutki tai edes arvostele kun heillä on
paljon tärkeämpää tutkimista ja tekemistä kuin
jostain huhaa asioista väitellä. Ja kuiteenkin
meistä joka ainoa nauttii joka hetki tieteen
saavutuksista.
Voidaan sanoa, että ateisti ja
lahkolaisuskovainen ovat täsmälleen samanlaisia.
Kumpikin elää omassa hyvin suppeassa ja
käpertyneessä maailmassaan ja tätä maailmansa -
mielikuvaansa - puolustavat kuin ampiaiset
pesäänsä. Aina ovat piikit pystyssä hyökkäämässä
niitä kohti, jotka uskaltavat lähestyä niiden
pesäänsä - heidän käpertynyttä maailmankuvaansa.
Niinpä ateistit haukkuvat uskovaisia ja päin
vastoin - pelkäävät oman maaimankuvansa
romahtamista.
Kaikki tieteellinen ja humanistinen kehitys
vaatii jatkuvasti niitä, jotka uskaltavat
kyseenalaistaa jo olevan ja etsiä uusia
vaihtoehtoja ja näköaloja tavanomaisuuksien
tilalle ja koko ihmiskunan tieteellinen ja
humanistinen historia on täynnään näitä rohkeita,
luovia ajattelijoita. Ihmisiä, jotka eivät ole
linnoittautuneet minkään uskonnollisen tai
ateistisen maailmankuvan orjuuteen ja tällaisia
luovia rohkeita ajattelijoita ihmiskunta
tarvitsee jatkuvasti uusia ja uusia.
Ateistit nimenomaan ovat juuri niitä joista puhut.
Niinpä, mutta kun tämä ilmiö ei rajoitu vain
ateisteihin. Aivan samat tunnusmerkit on
nähtävissä myös monissa uskonnoissa, ja ehkä
vieläkin räikeämpänä. Ainakin omakohtaiset
kokemukseni on, että ateistien kanssa tulen
toimeen, mutta miten pärjätä kiihkouskovaisten
kanssa. He kun ovat pahimpia verikoiria, mitä
koskaan olen tavannut.
Ei niiden kiihkouskovaisten kanssa toimeen tule
kukaan muukaan kuin toinen kiihkouskovainen, eikä
ole tarviskaan. Uskokootja hörhöilkööt oman
elämänsä ne vaan ahdistavaksi ja vaikeaksi
tekevät. Joten antakaamme niiden hörhöjen pitää
kuvitelmansa taivas paratiisistään.
Toinen pointti asiassa on kuitenkin se, että
nykyinen tilanne maassamme on siinä määrin vaikea
ja henkisesti ahdistava, että tarvittaisiin
täysin uutta ajattelua ja uusia toimintamuotoja,
ennen kaikkea henkisen toiminnan alueilla, jotta
näihin ajan haasteisiin pystyttäisiin vastaamaan.
Usko, silloin kun se toimii terveellä pohjalla,
on yksi parhaista mahdollisuuksista henkisen
jaksamisen kysymyksissä, mutta nykyinen
kristillisyytemme on siinä määrin metsässä, ettei
tästä ole ajan haasteisiin vastaamaan.
Nyt kun olen yrittänyt kristillisyyttämme sieltä
metsästä avaralle paikalle ja kirkastusvuorelle
opastaa, olen Suomen vihatuin ja haukutuin
kaveri - ainakin uskovien piirissä. Vihavat ja
pelkäävät kuin ruttotautia eivätkä uskalla
lähellekään sinne, missä olen.
nimesi niin tiedämme puhutko totta. Vihatuimman
paikalle varmaan löytyy omasta mielestään
muitakin.
Voithan tähän kertoa uusia ehdotuksia, ja ideoita
jotka mielestäsi parantavat nykyistä
kristillisyyttä?
Yleisesti ajateltuna kristillinen kenttä tuskin
muuttuu, mikäli haukumme uudistajat lyttyyn, ja
uudistajat haukkuvat vastustajat..
Siitä on aikaa runsas vuosi kun eksyin NetMission
foorumille. Siellä syntyi niin valtava mylläkkä
että kiintolevyt meni säpäleiksi ja ReijoR
suositteli, etten kirjoita sinne enää.
Tämän jälkeen olin pitkään Sleyn foorumilla ja
sama tulos. Vastus nousi siihen mittaan, että
viime maaliskuussa ylläpitäjä Jussi Kauppinen
lähetti sähköpostia ja antoi porttikiellon Sleyn
foorumille. Tämän jälkeen menin Saunalahden Usko&
Elämä- foorumille ja siellä se vasta mylläkkä
nousikin. Kirjoitin mitä kirjoitin ja avasin
kekustelunaiheen mistä tahansa aiheesta niin
jatkuvasti samat nimimerkkien takana räkyttävät
rakkikoirat tulivat perässä haukkua
räkyttämään.Jopa niin, että ylläpitäjä joutui
jäljittämään muutamien IP-osoitteet ja asia oli
vähällä mennä poliisiasiaksi.
On merkillistä, että uskovat, joiden pitäisi olla
pitkälle edistyneitä tiedossa ja viisaudessa ja
tällä tiedolla, viisaudella ja rakkaudella
krikastaa mestarinsa kunniaa, ovat kaikkein
pahimpia Jeesuksen häpäisijöitä. tokihan jokainen
tervejärkinen ymmärtää sen, että Taivasten
Valtakunta ei ole jossain sanamuodossa tai
lauserakenteissa, eikä ole aqhdettu johonkin
pieneen ja ahtaaseen uskonnolliseen lahkoon.
Ainakin itse olen oivaltanut niin, että uskon
asioita voidaan lähestyä monestakin suunnasta ja
keskustella ja pohtia asioita monista
näkökohdista, mutta kun ei.
Jos joku yksityiskohta poikkeaa vähänkään jonkun
lahkon fraaseista ja lauserakenteista, niin jo
syytöksen soimaa ja tuomiohenkisyyttä
riittää. "Leo Salmela on saatanasta", kirjoitti
muuan NetMission foorumille ja samaa "Leo Salmela
on saatanasta" jauhettiin Sleyn foorumilla monta
kuukautta ja samaa virttä veisattiin Saunalahden
Usko ja Elämä foorumilla kunnes hyvästelin senkin
foorumin.
Viisautta, hyvät ystävät. Viisautta. Sitä tässä
kaikkein eniten tarvitaan mikäli halutaan
kirkastaa Jumalan kunniaa; ja jotta edes muutamat
pystyisivät Jeesukseen vielä uskomaan.
Olet niitä harvoja "uskovaisia"jolla tuntuu
olevan edes jonkinlainen järki päässä,jatka samaan
tahtiin.Ja muista,että eivät välttämättä kaikki
kiihkoilijat ole tosissaan kirjoituksissaan
,haluavat vain provosoida.Tai sitten ovat ja
saavat siten purettua mielipahaansa ja kiukkuaan,
mikä lienee hyvä asia?! Jokainen
kiihkouskovainenhan on asiassaan aina ja vain
oikeassa...omissa aivoissaan,EI siis välttämättä
todellisuudessa,mutta kun se aivokapasiteetin
käyttöaste tuppaa vain olemaan niin pieni...huoh!
Mutta yrittäkäämme omalta osuudeltamme(me eteisti/
humanisti/realistit)saada niitä pieniä harmaita
soluja muillakin edes vähän liikkeelle,ettei
tarttis toisten silmille tulla hyppimään! Parempi
kuitenkin näin virtuaalisesti,kuin tosielämässä,
if U got my point?!
Elämäniloa ja Joulun odotusta kaikille,uskosta ja
tiedosta/luulosta riippumatta *<=^}
Varo vaan, ettet saa pian lopareita täältä.
ei enää mistään, mutta on kyllä palautettavissa
mieleen, mitä veli kiinalaiset miettivät ja
puhuivat reilut 4000-6000 vuotta sitten.
länsimaissa ei ole sitä järkeä vielä tähän
päivään mennessä näkynyt...